Tämä on aihe, josta minulla on sanottavaa enemmänkin.
Tämä on toinen niistä keskeneräisistä aihetta käsittelevistä teksteistä (tai oli, sillä tämähän on valmis nyt).
Tämän käsillä olevan kirjoituksen voidaan sanoa olevan "Se Lyhyempi Oppimäärä Tekijänoikeusmafiasta" - pidemmän tekstin julkaisen mahdollisesti myöhemmin.
Nyt, aika on kypsä tälle tekstille, näinä päivinä kun tätä kysymystä ruoditaan oikein urakalla, ja asianmukaisia lakiehdotuksiakin on kerätty.
- Sellainen tietoisku vielä ennen kun menemme aiheeseen, että minun on tarkoitus pitää elokuussa blogilomaa. Nyt, se ei tarkoita että blogi täysin hiljenisi, vaan että se toki hiljenee, mutta ei täysin, sillä silloin tällöin pistän ajan ynnä muun salliessa tekstin ulos - en vain pukkaa niitä ennen syksyä ulos niin hikisesti kuin tähän saakka olen tehnyt (olen varma että arkistoissa on takuulla kiinnostavaa luettavaa, joten käytä aikasi hyvin, kiitos).
Mutta nyt asiaan.
Pitää sanoa että tämä sai minut raivoihini.
Minulla tuli mieleen kuinka edesmenneen vaarini, joka oli myös kaimani, oli katsellut epäoikeudenmukaisuuksia televisiosta, ja kihissyt raivosta.
Vaikka en ole mikään "piraattilainen", on minun todella helppoa tätä nykyä ymmärtää se, että heillä on kannattajia.
Minä en ilkeä seurata tätä sivusta, etenkään kun piraattien kannattamisesta tehdään tätä menoa pian se moraalisesti parempi vaihtoehto, kuin tekijänoikeuden puolustajista.
Kyse on siis tästä:
Uutinen Joka Ei Ollut Hyvä
Salkkarijaksoja netissä jakanut tuomittiin jättikorvauksiin
Tekijänoikeusmafian röyhkeys ja suoranainen pahuus, on aivan käsittämättömällä tasolla! Tämä kaveri on käytännössä syrjäytetty loppuelämäkseen täydelliseen velkavankeuteen, ja häneltä on viety kaikki syyt tehdä mitään rehellistä työtä, rangaistuksena siitä että on jakanut jonkun hömppäsarjan jaksoja peräti kolme kappaletta?! Mikä on se edes suhteellinen tappio jonka hän aiheutti, ja kenenelle? (ja ei selitykseksi ei kelpaa "no koska se on laki, ti-hi-hiiiii!!").
Kyllä kolmosen boikotointi rupeaa tuntumaan aika olennaiselta liikkeeltä, mutta vielä enemmän syyttävä sormi osoittaa tätä kyseistä mafiaa kohtaan, jonka moraalille ei ole mitään ongelmaa tehdä varoittavia esimerkkejä joko köyhistä, opiskelijoista tai lapsista (joilta viedään kotoa nalle puh-läppäritkin - SEN JÄLKEEN, kun tämä mafia ITSE houkutteli tämän lapsen ANSAAN!).
Samoin tässä on kyse myös suuremmasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, eli siitä että viranomaiset saa tehdä erittäin vakavia virheitä. Se on jotain mikä pitäisi muuttaa. Jos teet virkavirheen, niin siitä pitäisi olla samat seuraukset sinulle kuin muille. Eikä mitään armoa jos olet korkealla, päinvastoin, kovennettu rangaistus, sillä silloin vastuu on suurempi ja korkealle pitäisi päästää vain he, jotka ovat parhaimpia palvelijoita yhteiskunnalle. Vain tälläisen uudistuksen myötä tämä psykopaattijohtajien ylläpitämä yhteiskunta vapautuu tyranneistaan.
Huomatkaa että murhaajan, raiskaajan ja pahoinpitelijän on mahdollista maksaa VÄHEMMÄN korvauksia uhrilleen, tai tämän omaisille, kuin tulottoman henkilön joka jakaa 3 jaksoa sarjaa joka joka tapauksessa tulee televisiosta ilmaiseksi! Mainostelevision ideana on, että se on suuri yksityinen yritys joka saa rahaa mainostajilta. Siinä kaikki. Sillä ei ole oikeutta minkäänlaiseen rahojen perimiseen.
Summa summarum: Pahin rangaistus tässä yhteiskunnassa liittyy siihen, että joku rikas ei pääsekkään rikastumaan (sitä ei kukaan estänyt tässä tapauksessa, pitäisi osoittaa että mainostulot ja katsojat ovat laskeneet tuon johdosta - sitä ei olla tehty). Se on oikeuskäytäntö kapitalistisessa järjestelmässä. Yksi osoitus vaarallisten psykopaattien olemisesta vallassa, on siinä, että tehdään varoittavia esimerkkejä vaikka väkisin, jotta harmaat massat uskoisivat että päättäjät ovat kontrollissa. Kun tätä tapahtuu, tietäkää että piru on irti, ja kukaan ei ole turvassa. Meidän on ymmärrettävä että näille paskiaiselle on olemassa vain valta, ja nautinto mikä tulee valtapeleistä. Esim. Englannin parlamentti oli aikoinaan perustettu siksi, kun tälläinen idiootti nimeltä Juhana Maaton, piti saada jollain ilveellä aisoihin. Nyt vain se valitettavasti vain johti siihen, että nämä mottipäät tajusivat, että nehän voivat aina mennä pätemään parlamentteihin, ja virkoihin joissa maistaa valtaa.
Ongelman Ydin ja Tulevaisuus
Näin lopuksi vielä menen Täydellisen Järjestelmän yhteiskuntateorian pariin, ja katson kanssasi asiaa syvemmälle.
Tässä näkyy se kapitalistinen mekanismi, jossa raha on ensimmäisellä sijalla; se on "arvojen arvo". Tällöin voiton maksimointi, välittämättä "epäolennaisuuksista", on suorastaan laupeuden työ. Jotain ymmärrettävää.
Kapitalismin - myös täysin yhtä elitistinen - näennäinen vastapooli, eli kommunismi vapautti aikoinaan kansan yksityiseltä kapitalistilta, mutta vaihtoi sen reguloituun valtiolliseen kapitalismiin.
Kommunismi on katoamassa maailmasta, ja se olikin sosialismin korruptoitunut muoto, ihan kuten marxilaisuus toisaalta kehitti joitakin hegeliläisiä teorioita pidemmälle, niin se samalla onnistui myös korruptoimaan joitakin tärkeitä ydinajatuksia (ja marxilaisuuden sovellutukset jotka näkyivät kommunismin muodossa löivät asiat vielä enemmän läskiksi).
Mihin tällä "moraalisella loppukaneetilla" nyt menen, on se, että tuo kommunismin perinne on jäänyt hyvin tukemaan sen alkuperäistä "teesiä", eli kapitalismia tässä kysymyksessä; valtio tekee tiukkaa yhteistyötä nimenomaan ylikansallisten levy-yhtiöiden ja näiden edunvalvojien kanssa. Koska raha.
Nyt tietenkin kapitalistit ja wanna be-kapitalistit alkavat oitis heristämään sormeaan, ja muistuttamaan: "Muistathan että kapitalismi loi hyvinvoinnin ja innovaatiot, ja se mahdollisti sen, että muusikot saavat olla ammattimuusikoita"!
Johon vastaan kaikella terävyydellä: "Väärin! Hyvinvointi, ja kapitalistien voitot tulivat työstä, ja työ tuli työvoimalta, joka on aina ollut alemmalla yhteiskuntaluokalla kuin voitot kuorineet kapitalistit. Aivan kuten innovaatiot tulivat innovaattoreilta - heiltä jotka yleensä loivat ne jopa ilmaiseksi, eikä kukaan muistanut heidän vuosikausien luovaa pohjatyötä (innovaatio ei synny laumassa, vaan sen ulkopuolella). Samoin muusikot ovat ne, jotka musiikin luovat, ja kuulijat he jotka muusikon nostivat huipulle. Tässä kapitalismi vetää välistä, mutta ei todellisuudella luo mitään, kuin ehkä markkinoinnin avulla trendejä ihmisille jotka antavat pitää itseään lampaina."
Todellakin, muistan kun viime viikonloppuna viinikylässä keskustelin tätä viinilasin ääressä erään vanhemman pariskunnan kanssa, ja esitin teorian ehdollistamisesta joka menee seuraavasti: "Ensiksi suuret levy-yhtiöt määräävät kaupallisten levy-yhtiöiden soittolistat, joiden toiston vuoksi ihmiset ehdollistuvat korvamatorallatuksiin joissa ei ole mitään klassikon aineksia (jonka jälkeen: toisto -> profit). Mukaan tähän kuvioon kuuluu myöskin nämä Idolsien tyyliset "kykykilpailut", joissa tämä metodi on viety jopa niin pitkälle, että yleisölle marssitetaan eteen halukkaat pyrkyrit, joista sitten huonoimmille nauretaan vahingoniloisesti, ja loppujen kohdalla yleisö äänestää (maksaen siitä ilosta vielä rahaa) käytännössä sitä artistia mitä heille aletaan myymään seuraavaksi - useimmiten vielä niin, että tämä musikaalinen broileri jalostetaan kaupallisemmaksi, siihen mennessä kun hänen ensimmäinen julkaisunsa tulee ulos!"
Pariskunta oli tätä aiemmin puhunut kanssani siitä, miten modernista musiikista puuttuu se jokin (tuon ikäluokan ihmiset puhuvat melodioista, vaikka kaikessa musiikissa on periaatteessa aina melodia - kyse on vain siitä että pidätkö kyseisestä sointukulusta - näin siis musiikinteorian mukaan), ja nyt kun kerroin tuon teoriani, oli pariskunnan rouva miettinyt hetken asiaa hengessään ja sanoi: "Sinä olet aivan oikeassa tuossa ehdollistamisessa. Minäkin muistan miten inhosin sitä yhtä radiorenkutusta, mutta joka toistui niin monta kertaa että aloin pitämään siitä".
Mihin olemme siis menossa, on murroksen aika.
Taistelu piratismia vastaan on hävitty, ja jos se aiotaan voittaa, merkitsee se käytännössä internettiä joka on samanlainen kuin kiinalaisessa kommunistisessa valvonnassa. Ei kiitos - se on jo isompi massakontrollin ja yksityisyydenloukkauksen kysymys johon en edes mene.
Mistä olen kirjoittanut aiemminkin, on se, että tämä dialektinen konflti olisi syytä nyt johdattaa mahdollisimman optimaaliseen lopputulokseen - missä pääosassa silti on muusikko, ja joka on myös ystävällinen heille jotka mahdollistavat muusikon huipulle nousun (ei pidä ymmärtää väärin, vain keskinkertaiset muusikot ajattelevat yleisöään, ja vain huiput musiikkia - tämän ymmärtävät vain parhaimmat fanit!), mutta nyt asiasta päättävät tahot jotka ennemmin tuhoavat kuulijat ja muusikot.
Vai miltä seuraava teksti vaikuttaa?
Kolumni: A. W. Yrjänä – Suosikkiartistin huippuliksat
PS. Vielä eräänlaisena anti-bonuksena laitan tähän kiintoisan "vierasjutun" liittyen erääseen toiseen maassamme dominanttiin mafiaan, ja se on elintarvikemafia. - On helppoa pummata "suojelusrahat" sillä porukka kuolee nälkään jos ei niitä irtoa. Siistiä, ja pasifistista!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti