Teuvo Hakkaraisen Avoimesta Kirjeestä

Kysehän on siis seuraavasta:

Kansanedustaja Hakkaraisen avoin kirje toimittajille

Minun mielenkiinnon se vangitsikin jo heti alusta.

 Suomessa on kuitenkin yksi lehti, jonka toiminnan laillisuuden haluan nyt selvittää. Olen tänään tehnyt poliisille tutkintapyynnön 7 päivää -lehdestä.

Teuvo Hakkarainen on sitten ottanut, ja ryhtynyt taistelemaan tulella tulta vastaan.

Ja kieltämättä jo varhain tuo käytäntö onkin tuottanut hyvin kihelmöiviä tuloksia. Ensimmäisenä vedetään naamio pois häntä vainonneen toimittajansa kasvoilta, ja kulissien kaatuessa selviää yksi ellei toinenkin asia, kuten:

Seiska vaatii kaikkia muita esittelemään koko elämänsä julkisuudessa. Itse se kuitenkin salaa toimintatapansa ja toimittajiensa taustat.
Seiska ei ole esimerkiksi kertonut lukijoilleen, että minua erityisesti jahdanneen "tähtitoimittajan" Panu Hörkön oma tausta ei kestä minkäänlaista päivänvaloa. Hörkön rikoshistoria on käsivarren mittainen: huumerikoksia, väärennyksiä, varkauksia, kätkemisrikoksia, rattijuopumuksia, törkeä rattijuopumus, pahoinpitely...
Raha-asioitaan Hörkkö on hoitanut samalla ylimielisyydellä. Hänellä on kuusi yksipuolista tuomiota velkomusasioissa. Hörkkö oli esimerkiksi avannut toiminimensä nimiin pankkitilin, ylittänyt pankkikorttia käyttäen tilinsä saldon ja jättänyt velkansa maksamatta useista maksukehotuksista huolimatta.

Idea on tässä tiukan massakontrollin alaisessa maassa melko vallankumouksellinen.

Nimittäin kukaan joka ei kuulu joko harmaaseen massaan, tai sitten ns. virallisen totuuden alaisuuteen (joko sitä puoltaen tai kaiken vastarintansa ja aseensa riisuen), tuppaa kohtaamaan vastustusta. Myös näennäisen puolueettomilta tahoilta, joita Fundamentissa kutsutaankin kollektiivisesti nimeltä Reguloijat. He ovat niitä jotka pyrkivät estämään kaiken massasta ja sen virallisesta totuudesta poikkeavan toiminnan, joko tasapäistämisellään, vainoamisellaan tai kiusaamisellaan. Tämä voi koskea joko sitä että yrität päästä elämässä eteenpäin, yrität tehdä omaa juttuasi, tai sitten vain jos kantasi tai intressisi eroaa reguloijien vastaavasta. Janten lain ymmärtäminen, auttaa ymmärtämään myöskin reguloijien toimintatapoja. (Suomalaiskansallinen helmasynti, eli kateus, on epäilemättä polttoaine jota piisaa, sillä sen raaka-aineena on toisaalta myöskin sadistinen pahansuopuus, jolla voi aina lääkitä omaa heikkoa itsetuntoaan ja yleistä riittämättömyyttä - mikä paradoksaalisesti on suora seuraus vallitsevasta järjestelmästä, ja sen vaikutuksesta niin massoihin, kuin yksilöönkin).

Melko lähelle määritelmän täyttymystä voidaan sanoakin menevän vaikkapa stalkkaamisen, eli vainoamisen mikä suoritetaan jokaista askelta seuraten, halppiskamera puhelin hikoilevassa kädessä.

Janten salattu, 11. laki meneekin seuraavasti:

11. Älä luule, että on jotain mitä emme jo tietäisi sinusta.

Janten lain kokoaja, Aksel Sandemose kirjoitti siitä seuraavasti:

“Luuletko etten tiedä sinusta mitään? - Janten laki, jonka olen siteerannut, oli Janten perustuslaki. 'Yhdestoista käsky' oli Janten lain rikoslaki. Se oli siis varsin summittainen ja löysi oikean juridisen muotonsa tällaisena: Jollet pidä varaasi niin piru periköön sinut. Mutta kysymysmuoto on ovelampi, se ei pysyttele pedanttisesti rajoittuneessa syytöksessä, vaan syyttää sinua kaikesta mahdollisesta ja lyö ikävän salaman alitajuntaasi.”

“Jantelaisten ja Janten lain suhde on sellainen, että kaikki jantelaiset ovat lakimiehiä ja soveltavat lakia täydessä ankaruudessaan kaikkiin muihin paitsi itseensä”

 Ja verrataan tätä sitten seuraaviin tekstikappaleisiin:

Seiska ylpeilee sillä, että sillä on miljoona paparazzia. Minulle se tarkoittaa sitä, ettei minulla ole mitään paikkaa, missä voisin olla rauhassa. Seiskan urkinta ulottuu kaikkialle. Se ulottuu myös kotiini

Nyt, näiden sosiaalipsykologisten ilmiöiden lisäksi meillä on myös jotain muuta kysyttävää, joka ei kerta kaikkiaan voi enää vain odottaa vastausta, ja se on:

Mikä on (myös Seiskan ja sen) toimittajien poliittinen tausta?

Meidän pitää kysyä itseltämme, että mikä on todennäköisyys vastaukselle, kun mietimme, että ketkä ovat heitä jotka "suvaitsevaitsevat kaikkea paitsi perussuomalaisuutta"?

Tehkäämme, yksinkertainen laskutoimitus, tyyliin 1+1.

Tämä puolue on monen toimittajan inhokki

+

Sunnuntaisuomalainen: Vihreät toimittajien suosikkipuolue

Voisiko olla, että se sylttytehdas johon jäljet johtaa, onkin puoluetoimisto?

Ennen sentään propagandajulkaisut profiloituivat lähes ylpeydellä ajamaan agendaansa.

Nyt asia on pikemminkin niin, että tämä (puskista ampumisen ja) propagoimisen kulttuuri on fasadien takaista.

Mutta ne ovat hedelmät, joista puu tunnetaan.

Punavihreät, kommunistisen sosialismin ajajat aka. Eko/ego-stalinistit harjoittavat tunnollisesti ad hominem-propagandaa, jossa katkera vastapuoleen, henkilökohtaisella tasolla menevä mustaaminen, yhdistettynä täydelliseen sokeuteen ja  puolueellisuuteen omia vikojaan kohtaan, on vuosikymmenien mittainen perintö. Kyse on terrorista.

Kyllä hänelläkin oli aatteellinen pinnistys, kun hän sinne ajautui, mutta hän hyvin varhaisessa vaiheessa oppinut, että tässä maailmassa pitää pelata...Poika tuominen puhuu kirjoisaaan niin vaivattomasti totta ja valhetta sekaisin, että pitäisi mennä lause lauseelta, rivi riviltä, asia asialta läpi....Hän on kommunistisen koulutuksen saanut mies, ja siellä opetetaan kyllä ihminen puhumaan ja menettelemään tarkoituksenmukaisesti. Kaikki sellaiset ideat kuin totuus ovat naurettavia, niitä pitää puhua julkisessa keskustelussa, mutta käytännöllisessä politiikassa, mitä sellainen on, sehän porvarismia, eihän se ole marxilaisuutta eikä se ole leninismiä. Puhua totta on poroporvarillinen ennakkoluulo. Poika on oppinut läksynsä. Ja ihmiset lukevat häntä innoissaan.” - Yrjö Kallinen