Kumoaako Paperi T "kaiken"?

Yllättäen juurikin Hesari on ottanut markkinoidakseen tulevaa Paperi T:n runokirjaa.

Räppäri Paperi T on kirjoittanut alfamiehiä kritisoivan runokirjan, ja tämän vuoksi se on niin täydellistä

Eikä ihme, sen nimi on "Post-Alfa", ja täten sen on tarkoitus kumota kaikki "laasaslaiset" teoriat pariutumisesta - ne joita me tapaamme kutsua nimityksin kuten "punainen  pilleri" tai Seksuaalinen markkina-arvoteoria (lyhyennetään yleensä muotoon MAT) - ja täten todistaa, että feministien toisaalta kannattama ja toisaalta torjuma (anti-nice guy/kiltti ja kunnollinen mies kampanjointi) miesmalli olisi sittenkin se, jonka omaksumalla saa naista.

(HUOM: allekirjoittanut muuten omaa tästä "paperimiehestä" varsin neutraalin mielipiteen, koska ei tätä puoleen tai toiseen tunne - kyseessä onkin nyt nimenomaan asian ja ilmiön, ei henkilön tarkastelu)

Katsotaanpa.

Tässä meidän tulee nyt ensiksi katsoa sitä, että mikä oikein on alfa.

Tästä voisi kirjoittaa enempikin, mutta pidetään tämä nyt jonkinlaisessa mittakaavassa.

Lyhyesti alfa on se mies, jolla on virallista ja jotenkin mitattavaa statusta. Yleensä myös kapitalistinen järjestelmä pitää huolen, että se jolla on rahaakin on alfa.

Esim. tietyt ei-statukseen liittyvät alfat aka. alfamaket, ovat lähinnä lempinimeltään alfoja, mutteivat ole sitä virallisesti, vaan he ovat siis eräänlaisia näennäis-alfoja tai jopa pseudo-alfoja, koska heillä voi olla sosiaalisissa piireissään hyvä "status" mutta ei muuten. (Suosio on lähinnä teini-ikäisten ja koululaisten keino mitata alfa-statusta.) He jäisivät kuin nallit kalliolle oikean alfan vuoksi. Tämä on vaikea punainen pilleri nielaista, sillä se tekee miehen sangen luokkatietoiseksi.

Alfa by MGTOW

Kuitenkin se mikä todellisuudessa vaikuttaa kaikkein eniten, on yksinkertaisesti status. Alfojen alalajit eivät ole tässä niin olennaisia.

Näin ollen, vaikkakin Paperi T esitetään Hesarin jutussa "anti alfana", eräänlaisena pariutumisuniversumin anti-materian vastikkeena, on kyseessä silti edelleenkin joku jolla on alfa-status, vaikkakin hänen statuksensa tässä onkin herkkä runopoika. Se tosin ei ole ainoa mitä hän edustaa, sillä perustana on julkimostatus, vieläpä menestyneenä muusikkona saavutettu (unohtamatta muita osatekijöitä, joista edellä lisää).

Katsotaanpa hieman viime aikojen palautetta:

⚫Tosi karismaattinen
⚫Sanavalmis
⚫Ihanat hiukset
⚫Ihanat huulet
⚫Ihanat vihreät silmät
⚫Upea profiili
⚫Hurjan hyvä moshaaja
⚫Boheemi
⚫2000-luvun runoilija
⚫Vaikuttaa niin herkältä ja älykkäältä.
⚫Onhan se ihanaa, et pojat kirjoittaa rakkaudesta!

Osa on totta kai suoria kehuja, kun taas monikaan muu ylläolevista ei painaisi tai niitä ei edes laskettaisi kehuiksi, jos tätä statusta - tässä tapauksessa menestystä ja julkisuutta - ei  olisi. Joukkosieluiselle sukupuolelle, eli naiselle, jo pelkkä julkisuus on varsinainen halo-efekti ja afrodisiakki. Jos asiat eivät olisi näin, olisi tällöin kyseessä vain pitkätukkainen taivaanmaalari ja muutenkin epäilyttävä hippi, joka kirjoittaa jotain runoja!

Miehelle tuollainen maskuliinisten rooliodotusten kiertäminen onkin suurta etuoikeutusta,  jota tavalliset pulliaiset eivät pääse nauttimaan, mutta kyllin korkean statuksen ja saavutusten ansiosta tuollaisen "puutteen"  "saa anteeksi".

Silloin pitää vain kyetä esim. seuraavaan:

Palataan pari viikkoa taaksepäin, Flow-festareille. Siellä ihmiset tungeksivat pienelle lavalle kesken supertähti Iggy Popin keikkaa. Tungoksen syy oli Paperi T, joka esiintyi viulisti Pekka Kuusiston ja rumpali Samuli Kosmisen kanssa. Tungos oli valtava ja tunnelma harras, liki uskonnollinen.Pulkkinen esiintyi lökäreissään ja tukka auki. Hän kielsi isällisesti innokkaimpia kiipeilemästä lavarakenteissa. Tämä keikka oli *kokemus*. "Mahduitko sinne Paprun keikalle", kysytään myöhemmin.

Feminismi pitää yllä miehen maskuliinisia rooliodotuksia, mutta riisuu nämä vaatimukset naiselta, täten lupauksistaan huolimatta feminismi ei vapauta miestä hänen ahtaista rooli- ja suoritusodotuksiltaan koska feminismi pyrkii ylläpitämään naisen "vapautta valita" (koodisana mm. hypergamian oikeutukseen) kaksilla standardeilla jolloin nainen saa ja voi vaatia maskuliinista karjua, mutta hänen ei tarvitse itse olla naisellinen tai antaa mitään tässä vaihtokaupassa takaisin; naiselle riittää että on nainen, miehen täytyy saavuttaa jotain ansaitakseen ihmisoikeutensa. Maskulismi taas antaa miehelle miehelle oikeuden olla ja omata ihmisarvot, ilman kyseisten rooliodotusten täyttämistä. 

Vaan, eteenpäin!

Kulttuurisen viitepisteyden lisäksi Paperi T:n faniliikkeessä on toinen omaleimainen piirre. Se on Pulkkisen ulkonäkö, joka nousee esille hämmentävän usein.

Mikä yllätys!

Asia mistä Henry Laasanenkaan ei liene erimieltä! Samoin Fundamenttikin on todennut sen, että naisen pariutumisen kriteereinä ovat pääaasiassa raha, ulkonäkö ja status.

Tapaus Paperi T ei täten kumoa mitään, vaan todistaa täsmälleen "lassukoiden" ja "fundistelijoiden" ynnä muiden punapilleröityjen poliittisesti epäkorrektit opit tosiksi.

Mutta koska kyseessä kuitenkin on Hesari, niin annetaan vielä miehen itsensä kertoa mistä on kyse:

Hesari kirjotti mun ulkonäöstä, Hansonista ja vähän myös tulevasta kirjasta. Ja ennen kun somen kaikki alfat loukkaantuu, todellisuudessa kirjassa pilkataan enemmän meitä nyyhkyjä post-alfoja.

Hesari - FAIL!

Haaste: Jos Hesari & Co. oikeasti haluaa yllättää, heidän tulisi tehdä juttu vaikkapa esim. nyyhkyistä betoista, ja siitä miten hyvin he menestyvät. Vaikkapa sitten tällä Paperi T:n tarjonnalla ja imagolla. Vasta, kun kuviosta otetaan pois raha, status ja ulkonäkö, vasta silloin voidaan sanoa että ollaan sensaation äärellä. Siihen saakka todistetaan vain sitä, mitä me punaisen pillerin lähettiläät olemme sanoneet.

PS. Ilmainen vinkki: kun statusta on jo tuon verran, tai vaikka se olisi vain nupullaan, niin tuohon kun vielä lisää asiat joita naiset haluavat kuulla, on melko vaikeaa välttää menestystä..

PPS. Tässä puolestaan jotain vähän old schoolimpaa teetä, muttei paperista: