Narsistin, rajatilapersoonan ja läheisriippuvaisen yhteinen maailma (ja poispääsy)

"Kuten aurinko lopettaa pimeyden, lopeta tämän sielun pimeys, palauta elämä olennolle jonka näet seisovan edessäsi". - Ote Falionin vampirismin parannusrituaalista

Johdanto

Allekirjoittanut intoutui mielenterveysviikon teemaan istuvan tekstin vanavedessä kirjoittamaan enemmänkin tästä aiheesta. Eikä vähiten siksi, koska elämme aikoja kun tämä tässä esiteltävä vampiristinen maailma on niin kovin yleistynyt keskuudessamme. On kuin olisi tapahtunut sfäärien konjunktio kahden maailman välillä. (Vähemmän mystifioituna voidaan sanoa, että moderni järjestelmä on se, joka tämän ilmiön yleistymisen on aiheuttanut - mikä epäonnistunut yhteiskuntakokeilu se onkaan ollut!). Syy vampirismin käyttönä sanavalintana selviää tässä tekstissä paremmin, se on pikemminkin kuvaava termi, ei niinkään tuomiolauselma, vaikka toki sitäkin se joissakin tapauksissa on. Mutta vain ja ainoastaan rakentavassa mielessä. Erityisesti mitä lähemmäksi mennään narsismia, sen lähemmäksi mennään vampirismia - jokainen näistä omaa loputtoman janon, jonka tyydyttäminen tässä heidän vallitsevassa tilassaan on kuin vampyyrin jano (se ei lopu koskaan, niin kauan kun vampirismi on tilana). 

Vaan se johdannosta, mennään asiaan.

Nälkäisten haamujen maailma

Mikä siis  yhdistää narsismia, rajatilapersoonallisuutta ja läheisriippuvaisuutta?

Niiden yhteinen maailma,  se josta nämä kaikki tilat ovat versoneet. Bhāvacakran "nälkäisten haamujen maailma", jossa vietetään varjomaista elämää, jossa suut ovat suuret mutta kaulat niin kapeat, ettei nälkä lopu koskaan. 

Jokaisen näiden lähtökohtana on läheisriippuvuus ja sielunsopimus, joista puolestaan versoo kontrolli. 

Tällä yhdistelmällä varustetulla ihmisellä on taipumuksena saada aikaan show aikamoinen. 

Syntyminen

Mikä johtaa sitten tähän läheisriippuvaisen maailmaan?

Jokaisella se on perustarpeen täyttymättömyyden traumaattinen seuraus. Näin yksinkertaistettuna. 

Jokainen näistä reagoi tähän asiantilaan omalla tavallaan,  saavuttaen osansa tässä yhteisessä maailmassa. 

Tähän taudinkuvaan kuuluu myöskin identiteettitason vaurioituminen. 

Tosin kuin narsistin kohdalla, läheisriippuvaisen saama identiteettitason vaurio ei johtanut häntä luomaan valeminää, mutta se jätti hänen identiteettiinsä arvottomuuden tai ansaitsemattomuuden imprintin ja kokoelman tunnelukkoja. Esim. hän saattoi joutua olemaan lapsena vanhemmalleen huoltaja, ja hän sai oppia, että muiden tarpeet ovat tärkeämpiä kuin hänen. (Skeematerapian näkökulmasta ainakin alistumisen ja hylkäämisen tunnelukko pitää läheisriippuvaista tilassaan. Mutta kun on takertunut lopputulokseen, jonka kontrolli on omien rajojensa ulkopuolella, on lopputuloksena kärsimys.)

Narsisti puolestaan heitti pois tämän hylätyn minän ja alkoi rakentamaan sen sijaan valeminää, joka on ansainnut sen kaiken mitä hän ei saanut - ja vähän enemmänkin. 

Rajatilapersoona-termin keksijä muuten ei tehnyt eroa sen ja narsistin kanssa. Se on perinteisesti psykoottisen ja neuroottisen välimalli, ja tässä tapauksessa se on narsistin ja läheisriippuvaisen hybridi.

(Siksi narsisti haluaa olla mahtavin huoneessa. Rajatila suurin uhri.)

Näistä kahdesta jälkimmäisestä on esitetty, että heidän ytimen, identiteetin, paikalla olisi tyhjyys, että he olisivat sieluttomia. Tämä näkemys on aika pessimistinen. Voi olla, että pahimmissa tapauksissa sielu on karannutkin, mutta allekirjoittanut on taipuvainen enemmän näkemään asian siten, että narsistilla hänen todellinen minä on hänen häpeilemä epäsikiö ja tämän identiteetin on sivuuttanut hänen luomansa supersankariego. Rajatilan kohdalla tässä tapauksessa kyseessä on palasina oleva palapeli, joka leijailee painovoimattomassa tilassa. Siksi narsistia verrataan vampyyriin, hänhän imee elinvoimaa muilta ja hänen kuvaansa ei näy peilistä - hän tarvitsee muita tähän peilaukseen. Hän ei voi katsoa peiliin, koska sieltä ei näy mitään. Rajatila taas katsoo kuvaansa hämmentyneenä, sillä se on kuin Picasson myöhäiskauden maalaus, ja hän tarvitsee muita hänen tunteidensa reguloimiseen. Läheisriippuvainen puolestaan näkee kuvansa groteskina ja ikuisesti sairaana, tarviten muita antamaan sille arvon. 

Perustelu sille, miksi narsistilla(kin) saattaa olla jotain valeminän takana, on narsistisen romahtamisen olemassaolo. Se on hieman kuten videopelissä se pomo, joka projisoi eteensä suojan (valeminänä), jolloin narsistinen romahdus tapahtuu suojan pudotessa - tämä taas tapahtuu kun narsisti menettää narsistisen lähteensä, sellaisen johon on panostanut paljon. Tämä narsistinen romahdus ei ole pikku juttu, ja sen saa tuta se lähde, joka on sanonut sopimuksensa irti narsistin kanssa. Tämä romahdus on kuin Saatanan putoaminen taivaasta Raamatussa - se kuvataan kiljuvana jalopeurana, joka etsii raivoissaan kenet voisi syödä. Kiljuva jalopeura tarkoittaa siis haavoittunutta leijonaa, ja se sopii myös siksi narsistiin, koska narsisti koettuaan romahduksen lähtee metsästämään uutta uhria - sitä, kenestä voisi saada narsisminsa lähteen. Tämä puolestaan viittaa siihen, että siellä on jokin identiteetti mikä on paljastunut - tämä olisi paras aika saada narsisti hoitoon. Lisäksi koska näitä kaikkia yhdistää lapsenomainen emotionaalinen puoli, hoitajalla tulisi olla lapsen psykologian taitaja mukana. 

Samoin, rajatila joka kokee eräänlaisen itseaktualisaation, sairaudentunnon ja vasteen terapiassa, on saavuttanut kontaktin itseensä. Kun hänen tunteensa eivät ole enää faktoja, vaan informaatiota, on hän alkanut kokea kaaoksen järjestymistä. (Tunne voi tällöin informoida häntä hänen tilastaan, sen sijaan että se vain olisi esim.signaali siitä, että toinen on hänen paha äitinsä valeasussa - tästä dynamiikasta edempänä).

Läheisyyden sadomasokistit

Näiden roolijako voidaan havainnollistaa analogialla sadomasokistien maailmaan. 

Heitä yhdistää yhteinen "kink", siinä missä näitä läheisriippuvaisia yhdistää heidän läheisriippuvaisuutensa ja sen sisältämä vaurio emotionaaliseen kehitykseen, sekä identiteettiin ja tarpeen täyttämättömyydestä seurannut traumaattinen tarvitsevaisuus. Tämä johtaa heidät keskinäiseen sielunsopimukseen kaltaistensa kanssa. 

Myös näillä sadomasokisteilla on hyvin samanlainen roolien jako - suuntautuminen - kuin mitä  läheisriippuvaisilla: on sadistit ja masokistit, sekä switchit. He myöskin toteuttavat taipumustaan rooliensa kautta, ja myöskin heillä kontrolli on erittäin keskeisenä osana. - Ehkäpä vielä parempi vertaus olisi domit ja subit (ei ne voileivät - hehheh). Dom ja sub edustaa pelon hallintaa, ainakin naisten kohdalla. Tavallaan domme hallitsee miestä jota pelkää, sub taas lähestyy päinvastaisella tavalla, tietäen pohjimmiltaan olevansa turvassa ja hallitsevansa saman pelon. Hyvin samalla tavalla siis kuin narsisti ja läheisriippuvainen.

Läheisriippuvaisuuden syndroomasta kärsivillä sadistin roolia toteuttaa narsisti ja läheisriippuvainen taas on masokisti. (Läheisriippuvainen on masokistinen keinossaan hakea kontrollia, narsisti ei ole välttämättä kirjaimellisesti sadistinen, mutta koska hän ei koe voittavansa jos toinen ei häviä),

Sielunsopimus

Sielunsopimus on sopimus, jonka teet tavallisesti toisen osapuolen kanssa. Se myöskin tarkoittaa sopimusta siitä, minkälainen "sielusi" on. Läheisriippuvaisten eri muotojen kohdalla kyseessä on aina molemmat. He etsivät sopimusosapuolta, ja pitkälti fiilispohjalta päättävät toisen ryhtyneen sellaiseksi (näille tunne on aina fakta). Usein näille on ominaista se, että he tulkitsevat sinun tulevan sopimusosapuoleksi, jos tietyt ehdot täyttyvät. Joillakin se voi olla pelkkä kiinnostuminen sinusta, jota puolestaan seuraavat odotukset ja vaatimukset - sopimusehtojen täyttäminen. Tämä on häiritsevää ja hämmentävää sille, jolla ei ole vastaavaa sielunsopimusta.

Samalla tämä heidän sielunsopimus saa heidät "ymmärtämään" toisiaan - mutta sen hintana on se, etteivät he ymmärrä muita ja muut eivät heitä (paitsi tietysti teoreettisella tasolla). He ovat keskenään samalla aaltopituudella. Samasta ja samassa maailmassa. Mutta tällä kaikella on seurauksensa. Esim. Tästä syystä erityisesti läheisriippuvainen yleensä päätyy narsistin kynsiin, sillä tässä heidän yhteisessä maailmassa hullun vastakohta ei ole terve, vaan hullu. Läheisriippuvainen on käänteisnarsisti, ja siten vastanapa narsistille, ja heidän suhteessa on todellakin toisiaan täydentäviä osia. (Rajatilapersoonallisuus on kaaos näiden kahden välissä - eräänlainen hybridikokoonpano.)

Tämä sopimuksen osallinen itsekin on huijattu sitoutumaan tähän sopimukseen varhaisen kasvuympäristönsä kautta. Täten hän ei välttämättä edes tajua sitä itse, vaan kulkee nälkäisenä haamuna etsimässä sopimusosapuolta - mikä johtaa molemmat ongelmiin. 

Kaava on siis seuraava: Suostumus sopimusehtoihin ja niiden uskominen > uusi todellisuus > sopimus elää elämänsä tietyllä tavalla on täten solmittu. 

Esim. Läheisriippuvainen suostuu ehtoon "olen arvoton ilman toista", hän uskoo tämän ja hän elää sen mukaisesti. 

Mutta on olemassa tie pois epätoivosta ja hämmennyksestä. On olemassa ulospääsy, jonka jokainen voi jakaa. Ainoa tapa on tuhota tämä sopimus, ja astua uuteen alkuun. Mutta kun parantuminen alkaa, lakkaa rauha näyttämästä tylsyydeltä ja myrkyllisyys jännittävältä. 

Ihminen voi itse lopettaa sopimuksensa, lopettamalla sen "ehtojen ja kohtien" täyttämisen. Parantuminen on käytännössä sopimuksen lakkauttamista, ja se on siten myöskin omien rajoitusten lakkauttamista. Mutta ensiksi sopimus pitää valitoida, se pitää tunnistaa, jotta se voidaan lakkauttaa. Esim. narsistia on hyvin vaikea auttaa, sillä hän ei myönnä tällaista sopimusta ja ottaa terapian pikemminkin pelinä, lapsenomaisena leikkinä. Rajatilat ja läheisriippuvaiset voivat ottaa paremmilla lopputuloksilla vastaan apua. Heidän epäonnistuminen tämän sopimuksen elämisen kanssa, ja siitä juontuva kärsimyksen kierre auttaa ymmärtämään ettei kyseinen sopimus ole lainkaan tarpeellinen tarpeen - päinvastoin, se johtaa epätoivon sokkeloon!

Sisäinen perheriita 

Tällainen ihminen on siksikin raskas, koska hänen lähisuhteensa ovat käytännössä aina lapsen suhteita huoltajaan (vanhempi ja lapsi vs. aikuinen ja aikuinen). Tämä liittynee siihen, että ihmisellä ei ole vain sisäistä lasta, vaan sisäinen perhe, Läheisriippuvaisuuden syndrooman ihmisellä kyseinen perhe ja sen dynamiikka - lapsesta alkaen - on rikki. 

Entä miten tämän perheen dynamiikka operoi?

Isä edustaa itsevarmuutta ja äiti hyvinvointia.  Niiden lähteitä.

Esim. Narsistilta puuttuu tunteidensäätely ja itsetyynnytys, jolloin tämä hyvinvoinnin puutos epäilemättä tulee äidin - sisäisen tai muunlaisen - poissaolosta (moni sarjamurhaaja on omannut hyvin ongelmallisen äitisuhteen). Itsevarmuuden puute taas isän puutteesta, ja se ei ainakaan auta tarpeiden täyttymisen priorisoimista (isäongelmaiset naiset nyt tiedetään). Jos suhde näihin on ollut huono, on todennäköistä että sisäinen versio on myös dysfunktionaalinen.

Tämän dynamiikan jatkumo on ilmeinen. Esim. Narsisti harrastaa taas rakkauspommituksellaan eräänlaista äidin jäljittelyä, josta hän siirtyy uhrin jäädessä loukkuun, taas huonon äidin moodiin; voisikin sanoa, että kaikkien näiden kohdalla pohjimmiltaan syy löytyy äitisuhteesta. Narsistin uhrin pitäisikin ymmärtää, että hän ei sure narsistia, vaan itseään, johtuen tuosta ansaan astumisestaan - rakastuminen freudilaisittain ego-ideaaliinsa. (Siinä mielessä tämä on automaatio, että hän  ilmaisee täten idealisaatiota. Mutta samalla hän saa rakkauspommituksellaan läheisriippuvaisessa heräämään tältä normaalisti puuttuvan terveen itserakkauden. Psyykkinen vampyyri ei ime elinvoimaa vain aggressiossa, vaan rakkauspommituksessakin - ne ovat aina kaksiosaisen strategian osia, jossa toinen on syötti ja toinen sen kelaaminen.)

Siispä jos näet suhteessa narsistimiehen ja läheisriippuvaisen naisen, on helppoa päätellä heidän perhetaustat.  

Kuinka sitten operoida näiden kanssa?

Korjauksena on olla aikuinen - sisäiselle lapselleen. On käytettävä sisäistä isää ja äitiä itseensä, sisäiseen lapseensa. Oltava itselleen kuin isä tai äiti. Tämä on sitä itseregulaatiota ja tyynnytystä, joka monesti puuttuu vallan näiltä läheisriippuvaisuuden maailman ihmisiltä, ymmärrettävästi, jos he eivät sitä koskaan saaneet omilta vanhemmiltaan. 

Kontrolli

Koska nämä kaikki ovat läheisriippuvaisuuden perustalta lähteviä, he tästä syystä myöskin omaavat ns. yhteisen tavoitteen, sen nimi on kontrolli. 

Mikä johtaa läheisriippuvaisuudesta kontrollintarpeeseen?

Sen taustalla on psykologiassa tuttu ilmiö "kohteen pysyvyys" ("object permanency").

Tämä siksi, koska jostain syystä näillä kaikilla on lapsen minätilaan jämähtänyt tunne-elämä. Ilmeisesti tämä traumaattinen perustarpeen täyttymättä jääminen aiheutti tämän "jäätymisen" ja kehityksen pysähtymisen näiltä osin. 

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Normaalisti lapsi, jolla ei ole kehittynyt keinoja hallita kohteen pysyvyyttä, alkaa itkemään kun hänen huoltaja menee vaikkapa toiseen huoneeseen tai muulla tavoin tilapäisesti katoaa näkyvistä. Tästä kuitenkin kasvetaan, kehitytään yli. Mutta näillä läheisriippuvaisuuden eri muodoista kärsivillä tätä kehitystä ei ole tapahtunut, tai se on jäänyt pahasti kesken (allekirjoittaneen on vaikea uskoa, että kyseessä olisi mikään yksittäinen tapahtuma). Niinpä aivan kuten lapsi, joka voi manipuloida, vaatia, itkeä, raivota yms. saadakseen otteen kohteesta (itsekkäästi, sillä hän itse on tärkein, etenkin näinä hetkinä), aivan samalla tavalla tekee myöskin läheisriippuvaisuuden eri ilmenemistä kärsivä sillä tämä komponentti ei ole hänellä asianmukaisesti kehittynyt. 

Joten, kontrolli kumpuaa läheisriippuvaisuudesta, ja siitä johtuvasta tarpeesta kohteen hallintaan. Tämä siksi, koska lapsi ei ole kasvanut kohteen pysyvyyteen, hän kehittää vaihtoehtoisen menetelmän, kontrollin. 

Esim. mitä suurempi on tarve muuttaa toista, sitä enemmän se on kontrollia. Mutta sellainen saa ns. terveen ihmisen nostamaan sisäisen muurinsa ja aktivoimaan rajansa. Sen sijaan sielunsopimuksen tehneille se on normaali käytäntö. Tämä johtaa epätoivon sokkeloon jossa kohde pakenee ja tarve pysyy täyttymättömänä - kukaan ei halua olla manipuloitu ja kontrolloitu. Paitsi tietysti sielunsopimuksen tehnyt. Muille se on tukahduttavaa ja ahdistavaa, kahdesta päätunteesta se perustuu pelkoon, ei rakkauteen.  

Otetaan esimerkkejä narsistien maailmasta, miten tämä kontrolli motivoituu ja tapahtuu:

Miksi naispuoliset draamakuningattaret ovat narsisteja/vahvasti sen kirjolla? Ne tuntevat itsensä vähäpätöiseksi rauhassa, kun taas kaaos jota ne lietsovat tuo heille "rauhan". Naisten voimaantuminen noudattaa tätä huomiohakuisuutta - hinnalla millä hyvänsä. (Puolet narsisteista on naisia) Tähän istuu myöskin erittäin hyvin tämä "hyveellisen uhrin" -rooli, jolloin narsistinen nainen ei voi olla missään tapauksessa se paha osapuoli, vaan sellainen tehdään miehestä. Näin hän voi pelata hyveellisen uhrin narsistista roolia, vaikka hän olisi ollut se, joka vetää miehen mukaan paskashowhunsa - ihan ajanviete ja narsismin lähde mielessä.(Myöskin hyvä esimerkki ihmisten instrumentaalisesta käytöstä on modernien naisten tapa pitää miehiä kuin puhelimen sovelluksia - on sovellus seksiin, on sovellus terapeutiksi, on sovellus taksiksi, on sovellus remonttimiehet - kaikki ilmaiseksi).

Idealisaatio - sielunsopimuksen toiveiden sopimusosapuoli

Jokainen näistä idealisoi potentiaalista sopimusosapuoltaan, ja odottavat hänessä tulevan romanttisen messiaansa ja sielunsopimukseen präntätyn fantasian toteuttajan. 

Jokainen näistä pyrkii myöskin kontrolloimaan tätä kuviteltua elinehtoaan, mutta koska tunne on fakta, ei tällöin kohteen ja todellisuuden antamat todisteet vastakkaisesta kelpaa, vaan kun vihdoinkin illuusio särkyy, on seurauksena lapsenomainen reaktiivisuus ja yhä intensiivisempi kontrolloiminen tätä kohtaan. Läheisriippuvaisuuden syndroomasta kärsivät eivät mielellään näe erehtyneensä ihmisen suhteen, kun sopimus on kerran solmittu - tunne on fakta ja aina erehtymätön - vaan he suhtautuvat häneen sopimusrikkurina, joka yrittää pilata tämän fantasian joka heihin heijastetaan. He näkevät oman kiinnostuksensa ja siihen vastaamisen olevan sopimusosapuoleksi ryhtymistä.

Sielunsopimus takaa sen, että perustason läheisriippuvainen ei vain hyväksy narsistin kohtuuttomia koukkuja, vaan pitää niitä osana sopimusehtoja. Molemmat näistä pitävät läheisriippuvaista pariutumista normaalina, ja samoin kumpikin sen myötä pitää sille ominaista kontrolliakin normaalina. Kun sitten narsisti uskoo oikeuteensa kontrolloida kohdettaan, uskoo puolestaan läheisriippuvainen että se nyt vain kuuluu asiaan, että hän alistuu tähän kontrolliin - tämä myöskin siksi, koska läheisriippuvainen pyrkii saavutamaan tällä tavoin kontrollin toisesta. Näin helvetissä solmittu suhde on valmis. Tällainen on kuitenkin omiaan karkottamaan terveet, tai terveemmät ihmiset. 

Esim. Salvador Dali luultavasti oli läheisriippuvainen. Hän esimerkiksi alkoi itkeä, kun hänen puolisonsa Gala meni toiseen huoneeseen. Hänen päiväkirjoistaan puolestaan ilmenee erittäin selvästi hänen toteuttama idelisaatio tätä kohtaan. Mutta samalla, Gala luultavasti oli narsisti, joka hypergamisesti nai kuuluisuuden, mutta esim. päätyi pettämään tätä.  Dalin suhde oli tyypillinen sielunsopimus. 

Näillä kolmella on kuitenkin aika erilainen tapa myöskin suuttua sopimusrikosta. Narsistilla se perustuu tunteettomuuteen - olet esim. ollut hänen "maaliorientoitumisen" tiellä, eikä hän saanut kauttasi jotain minkä saavuttamisessa olit keino. Kun taas rajatila ja perusmallin läheisriippuvainen tekevät tämän tunteiden vuoksi. 

Siksi "tunne on informaatiota, faktojen sijaan" on välttämätön asennemuutos heidän kohdallaan. Tämä pätee näistä jokaiseen. 

Tunteet eivät ole faktoja, vaan informaatiota

Eräs ongelma näiden kohdalla on tunnekeskeisyys. Nämä jokainen operoivat tunne edellä, ja näille jokaiselle "tunne on fakta". Mutta tunne ei ole fakta, vaan informaatiota. Siinä on vissi ero. 

Mitä siis tehdä?

Jokaista näitä vaivaa kykenemättömyys tunteiden - emotionaalisen elämänsä - hallintaan. Sitä ylläpitää ja aiheuttavat imprintit, skeemat ja sielunsopimus, mutta tässä tapauksessa emme voi tehdä niille mitään, vaan ainoastaan tunteelle. (Skeemoille on oma terapiansa, ja sitä kannattaa käyttää - tässä sitä ei ole mahdollista tietenkään antaa). 

Esim. läheisriippuvainen uskoo ikävän tunteen tarkoittavan eroa ja hylkäämistä, koska tunne on fakta. Mitä hän voisi tehdä?

Havaita tunteen, ja analysoida johtuuko se oikeasti tapahtumasta olevasta asiasta vai onko se vain hänen sisäinen haavansa joka siinä vuotaa.

Tunteen pitää antaa nousta, vastustelematta ja sitten päästää siitä irti. Kokonaan. 

Läheisriippuvainen ymmärtää tällöin, ettei hänen tarvitse ajautua romahduspisteeseen, jos hänen partnerinsa on viisi minuuttia liian kauan poissa - hän analysoi tunteensa informaationa tunteena ilmeneväksi oireeksi, joka johtuu hänen tilastaan. Mutta jos hän suhtautuu siihen kuten faktaan, hän uskoo että eroahdistus on sama kuin ero. 

Kontrolli vs. rajat

Näille on ominaista rajojen ymmärtämättömyys. Kontrollin ja rajojen erona on se, että rajoilla kontrolloit vain itseäsi ja sitä mitä rajojesi puitteissa siedät. Rajojen puute taas manifestoituu kontrollointina. Näiden reagoiminen rajoihin onkin lapsenomaista - olet ilkeä, ellet jopa paha, kun kiellät itsesi hyväksikäytön. Tunne on fakta, ja rajoja ei ole olemassa. 

Kontrollin terve vastine on siis rajat. 

Narsistin kontrollointikeinoja tuskin tarvitsee nyt erikseen havainnollistaa ja luetelloida, mutta monelle voi tulla läheisriippuvaisen kontrollointikeino yllätyksenä - heidäthän nähdään lähinnä passiivisina uhreina. No, tämä ei liene sattumaa, sillä läheisriippuvainen hakee kontrollia alistumisen kautta - hän uskoo, että tämä tuo hänelle kontrollin hänen partneriinsa - kohteen pysyvyys on tämän maalina. Siksi läheisriippuvainen alistuu narsistin vaatimuksiin, sillä hän uskoo niiden olevan pohjimmiltaan luonnollisia ja oikein. Hän myöskin alistuu narsistin kontrolliin, sillä kumpikin näistä on yhtä mieltä: läheisyyshän edellyttää kontrollia. Kontrolli siis korvaa rajat. 

Läheisriippuvainen riippuu kohteessaan, rajatilapersoona immersoituu tähän, kun taas narsisti syö sen. 

Vastoin yleistä luuloa, nämä eivät pariudu tai solmi ihmissuhteita juurikaan muiden kuin kaltaistensa kanssa. Näistä kukaan ei voi saavuttaa syvempää suhdetta, sillä heillä ei ole sielunsopimusta terveisiin ihmisiin. 

Esim. narsistin koukut eivät mene läpi ihmiselle, jolla on rajat kunnossa - hän ei hyväksy tämän kontrollointia.  Kun taas läheisriippuvainen alkaa käymään raskaan takertuvaksi äityessään pahaksi. Niinpä tämän maailman lapset jäävät keskenään, ja pahentavat tilaansa. Totta kai, aina välillä joku näiden kirjolla oleva tai jopa terveempi ihminen voi eksyä tähän seuraan, mutta oppii hyvin nopeasti että kaikki ei ole kunnossa. 

Niinpä ainoa ratkaisu on pyrkiä pois tästä kaikesta. 

Menetä itsesi, jotta löydät itsesi

Ratkaisu jos olet jäänyt tähän narsistin viettelykseen tai kärsit muuten näistä tiloista?

Kuten Raamattu sanoo: Menetä itsesi jotta löydät itsesi. Se on jokaisen parannus, koska jokaisella on syvä identiteettitason ongelma, ja tästä tulisi luopua, jotta löytää itsensä! 

Tämä toimenpide - parannus - myös tuottaa immuniteetin narsistista viettelystä vastaan läheisriippuvaisella, joka ansaan jäätyään pohjimmiltaan pitää kiinni itsestä. Narsisti saa aikaan itserakkautta, jota uhri ei omaa muuten, aivan kuten narsisti ulkoistaa tunteitaan muihin, koska ei itse osaa niitä hallita, ja muuntaa.

Lopuksi

On myöskin ymmärrettävä, että jokaisella on tietyssä määrin rakastuessa fantasiointia ja idealisaatiota, jokaisella on halu tämän kohteen pysyvyyteen ennemmin kuin sen menettämiseen - monikin asia on siinä mielessä normaali. Mutta tässä tapauksessa puhumme ihan intesiteetin ja maailman dynamiikasta mitä tulee näihin - eri versiosta melkeinpä. 

Tämä on syytä muistaa tehdessä arvioita ja (itse)diagnooseja. On myöskin syytä muistaa, että esim. narsismi voi tulla yllättävästä suunnasta. Esim. moderneilla naisilla on aina se "hirveä narsisti" exänään, mutta näitä tapauksia on niin paljon, ettei tästä maasta edes löydy tilastollisesti niin montaa narsistia. Tämä tarkoittaa sitä, että ex oikeasti voi olla narsisti, mutta se voi myös pahimmillaan meinata sitä, että tämä ns uhri, on "hyveellinen uhri", eli itse se narsisti (heistä lisää tässä tekstissä). Samoin, moderniin viralliseen totuuteen kuuluu ajatus siitä, ettei uhrilla saa olla mitään vastuuta. Se virheellisesti käsitetään syyllisen päästämiseksi vastuustaan, mutta se ei ole totta. Mikä siis on pointtina? Tässä tapauksessa se tarkoittaa esim. sitä, että  läheisriippuvaisen vastuulla on hoitaa itsensä kuntoon, jotta hän ei enää jatkossa ole samassa tilanteessa. 

Myöskin mitä miehiin tulee, on naisten hypergamian vuoksi tilanne yhä hankalampi miehille. Monella on edessään tilanne, jossa hänen joko täytyy suostua toksiseen seuraan tai olla yksin. Jälkimmäinen on se järkevämpi vaihtoehto silloin, mutta on ymmärrettävää jos tunne edellä meneminen tuntuu houkuttelevalta. 

Woman, bleeding, ate my gifts

Man was close behind

Just like a snake I'm slithering

Thru my world divine

And like the cat I'm stalking

I'll take your soul and You'll

Be like me

In emptiness, free

Just bow to me faithfully

Bow to me splendidly