Jos Maailmaan Ilmestyy Uusi Hitler, Ei Tällöin Kenenkään Kannata Olla Chamberlain

Prikaatikenraali evp: Kummallista, että Suomessa ei reagoitu näihin uutiskuviin Venäjältä

Varusmiehet päivystivät ruokatukun portilla Vantaalla – ”Suomi ei ole nostanut valmiuttaan”

Ruotsi teki viisaasti, nyt kun se nosti valmiuttaan. 

Mutta taas kerran Suomi on se joka uskoo kaiken mitä sille sanotaan.

Oli sitten kyse EU:n kapitalistien lobbareista, joiden mukaan on hyvä idea pistää miljarditolkulla kansamme rahoja kannattamattomille pankeille ja maille, tai sitten vain naapuristamme joka hiljattain mobilisoi hyökkäysjoukkonsa rajallemme - "me vaan treenataan" oli syynä kuulemma. 

Itse entisenä aktiiviurheilijana voin sanoa, että kun joukkueet olivat vastakkain, ja molemmilla puolin lämmiteltiin, oli se hetki ennen kun alkoi puolustaminen ja hyökkääminen. Tämä tarkoitti sitä, että valmistuttiin itse peliin.

Mikä siis Suomen rooli on tässä vertauksessa?

Suomi on kahvilla ja höyrymakkaralla, verkkarit puoliperseessä roikkuen, vaikka aloitus tulee hetkenä mikä ei ole koskaan sopiva tai tervetullut.

Venäjä puolestaan testailee ohjuksiensa kantavuutta ja osuvuutta, samalla kun sen joukot ovat täydessä valmiudessa tulemaan tänne heti kun käsky käy.

Tämä on se kipeä seikka minkä tuo harjoitus kätkee. 

Jos Venäjä siis harjoittelee hyökkäystä rajamme tuntumassa, vähin mitä voimme tehdä on se, että me myös harjoittelemme puolustusta rajamme tuntumassa, ja luonnollisesti nostamme valmiuttamme. (Yllätyshyökkäys on mitä pirullisin ottaa vastaan, etenkin jos valmius on nollassa.) Mutta ei, sen sijaan luotetaan siihen että kaikki on turvassa, vain jos pää on haudattuna syvälle hiekkaan.

Nyt, tietenkään ei ole luvallista vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tästä, mutta on selvää että kaikella on tarkoituksensa. Myös asiantuntijan mukaan:

Kiianlinna sanoo, ettei hän halua pelotella. Sotaharjoituksiin tulisi suhtautua rauhallisesti, mutta ei vähätellä niitä. Kiianlinna kummastelee, ettei Suomessa ole reagoitu Venäjältä välitettyihin kuviin, joissa näkyy mm. keskimatkan ohjuksia.
– Meidän pitää hyväksyä se tosiasia, että asevoimien kykyä on myös tällä suunnalla todella paljon nostettu. Se ei ole venäläisten pullistelua, vaan kapasiteetin nostoa.
Kannaksella otetuista kuvissa näkyy Iskander-ohjuksia, joita on sijoitettu Pietarin eteläpuolelle Lugaan. Venäjän alueen ensimmäinen iskander-ohjusprikaati tuli Lugaan. Iskander on keskimatkan ballistinen ohjus.
– Jos venäläisten kuvissa jotain näytetään, se tarkoittaa sitä, että ne halutaan näyttää, Kiianlinna tulkitsee.

Jos nuo olivat huonot uutiset, niin hyvinä uutisina mainittakoon se, että vielä ei ole liian myöhäistä. 

Tilanne mikä nyt on käsillä on se, että Venäjä ei ole vallanut vielä muuta kuin osan Ukrainasta (miksi tuo tilanne on valtaus - selitys edempänä). 

Ja jos se nyt lähtisi tässä, "räjähdysvaaratilanteesssa" ämmyilemään eri suuntiin, se tarkoittaisi sitä, että se ajautuisi monen rintaman sotaan. 

Tällöin sillä olisi vastassa Suomi, Ukraina ja vielä muiden maiden tukijoukot (NATO - HERÄÄ!). 

Kuten siis sanottua, ei kannata olla asemassa, "johon sen ei ainakaan oleteta hyökkäävän", mutta jonka suuntaan se on järjestänyt joukkojaan. Puhun nyt Suomesta jonka tulisi ottaa oma asemansa vakavissaan, jo ihan omaksi ja kansansa parhaaksi - merkki on jo annettu:

Venäjän ulkoministeri varoittaa: Ukrainan tilanne voi olla "tarttuva"

Venäjän toimet Ukrainalla ovat olleet toistaiseksi (tätä kirjoittaessa) hermosotaa, eli psykologista sodankäyntiä hyvin pitkälle. Itse asiassa jos ollaan ihan tarkkoja, on Venäjä jo tehnyt täysin sanattoman sodanjulistuksensa, aivan kuten sen voidaan sanoa jo osaltaan aloittaneen sodankin. Tämä "ryssien nilkkitaktikka" on entuudestaan tuttu; röyhkeästi epäkunnioitetaan toisten rajoja ja koskemattomuutta, vähän kuten se känninen baarin kova jätkä, joka tulee ihan liian lähelle (haistat sen huonon hammashygenian aivan kuten myös sen nauttiman lähipitseriassa syödyn aterian käryn) ja joka myös ensimmäisenä aikoo mennä niin pitkälle että ottaa myös kontaktia - passiivis-aggressiivista, mutta uhittelevaa.

Muut keinot mitä Venäjä on käyttänyt, ovat esim. puhelinlinjojen blokkaaminen - mitä tämä tekee on se, että se aiheuttaa paniikkia ja epätietoisuutta kansan keskuudessa, molemmat seikkoja jotka ovat omiaan lisäämään massojen tottelevaisuutta. Tietämättömyys ja avuttomuus eivät tee hyvää kansalliselle yhteydelle tai vastarinnalle - unohtamatta tähän lisättyä propagandaa, johon kuuluu mm. väitteet "ukrainalaisista pakolaisista, jotka pyrkivät Venäjälle".

Sodan näennäinen poissaolo ei siis merkitse rauhaa. Mitä Venäjä tekee jo nyt, on valloittamista, on aggression näyttämistä. Ei kukaan voi mennä toisen tykö, ja ruveta ottamaan siellä paikkoja haltuun ilman nokkapokkaa, mutta esim. seuraava uutinen on ilmeinen esimerkki siitä että nyt toisen rajojen sisäpuolelle on menty, ja vielä tätä toista osapuolta on ruvettu riisumaan aseista melko päättäväiseen tapaan.

Venäläisjoukot ottaneet haltuunsa Krimin ohjuspuolustusyksiköitä

Nyt tulisi toimia. Ei vain Suomen, vaan Ukrainan ja kansainvälisen yhteisön muodossa.

Ukrainan kohdalla ei enää voida puhua että kehitys olisi pysäytettävä ennen sen alkamista, sillä se on jo alkanut, mutta kyse onkin siitä miten tämä kehitys voidaan pysäyttää siten, ettei se karkaa käsistä.