torstai 2. helmikuuta 2012

Massakontrollin Aseet: "Homofobia"

Tämän kertaisessa tekstissä käsittelemme erästä hyvin tunnettua massakontrollin asetta (osa 1), ja teemme myös mielenkiintoisen psykologisen syväluotauksen (osa 2) ns. anti-patriarkaalisten ilmöiden syntyyn. Homoseksuaalisuus, vaihtoehtoiset elämäntavat seksuaalisuudessa, ja jopa feministin mahdollinen syntymekanismi tulee selville - aika paljon luvattu? 

Lue ja huomaa että se myös toimitetaan mikä on luvattu!

Osa 1.


Homofobia Massakontrollin Aseena (alkuperä).

Vaalien alla tämä jos jokin aihe tuli väkisinkin esille.

Erityisen mielenkiintoista on se kuinka he, jotka eivät äänestäneet Pekka Haavistoa, ovat "homofoobikkoja".

Vaikka tarkkanäköisin voisi sanoa näiden nimitteliköiden olevan äärimmäisen omahyväisiä, ylimielisiä ja ennen kaikkea suvaitsemattomia eroavia mielipiteitä (ja näiden esittäjiä kohtaan), pitäisi heidän nimenomaan olla suvaitsevaisia.

Joka tapauksessa, hiljaksiin heidän maineensa on noussut, mutta koska se on tehnyt sen kunnian kustannuksella voimme katsoa näiden itsekkäiden tyrannien sumuttamisajan olevankin jo lopuillaan - jopa Pekka Haavisto haluaa nyt sanoutua heistä irti!

Siispä homofobia jos jokin on erinomainen esimerkki massakontrollin (kielellisistä) aseista.

Rupesin miettimään asiaa jo aiemminkin.

En ole homomyönteinen, mutta en ole koskaan myöskään pelännyt homoa.

Ja kun tarkemmin mietin, niin kukaan muukaan joka ei ole pro-homo, ei ole kertonut myöskään pelänneensä heitä.

Jokin on siis vialla.

Kyseessä on selkeä ase jolla leimataan.

Otetaan vaikka esimerkiksi Väyrysen vaalimainos, joka oli näiden itkeväsydämisten liberaalien mukaan: "homofobinen"  (sillä se puhui isännästä ja emännästä).

Voi ei, kyllä me nyt kuollaan kaikki; isäntä ja emäntä!!!

Mutta hyvänä puolena on se, ettei sitä tosiasiaa piilotella, että:

"Nimityksestään huolimatta homofobia ei ole lääketieteellinen "fobia", vaan rasismiin tai seksismiin verrattava ilmiö."

http://www.homofobia.fi/homofobia

Eli kyseessä on puhtaasti massakontrollin ase.

Tosin, ensimmäinen ilmeneminen sanalle oli 70-luvun alkupuolella.

Sen teki George Weinberg kirjassaan "Society and the Healthy Homosexual"

Ja tarkalleen ottaen voitaisi sanoa, että se on ihan samanlainen sana kuin mitä on vaikkapa se ja se-fobia. Tässä laajempi lista fobioista - kerää koko sarja!

Sen käyttöä kuitenkin on liioiteltu - täysin tarkoituksellisesti - sillä vaikka jos joku ei pidä hämähäkeistä, ei se tarkoita sitä että hänellä olisi irrationaalinen pelko niitä kohtaan! Mutta jos jollakin taas on niin suuri pakkomielle hämähäkkejä kohtaan, että se voidaan katsoa vaikkapa hämähäkkifiliaksi, hän projisoi oman maanisen intohimonsa kohteen riistämisen pelosta häneen, joka uhkaa hänen pakkomiellettään.

National Association for Research & Therapy on Homosexuality (NARTH):n mukaan homoaktivisti  Gregory M. Herek, Ph.D myönsi että kyseinen termi [homofobia] on hyödyllinen "homoagendan viemisessä eteenpäin", joskin hän ehdotti myöskin termien uusimista.

Huomattava juttu onkin, että tämä on ollut alusta alkaen täysin laskelmoitu strategia.

Sillä pyritään "kääntämään pöydät" ja "riisumaan aseista" toinen osapuoli jonka mielestä homoseksuaalisuus ei olekaan "paras juttu sitten valmiiksi viipaloidun paahtoleivän"

Erityisen massakontrollin aseen siitä tekivät Harvardissa markkinointia ja sosiaalisia tieteitä opiskelleet Marshall Kirk (1957 - 2005) ja  Hunter Madsen. 

Hyvin monet modernit hyökkäykset homottajien taholta, perustuvat juuri näiden miesten oppeihin.

Oli heidän ideansa, että homot omaksuvat uhrimentaliteetin, ja että heidät lavastetaan avuttomiksi uhreiksi - ei aggresiivisiksi pyrkyreiksi ja haastajiksi (erittäin pitkälle levinnyt viherpunaisessa toiminnassa - feministit samalla tavoin kehystävät naiset "vähemmistöiksi" vaikka mikään vähemmistö ei edusta 50% kokonaisuudesta!).

Samalla luotiin käsitys, että heitä yritetään vainoja pahojen ihmisten toimesta. Homofobien, kuten varmasti olet huomannut tapahtuvan.

Samoin termi "jamming", merkitsi sitä että kaikki jotka eivät olleet heidän puolellaan, olivat heitä vastaan. Ja tietysti pahoja homofobeja. Eli toisinsanoen he pyrkivät välttämään ja älähtämään heti jos joku yleisti, mutta he tekivät (tekevät) sitä itse harkitusti:

"Missä tahansa julkisessa kampanjassa, jossa pyritään voittamaan suuri yleisö puolelleen, on esitettävä homot uhreina, jotta heterot tulisivat omaksuneeksi suojelijan roolin...Uhrikuvaston tarkoituksena on saada heterot tuntemaan olonsa erittäin epämiellyttäväksi"

Lisää tietoa tästä.

Kirjasta selviää suoraan, että miten "jamming"-strategiaa (ruuhkauttamista, motittamista, puurouttamista) - jonka ideana on siis estää terävä ja looginen keskustelu*  käytettiin mustamaalaamaan vastapuoli rinnastamalla tämä mm. "hysteeriseksi takametsien saarnaajaksi", "[ku-klux-]klaanilaiseksi joka vaatii homojen tuhoamista" - myös natsikortti oli heidän kannattamiensa asioiden listalla heidän ehdottaessa että keskustelussa vedottaisi natsien kauhuihin, ja siihen miten he kaasuttivat keskitysleireillään homoja.

*esim. s.152-153: "Meidän efektimme on saavutettu ilman vetoamista faktoihin, logiikkaan tai todisteisiin...henkilön uskomuksia on voitu muuttaa ilman että hän sitä tiedostaa"
Huom: Myös tuo viittaus siihen että anti-homoagenda olisi jotenkin "takaperoista"  on epäilemättä vastaavanlainen strategia. Tosiasiassa jo antiikin aikaan homoiltiin, ja ei pidä unohtaa mistä Sodoma sai nimensä. Homoseksuaalisuus jos jokin on "niin antiikinaikaista" - kirjaimellisesti. Syvällisempänä pointtina on se Täydellisen Järjestelmän periaate, jonka mukaan historia toistaa itseään. Suurvaltojen tuhoutumisen airueena on ollut yleensä lisääntynyt nihilismi, joka on esiintynyt estottomaan hedonismina. Sitä on käytetty myös valtion mädättämis-strategiana - lisää tässä tekstissä.

Katsotaanpa vastapainoksi sitten tämä seuraava kuva, jonka voidaan sanoa olevan "heterofobinen".

Kuvan viesti: AINOASTAAN heteroseksuaalit ovat lihavia, vanhoja ja juopottelevia ihmisiä, jotka menevät yhtä helposti naimisiin kuin eroavatkin. Homoseksuaalit sen sijaan ovat nuorekkaita, terveitä ja ainoana ihmisryhmänä pystyvät täysipainoisiin ja kestäviin ihmissuhteisiin. Pikasuhteet tai puhtaasti seksuaaliset suhteet eivät kuulu heidän toimenkuvaansa, koskaan, milloinkaan.
 Yllä olevan kuvan on piirtänyt todennäköisesti joku suvaitsevainen, liberaalia syyllisyyttä poteva aivopesun tulos. Miksi homojen toimintaa ei katsota heidän itsensä esittämänä, esim. Gay Pride-kulkueita? Tässä pari otetta kyseisiltä tasa-arvon vappukulkueilta: "Pariskunta", "homo" ja "lesbo".

Osa 2.

(Lääke)tieteessä "normaali" on termi jota voidaan käsittää eri tavoin.

Jos terve on yhtä kuin normaali, on tällöin siitä poikkeavat tilat sairautta.

Homoseksuaalisuus ei sinänsä ole lakannut olemasta sairautta, eli seksuaalista poikkeavuutta, mutta määritelmän viitekehys on muutettu.

Näin ollen se ei ole sairautta, "jos se ei häiritse henkilön elämää".

Ja ilmeisesti on tätä määritelmämuutosta kiittäminen, että nyt "psykiatrisesta raamatusta", ollaan karsimassa pois erinäisiä persoonallisuushäiriöitä, kuten: paranoidinen, histrioninen, skitsoidinen ja jopa NARSISTINEN persoonallisuushäiriö. Jälkimmäisen poistamista on toppuuteltu, ja syystäkin. Se on hyvä esimerkki jostain mielenvikaisuudesta (luonnevikaisuus/persoonallisuushäiriö)  joka ei todellakaan häiritse "omistajaansa", mutta lainatakseni erään psykiatrin neuvoa; 'Jos esimiehesi paljastuu narsistiksi, suhtaudu siihen kuin lapseen jolla on ase'.

Ilmeisesti kapitalistista nokkimis- ja ahneiden sekä sydämettömien palkitsemisyhteiskuntaa ajatellen, on nähty aiheelliseksi poistaa kyseinen luokitus? Aivan kuten nihilismin rehottaessa myös seksuaaliset parafiliat on keinotekoisesti normalisoitu.

HUOM: Ei ole olemassa on/off-narsismia, vaan kun mennään tietyn asteikon "punaiselle puolen", ollaan virallisesti narsisteja. Eli ei-narsisteilla, voi olla narsistisia piirteitä, ilman että he ovat narsisteja. Samoin lisäksi vielä on jako ns. hyvään (terveeseen) narsismiin, joka käytännössä on "hyvää itsetuntoa", sekä pahaan narsismiin eli patologiseen narsismiin, jonka omaava henkilö ei koe olevansa voittaja, jos toinen ei häviä. Itse asiassa, suosittelen lukemaan Scott M. Peckin kirjan Pahuuden Psykologia, jossa tervehdyttävänä ratkaisuna, nykyiseen sairaaseen aikaan, tuo Peck käsitteen pahuus psykologiaan (hänen mukaansa pahuutta edustavat nimenomaan tietyt persoonallisuushäiriöiset ihmiset - hän jopa ottaa mukaan tapauskertomuksen, jossa eräs tälläinen oli hänen vastaanotollaan). Ei siis ihme jos kilpailuyhteiskunta nähdään narsistisen kasvun kiihdyttäjänä!


Homoseksuaalisuus ei lisäksi ole geneettinen, perinnöllinen tila, vaan psykologinen.

On huomattava miten suuri osuus nimenomaan huonon tai olemattoman isä-suhteen omaavien perheiden lapsista, nais- tai miespuolisista, kokee omakseen perinteisen vihervasemmistolaisen kapinoimis- ja antipatriarkaalisen kulttuurin. Nyt en mene naisiin, jotka yleensä tässä tapauksessa ovat etenkin hankalien olojen määrästä riippuen sellaisia jotka ovat kuin "nälkäiset haamut" jotka käytännössä toistavat kaavaa, jossa he sekoittavat maskuliinisuuden antisosiaaliseen "paha-poika"-käytökseen miehessä ja masokismissaan he taas eivät voi olla onnellisia ilman suhdetta jonka ominainen piirre on "sen haluaminen mitä ei voi saada" (HUOM tämä EI silti ole sama asia kuin homoseksuaalisuus).


Homoseksuaalien kohdalla taas kyse on lapsuusajan maskuliinisten mallien puuttumisesta.

Asiaan tietysti vaikuttaa myöskin perinnölliset tekijät, luultavasti määrätyt feminiiniset ja maskuliiniset taipumukset ovat synnynnäisiä, aivan kuten tempperamentit. Jotkut ovat alttiimpia vaikutuksille, jotkut eivät. Onnekas tai epäonnekas sattumus oikeassa paikassa väärään aikaan (tai toisinpäin) tuottaa tulokset tässä tapauksessa. Eli joillakin pojilla ei kerta kaikkiaan ole edes mahdollisuutta saada terveitä maskuliinisia malleja vaan he tulevat "kastroiduiksi" yksipuolisen, femiinisen kasvatuksen johdosta. (Mielenkiintoinen seikka on siinä, että Freudin mukaan tytön seksuaalisuuteen liittyy hänen kehityksensä, ja itsehavaitsemisensa, mikä liittyy juurikin isään. Naisille ominainen uteliaisuus ankkuroituu erityisen lujasti kehitykseen, jolloin tyttö alkaa miettiä isänsä arvoitusta; "ja sitä mitä isällä on mutta ei äidillä" - tällä tavoin myöskin henkinen kehitysvamma nimeltä peniskateus syntyy, ja mehän tiedämme ketkä siitä kärsivät)

Ja tietysti jos kyse on perheestä jonka pojat elävät ilman isää, tämä ehdollistaminen tapahtuu rajoittamattomalla tavalla. Tällöin poika ei vain näänny ilman maskuliinisia vaikutuksia, vaan hänet myrkytetään sukupuolelleen vierailla kognitioilla!

Tai sitten kyse voi olla muulla tavoin sairaasta perheestä, jossa ehkä näitä vaikutteita saaneet lapset ovat kasvaneet aikuiksi, ja perustaneet perheen jossa käy jotain tälläistä:


"Ei vituta" - tämä "onnekas" poika on kasvatettu sukupuolineutraalilla tavalla!

Sukupuolineutraalius ja androgyynisyys näemmä on luokiteltu kompensoimalla lapsen sukupuolta, siinä määrin että vaaleanpunaiset hörhelöt ja prinsessa-asut ovat "sukupuolineutraalia". Tapa, jolla feministitkin asian ymmärtävät; heidän alleviivaamansa viesti on että "nainen on ihminen, mies samaa lajia, mutta ei yhtä kehittynyt/ongelma jolle pitää tehdä jotain".

Mitä luulette, ymmärtääköhän tuo poika paljoa pariutumisen päälle kun hänestä tulee iso?
Tai voiko jopa olla että seksuaaliseksi ravinnoksi muodostuu "metrilenkki skrebanoilla"?

Lisäksi on pistettävä merkille miten suhteissaan homoseksuaalit jäljittelevät heteroseksuaalisia maneereita - todellakin se argumentti että "no kyllähän heteroseksuaalinen mieskin voi pöllyyttää naisen tuhkaluukkua" ei ihan päde, sillä homoseksuaalien jäljitellessä heteroseksuaalista yhdyntää, ei heillä yksinkertaisesti ole vain muuta reikää!

Oli kyseessä hetero tai homo, niin joka tapauksessa tuo ruuansulatuskanavan pää, eli peräaukko ei ole sukupuolielin, vaan sarjassa "exit only". Myöskin siinä sarjassa on sellaiset ilmiöt kuten feminismi, moniarvoisuus ynnä muu moderni huttu!

Ja vielä siltä varalta jos joku syyttää vaikkapa minua siitä miten "varmasti tykkään katsoa kun kaksi tyttöä ovat hommissa", niin joo, tykkään siitä enemmän kuin tykkäisin siitä että minun pitäisi katsoa kahden miehen tekevän siten.

Miksi?

Siksi että se on heteroseksuaalista, jos mies näkee kaksi naista seksuaalisessa kontekstissa. Itse asiassa, jo se on jos mies näkee yhden naisen siinä merkityksessä, ja jos se kerrotaan kahdella, voimme hyvin alkukantaisella laskutoimituksella päätellä mikä on lopputulos.

Se taas että onko lesbous homoseksuaalisuutta normaalimpaa on monella kysymyksenä. Toisaalta se on vähemmän normaalia sillä siinä ei tapahdu minkäänlaista penetraatiota, mitä yhdyntä aina edellyttää ollakseen täydellinen yhdyntä. Mutta toisaalta monien mukaan tämä on samalla lieventävä asianhaara.

Nyt, on aika lopettaa tämä postaus tällä lempibändini hyvin aiheeseen sopivalla biisillä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Marshall Kirkin ja Hunter Madsenin kirja (After the Ball: How America Will Conquer its Fear and Hatred of Gays in the 1990s (1989) on Amerikan homoliikeen opas- ja markkinointikirja kuinka toisinajattelevat tulee leimata negatiivisella tavalla. Kirja antaa muun muassa seuraavia neuvoja homoseksuaalisuuden edistämiseksi:

- Heteroseksuaaleille tulee saada aikaan häpeän tunne.

- Heteroseksuaalit tulee altistaa koko ajan kuville sekä verbaalisille lausunnoille, joiden tehtävä on saattaa kaikki homouteen liitettävä epänormaalius ristiriitaan sen kanssa että homoseksuaali haluaa olla sisimmässään muiden hyväksymä ja sulautua joukkoon.

- Propagandistinen mainostus leimaa kaikki homoliikkeen vastustajat homofobisiksi kiihkoilijoiksi, jotka eivät ole oikeita kristittyjä.

- Lopulta propaganda lyö leiman toisinajattelijoihin ja saa näyttämään heidät kritiikin kohteina, vihattuina sekä hiljennettyinä.

- Päämäärä saavutetaan ilman faktoja, logiikkaa tai perusteluita, sillä uskomukset voidaan muuttaa jatkuvan emotionaalisen ehdollistamisen kautta, olipa henkilö tietoinen tai ei häneen kohdistuvasta hyökkäyksestä.

- Heteroseksuaalien käännyttämisessä esitetään jatkuvasti ja toistuvasti kirjallisia kuvia, joissa homoseksuaalit näytetään samanlaisina kuin heteroseksuaalit. Tämän kuvan tulee olla normaaliuden ikoni.

- Mainoksilla on vaikutus heteroseksuaaleihin, vaikka he eivät uskoisi niihin.

- Heteroseksuaali kokee kaksi ristiriitaista tunnetta: hän reagoi myönteisesti kuvaan, mutta kielteisesti homoseksuaaliin nähden, kuvan antama hyvä reaktio ja paha reaktio homoseksuaalisuuteen nähden.

- Pahimmillaan reaktiot mitätöivät toisensa ja me olemme onnistuneet asioiden sotkemisessa. Parhaimmillaan assosiaatioon perustuva ehdollistuminen siirtää pienin askelin myönteistä tunnetta kuvassa olevaa ihmistä kohtaan.

Tekstin lähde; http://koti.phnet.fi/petripaavola/homoaktivistit.html

XeimA kirjoitti...

Kiitoksia erinomaisesta tiivistelmästä, ja kiintoisasta linkistä!

On hyvä nostaa näissä asioissa kissa pöydälle, jolloin voi huomata että valheet haihtuvat kuin varjot valon tieltä. :)