tiistai 14. syyskuuta 2021

Miran tarina ja transmielipuolisuuden varjopuoli

Tänään tv:ssä: Mira, 26, korjasi sukupuolensa mieheksi – haluaa olla nyt taas nainen

Fundamentin teoria transuilun äärimuodosta on saanut vahvistuksen Miran tapauksessa.

"Mira on elänyt yli vuosikymmenen ajan Kaina. Hän päätti korjata sukupuolensa teini-ikäisenä, mikä tuntuikin aluksi oikealta ratkaisulta. Hän tunsi olevansa identiteetiltään maskuliininen ja vahvasti mies. Nyt, 26-vuotiaana, Mira tuntee itsensä kuitenkin taas Miraksi."

Pidempi ja aikaisempi teksti aiheesta on tässä, mutta lyhykäisyydessään kerrottuna tämä aikamme transhullutus on siis korvien välissä, ei jalkojen. Kehodysforiassa on samanlainen ongelma kyseessä kuin vaikkapa OCD:ssa ja kehonkuvan häiriöissä. Se selittää sitkeän ja vaistomaisen fiksaation asiassa. Toiseksi taas sukupuolen vaihtaminen liittyy totta kai edelliseen pointtiinkin, mutta siinä on kyseessä myöskin elämänsuunnitelman ylikompensaatio, jossa ajatellaan että ensimmäisessä ja luonnollisessa asetuksessa se ei onnistu, joten siksi se vaihdetaan vastakkaiseksi suunnitelmaksi - tässä tapauksessa se kohdistuu sukupuoleen. Kun jatkuvasti tunnet, ettet kuulu mihinkään,  alat etsiä sille syytä ja kun mitään muuta syytä ei löydy, niin olkoon se sitten tämä trendikäs "väärään kehoon" syntyminen. Mutta koska syyt ovat toisaalla, tuo samainen kuulumattomuuden tunne jatkuu sukupuolen "korjauksen" jälkeenkin.

Asiaa ei auta, että Virallisen Totuuden(TM) propaganda johdattelee harhaan ja näille MT-potilaille sitten annetaan myöskin alustaa, ja niiden toppuuttelijoilta se viedään: 

"Mira oli 13-vuotias, kun hän löysi netistä tarinoita transihmisistä. – Se herätti minussa ajatuksen, että siitäkö johtuu, että voin niin huonosti"

Eli 13 vuotiaana johdattelun tuloksena saatu päähänpisto on jotain, mitä meidän pitäisi suvaita, rohkaista ja kannustaa?

Ei. 

Ja vähinten uhrille itselleen!

Mutta tällainen ajattelutapa toimii post-feminiinisessä yhteiskunnassa. Siinä kaikenmaailman infantiili kokeminen on tärkeämpää kuin kypsämielinen ajatteleminen. Esim. Mitä muita feministitkään ovat, kuin naislapsia, joiden ainoa maali on loputtomat etuoikeudet ja pidennetyn teini-iän eläminen lopun elämäänsä? Allekirjoittanutkin on vaihtanut ajatuksia keski-ikäisten feministien kanssa, joista eräs myönsi, että hän valitsi tämän loppuelämänsä ideologian teini-iässä. No, jos käykin niin, että järkeä tulee päähän, voi aina luopua idealismista, mutta kehonsa turmelemisen korjaaminen onkin vaikeampaa.

Sukupuolen vaihtaminen on siis virhe, koska se on aina eräänlainen sijaistoiminto, johtuen jostain syvemmästä ongelmasta. Näiden ihmisten kohdalla se on vain sukupuoleen kohdistuva sijaistoiminto, eikä oikea ongelma mene pois. (Katso vaikka sukupuolen vaihtajien itsemurhaprosenttia, joka on valtava!)

Summa summarum:

Se alkaa ”vanki omassa kehossa” -ajatuksella, useimmiten silloin kun kasvukausi on kesken ja itsensä etsiminen sekä määrittely käynnissä. Tätä seuraavien hätiköityjen päätöksien jälkeen ollaan fyysisesti vanki omassa kehossa, kun ollaan aikuistuttu - hormoneilla ja kirurginveitsellä suoritettu oman kehon pahoinpitely by proxy on saatu suoritetuksi ja itsensätoteuttava ennuste täytetyksi.

Eräs motto mitä allekirjoittanut kannattaa, on että, älä ota vastaan ohjeita - ainakaan ilman kriittisyyttä - jos sen antaja ei joudu itse kantamaan sen seurauksia. Esim. Tässä samassa ilmiössä kannustetaan lapsia vaihtamaan sukupuolta ja haastavat vanhempiaan oikeuteen mikäli ovat tämän asian tiellä eivätkä osallistu tämän psykoosin vahvistamiseen.  Mutta tälläkin ilmiöllä on oma takapirunsa, joka ei kanna vastuutaan. 

maanantai 6. syyskuuta 2021

Ja taas kerran räsähti - kissapeto karjui ja arvaa ketkä tulivat ulos koloistaan?

Viime lauantaina allekirjoittanut vietti ns. rauhallista viikonloppua, kesän rientojen jälkeen. Niinpä sitä sai siivittää comfy hyvän mielen televisio-ohjelma nimeltä Masked Singer. 

Kaikki meni normaalisti, kunnes paljastui, että valtakuntamme persona non grata, eli Päivi Räsänen. joka noudattaa Isoveljen vihaamaa uskontoa, paljastui illan maskinsa poistaneeksi kilpailijaksi. 

Allekirjoittaneen iltaa se ei pilannut, päinvastoin, hetken vaikutti, että tämä on edistystä:

Mutta kieltämättä takaraivoon kohosi tunne joka enteilee seuraavaksi päiväksi olevan tiedossa paskamyrskyä ja matalapainetta. 

Ja niin kävikin. 

Melko symbolista, ja ironistakin, kun Räsänen poisti maskinsa, tiputti myös moni muu taho maskinsa ja päätyi paljastamaan todellisen luontonsa.

Se alkoi läheltä, tuomaristosta:

Eikä unohdeta myöskään sydänten kuningatarta, symppistä nimeltä Maria Veitola - jonka läsnäolo tuomaristossa ylipäänsä on eettisesti kyseenalaista, sillä tosin kuin Räsänen, on Veitola oikeasti vahingoittanut muita ihmisiä toimillaan ja mielipidetyranniallaan!

Entä media? 

Aktivistit ottivat oitis kopin, ja tykittely alkoi!

Siinä ei mielikuvia eikä sanoja säästelty, vaan mentiin suoraan koviin panoksiin. Otetaan pari esimerkkiä:

"Eivät toimittelijat ole poliittisia aktivisteja."

Eivätkö tosiaankaan?

Tämäkin topakka ihmisoikeus-Iida on kirjaimellisesti sellainen! (Hedelmistä tunnette puun).

Kokoomus on vihreiden merkonomiosasto, ja siten puoltaa mahdollisimman monipuolista Suomen kansan polkemista, niin kapitalistien riistoa kuin mädätystäkin. (Et juurikaan pysty erottamaan kokoomuslaista ja vihervasemmistolaista hedelmistään, mikä johtuu siitä, että ne ovat molemmat mädättäviä globalistisuuntauksia, toisella suurempi paino vasemmalle ja toisella oikealle, kuin globalistisen takapirun oikea ja vasen siipi).

Ja löytyypähän vielä tällainenkin otsikko - orwellilais-freudilainen lipsahdus, sillä mehän tiedämme että Räsäsen rikos on nimenomaan ajatusrikos:

Summa summarum

Nämä ovat syitä ja syyllisiä siihen, miksi meillä ei voi olla kivoja asioita. 

Jos jotain hyvää näissä tapauksissa on, on ne syyt siinä, että tämä saa mediaan ja muihin rakenteisiin pesiytyneet aktivistit tulemaan esiin koloistaan - ne eivät vain pysty pidättelemään itseään, sen sijaan että ne vain kaikessa hiljaisuudessa myrkyttäisivät ihmisten mieliä.  

Mutta tämä kaikki on osana isompaa kuvaa, joka alkaa olemaan jonkinlainen mielipuolisuuden mosaiikki, kuin suoraan Orwellin kirjallisuudesta. - Massakontrollilla vahvistetaan ja levitetään Virallista Totuutta (TM).

Tämä paskamyrsky on alkanut asettumaan paskamereksi, ja tällainen hulluus alkaa olemaan viikottainen vakio myös meidän maassamme:

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Uusi näkökulma Suomen sisällisotaan ja sen oikeaan syyhyn

On tullut aika palata lomalta. Kesä oli säiden puolesta loistava, ja lähdemme etenemään toivottavasti rapean ruskaisen syksyn kautta kohti talvea, josta ei sen enempää.

Starttaamme hiljaksiin blogia, ja aloitamme sen seuraavalla ajatuksella:

Näinhän se tosiaankin meni. Punaisilla ja valkoisilla molemmilla oli omat isänmaalliset porukkansa, mutta dominoivat porukat kumpaisellakin oli muita kuin kansallismielisiä. Valkoiset eivät saaneet sattumalta apua lännestä, ei sen enempää kuin punaiset idästä. Tämä ei ollut ilmainen lounas, vaan kuten globalistinen takapiru aina, se repii, hajottaa ja hallitsee kansan jonka se ottaa kohteekseen - niin kävi myöskin silloin. Valkoiset tosin olivat PR-mielessä fiksumpia kuin punaiset, ja identifioivat olevansa yksinomaan kodin, uskonnon ja isänmaan asialla, vaikkakin se oli silloin(kin) juuri kokoomus joka sääti säätämistään globalististen tavoitteiden kimpussa - ne ns. kumarsivat länteen ja pyllistivät tänne Suomeen. Punaiset olivat paljon avoimempia tämän klikkinsä suhteen, eikä tietenkään juuri itsenäistyneen maan kansa olisi halunnut takaisin ikeen alle, juuri kun siitä pääsi pois - vaikka työläisen asia olikin saatava kuntoon. 

Nyt me elämme saman polarisaation aikoja. Taas kerran globalistinen takapiru jakaa kansaa, mutta kuten Fundamentti on asian ilmaissut: globalistinen eliitti rakentaa kolmatta tietään, ja ainoa vastaus siihen on kansan rakentama kolmas tie. Jälkimmäiseen johtavia heräämisiä on niin oikealla kuin vasemmallakin, sekä heissä, jotka eivät koskaan moisia ole omakseen kokeneetkaan. 

Ja koska historialla on taipumus toistaa itseään, voimme kysyä itseltämme, että haluamme me pois "jälleensyntymien kierrosta", saman syklin toistamisesta, vai vedetäänkö taas wanhan kunnon konfliktin kautta tämäkin rupeama?