Allekirjoittanut tapaa aina aika ajoin pitää ns.terapeuttisen leffaillan, jolloin (mielellään) yksin paetaan maailmaa elokuvateatterin pehmeään tuoliin. (Tämä pohjustus siksi, että uuden Bondin pettymys olisi helpompaa tuoda esiin.) Leffa oli sinällään Craigin paras työ, ja siinä oli potentiaalia wanhalle bondien ystävälle, mutta elokuvan jälkeen saattoi sanoa, että terapeuttisen kokemuksen sijaan olisi ehkä tarvinnut terapiaa. Ainakin melkein.
SEURAA SPOILEREITA - lopeta lukeminen tähän jos eivät maistu. Tämä ei myöskään ole perinteinen elokuva-arvostelu.
Elokuvan kohdalla oli peloteltu sillä, että siinä on mary sue -hahmo, joka on juuri niin väsähtäneen voimaantunut. kuin mitä intersektionaaliset degeneraatit toivovat. No, tottahan tuo oli. Bondissa tosiaankin oli mukana sellainen, vieläpä "nollanollaseiskana". Mutta vastoin pahimpia odotuksia, kyseessä oli kohtalaisen siedettävä sivurooli - joka välillä oli kuin parodia itsestään. Ehkä se oli tarjoituskin? (Itsenäinen ja vahva nainen lällättelemässä uranuurtajalle, toksiselle valkoiselle miehelle, että kukas nyt on 007.) Naiset muutenkin hoitelivat tätä samaa voimaantumispuolta pitkin elokuvaa - ei väliä miten iso mies, niin se sai turpaansa aina.
Q valmisteli romanttista illallista "miesvieraalleen". Seksuaalisella suuntautumisella ei ole väliä. mutta heteroseksuaalisuus ei ole suositeltavaa?
Toisen pahiksen osa oli pettymys myöskin. Waltzissa olisi ollut niin suuri potentiaali, joka koko tässä Bond-sarjassa tyrittiin. Tämä elokuva oli sellainen, jossa olisi ollut mahdollista startata se kaikki uudella yrittämällä, mutta ei.
Elokuvan loppuhuipennus puolestaan oli se kun Bond (ainakin oletettavasti) kuoli. Se oli kyllä se viimeinen pisara. Bondin ei kuulu kuolla. Ei etenkään tapauksessa, jossa sillä olisi ollut edessä vetäytyminen eläkkeelle, rakkauden ja perhe-elämän pariin.
Ensinnäkin elokuvan loppu rikkoo tutun ja turvallisen kaavan, mikä kuuluu bondeihin. Kuten moni muukin perinteinen elementti, joita oltiin tylstytetty tässä leffassa. Näet juttu on sellainen, että joissakin asioissa se tietty samankaltaisuus vain on osana pakettia. Jotkut tykkäävät, jotkut eivät, ja se onkin sen homman nimi.
Toiseksi, se oli klassinen simppausliike, koska Bond tunnetusti oli se joka osasi nauttia naisista, mutta ei ottanut lehmää maidon vuoksi - hän sai sen ilmankin. Eikä elokuvan lopetus ollut vain Bondin hyvitys menneistä synneistä, vaan se oli myös symbolinen Bondin tappo. Onhan tiedostavaiston mukaan Bond "kuuluisin fiktionaalinen misogyni' - näiden mielestä nainen on voimaantuja jos harrastaa irtosuhteita, mies ei. (Täsmälleen sama kohtalo oli myöskin Ironman Tony Starkilla, ja samanlainen "misogyni" hänkin oli ennen "paranemistaan").
Tietenkin asiaa voi selittää sillä, että tämä oli Craigin viimeinen Bond, ja hahmo piti tappaa.. mutta ei, ei sekään olisi ollut tarpeen. (Toisaalta, elokuvassa Bond muina miehinä kesti edessään räjähtäneen käsikranaatin, lentäen päin seinää ja jatkettuaan riehumista hetken toivuttuaan, joten mitäpä nyt muutama ohjus voisi tehdä?)
Entä seuraavaksi?
Sitä toivoisi näkevänsä Sinkkuelämää-elokuvan, jossa tämän määritelmän mukaan misandristiset päähenkilöt tappavat itsensä suuremman hyvän edessä - joka on, ettei sitä moraalitonta elokuvaa enää tehtäisi toista samanlaista.
Tätä menoa Bond on pian intersektionaalinen henkilö, esim. rodullistettu nainen. Tai transmies. Ja koska Bondista ei tullut perheen päätä, voi tulevaisuudessa hänen leskensä ja tyttärensä osoittaa miten paljon parempaa elämä on YH:na ja sellaisen kasvattamana.
Mutta siinä tapauksessa siitä tulee opettavainen raihna, eikä suinkaan intersektionaalisen ideologian mukaisella tavalla, vaan markkinoiden pragmatismin mukaisella tavalla, sillä kukaan ei halua sellaista Bondia katsoa, eikä kukaan siitä myöskään nauti. Esimerkkejä tällaisestä on kyllä nähty, ja lopputulos on aina ollut se sama: Get woke, go broke.
Luonnollisesti sen johdosta uhriudutaan ja haukutaan yleisö pystyyn - rasismia ja naisvihaa huudetaan syyttävään sävyyn. Tuota promotoivat ovat aina yhtä hämmästyneitä, kun kohtaavat monimuotoisuutta mielipiteiden suhteen - niin suvaitsevaisiakin ne ovat, etteivät suvaitse suvaitsemattomuutta. Mikä avarakatseisuus!
Mutta tämä kaikki ei suinkaan ollut pelkkää taantumusta tuotantoyhtiöltä, vaan myös tässäkin asiassa on taustalla Virallisen Totuuden™ määrittelemät "laatustandardit":
"Parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaaksi voi vuodesta 2024 alkaen päästä vain, jos elokuva täyttää uudet vaatimukset monimuotoisuudesta. Vaatimuksiin liittyy vähemmistöryhmien suurempi edustus sekä valkokankaalla että tuotannossa.
– Kuvakulman on laajennuttava heijastamaan maailmanlaajuista monimuotoista väestöä sekä elokuvien tuotannossa että niiden katselijoissa. Uskomme, että nämä monimuotoisuusstandardit laittavat alulle kaivatun muutoksen alalla" (Lähde, YLE)
Massakontrollia, massakontrollia kaikkialla. Kaikessa hiljaisuudessa on mukaan tulleet intersektionaaliset "monimuotoisuusstandardit", joilla ei ole mitään tekemistä viihteen tai taiteen kanssa, vaan niiden ainoana tarkoituksena on kontrolloida massoja "oikeaan ajatusmaailmaan". Eli, kuten Fundamentissa tavataan asia ilmaista: jäljet johtivat taas sylttytehtaalle.
Mutta kuten sanottua: kohtalo on sama kuin saamelaisten "fanituotteiden", joita ei suvakkien häiriköimisen vuoksi kukaan enää uskalla ostaa. Viihde taas jätetään nauttimatta, koska se ei enää viihdytä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti