Viimeisenä tämän pääsiäisen tekstinä me tarkastelemme proto-hepreaa jolla ennen muinoin Raamattu kirjoitettiin. Tämä totisesti avaa tekstiä, ja näin pääsiäisen sopien, voit huomata miten Kristuksen ikuinen sovitustyö oli koodattuna Jumalan nimeen!
Ennen muinoin kirjaimet olivat kuvia, sanoja ja lukuja - kaikki tämä yhdessä kirjaimessa. Tunnetuimpia kuvakirjoituksessa olivat tietenkin hieroglyfit ja muinaiset kiinalaiset kirjoitusmerkit, mutta ne eivät suinkaan olleet tässä tapauksessa ainoita, vaan myöskin proto-hepreassa tämä oli nähtävissä - se oli se alkuperäinen heprea jolla Raamattukin oli kirjoitettu Vanhan testamentin osalta, siinä missä Uudessa testamentissa kielenä on kreikka, mutta senkin muinainen muoto ja muinainen heprea omaavat keskinäisen linkin, siihen emme kuitenkaan mene tässä kirjoituksessa, vaan tässä me dekoodaamme tuota muinaista hepreaa sen kuvallisen aspektin osalta.
Voidaan sanoa, että nimi on enne, myös kirjaimiensa osalta.
Otetaanpa katsaus alkuperäiseen hepreaan ja sen kuvakirjainten salaisiin viesteihin.
Jumalan nimi (tetragrammaton) = yod, hey, vav, hey, eli "käsi, katso, naula, katso".
" Ei ole ihmisellä muuta onnea kuin syödä ja juoda ja antaa sielunsa nauttia hyvää vaivannäkönsä ohessa; mutta minä tulin näkemään, että sekin tulee Jumalan kädestä" pic.twitter.com/qOQ9jXlgZt
Kalevalan mukaan pimeys tulee pohjolasta; pimeys on pohjolan tyyssija. Myös Raamattu tuntuu olevan samoilla linjoilla.
Niinpä näin pitkän perjantain pimeydessä me kysymmekin seuraavaksi kysymyksen:
Mistä tämä universalismi oikein johtuu?
Raamatussa on etenkin lopunaikoihin liitetty Gog ja Magog, ja niiden pohjalta on tehty yhtä jos toistakin tulkintaa.
Gog on pohjoisessa, ja lopunaikoina se karkaa pyhien leiriä vastaan Saatanan johdolla, joka on kiukkuinen oltuaan tuhannen vuotta vangittuna.
Tämän pohjalta on tultu siihen tulokseen, että kyseinen pohjoinen olisi hyvinkin kaukana pohjolassa, ja Magogin on väitetty olevan Venäjä, sillä sitä kutsutaan nimellä "Roshin prinssi" joissakin käännöksissä.
Mutta tässä on sellainen pieni ongelma, ettei rosh ei suinkaan ole mikään paikka vaan se tarkoittaa päällikköä, eikä täten Venäjää. Magog on siten päällikkö ja prinssi.
Tässä allekirjoittaneen korjaama käännös:
Hesekiel: 38:2 "Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia, Maagogin maan prinssiä (päällikköä), Mesekin johtajaa ja Tuubalin ruhtinasta, ja ennusta häntä vastaan."
Mistä tämä käännösvirhe johtuu?
Se lienee juutalaisten isien perinnäissäädösten seurausta se, että alettiin käyttämään termiä Gog ja Magog, eikä Gog Magogista.
Kyseessä on siis Magogin suvun maa, jonka alkuperä on hyvinkin kaukainen:
1.Mooseksen kirja: 10:2 Jaafetin pojat olivat Goomer, Maagog, Maadai, Jaavan, Tuubal, Mesek ja Tiiras.
Apokryfisen Riemuvuosien kirjan mukaan Gog oli Jaafetin rajanaapuri, ja kolmasosa Jaafetin maasta oli Annettu Magogille. Eli tämän pohjalta voidaan sanoa, että nämä ovat muinaisten sukujen perustamia paikkoja.
Lienee jo tässä vaiheessa suhteellisen selvää, ettei dispensationalistiset ja väkisin nykyaikaan siirretyt tulkinnat toimi.
Mutta mistä sitten voisi olla kyse?
Palatkaamme siis taas pohjoiseen.
Raamatussa Bashaaniin viitattiin pohjoisena, ja pohjoista edusti myös Hermon, vuori johon alkuperäiset langenneet enkelit laskeutuivat.
Myös Baal oli pohjoisesta, kotinaan oli vuori Zabal Al-Raak, paikka jossa se piti jumalten neuvostoa (universalistinen huomautus: vastaava käsitys on myöskin antiikin uskonnossa, jossa Olympos oli jumalten oleilupaikka - samaten ympäri maailmaa esiintyvät pyramidirakenteet lienevätkin vuorien jäljitelmiä).
Pohjoinen on hepreaksi safone jaSamariassa goog tarkoitti pimeyttä.
Baʽal Zephon, eli pohjoisen herra, tai vain Baal, joka siis oli kaananilainen myrskyn jumaluus, sekä Syyrian ja Turkin välisellä rajalla olevan Jebel Aqr -vuoren herruus. Tuo paikka oli siksi kulttipaikkana kaananilaisille. Huurrilaisille se oli puolestaan myrskyjumalansa Tesbutin koti ja heettiläiset jatkoivat tätä kulttia. Kyseessä lienee ollut koko ajan sama jumaluus.
Näin ollen, pohjoisesta todellakin tuli pimeys - muinaisen Israelin vihollisuudet, niin fyysisesti kuin hengellisestikin. Samoin lopunaikoina uhka tulee esikuviaan noudattaen tutuilta pohjoisen seuduilta, mutta ei sillä tavalla kuin modernisoijat asian esittävät - voisi jopa sanoa, että pitäisi katsoa menneisyyteen, eikä tähyillä liiaksi spekulatiiviseen tulevaisuuteen, jos haluaa ymmärtää mistä on kysymys.
Herääkin kysymys, että mistä muinaiset suomalaiset saivat näin yhtäläisen käsityksen*?
Pohjolasta tuli ja siellä oli pimeys. Siellä myös piti majaansa Louhi - joka lainasi nimeään esim. wanhan suomen kielen sanaan louhikäärme. Tämän Pohjan-Akan lisäksi siellä asusti Pohjolan isäntä, sekä Pohjan pojat ja kauniit tyttäret. Siellä viihtyivät myös pahansuovat, mustan magian noidat sekä velhot ynnä erilaisia hirviöitä. Pohjola oli pimeä ja kuuma paikka, jota edelsivät Pohjolan portit, "pahat veräjät". Sitä ympäröi muuri, joka ylettyi alhaalle maaemään ja ylhäälle yläisiin taivosiin. Unohtamatta loputonta tulista railoa ja jättiläiskäärmettä. Todellakin, Pohjola oli pahan alkukoti, jossa vallitsi päättymätön pakkanen, ja josta peräisin olivat ne yhdeksän kuoleman tautiakin. (Myöskin hindujen kulttuurissa pohjoisella on tällainen merkitys ja heidän kuolleet asetellaan pää pohjoiseen päin, koska heidän mukaansa sielu poistuu ruumiista pohjoisen suuntaan).
Tulee väkisinkin mieleen Lillithista kertova Jesajan kirjan kohta, joka kertoo siitä millaiseksi tulee paikka, jonka Herra pistää matalaksi: 34:14 Siellä erämaan ulvojat ja ulisijat yhtyvät, metsänpeikot toisiansa tapaavat. Siellä yksin öinen syöjätär [Lillith] saa rauhan ja löytää lepopaikan.
Mikä on nykypäivään nähden äärimmäisen mielenkiintoista, on se, että tämän Lillithin seuraajat harrastivat sukupuoliensa vaihdantaa, ja siinä missä feministit ovat ottaneet Lillithin hengelliseksi esikuvakseen, olivat Pohjan tyttäret puolestaan itsenäisen ja vahvan naisen ihanteen kaltaisia - Ilmarisen morsian oli tämän kanssa tasavertainen ja äitiäänkin kohtaan se pisti hanttiin. (Enokin kirjassahan alkuperäisten langenneiden enkelten jälkeläisten, eli jättiläisten (nefilim) haamuista tuli riivaajia, jos ne olivat miespuolisia, mutta seireenejä, jos ne olivat naispuolisia, eli epäilemättä kauniita, vietteleviä ja petollisia.)
Lisäksi Lillithin jäljeläiset ovat demonisia olentoja, olivat puolestaan Louhen jälkeläiset yhdeksän tautia - molemmat itsenäiset ja vahvat naiset jättivät näin oman jälkensä maailmaan. Todellakin, Louhen pojat olivat vähemmän yllättäen juurikin nämä taudit, siinä missä tyttäret saivat kauneuden - mikä on kuin suoraan feministien lapsitoiveista.
Universalismit totisesti tuovat valoa Pohjolaankin!
Otamme nyt tarkasteluun ilmestyksestä tutun punaisen lohikäärmeen. Siitä lienee moni yhtä mieltä, että se on hengellisessä mielessä Saatana, mutta se sisältää myöskin maallisen ja aikaan sidotun aspektinsa.
"And they worshipped the dragon which gave power unto the beast: and they worshipped the beast, saying, Who is like unto the beast? who is able to make war with him?"
The beast rose up out of the sea and the sea symbolizes "peoples, and multitudes, and nations, and tongues". pic.twitter.com/BgO5F42Kun
Nimittäin roomalaisen ratsuväen sotatunnuksena oli n. 2000 vuotta sitten punainen lohikäärme. Se on yhä Walesin lipussa, muistona noilta ajoilta. Ilmestyskirjan petojen valtaan tämä istuu paremmin kuin hyvin, sillä etenkin niistä toiseen liitettiiin voittamaton sotilasvalta.
13:4 Ja he kumarsivat lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle, ja kumarsivat petoa sanoen: "Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?"
13:5 Ja sille annettiin suu puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita, ja sille annettiin valta tehdä sitä neljäkymmentä kaksi kuukautta.
13:6 Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan, pilkatakseen hänen nimeänsä ja hänen majaansa, niitä, jotka taivaassa asuvat.
13:7 Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot.
Näin ollen, Ilmestyskirjan symboliikkaa dekoodamalla voimme todeta: Rooman armeija (punainen lohikäärme) antoi voimansa pedolle, ja tämä peto nousi kansoista (merestä).
Mutta tämä ei sulje pois sitä, että taustalla olivat vielä näitäkin suuremmat voimat, henkivallat, jotka ovat jo aikojen alusta vaikuttaneet niin ihmisiin kuin kokonaisiin valtakuntiinkin - tämä näkyy esim. Danielin kirjassa mainituissa enkeliruhtinaista.
Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
Samoin lohikäärmeen symboliikka liittynee primordaaliseen ja arkkityypiseen Leviathaniin, joka meren peto. Se oli tunnettu muinaisissa uskonnoissa ja myös Raamatussa se on mainittu useammassa kohdassa (meri symboloi kaaosta, ja todellakin, massat voivat olla kaoottisia - tämä on joukkopsykologinen fakta). Myös maa peto Behemoth on tuttu Raamatusta, mutta myöskin muinaisista kulttuureista. Samoin siellä on myös mainittu primordaalinen ilman peto, Ziz, esim. psalmissa numero 50:11 Minä tunnen kaikki vuorten linnut (Zīz śāday [וְזִיז שָׂדַי]) , ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.
Be this frost troll in your fight against the great dragon, the ancient serpent. pic.twitter.com/gJVre1LQ48
Lisäksi vielä mainittakoon sekin, että Raamattu on esikuvien ja alluusioiden kirja, eli mitä on kerrottu edeltä, se toistuu tulevaisuudessa, niin hyvässä kuin pahassakin. Siksi seuraava apokryfinen kirja on syytä mainita tässä yhteydessä, sillä siinä hallitsija merkitsi leimalla voittamansa kansan, eikä vain merkinnyt heitä, vaan pakotti toimimaan uskonsa vastaisesti, aivan kuten kristittyjen vainoissa kävi kristityille.
Seuraava katkelma on siis Kolmannesta makkabealaiskirjasta, sen luvusta kaksi:
Hän suunnitteli aiheuttavansa julkista häpeää juutalaisille, ja hän asetti pystyyn kiven, pihalla olevaan torniin, tällä kirjoituksella: ”Ei kukaan niistä, jotka eivät uhraa, astu sisään heidän pyhäkköihinsä, ja kaikki juutalaiset alistetaan ilmoittautumaan veron maksuun ja orjan asemaan. Ne, jotka vastustavat tätä, otetaan väkisin ja tapetaan. Myös ne, jotka ovat ilmoittautuneet, heidän ruumiinsa polttomerkitään tulella, Dionysoksen muratin lehden kuviolla, ja heidät myös alennetaan heidän aikaisempaan alennettuun arvoonsa.”
Kyseessä ollut hallitsija oli siis Ptolemaios IV Filopator. Vastaavasti Danielin kirjassa ollut "hävityksen kauhistus" häpäisi juutalaisten temppelin ja myöskin pakotti juutalaiset toimimaan uskonsa vastaisesti. Jälkimmäinen on yleisesti hyväksytty esikuva pahalle, mutta johtuen siitä, ettei meikäläisten raamatuissa kaikissa ole apokryfisiä kirjoja, on siksi myöskin Kolmas makkabealaiskirja jäänyt huomiota vaille - vaikka se on ollut raamatuissa jo satoja vuosia.
Raamatun Ilmestyskirjassa puhutaan Jeesuksen Kristuksen 1000 vuotta kestävästä hallituskaudesta. Tämä näennäisen itsestään selvä aikalinja on herättänyt kaikesta huolimatta useita erilaisia koulukuntia.
Miksi ja mikä on se oikea?
Ihan ensimmäiseksi tarkastelemme tuota lukua 1000. Kuten hyvin tiedämme, on käännös aina tulkinta ja täten meidän on jonkin asian syvätarkastamiseksi mentävä alkuperäisen kielen ja tekstin pariin, niin myös nyt.
Tuossa kohdassa käytetty kreikan sana on χίλιοι, eli "chilioi",
Suomeksi asiaa on vaikea havainnollistaa sanalla tai parilla, mutta esim. englanninoksessa se olisi a thousand, eli siinä on epämääräinen artikkeli on siinä edessä.
Todellakin, tuhannesta kreikassa on käytetty kahta sanaa 'chilioi' ja 'chilias', joista toinen on adjektiivi ja toinen substantiivi, eli symbolinen ja kirjaimellinen. Esim. 2 Pietarin kohdassa 3:8 mainittu Jumalan päivä on tuhat päivää, on myöskin alkuperäisessä kielessä symbolinen 1000.
Se tarkoittaa Strong´sin sanakirjan mukaan: "epämääräisen affiniteetin monikkoa", eli tässä tapauksessa kun se on Saatanan pienen aikakauden ja sitä edeltäneen aikajanan välissä, se tarkoittaa tuntematonta, mutta monikossa olevaa aikaa, eli sen voisi kääntää joko kielikuvallisesti "tuhat", jolloin se olisi sama kuin puhekielessä "niitä oli ainakin tuhat" (ei-kirjaimellinen suuren määrän ilmaus) tai sitten sen voidaan sanoa olevan "tuhansia".
Entä universalismit? Ne ovat kun ovat mm. intertekstuaalisia yhtäläisyyksiä, jotka paljastavat kahden eri tekstin puhuvan joko samasta asiasta tai samasta taustaoletuksesta.
Universalismit auttavat ymmärtämään tätä koska tämän luvun viesti oli sama niin juutalaisille kuin Kreikkalaisille - kreikaksihan kyseinen kirja oli kirjoitettukin, joten se tulee ottaa huomioon. Esim. 666 joka lasketaan numerologisesti oli yhtäläinen käytänne niin juutalaisilla kuin kreikkalaisilla ja roomalaisillakin. Jokainen ymmärsi pointin.
Muinaiset kreikkalaiset käyttivät kuin käyttivätkin tuota lukua myöskin symbolisesti, jolloin luku 1000 saattoi edustaa suurta määrää tai kokonaisuutta. Homeroksen eepoksissa, kuten Iliadissa ja Odysseiassa, suuria määriä sotilaita tai laivoja saatettiin kuvata tuhansina, mikä korosti niiden suuruutta ja merkitystä. Samoin luku 1000 saattoi myös liittyä erilaisiin juhliin ja seremonioihin, joissa suuret määrät ihmisiä kokoontuivat yhteen juhlimaan tai kunnioittamaan jumaliaan. Myöskin kreikan muinaisessa uskonnossa sitä käytettiin usein kuvaamaan suuria uhrilahjoja jumalille. Esimerkiksi kymmenentuhatta nautaa saattaisi viitata merkittävään uhrijuhlaan - myöskin muinaisessa Kiinassa tuolla luvulla oli samainen merkitys, mikä näkyy kiinalaisessa sanonnassa "萬歲" (wàn suì), joka tarkoittaa "tuhat vuotta" tai "eläkää ikuisesti", ja se on usein käytetty toivotus keisareille ja myöhemmin myös muille kunnioitetuille henkilöille.
Entä sitten muinaiset juutalaiset?
Heillekin se saattoi symboloida suurta aikaa tai valtakuntaa. Tässä mielessä se siis toimi enemmänkin abstraktina symbolina kuin konkreettisena numerona. Vanhassa testamentissa esim. Psalmissa 50:10 Jumala sanoo, että "kaikki metsän eläimet ovat minun, tuhansien vuorten karja."
Summa summarum
Joten, tämän pohjalta näyttää nyt vahvasti siltä, että Raamatun Ilmestyskirjan tuhannen vuoden valtakunnan kohdalla puhuttiin symbolisesti - tuon luvun symbolinen käyttö kun oli yleinen tapa kuvailla merkittäviä, mutta määrittelemättömiä aikajaksoja. Kuin myöskin täydellistymistä, täydeksi tulemista, isolla tavalla.
Niinpä tältä pohjalta emme voi laskea Jeesuksen hallinnollista aikaa kirjaimellisesti, vaan pitää sitä symbolisena aikana. Toki, ei kai mikään estäisi sitä silloin olemasta vaikka kirjaimellinen 1000 vuotta, mutta silloin toisaalta se olisi voitu merkitä tarkalla luvulla.
Tämä teksti on johdanto pääsiäisen teemaviikkoon, joka käsittelee siis Raamatun saloja ja oppeja. Tekstejä on tarkoitus tiputella pitkin viikkoa, joten kannattaa pysyä kanavalla.
Tämä kirjoistussarja aloitettakoon seuraavalla johdattavalla pohdinnolla:
Profeetta Amos totesi, että voi heitä jotka odottavat Herran päivää, minkä takia on suorastaan outoa, että miksi jotkut kristityt suorastaan toivovat lopunaikojen tuloa. Oi jos nämä eksyneet vain voisivat ymmärtää miten heidät onkaan eksytetty!
5:18 Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus -
5:19 ikäänkuin jos joku pakenisi leijonaa ja häntä kohtaisi karhu, tahi joku tulisi kotiin ja nojaisi kätensä seinään ja häntä pistäisi käärme.
5:20 Eikö Herran päivä ole pimeys, eikä valkeus, eikö se ole synkeys, jossa ei valoa ole?
5:21 Minä vihaan, minä halveksin teidän juhlianne enkä mielisty teidän juhlakokouksiinne.
5:22 Sillä vaikka te tuotte minulle polttouhreja ja ruokauhrejanne, eivät ne minulle kelpaa, enkä minä katso teidän yhteysuhrienne, syöttövasikkainne, puoleen.
5:23 Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa.
5:24 Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro.
Kristityt on huijattu todella ajattelemattomaan lopunajan odotukseen, yhtenä suurena syyllisenä on Scofieldin versio Raamatusta, jonka reunahuomautusten seurauksena on oppi nimeltä dispensationalismi, johon kuuluu mm. ajatus siitä, että kun homma alkaa menemään hankalaksi, temmataan kristityt pois ja etteivät juutalaiset tarvitse Kristusta. Tämä jos jokin on hyvin epäraamatullinen oppi jo sinänsä. Lisäksi tahallista vaaraan asettumista ja siten marttyyriksi joutumista, pitivät alkukristityt osoituksena ylpeydestä - mikä tulee väkisinkin mieleen, kun osa haluaa olla osana viimeisiä ahdistuksen aikoja. Tässä tapauksessa kun osa tulevansa temmatuiksi, perustuu sekin ylpeyteen siitä, ajatukseen siitä, että on parempi kuin muut.
Osassa tämän viikon tekstejä tarkastelemmekin siis lopunaikoja, jatkaen pitkälti samasta vaihtoehtoisesta perspektiivistä kuten aiempina vuosina - nämä tekstit eivät niinkään lyö lukkoon sitä, että mikä malli lopunaikojen tulkinnassa on oikein ja väärin, vaan tarkoituksena on tuoda näkökulmia ja lisävaloa. Joten jos haluamme oikeita vastauksia, on kysyttävä oikeita kysymyksiäkin, ja eräs oikea kysymys tässä tapauksessa on: mitkä kaikki asiat ovat jo kirjoituksissa tapahtuneet?
Allekirjoittaneen oma kanta on, että osa on jo tapahtunut, osa ei. Lähinnä suurin kysymys onkin, että mihin saakka? Sitä jo aiemmin pohdittiin tässä tekstissä.
Eräs mielenkiintoinen näkemys, joka on alkanut saamaan maailmalla tuulta siipiensä alle, on se jonka mukaan eläisimme "Saatanan lyhyttä aikaa". Ei se ole mahdoton näkemys. Toisaalta, maailmalla tapahtuu juuri nyt monia asioita, jotka tuovat mieleen lopunajat.
Esim. Trumpin hallinto on niitä signaloinut, vaikka esiintyykin hyviksinä - amerikkalaiset on groomattu tähän näkemykseen jo vuosikymmenien ajan, joten ei ihme. Mutta jos kaikki on jo tapahtunut, niin mitä nämä signaalit sitten tarkoittavat? Ne voivat olla laskelmoituja, sillä dispensationalistien usko tempaukseen perustuu siihen, että loppu on lähellä, mikä saa heidät täysin pois pelistä - paitsi jos kyse on lopunaikojen edistämisestä - ei siis ihme, että Aamos toi tekstin alkupäässä olleen viestin tällaista vastaan. Oli ajat lopussa tai eivät, tulisi kristittyjen parantaa ympäristöään.
Vaan se tästä johdannosta, huomenna pääsemme tositoimiin!
_64_-_O_Goze_i_Magoze.jpg)