Nationalistit toivat (myös) naisille äänioikeuden, eivät feministit

Tänään on kaiketi se päivä, kun naiset, jotka ovat huonoja naisena olemisessa, kertovat meille, miten naiseutta ja naisten tavoitteita tulisi muuttaa, jotta hekin onnistuisivat hommassa. #naistenpäivä

— Tiina Wiik (@SwanOfTuonela) March 8, 2018

On naistenpäivä, minkä johdosta ja kunniaksi rikomme nyt erään hyvinkin sitkeän myytin. Samalla hajotamme Virallisen Totuuden (TM) narratiivia hieman lisää, vaikka se jo nyt narisee liitoksissaan.

Mikä myytti on kyseessä, ilmenee tämän jutun otsikossa - eli, väittämän mukaanhan (proto-)feministit toivat naisille äänioikeuden, ja tämän saman logiikan mukaan jos emme ole miehiä vihaavia ja naisten ylivaltaa kannattavia latvakakkonen feministejä, me ajamme automaattisesti silloin sitä, että naiset eivät saa äänestää, minkä luonnollisena seurauksena he - kaikki maailman naiset - olisivat miesten - kaikkien maailman miesten - orjia, ellei jopa tappamia (feminismissä tosin orjuutus ei sinänsä ole ongelma, sillä onhan perusbetamiehet naisten työorjia, jopa sivistysvaltiossa)!!!!

Feministien retoriikka ja käsitys "itsenäisestä, vahvasta naiseudesta" ei liiemmin ole muuttunut noista ajoin

Mutta, totuus on se, että ne olivat kansallismieliset, eli nationalistit, jotka toivat myöskin Suomen naisille äänioikeuden. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin naisten sosiaalinen kiipinen ja epäsolidaarisuus näkyi jo tuolloin siinä, että yläluokan naiset eivät halunneet naisille äänioikeutta. (Nykyinen variaatio tästä teemasta on siinä, kun naiset hypergamioissaan pettävät oman luokkansa miehet, naiden ylempien luokkien miehiä - tämä on kuvottava ominaisuus). Toinen syy tälle oli siinä, että jo silloin kansallismieliset naiset olivat ilmeisesti niitä parempia naisia, sillä yläluokan naiset tajusivat että nämä naiset eivät pettäneet luokkaansa, vaan olisivat äänestäneet Suomen kansan myönteisesti.

Ja jos vielä ihan tarkkoja nyt ollaan, niin nämä suomalaisuuden ja yleisen äänioikeuden esitaistelijat olivat kolmannen tien edustajia - siinä missä heidän vastustajansa ja kehityksen estelijät olivat pitkälti samoja kuin nyt (tästä edempänä lisää).

Tässä, on ne kehityksen neljä askelta, jotka johtivat Suomen kansan kollektiiviseen äänioikeuteen:

1. Vuonna 1880 ne olivat suomalaiskansallismieliset, eli fennomaanit jotka vaativat porvarissäädyn vaaliin yleistä 10 äänen äänikattoa. Tätä - yllätys, yllätys - vastustivat aikansa ulkomaalaismyönteisen, eliitin edustajat eli niin ruotsinkieliset liberaalit kuin myöskin svekomaanit. Nykyisin kansallista yhteyttä vastustavat vasemalla internationalistit, ja oikealla globalistit, jotka molemmat alkavat olla jo yhtä ja samaa. Ei mitään uutta auringon alla. 
2. Nuorsuomalaiset vuonna 1890 olivat laajennetun äänioikeuden kannalla.
3. Suomen työväenpuolue otti vuonna 1899 ohjelmaansa mukaan yleisen - myös naisia koskevan äänioikeuden.
4. Suomalainen puolue vuonna 1904 sisällytti yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden sisällytti ohjelmaansa.

Ja loppu on historiaa.

Millä tapaa tämä liittyy kolmanteen tiehen, on osoitettu kohdassa 3. tällöin työväenpuolue oli nimenomaan Suomen työväenpuolue, eikä mikään äijäfeministien tai viherpunaisten mutanttien vappukulkue, jotka ovat jo lähtökohtaisesti täysin ekslusiivisia ja vähemmistöterroristisia, täydellisen globalistisia - eikä ihme, ovathan he globalistien keino hajottaa ja hallita kansaa. (Fundamentti pitää työväkeä isoimpana kansallisena yhteiskuntaluokkana, joten tämän pitäisi olla täysin looginen yhdistelmä - liittäen siihen vielä pienyrittäjät, taitelijat ja näiden edellä olevien aktiiviryhmien resevin, eli työttömät.) 

Toki, kohta 4. osoittaa, että myös porvarillisista puolueista löytyi näitä jotka ajoivat koko suomalaisen kansan äänioikeutta. Mutta nykyisin oikeisto ja vasemmisto tekee täysin päinvastaisia kompromisseja agendassaan, ja nämä kompromissit yllättäen ovat luonteeltaan globalistisia, ja luokkasodassa juurikin kansainvälistä kapitalistia ynnä monikulttuurihanketta puoltavia:

Vasemmisto ja oikeisto löysivät toisensa: harvinainen lakialoite eduskuntakäsittelyyn - seuraa suoraa lähetystä

Mutta sitten tuli sisällissota, mikä sekoitti kaiken. Ja se oli muuten globalistien ja internationalistien sota. 

Miksi? 

Punaiset kommunistit kaipasivat äitivenäjän holhoukseen, kun taas valkoiset porvarit joutuivat larppaamaan isänmaallista, koska jokin oikeutus piti saada rikkaiden omaisuuden ja ylivallan suojelemiseksi, vaikka tosiasiassa nämä olivat ajamassa Suomeen saksalaista kuningasta. Onkin täysin selvää, ettei kolmannen tien suomalainen olisi voinut tunnustaa näistä kumpaakaan, sillä nämä kansainvälismieliset ja eliitinmyönteiset luokat ovat hyötyjiä, sekä heitä jotka eiät ole yksilöinä eikä joukkona kasvaneet ulos jonkunb ulkopuolisen hallitsijan holhouksesta. 

Entä unohtaako allekirjoittnaut nyt sen, että jo tuolloin oli naisia, jotka ajoivat naisten äänioikeutta?

Ei, mutta he ovat tyystin irrelevantteja, sillä he ensinäkin olivat kiinnostuneita vain naisten asioista, ja lopulta heidän tavoitteensa oli heille miesten, ja isänmaallisten naisten antama - joten voi sanoa, että nämä olivat kuin feministit nykyisinkin: eivät saa mitään muuta kuin itkua aikaan, eikä heitä kiinnosta yhteinen hyvä.

Lisäksi, proto-feministit, kuten suffragetit, olivat aikoinaan ihan yhtä haitallisia ympäristölleen, narsistisessa raivossaan, kuin modernit feministit - sanalla sanoen, nämä kuolonuhrejakin vaatineet viharikolliset olivaty yksinkertaisesti terroristeja: 

Top 10 Reasons The Suffragettes Were Actually Terrorists

Voikin sanoa, ettei feminismi ole mennyt pilalle, vaan on vain näyttänyt todellisen karvansa, kun sen on annettu kasvaa vapaasti. 

Summa summarum

Todellista tasa-arvoa on olla nationalisti, kun taas nollasummapeliä sekä epätasa-arvoa voi ajaa parhaiten olemalla feminismi. Hedelmistäänhän se puu nimittäin tunnetaan.

Valinta on Sinun.