Pääset lukemaan kyseisen keksusteluketjun tästä (klikkaa tekstiä).
Tämä seuraava teksti sisältää puolestaan poimintoja siitä, mikä säästää aikaasi, jos et ajatellut skannata läpi 166 vastausta sisältävää ketjua.
Lukija voi itse päättää, mitkä näistä ovat hyviä ja mitkä huonoja uutisia. Näet, tässä voidaan puhua ambivalenteista seikoista, eli ne voivat olla vähäsen sekä ja että, riippuen tilanteesta.
Esim. seuraava
Keskustelupalstoilla ja palveluntarjoajilla on omia sääntöjä, joita niillä pitää noudattaa.
Sananvapauteen ei kuulu, että voit loukata muiden ihmisten oikeuksia. Esimerkiksi politiikan arvostelu on osa toimivaa demokratiaa, ja maahanmuutosta keskustelu on sallittua. Sen sijaan ihmisten tai ihmisryhmien uhkaaminen tai solvaaminen ei ole poliittista keskustelua, ja kritiikki pitää kohdistaa päättäjiin maahanmuuttajien sijaan.
Tämä on siinä mielessä huono uutinen, että tämä voidaan tulkita siten, ettet voi arvostella vaikkapa "keppostelijoita", sillä sehän voidaan tulkita kuin piru tulkitsisi Raamattua.
Mutta, mikä on tässä positiivista, on valuvirhe.
Näet, vihapuhelait luotiin, jotta päättäjien huonoja päätöksiä ei voisi kritisoida niiden seurausten pohjalta. Mutta tämä sallii sinun arvostelevan tätä politiikkaa ja päätöksiä. Huomaa myös muoto: kritiikki pitää kohdistaa päättäjiin maahanmuuttajien sijaan.
Mitä taas tulee keskustelualustoihin, oli vastaus seuraava:
Verkkoalustoilla on iso rooli vihapuheen vastustamisessa ja laittomien viestien poistamisessa. Valtioneuvoston perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelma 2017-2019 sisältää hankkeen, jonka tavoitteena on EU:n komission ja tiettyjen isojen yritysten ns. käytännesääntöjen kansallinen toimeenpano . Oikeusministeriö on tänä vuonna kutsunut koolle viranomaisia ja kansallisten verkkoalustojen edustajia keskustelemaan vihapuheen torjumisesta. Keskustelu yritysten kanssa muun muassa moderoinnista jatkuu.Miten tämä on näkynyt jo nyt, että kirjoittajat huomaavat saaneen bannit alustoilleen, ilman sen kummempia varoituksia. Tämä vahvistaa siis sen, että käsky vaientaa haitallisten poliittisten päätösten ja politiikan arvostelijat, tulee ylhäältä ja se vihapuhekampanjointi on demokratian sekä sananvapauden vastainen. Ei ole mitään näyttöä, että he olisivat rikkoneet näitä mielivaltaisia ja epämääräisiä vihapuhelakeja. Toisaalta koko epämääräisyyden taustallahan onkin saada aikaan uhkaava ja arvaamaton ilmipiiri, mikä näkyy kontrollin lisääntymisenä.
Samoin:
Maahanmuuttopolitiikan arvostelu ei ole vihapuhetta. Arvostelu pitää kohdistaa poliittisiin päättäjiin, jotka ovat vastuussa politiikasta. Ihmisten tai ihmisryhmien uhkaaminen väkivallalla tai solvaaminen ei ole poliittista keskustelua.On 100% varma, että tästä yritetään luimia pois. Mutta sinun tulee tietää oikeutesi.
Seuraavassa taas on vastaus vihapuheen määritelmästä (ja sen epämääräisyydestä):
Osa 1.
Tällä hetkellä ei ole käynnissä hanketta, jossa yritetään määritellä vihapuhe käsitteenä ja lisätä lakiin erillinen kohta vihapuheesta.
Vihapuhe -termi on kattokäsite ja sen takia se ei ole kovin tarkka. Sen sijaan rikoslaissa mainitut rikosten tunnusmerkistöt, kuten kiihottaminen kansanryhmää vastaan, ovat tarkempia. Esimerkissä netistä löytää paljon sellaista materiaalia, joka on selkeästi rangaistavaa (uhataan, solvataan, panetellaan tiettyjä ryhmiä henkilökohtaisen ominaisuuden takia). Ko. lainkohtaa on pyritty avaamaan tarkemmin Yhdenvertaisuus.fi-sivustolta.
Sananvapauden rajoista saadaan lisätietoa oikeuskäytännön kautta. Viime vuonna käräjäoikeuksissa on annettu ennätysmäärä tuomioita kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö avaa sananvapauden rajoja.
Sananvapauteen kuuluu oikeus kärkevään keskusteluun ja arvosteluun. Arvioitaessa onko tietty viesti vihapuhetta, on tärkeää huomioida sananvapaus merkittävänä perus- ja ihmisoikeutena. Vihapuheen torjunnassa tavoitteena ei ole keskustelun tukahduttaminen.
Osa 2.
Vihapuhe on yleiskielessä käytetty termi, joka pitää sisällään nuo mainitsemasi rikosnimikkeet (mm. kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaus ja laiton uhkaus). Sillä halutaan kuvata viestintää, joka voi olla rangaistavaa. Perheväkivalta-käsitettä käytetään vastaavasti kuvaamaan tiettyä väkivallan muotoa, ja rikosnimikkeet ovat tarkemmin määriteltyjä.
Rangaistava vihapuhe kohdistuu johonkin ihmisen tai ihmisryhmän ominaisuuteen. Rikoslaissa on mainittu mm. seuraavat ominaisuudet: kansallinen tai etninen alkuperä, uskonto tai vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen ja vammaisuus.
Vihapuheeseen liittyy paljon väärinkäsityksiä, ja tarvitaan lisää tietoa siitä, milloin vihapuhe on rikos ja että verkossa pätevät samat lait kuin muuallakin.
Vihapuhe on kiellettyä myös silloin kun se on yhdenvertaisuuslain tai tasa-arvolain kieltämää häirintää. Silloin se ei siis ole rikos, mutta kuitenkin laissa kiellettyä.
Kritiikki ei ole vihapuhetta, mutta sananvapauteen ei kuulu, että voit loukata muiden ihmisten oikeuksia. Esimerkiksi politiikan arvostelu on osa toimivaa demokratiaa. Sen sijaan ihmisten tai ihmisryhmien uhkaaminen tai solvaaminen ei ole sallittua.
Vihapuhe voi kohdistua myös valtaväestöön. Esimerkiksi tiettyjen teemojen kanssa työskentelevät ammattilaiset (poliisit, syyttäjät, tutkijat ja journalistit) voivat olla vihakampanjoiden kohteena.
Eli kuten viimeinen kappale sen kertoo: toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, tässä tapauksessa järjestelmän duunarit ja vahtikoirat.
Sitä tukee myös seuraava:
Poliisin virkatehtäviä koskeva arvostelu ei ole vihapuhetta, mutta yksittäisen poliisin solvaaminen tai uhkaaminen voi olla.
Voit kannella esimerkiksi poliisihallitukselle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle, jos poliisi käyttäytyy mielestäsi epäasiallisesti.
Millä se erotus tehdään? Jos vaikkapa meillä on poliittinen aktivisti, joka on päässyt poliisin virkaan ja on nyt oman elämänsä polpo, joka pistää kaikki väärää mieltä olevat putkaan, tyhjenneltyään ensiksi kyynekaasu pullon näiden silmiin, ja sitten kun tämä paljastuu, niin voiko hän vain sanoa että tässä on kyseessä maalitus, jossa hän tuntee olonsa tosi uhatuksi ja solvatuksi? Eli, tämä klassinen uhriutuminen jota feministit harrastavat: "jos et lopeta arvostelemistani, haukun sinut naisvihaajaksi".
Muuten taas tuo on täysin turha laki, koska se pitää sisällään asioita, jotka ovat jo laissa, ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin se on myös sisäisesti ristiriitaisehko laki. Turha ja sekava.
Mikä mielenkiintoisinta, ministeriön PR-henkilö myöntää tämän itsekin, ja kuten näkyy, on tuplastandardit ok, jos ne vain ovat globalistien mukaiset ja kansallismielisten vastaiset:
Vihapuheen tavoin etnosentrismi on epämääräinen käsite. Sananvapauden näkökulmasta etnosentrismi saattaa ääritapauksissa johtaa toisten oikeuksien loukkaamiseen.Onneksi vihapuhe ei voi johtaa muiden oikeuksien loukkaamiseen - se on sitä tasa-arvoisempaa muiden oikeuksien loukkaamista, ja sitä parempaa epämääräisyyttä, ja täten se on ok, mutta etnosentrimismi on absoluuttisen haram. Tuplastandardit, ovat massakontrollin ase.
Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja se turvaa kaikkien oikeudet taustasta riippumatta.
Jokaisella on sananvapaus, mutta sanavapaudella on rajat. Sananvapaus ei ole absoluuttinen oikeus, vaan sitä on lainsäädännöllä rajattu erityisesti muiden perusoikeuksien turvaamiseksi. Näihin oikeuksiin kuuluvat muun muassa yhdenvertaisuus, tasa-arvo, uskonnon ja omantunnon vapaus sekä oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Sananvapauden käyttöön liittyy oikeuksia ja velvollisuuksia, eikä oikeuksia saa käyttää väärin.
Entä missä menee ihmisryhmien ja ihmisten solvaamisen raja?
Rasistiset nimitykset voi totta kai siihen niputtaa, mutta jos nyt kuvitellaan - kaikki yhtymäkohdat todellisuuteen, ovat lukijan oma mielipide -, että olisi uskonto, johon liittyy muiden terrorisointi ja lapsivaimot, niin onko haukkumista kutsua tämän edustajia kuvailevilla nimityksillä? Onko tämän nimityksen käyttö pahempi, kuin kyseisen ryhmittymän käytäntö?
Vastaus lienee seuraavassa kohdassa:
Totuuden puhuminen voi olla rikos, jos se tehdään halventamistarkoituksessa. Tosien asioiden levittäminen laajalle joukolle voi olla myös rangaistavaa yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä.Morjes!
On tosin sanottava, että jos se rajoittuu vain kohtaan: Tosien asioiden levittäminen laajalle joukolle voi olla myös rangaistavaa yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä.
On se taas pitkälti OK, erityisesti näin metoo-juoruämmien aikana (klikkaa ja lue ilmeiset syyt).
Mutta jos sillä
Tämä seuraava on myös ainakin teoriassa hyvä juttu, vaikka allekirojittanut on hyvin, hyvin pessimistinen siitä että toteutuuko se käytännössä - mutta tätä oikeutta tulisi käyttää ihan siinä, missä vastapuolikin käyttää, jos ei muuten, niin näyttääkseen ettei laki ole kaikille sama:
Myös vähemmistöön kuuluva henkilö voi syyllistyä rangaistavaan vihapuheeseen ja vihapuheen kohteena voi olla valtaväestöön kuuluva henkilö.HUOM! Ja minkä tämä todistaa, on sen, että feministit ja suvakit kirjaimellisesti valehtelevat, kun väittävät, ettet voi olla rasistinen valtaväestöä kohtaan!
Koventamisperuste rikoslaissa on säädetty ennen kaikkea erilaisten vähemmistöryhmien suojaksi, mutta sitä voidaan kuitenkin soveltaa myös enemmistöryhmään kuuluvaan henkilöön kohdistuvaan rikokseen, jos rikos on tehty jostakin lainkohdassa tarkoitetuista motiivista (rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella tai näihin rinnastettavalla muulla perusteella).
He myöskin valehtelevat rasismin määritelmästä. Se on ns. "rotu-ismi" kirjaimellisesti, mutta he valehtelevat sen tarkoittavan valta-asetelmia! Joten, jos siis suvakki tältä pohjalta haukkuu sinua rasistiksi, se alkaa mennä jo siitäkin syystä solvauksen puolelle, sillä hän antaa tällöin tietoisesti sinusta solvaavaa, väärää tietoa.
Mistä pääsemmekin feministien suosimaan ikä- ja sukupuolivihaan perustuvaan solvaukseen, eli setämiehittelyyn - se on määritelmällisesti vihapuhetta:
Myös häirintä esimerkiksi iän, terveydentilan ja uskonnon tai vakaumuksen perusteella on kiellettyä. Vihapuhe voi siis kohdistua myös muihin kuin etnisiin vähemmistöihin.Näin ollen, pelissä jota voi pelata molemmat, on tämä tieto hyvin arvokas. Ikävä vain jos tähän täytyy mennä.
Niinpä voit kääntää pöydät myöskin suvakkitoimittajien kanssa:
Vihapuhetta ei saa levittää missään mediassa. Monet media-alan toimijat ovat sitoutuneet Journalistin ohjeisiin, joiden mukaan jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava.
Jos havaitset vihapuhetta mediassa, voit ottaa yhteyttä poliisiin tai Julkisen sanan neuvostoon, joka valvoo hyvän journalistisen tavan noudattamista.
Vielä mitä tulee epämääräiseen määritelmään, on tässä siitä hyvä esimerkki:
Jokaisella on sananvapaus, mutta sananvapaudella on rajat. Sananvapauteen ei kuulu, että voit loukata muiden ihmisten oikeuksia. Esimerkiksi politiikan arvostelu on osa toimivaa demokratiaa. Sen sijaan ihmisten tai ihmisryhmien uhkaaminen tai solvaaminen ei ole poliittista keskustelua.Vihapuhetta ei käytetä rikoslaissa? Eli mikä sen merkitys edes on? Muuten taas vihapuheen on mahdotonta elää sananvapauden kanssa rinta rinnan, kuten näkyy; jompi kumpi kasvaa ja syö toisen.
Vihapuhe on käsitteenä laajempi kuin kiihottaminen kansanryhmää vastaan, joka kohdistuu johonkin ryhmään. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on määritelty laissa, kun taas vihapuhe on yleiskäsite, jota ei käytetä rikoslaissa.
Olet oikeassa, esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan on jo säädetty rangaistavaksi.
Tällä hetkellä ei ole vireillä erillisen vihapuhelain säätämistä.
Jos vihapuhe täyttää rikoslaissa mainitun rikoksen tunnusmerkistön, se on rangaistavaa. Sen lisäksi vihapuhe voi olla kiellettyä esimerkiksi yhdenvertaisuuslain tai tasa-arvolain mukaisena häirintänä. Silloin se ei ole rikos, mutta kuitenkin laissa kiellettyä.Näemmä koko vihapuhe-termi on kaikessa orwellilaisuudessaan juuri niin epämääräinen, niin määritelmän kuin sen laillisuuden suhteen.
Esim. tämä kohta:
Tietyt sanat voivat yleisessä kielenkäytössä saada halventavan/loukkaavan merkityksen, jota niillä ei aikaisemmin ehkä ollut. Niiden käyttäminen voi olla rangaistavaa, jos muut rangaistavuuden edellytykset myös toteutuvat. Ilmaisun tavalla ja/käytetyillä sanoilla on siten merkitystä.
Keskusteluun osallistuminen on tärkeää mutta sen voi tehdä käyttämättä sanoja, joita todennäköisesti yleisesti pidetään loukkaavina.
Rangaistavuuden mittapuuna useissa ilmaisurikoksissa on se, miten sana/ilmaisu tyypillisesti ymmärretään (ns. tyyppiarvostelu). Eräiden viharikosten rangaistavuus edellyttää että viesti tulee kohteen tietoon (mm. laiton uhkaus) tai että loukkaavaa ilmaisua levitetään yleisön keskuuteen (esim. kiihottaminen kansanryhmää vastaan).
Vihapuhe näet voi olla, tai olla olematta rankaistavaa. Voehan se olla, tai olla olemattakin.
Tietyt sanat voivat olla huomenna vihapuhetta, jotka eivät ole olleet sitä tänään.
Joten, varmuuden vuoksi muistakaa varoa mitä sanotte!
Seuraava kuitenkin on pääasiassa erinomainen uutinen:
Tällä hetkellä ei ole käynnissä hanketta, jonka tarkoituksena olisi lisätä lakiin erillinen kohta vihapuheesta. Vihapuhe on kattokäsite useammalle rikosnimikkeelle.Allekirjoittanut tosin ymmärtää, jos kyynisempiä moinen saattaa hieman huvittaa.
Sananvapauteen kuuluu oikeus kärkevään keskusteluun ja arvosteluun. Ihmisten ja ihmisryhmien solvaaminen ja väkivallalla uhkaaminen ei kuitenkaan ole sallittua. Arvioitaessa onko tietty viesti vihapuhetta, on tärkeää huomioida sananvapaus merkittävänä perus- ja ihmisoikeutena. Vihapuheen torjunnassa tavoitteena ei ole keskustelun tukahduttaminen.
Etenkin kun toisaalla sanotaan jo:
Vihapuhe saa uusia muotoja, ja viime aikoina on keskusteltu mm. maalittamisesta. Vihakampanjoissa yllytetään ihmisiä tietyn henkilön kimppuun, esimerkiksi lähettämään tälle vihapostia. IlmiöstäSanat ovat tekoja. Joten, jos menet sanomaan feministille, että tämä näyttää viehättävältä (älä naura, se oli vain teoreettinen esimerkki), niin se on raiskaus, ja jos sanot rumasti maahanmuuttajalle, oli se pahoinpitely.
käytetään usein nimitystä maalittaminen, ja sen kohteina ovat esimerkiksi
journalistit. Siinä pyritään vaikuttamaan siihen, mitä ja mistä toimittajat kirjoittavat. Myös poliisit, syyttäjät ja tuomarit ovat yhä useammin vihapuheen ja myös maalittamisen kohteena.
Viime viikolla julkaistu riippumattoman työryhmän raportti "Sanat ovat tekoja" ehdottaa, että lainsäädännön riittävyys maalittamistapauksissa selvitetään.
Tuo "vihapuhe saa uusia muotoja", ja vielä siitä esimerkin antaminen käyttäen suvakkien luomaa termistöä, ei kuulosta kovin hyvältä.
Lisäksi kuten jo edellä mainittiin, suvakit käytttävät täysin häikäilemättömästi suojanaan tuota maalittamisesta kitisemistä, heti jos joku tuo esiin heidän rikoksiaan.
Joten voisiko lähteä siitä, ettei debaatin toinen osapuoli olisi se, joka määrää lain?
Saa vain nähdä miten käy, sillä myöskin huumori on vihapuhetta ja rankaistava rikos:
Myös sarkasmi voi tulla rangaistavaksi viharikoksena. Mm. korkeimman oikeuden rangaistukseen johtaneessa tapauksessa KKO 2012:58 oli (vastaajan mukaan) kyse osin sarkastisesta kirjoituksesta. Asiasta päättää prosessin eri vaiheissa poliisi, syyttäjä ja tuomitsemisvaiheessa tuomioistuin.Vaan eiköhän se ollut siinä.
Summa summarum
Ihan hirveän paljoa tuo oikeusministeriön selvitys ei selvittänyt, se sama epämääräisyyden utu edelleenkin verhoaa koko käsitettä. Mahdollisesti siksi, että on vihapuhelakien on tarkoituksena pääsääntöisesti vain hiljentää toisinajattelijoita, joten siksi kyseiselle määritelmälle jätetään niin paljon liikumavaraa.
Toisaalta, hyvänä uutisena on se, että suvakkien ja femakkojen aloittamassa sodassa, voidaan taistella nyt heitä vastaan heidän asein.
Tosin, kuten on sanottua, tuplastandardit ovat massakontrollin aseet, joten siksi on syytä varautua siihen että voi olla vähän niin ja näin että onko oikeus kaikille sama. Nämä oikeusministeriön sanat kannattaa ottaa talteen siis.
Tämä on hyvä lopettaa LaoTsen sanoihin:
"mitä enemmän on lakeja ja asetuksia, sitä enemmän on varkaita ja rosvoja."
"Mitä enemmän kieltoja, sitä köyhemmiksi ihmiset tulevat."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti