torstai 30. kesäkuuta 2022

Kohti kesäisiä laitumia

Tällainen ilmoitusluontoinen asia tähän väliin, että helteiden tulon myötä, Fundamentti poistuu kesälomalle ja palailee sitten taas syssymmällä tai ehkä jo sitä ennen takaisin. Ehkä, me näemme sen sitten.

Luettavaa on kertynyt ihan yllin kyllin jo tänä vuonna, ja sitä löytyy lisää arkistoista. 

Joten, hyvää kesää lukijoille - yrittäkäämme nauttia siitä siitäkin huolimatta, että vuosi 21.12.2012 taisi lingota meidät parodiahorisontin toiselle puolelle, päättäen tolkun maailman sellaisena kuin me sen tunsimme.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Suvakki 10 vuotta!

Fundamentin lahja Suomen kansalle, eli "suvakki" -termin lanseerauksesta on kulunut jo kymmenen vuotta! Tai jos ihan tarkkoja ollaan, se on jo hieman yli, sillä sen tarkka ensijulkaisu tapahtui seuraavassa, MAANANTAI 23. HUHTIKUUTA 2012, ilmestyneessä kirjoituksessa, joka on yhä ylhäällä:

Aikamme Kuva: Mediasensuuri, Vähemmistötyrannia ja 2 Somaliraiskaajaa


Tässä puolestaan linkki sitä käsittelevään google trendsin sivuun. Sen perusteella näyttää siltä, että sen varsinainen yleistyminen tapahtui 2015 vuonna.



Ironia koko tilanteessa on se, että jos ei olisi heitä joita tuolla termillä kutsuttaisi, se tuskin koskaan olisi karannut Fundamentin sivustoilta valtavirtaan. Mutta minkäs sille voi, että on olemassa ihmisiä jotka haluavat sen pitää elossa. 

Lisäksi, he eivät myöskään voi onnistuneesti yrittää omimalla neutralisoida kyseisestä sanaa, koska sen merkitys on aina sama. Siihen on yritetty sovittaa lievempää selitystä, kuten "ylisuvaitsevainen", mutta siltikään perusmerkitys ei koskaan voi muuttua. Shakki ja matti. 
Kyseinen sana on myöskin vallan paljon keskustelua herättänyt. Suvakit itse ovat tapansa mukaan pöyristyneitä, mutta sen pohjalta on tullut myös muilta pohdintaa.

Tämä bloggaus perustuu pöyristyneen Palefacen haastattelun kommentaariin. 

Myös etiikan pohdintojen parissa kyseistä sanaa on pyöritelty:

Harva vain tuntuisi tietävän sen todellista alkuperää. Lisäksi, näyttää siltä, että sen todellista tarkoitusta on yritetty lieventää. Mutta se ei ole mahdollista, ei ainakaan jos tietää mitä se tarkoittaa.

Allekirjoittanut loi sen sanaksi, joka on kätevä lausuma, kuten vaikkapa "rasisti", mutta tällä kertaa heitä vastaan jotka iskevät rasistikorttia pöytään. Samoin, sanalle on ominaista, ettei sitä voida käyttää positiivisessa merkityksessä - toisin kuin rasistia, sillä jotkut ovat ylpeitä rasisteja, mutta miten kukaan voisi olla ylpeä suvakkiuudesta? 

Tosin seuraava juttu hyvin kuvaa, miten yritys omaksua tuo nimitys positiiviseen sävyyn, on ajo suoraan miinaan:


-Suvakki ei ole haukkumasana, vaan se on ylpeyden aihe. Se kertoo rakkaudesta ihmisiä ja ihmisyyttä kohtaan. On paljon asioita mitä meidän pitäisi turvapaikanhakijoilta ottaa opiksemme, ja myös joitain asioita mitä taas ei. Toivon että myös he oppivat meiltä suomalaisilta, mutta eivät koskaan sitä naapurivihaa, kateutta ja melankoliaa, Alina kirjoittaa blogissaan.

Eikä kyseinen, tahattoman koominen (itseironinen?) ulostulo ole edes ainoa laatuaan. Eikö suvakkius käy lankeemuksen edellä? 

Tästä termistä on sitten poikinut sen johdannaisia, kuten suvakismi. Suvakismi voi olla ideologia tai sitten jokin suvakkien suusta hypännyt  sammakko tai heidän fanaattisesti toistelema iskulauseensa. Voisi myöskin ajatella, että jos ongelman ratkaisu ongelman nimeämisestä ja tunnistamisesta, niin näin saamme ainakin nimettyä haitalliset ajatusmallit ja niiden kannattajatkin. Tätä ennenhän heidän toimintansa oli vain "suvaitsemista", mikä on totta sekin, mutta se ei vielä riittänyt kuvaamaan siihen liittyvää "kone käy, mutta kukaan ei ole ohjaamossa" -ilmiötä.

Entä tulevaisuus?

Allekirjoittanut on sitä mieltä, että tämä termi pysyy ainakin niin kauan kun on ihmisiä, joihin se sopii. Luultavasti myös vielä senkin ajan jälkeen. 

Lopetuskappaleeksi allekirjoittanut pohti jotain suvakkiaiheista laulua, vaan koska niin paljon tuon termin pohjalta on musisoitunna, ei mitään yhtä biisiä voitu laittaa tähän.

Mutta tällainen sketsi löytyy nyt ainakin:

maanantai 27. kesäkuuta 2022

Mitä minä sanoin: Ei alapään, vaan yläpään ongelma

Nyt kun on mielikuvitussukupuolien ynnä muiden sellaisten teemaviikko, tai kuukausi yms. on syytä ottaa lyhyt "mitä minä sanoin" -hetki. 

Nelosella tuli, tai ehkä tulee vieläkin, läpeensä tatuoiduista ihmisistä dokkari joka kulkee nimellä 4D: Vartalon koristelijat. 

Jokainen dokumentin tatuoiduista henkilöistä kuvaili tulevansa näin kokonaiseksi ja omaksi itsekseen. 

Tällä on paljon samaa sukupuoltaan vaihtavien, eli "korjaavien" kanssa. He myöskin kuvittelevat, että he ovat syntyneet väärään kehoon, ja että vain ja ainoastaan sen silppominen voi muuttaa heitä oikeaan suuntaan. Se on siten pakkomielteinen prosessi, jossa koitetaan symbolisesti tuhota se henkilö joksi on syntynyt ja näin muuttua joksikin toiseksi. Eli joissain määrin kyseessä on itsetuhoisuus, ja joissain määrin on kyseessä pakkoneuroosi mikä liittyy omaan kehoonsa. Itsetuhoisuuteen sopivat hyvin itsemurhaluvut,  puhumattakaan "deadnamesta", joka viittaa haluun kuollettaa alkuperäinen identiteetti.

No, mitä tässä nyt sitten on "mitä minä sanoin" -osastoa?

Tässä vanhemmassa jutussa (klikkaa tekstiä) allekirjoittanut analysoi, että oikeastaan kyseessä ei ole pohjimmiltaan tarve vaihtaa sukupuolta, vaan halu vaihtaa elämänmaalia, joka tässä tapauksessa tapahtuu siis vaihtamalla sukupuolta. Dysforian assosioituu mielenterveydelliseen ongelmaan joka menee samaan sarjaan OCD:n, kehodysmorfian, anorektian yms. kanssa (eräällä dokumenttiin osallistujista oli muuten OCD ja hän myönsi miten eräs hänen obsessiomsa on tatuoinnit. Hän kutsui niitä myös huumeeksi.) 

Nyt, tässä siis ei yritetä sanoa, että tatuointien hankkiminen on tästä merkki - ne nyt ovat muoti-ilmiö. Vaan pointtina on pakkomielteinen kehonmuokkaus. Dokumenttiin osallistuvat eivät siis tyytyneet pelkkiin tatuointteihin, vaan he myöskin olivat muokanneet kehoa. Eräs oli värjännyt silmämunat, poistattanut nännit, ja mitä vielä. Eli sama ritualistinen kehonsilpominen ja laittaminen uuteen uskoon oli tässä se juttu, aivan kuten heillä jotka yrittävät pakkomielteisesti vaihtaa sukupuoltaan. 

Tämä ilmiö ei siis ole mikään fyysinen ongelma, joka paranee kehoaan muuttamalla, vaan täysin psykologinen ongelma. Lääkärit jotka suostuvat leikkelemään sairasta ihmistä, tulisi vetää edesvastuuseen. Lisäksi oikeasti vastuullinen media ja koulu (molemmat massakontrollin keinoja) tiedottaisi tämän villityksen seurauksista, detransitioivat voivat vahvistaa sen: on pitkä matka takaisin helvetistä johon heidät on harhautettu!

PS. Sanalla näemme miten naisten seksuaalisen vallan käy, kun he tatuoivat itseään (viitaten tähän vuosien takaiseen selkkaukseen) itseään raskaasti tatuoinut ja kehomuokannut nainen ei ollut saanut treffejä 1,5 vuoteen, ja oli alkanut pyytää itse miehiä ulos. Ehkäpä aikoinaan Laasasen Henrylle suuttuneiden naisten olisi aika pyytää anteeksi? (Laasasen mukaan tatuoinnit laskevat naisen markkina-arvoa - joten tämä on myöskin hänen puolestaan toteutettu "mitä minä sanoin").