Sade lotisee ja on aika palata kesälomalta. Kesäsäitä kesti vain noin kolme viikkoa, joten kokemus ei ollut erityisen virkistävä, vaikka toki yritti rentoutua ja toteuttaa kaikki ne suunnitelmat, joista talvella haaveili. Väistämättä mieleen hiipii ajatus, että jos resursseja olisi, hankkisi jonkin tukikohdan lämpimästä, jonne voisi paeta huonoa säätä aina silloin tällöin. Mutta se on mitä on.
Politiikan ja yhteiskunnan saralla, eletään mustapilleröitymisen aikaa. Myös aika tapahtumarikasta aikaa, niin Suomessa kuin maailmallakin, eikä kesä tehnyt tästä poikkeusta. Näitä tapahtumia voisikin nyt hiljalleen alkaa käymään läpi, niin sanotusti taannehtivasti. Vaikka myös varmasti uusia maailman tapahtumiakin tulee vastaan myös näin syyskaudella. Elämme kummallista aikaa, jossa ajankulku tuntuu kiihtyvän ja tapahtumat seuraavat toisiaan kuin liikennemerkit.
Mutta nyt, nuuska huuleen, kuppiin kuumaa ja lähdetään pikku hiljaa starttaamaan taas tätä blogia. Teemme sen ottamalla poliittinen tilannekatsaus kolmannen tien näkökulmasta.
Kun katsomme oikealle ja vasemmalle, voimme todeta ongelmia kasaantuvan kummaltakin puolelta.
Ulkomaat
Vasemmisto on kuin riitely naisen kanssa: ensin tulee argumentti, sitten haukkuminen ja lopuksi väkivalta. Tämä nähtiin Charlie Kirkin tapauksessa, aivan kuten Trumpin salamurhayrityksessä aiemmin. Koko narratiivi vasemmiston elämänmyönteisyydestä ja rauhaa rakastavasta luonteesta on nyt viimeistään kumottu, myös täällä. Sillä eihän tuota tuomittu, vaan juhlittiin avoimesti.
Paikallisen oikeiston, eli MAGA-porukan reaktio asiaan oli loppujen lopuksi yllättävän vaisu, etenkin kun ottaa huomioon, että heillä on siellä nykyään kaikki valta.
Tähän vaikuttaa osaltaan se psykologinen fakta, että oikeistolla tunnollisuus on korkeampi, kun taas vasemmistolla avoimuus uusille kokemuksille. Niinpä oikeistolle ei ole luontevaa keinuttaa venettä ja tästä samasta syystä vasemmisto haukkuu heitä saappaannuolijoiksi - tässäkin odotetaan mitä valtio tekee (vaikka samalla oikeistossa on muodikasta vihata valtiota ja nähdä se yksin pahana organismina).
Tulee mieleen loppukesän lukemistossa ollut Göbbelsin viimeinen kirja, hänen päiväkirjansa, jossa hän sadatteli porvarien olevan pahimpia – he tuhoavat oman maansa, ja ratkaisevassa sodassa heitä oli myöskin päässyt aivan liikaa Saksan päällystöön.
 |
| Ja oikeassa oli |
Göbbels olisi halunnut heidän tilalleen aitoja vallankumouksellisia, jotka oltiin "kasvatettu kansallissosialistisesti". Hän kehui bolsevikkien armeijassa olevan aatteellisia ja vallankumouksellisia jäseniä, joilla oli aatteen paloa, eikä impotenttia porvarillista vetelyyttä - ja hehän osoittautuivatkin lopulta voitokkaiksi.
Tästä voi vetää johtopäätöksiä myös nykypäivään.
Juuri tämän vuoksi konservatiivit eivät koskaan voita; sen sijaan, että he hakisivat veriteoista uutta voimaa, reaktiot jäävät porvarilliseen paheksuntaan.
Voihan totta kai olla, että jotain suurta on suunnitteilla, mutta tällä hetkellä ei siltä näytä ja tämän tapauksen momentum alkaa olemaan jo ohitse. Esimerkiksi Antifan kieltäminen tai woketuksen juuriminen sen syntysijojen käärmeenpesistä olivat hyviä ideoita, mutta ovatko nämäkään hankkeet edenneet mihinkään?
Vai onko tämäkin oikeisto vs vasemmisto -asetelma taas vain huijausta, jossa kumpikin vuorollaan ja omalle tiimilleen sopivilla verukkeilla ajaa maata valvontayhteiskuntaan? Hinku päästä kontrolloimaan ja kyttäämään tavan kansaa, on ihan yhtä suuri, ei väliä katsotko oikealle vaiko vasemmalle.
Todellakin MAGA-ilmiö vaikutti aluksi lupaavalta, yhdistäen kodin, uskonnon ja isänmaan ystäviä. Kuitenkin tämän uuden kauden myötä siitä on tullut kaoottinen kultti - kannat vaihtuvat lähes viikoittain, ja liikkeestä on enää jäljellä Trumpin henkilökultti, jonka ainoa tavoite tuntuu olevan vastapuolen ärsyttäminen.
Ja eipä sillä, polarisoitumisen ansiosta näissä molemmissa suuntauksissa on mopo karannut hanskasta. Kyse on kerran massakontrollin aseesta nimeltä joukkopsykoosi, jossa yhdistyy kannattajien löytämä uusi tarkoitus ja illuusio vaikutusvallasta. Näin yksilön merkityksellisen sisällön ja päämäärän puute on ohi ja tilalla on päämäärätietoinen tarkoitus. Sekä tietysti selvä hyvän ja pahan taistelu, splittaaminen, joka vahvistaa oman ryhmän koheesiota. Mutta molemmissa tapauksissa kultti on se joka vaikuttaa seuraajiinsa, eikä toisin päin. Ympäristö ajattelee yksilössä.
Lienee siis selvää, että nuo kumpainen suuntaus ovat menetettyjä tapauksia, sillä ne enää marssii tahdissa ja kaikki vallankumouksellisuus on vaihtunut porvarilliseen stagnaatioon, oli kyseessä sitten vasemmisto tai oikeisto.
Kotimaa
Entä kotimaa?
Suomessakaan oikeistohallitukselta ei enää ole odotettu mitään hyvää, enemmänkin toivotaan, että heidän aiheuttamat mittaamattomat vahingot jäisivät vähäisiksi. Vuosisadan poliittisen vedätyksen tehneet persut ovat saaneet läpi joitain muutoksia, kuten lievää haittamaahanmuuton rajoittamista. Mutta silti vaan tänne on tullut ennätysmäärä väkeä. Esim. Viimeisimpänä heiltä tuli ehdotus, että sosiaalituet koskisivat vain suomalaisia, mikä totta kai torpattiin, eikä persuissa asiaa - jo tuttuun tapaan - sen kummemmin protestoitu. Ei kaadettu hallitusta, vaan käännettiin katse maahan. Vaan annas kun kokoomus pääsi elementtiinsä, eli suomalaisten köyhien oikeuksia taas polkemaan, ei persuista löytynyt sille yhtään vastustajaa, päinvastoin! Tosin, nämä persujen ulostulot maahanmuutosta teki hyvää kannatuslukemien suhteen, mutta se, että kuinka kauan tämä kovien puheiden ja olemattomien tekojen taktiikka riittää, on eri asia.
Tämä ilmiö ei muuten ole persujen yksinoikeus, sillä tämä politiikkojen "olemme vallassa, mutta silti puhumme kuin vaalit olisi tulossa - yrittämättä edes muuttaa näitä puheita teoiksi" -ilmiö on nähtävissä oikealta vasemmalle. Ja mitä tekevätkään näiden tiimien fanit, kun näin käy? No fanithan ovat ekstaasissa, toisen osan laumaa määkiessä, että kyllä oli hyvin sanottu, samalla kun toinen osa samasta fanilaumasta taputtaa näitä määkijöitä selkään - nuo Orwellin lampaat (kts. Eläinten vallankumous)
Vasemmalla on nostettu omaa kannatustaan, eikä ihme, niin se vastareaktion laki toimii. Tuleva hallitus lienee perinteisten suurien puolueiden muodostama. Oikeistohallitusta ei ole tulossa mitenkään, siksi ettei kansa enää halua niitä, ja siksi koska oikeistolle ei vain ole yksinkertaisesti enää tarpeeksi paikkoja tiedossa - ironia on siinä, että tässä skorppionikokoomuksen strategia, joka upotti heidän lojaalin "sammakkonsa" osuu heidän omaan nilkkaansa. Tuleva hallitus lienee punamulta, jos vain keskusta kumoaa lupauksensa, ja politiikoiltahan se kyllä käy. Mutta jos tulee sinipuna, kokoomus on silloin nöyrää poikaa, mutta ei vähemmän tuhoisa kuin rotta, joka nakertaa ruokakaappisi sisältöä ja talosi sähköjohtoja kaikessa hiljaisuudessa. Kävi miten kävi, on persut pelattu onnistuneesti ulos, joko lopullisesti tai pitkäksi aikaa. Näin globalistit ovat pelanneet onnistuneesti kansan ainoan kyllin suureksi kasvaneen vastavoiman pois, ja näin kansan on aloitettava taas kerran alusta. Se on suuri onnettomuus kansalle, mutta niin on nykyinen hallituskin.
Tulevaisuuden toivo
Mutta jos jotain positiivista tässä pelleilyssä on, on se, että massat ovat kypsyneet kumpaankin näistä globalistisen korppikotkan siivistä, oikeaan ja vasempaan, ja ovat yhä enemmän alkaneet olemaan vastahankaisia niin bisnes- kuin poliitista eliittiä kohtaan. Samalla tulevaisuuden kansallismielisten vastavoimat ovat voineet oppia Purran persuista, ettei porvarillinen hillotolppapolitisointi ole järin pitkänäköinen strategia. Se rohkaisee vallankumoukselliseen asennoitumiseen myös jatkossa.
Tarvitaan selvästi kansan oma kolmas tie ja se onkin osoittanut jo syntymisen merkkejä.
Aiemmin jo Bukele on näyttänyt kolmannen tien ikiaikaisen mahdin, romahduttaen maansa oikeiston ja vasemmiston kannatuksen, samalla kun on nostanut sen suosta.
Kiina ei ole täydellinen tai valmis maa, sitä ei nyt yritetä väittää, mutta se on hyvänä esimerkkinä maasta, joka myös on alkanut siirtymään kolmannelle tielle ja on siksi muuttunut kehitysmaasta varteenotettavaksi suurvallaksi. (Vuoden 2010 teksti ounasteli sitä ihan oikein, ja eipä ole vieläkään tuo viimeiset 15 vuotta ennustettu kupla puhjennut.)
Nyt sitten EU:n matriarkka Ursulaa uhkaa potkut. Ja juuri vasemmisto ja äärioikeisto kumpikin ajavat tätä asiaa. Eli kolmannen tien manifestaatio antaa merkkejä itsestään, yllättävissäkin paikoissa.
Sen lisäksi Candace Owens on kääntänyt selkänsä MAGA:lle. Näin Owens on alkanut vetämään puoleensa oikealta ja vasemmalta porukkaa, todeten että politiikot ovat pelkkiä rahanhimoisia valehtelijoita, joihin ei voi luottaa. Tuoden muutenkin esille asioita, jotka eivät ole oikea vs vasen -kiistelyn, vaan meidän jokaisen asioita. (Ja tokihan häneltä tulee ulos joskus hieman ns. sakeaa matskua, mutta tämän huomion ideana onkin, että porukka osoittaa illuusioista vapautumisesta seuraavaa yhdistymistä.)
Todellakin, oikeisto ja vasemmisto, etenkin nykyisin, ovat enää keinotekoisia konstruktioita, jolloin kansallisorientoituneet näiltä molemmilta puolilta tulisi saada yhdistymään. Joten, vaikka elämme poliittisen mustapilleröitymisen aikaa, on tässä myöskin oma valoisa aspektinsa; mustapilleröityminen johtuu pitkälti siitä, että maailmalla niin oikeisto kuin vasemmisto vuoronperään töpeksivät - yrittäessään vielä korjata toisensa jälkiä, he tulevatkin viimeistelleeksi vain toisen puolen työn.
And fire sweeps across the face of the land to devour it
And Disaster is in every corner of the earth
And Love shall triumph
