keskiviikko 26. helmikuuta 2025

Kahden kauppa on kolmannen katkera rauha

Eilen tuli täyteen kolme vuotta Ukrainan ja Venäjän sodan alusta, joka sai alkunsa Venäjän hyökkäyksestä. Samalla se on alkanut näyttämään päättymisen merkkejä, mutta ehdot tälle rauhalle tosin ovat hyvin kyseenalaiset. 

Ajatus siitä, että Ukrainaa yritetään kiristää luonnonvaroistaan, jotta saataisi heitä aggressoineen osapuolen hyökkäys loppumaan, on jo todella alhaista kiristystä. 

Toki Ukraina on itse aiemmin tehnyt ehdotuksen mineraalikaupasta, jolloin kyseessä olisi kompromissi, mutta ilmeisesti tämän kaupan uudistetut ehdot ovat kääntäneet koko homman hyvin epäsuotuisaksi Ukrainan kannalta. 

Ukraina hyväksynyt mineraalisopimuksen Yhdysvaltain kanssa – ei mainintaa turvatakuista

Nyt Yhdysvallat on luopunut alkuperäisestä vaatimuksestaan, jossa se saisi potentiaalisista tuotoista 500 miljardia dollaria, samalla kun Ukraina olisi valmis allekirjoittamaan sopimuksen mineraalivarantojensa, kuten öljyn ja kaasun, yhteisestä kehittämisestä. Tämä uudistettu sopimus ei  kustantaisikaan "enää" kuin vain 350 miljardia.  

Mutta onhan tämä uudistettu diili siltikin todella törkeää vedätystä, sillä Ukraina ei ole saamassa edes turvatakuita, tilanteessa jossa vieressä edelleenkin on se naapuri jonka mielestä se voi tulla milloin vain kutsumatta kylään.

 (Parempi tämäkin kuin Suomen malli, jossa kaikki annetaan ilman. Ilmeisesti on ajateltu, ettei Suomeen ainakaan kukaan hyökkää kun täältä saa kaiken ilmaiseksi.)

Tämä kaikki on herättänyt täysin ansaitusti epäilyksiä, että kuka on ja kenen puolella, sillä sanoipa Trump Ukrainan jopa aloittaneen tämän Venäjän "erikoisoperaation" - minkä hän tosin veti sitten takaisin. 

Tässä lieneekin ainoa kompromissi se joka on Puten ja Trumpin välinen, sillä kumpikin näistä osapuolista himoitsee Ukrainan luonnonvaroja ja pelkää, että toinen voisi saada ne - Venäjän valtaamilta alueilta niitä kun sattumoisin nimittäin löytyy, mikä on huomattavan kätevää - eli Putte yritti kahmia mineraalit väkivalloin, mutta nyt Trump menee "turvaamaan" rauhaa ja kyseiset varainnot itselleen. Suo siellä, vetelä täällä. Mutta ilmeisesti nyt nämä aikamme Bond-rosvot ovat sopineet keskenään niiden jakamisesta. Toinen on se paha poliisi ja toinen se hyvä poliisi, mutta molemmilla on mielessä sama saalis. Se siitä ideologisesta jaloudesta, joita kumpaisenkin kannattajat niin kovin haluaisivat näistä uskoa. (Myös Venäjän suunnalta ns. reilu meininki on jatkunut. Ne sovinnon merkiksi ovat toki ehdottaneet, että Ukraina saa pitää Venäjän valtaamat alueet, ja voi vielä omaan piikkiinsä kunnostaakin ne. Näissä neuvotteluissa lähtisi kyllä järki keneltä tahansa.)

Trumpin kannalta tämä lyhytnäköistä, sillä vastareaktion laki on armoton. 

Sillä aivan kuten edellisinä vuosina vasemmisto on syöttänyt oikeiston lapaan, on ilmeisesti tämän dualistisia vaistoja herättävän ekosysteemin kannalta välttämätöntä, että nyt vuorostaan oikeisto tekee samat virheet. Nyt sitten ne "Trump on Venäjän assetti" -huutelijat voivat todeta olleensa oikeassa, ja Trump todellakin juuri niin hullu ukko, mitä he sanoivatkin hänen olevan. 

Eivät tosin kaikki usko tähän valedualismiin, ei ainakaan enää, mikä on hyvä asia. Kolmas tie on heille fiksuille, jotka eivät kaadu väärään dilemmaan. Mutta ne jotka kaatuvat, ovat tietysti täysin sekaisin ja kognitiivisen dissonanssinsa repiminä - eikö meidän tiimin kuulunut olla ne hyvikset? 

Tietysti osa porukasta yhä kuvittelee Putinin olevan jokin antiglobalistinen soturikuningas - voi heitä, jotka kehuvat puuta maistamatta sen hedelmää! Ja sama pätee Trumpiin, joka on lähtenyt muuttuneena miehenä tälle uudelle kaudelleen. Mutta demoralisoidut nyt tiedetään. 

Mutta mikä sitten olisi se parhain ratkaisu, niin Suomen kuin maailmankin kannalta?

Tämä on se parhain ratkaisu, ehkei maailman realistisin, mutta saahan sitä haaveilla paremmasta huomisesta:

Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)