Synti

 Eräs melko tunnettu sana Raamatussamme on "synti".

Mitä tuollainen, saksasta peräisin oleva, lainasanasta muodostunut termi oikein tarkoittaa?

Se ei itsessään anna juuri yhtään informaatiota sisällöstään.

Kuten jo johdannossa mainitsin, on tämä eräs niistä suurista kysymyksistä jotka ovat jokseenkin - sanotaanko - mystifioituja.

Eräs syy löytyy kirkkomme alkuperäisestä teologiasta (josta se tiettyjen vähemmän hyvin tahojen, sisältäpäin romuttamana on erkaantunut), joka on siis luterilaisuus. Tällöin synti on ikään enemmän tai vähemmän yhtä ja samaa, johon pätee lopulta vain yksi lääke (armo).

Tässä epäilemättä onkin perää, synti otetaan lopussa kerralla pois, sillä muutenhan Jeesuksen pitäisi ravata täällä jatkuvasti sovittamassa meitä!

 9:24 Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.
9:25 Eikä hän mennyt uhratakseen itseänsä monta kertaa, niinkuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkeinpyhimpään, vierasta verta mukanaan,
9:26 sillä muutoin hänen olisi pitänyt kärsimän monta kertaa maailman perustamisesta asti; mutta nyt hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt, poistaakseen synnin uhraamalla itsensä. 
9:27 Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,
9:28 samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.

Mutta ne ja me jotka haluamme nyt tietää hieman syvällisemmin mistä on kyse, on tämän tekstin määrä olla apuna.

Aihe on melko laaja, ja varmasti paljon jää sanottavaa (aihe on kuitenkin sellainen josta on kirjoitettu kokonaisia kirjoja!), mutta eiköhän tämä vähintään tee perusteet selviksi, sekä tuo esiin muutaman jutun jota ei rippikoulussa kerrottu!

Siispä, mitä on synti?

Hepreassa ja Vanhassa testamentissa synnistä käytettiin kolmenlaisia termejä.

Pesa, eli kapina.

Het eli väärinteko.

Ja 'avon eli rikkomus.

Tämä istui erinomaisesti lakiliittoon.

Tosin, mielenkiintoinen “eksistentialistinen” havainto on kohdasssa 1. Moos 6:5 mikä viitaa motiiveihin.

Ilmeisesti Uudessa liitossa motiivit & al. jäävät vaikuttamaan, sillä syntimääreet muuttuvat:

Hamartia: harhaan astuminen, vika, virhe, rikkomus.

Antiikin kreikan kirjallisuudessa hamartioa oli rikkomus johon tragedian sankari syyllistyi koska ei tuntenut olosuhteita. Näin esim. Oidipus, joka nai äitinsä.

"Erehdystä vastustava ihminen on tiellä kohti yhdistymistä kaikkiin ihmisiin, jotka uskovat totuuteen." - Thomas Carlyle

Muita termejä ovat:

Anomía eli laittomuus

Parakoe eli tottelemattomuus

Himoksi puolestaan kääntyy sana epithymía (En ole varma onko tämä suoranaisesti syntiä, vaan tila jossa siihen ajaudutaan, tämän merkityksen uskon olevan paljon syvällisempi kuin mitä pelkkä suht raaka termi eli "himo" antaa ymmärtää) esim. mitä tulee seitsemään kuolemansyntiin, niin kyse oli alunperin pikemminkin "kahdeksasta kardinaalikiusauksesta/asenteesta" jotka johtavat syntiin /& kuolemaan.

Jeesuksen veli kirjoittaa seuraavaa Raamatun Jaakobin kirjeessä ja kertoo mikä dynamiikka on kiusauksen ja himon muuttumisessa synniksi:

1:13 Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.
1:14 Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
1:15 kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman

Kuitenkin yleisin sana joka on käännetty Raamatuihimme sanalla synti, on sana hamartia, joka siis merkitsee "harhaan osumista". Kun sana käsitetään näin, eli lähempänä alkuperäistä merkitystä, voidaan heti huomata että se antaa enemmän informaatiota. Jos haluan kuulostaa ehkä hieman salaliittolaiselta, niin sanoisn että se antaa mahdollisuuden lukijalle, uskovalle itselleen tehdä enemmän johtopäätöksiä ja ottaa itse selville Raamatusta asiasta. Niin, etttei tarvitse hakea lainatun, mittatilaus-sana "synti" merkityksiä auktoriteeteilta.

Tässä on syytä muistaa muutama perustavanlaatuinen seikka.

Ensinäkin Raamatun käyttämä konteksti ja vertauskuvasto, joka antaa lisää vihjeitä.

Eräs merkittävä termi on "vaellus", englanniksi "walk", eli eteneminen jossain asiassa johonkin.

"Kristityn vaellus" se olkoon. (Kristittyjen alkuperäinen nimi oli "Tien Kansa", nimitys "kristitty" tulee vasta myöhemmin ja juontuu itse asiassa pakanoiden käyttämästä pilkkanimityksestä)

Tällöin sinä matkaan tiettyyn päämäärääsi, ja synti on jotain mikä on tässä harhaanosumista.

Tämä myös selittää sopusointuisesti sen, miksi käytetään termejä "eksyä tieltä", "olla eksynyt lammas" jne.

Myös termi "parannus" liittyy tähän. Se tarkoittaa Vanhan Testamentin puolella "kannoillaan kääntymistä" mikä on suora viittaus vääränsuunnan vaihtamiseen, ja Uudessa Testamentissa jossa lakiliitto on muuttunut hengellisen kasvun liitoksi (seurakunta on organisaattorisessa tilassa, siinä missä jokainen toimittaa yksilönä tehtävää osassa kokonaisuutta jonka nimi on Kristuksen ruumis) tämä taas on "tarkistaa kantansa/ muuttaa mieltään". Millä on huomattavasti laajempi spetri tarkoituksia takanaan kuin yksiselitteisen santiomaisella "parannus"-termillä.

Pitää muistaa, että perinteisessä kielessä tuo käytännössä liittyy suruttomaan elämään, mutta todellisuudessa tuossa on myös aika subjektiivinen puolensa. Jeesus tuli uskonnollisten johtajien, lakimiesten ja kirjanoppineiden surmaamaksi, sillä hänen vihjailtiin olevan kapinallinen toisalta jumalanpilkkaaja, niin oli huomattavaa että hän lausui heille nuo sanat myös.

Mitä taas tulee kyseiseen Uuteen Liittoon, on eräs synniksi käänetty sana anomia, joka viittaa siis laittomuuteen. Se taas on enemmänkin viite Vanhaan Liittoon. Luulisin että se olisi parempi jättää käännöksessä ennalleen, jotta se voidaan ymmärtää oikean kontekstin perusteella.

Eräs syy tälle aihekääntämiselle lienee luterilainen teologia, jossa siis synti on enemmän tai vähemmän yhtä ja samaa Jumalan armon rinnalla ja ei ole ihmisen tehtävä niinkään eritellä syntejä vaan ottaa vastaan armoa. Tällöin mutkat on oijottu suoriksi ja kaikki negatiivisesti latautuneet termit on käännetty synniksi?

Synnin määrittely tosta noin vaan on hankala asia.

Synnistä käytetty sana hamartia merkitsee harhaan osumista.

Mitä teille merkitsee harhaan osuminen?

Te huomaatte ajattelevanne että riippuu asiasta. Hyvä pointti.

Miten monta absoluuttista syntiä löydätte Raamatusta?

Asian voi lähinnä tehdä oikein tai väärin, osua tai osua harhaan.

Tiedän hyvin VT:n lain, jossa oli hyvin selkeästi oikea ja väärä.

Siitä huolimatta teko on sekundäärinen sen rinnalla että tekeekö sen oikein vai väärin.

VT:ssä tapettiin ja sodittiin. Monesti tosin se perustui silmä silmästä rangaistukseen, mutta ilman tappamista ei olisi välttämättä voitu toteuttaa sen johdonnaista eli henki hengestä sääntöä.

Harhaan osumista olikin jos tapoit toisen. Mutta jos tapoit tuon tappajan, et osunut harhaan.

(Toinen selitys on se että murha ja tappo ovat eri käsitteitä. Hengen varastaminen, eli suunniteltu murha vs. lain säädännöllinen tappo jossa tappaja on pyöveli. )

Tietenkin Uudessa Testamentissa lakiuskovaisuus näkyy siten että ohjeet ja neuvot otetaan lakipykäliksi.

Se on ymmärrettävää sinänsä, mutta pitää muistaa että UT otti myöskin kantaa VT. Siten jos puhuttiin laista, ei tarkoitettu sen ajan puheita vaan lakia jonka toi Mooses. Ei ollut kuin yksi Toora. Tietenkin asia erikseen on vielä milloin puhe on ollut Jumalan Sanasta eli Logoksesta, jolloin kyseessä on "laki" joka ei ole yhtä kuin Toora.

Monet UT:n kohdat ovat selkeitä paradokseja, eivät paradoksit ole mikään uusi asia Raamatusa. Zenissä on tarkoituksellisia paradokseja, koanit joilla dualistinen tajunta pyritään lamauttamaan. Raamatussa puhutaan toisessa kohdin että olkaa orjia ja toisessa että älkää olko. Raamattu kokoinaisuudessa näyttäytyy pikemminkin palapelinä jonka yksittäisten palojen kautta ei vielä nähdä kokonaiskuvaa. Lakiuskovainen ei malta tälläistä, vaan ottaa jokaisen palan kuin laintaulun ja tekee itsestään lappuliisan.

Tarkkaillaan erästä kuulua Raamatun paradoksia.

Kohta joka viittaa siihen mihin olen puhunut edellä siitä ettei synti ole absoluuttisia tekoja vaan jotain ehkäpä kovempaa kamaa.

Älä ole kovin vanhurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tuhoaisit itsesi?
7:17 Älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?
7:18 Hyvä on, että pidät kiinni toisesta etkä hellitä kättäsi toisestakaan, sillä Jumalaa pelkääväinen selviää näistä kaikista.

Tämä yllättäen onkin taas tuttu kohta viisauskirjallisuudesta.

Viisaus on Jeesus Kristus.

Sananlaskuista löytyy Viisauden monologi. Seuraavassa on mielenkiintoisia poimintoja siihen, liittyen oikein tekemiseen ja synnin kiertämiseen.

Mister Jesus what is actually this fear of the God?

Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
8:13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.

Se on siis pahan vihaamista.

Ihmisellä jos on viha pahaa kohtaan hän selviää vanhurskaudesta ja synnistä.

Herran pelko on viisauden alku.

Jeesus, eli Viisaus puhui itsensä seuraamisesta.

Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,

Teiden keskikohta epäilemättä on kapea tie, jota monen on vaikea löytää.

Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
8:15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
8:16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.

Miten voit osua harhaan jos sinua johtaa ymmärrys jolla on voima, neuvo ja neuvokkuus - hän tietää itse mitä tehdä ja antaa sen neuvon toisellekin? Esim. Viisaudella ruhtinaatkin säätävät vanhurskaasti.

He siis tekevät "automaattisesti" oikein.

Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
8:35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
8:36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."

..synnin palkka on kuolema.

Paras tapa ansaita synnin palkka on vihata Viisautta.

9 Viisaus auttaa viisasta voimakkaammin kuin kymmenen vallanpitäjää, jotka ovat kaupungissa.
7:20 Sillä ei ole maan päällä ihmistä niin vanhurskasta, että hän tekisi vain hyvää eikä tekisi syntiä.

Viisauden lisäksi myöskin rakkaus on olennainen tässä kysymyksessä. Olihan niin, että jo lakiliitossa rakkaudella täytettiin kaikki lait.

22:36 "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
22:37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.'
22:38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
22:39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.'
22:40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

Entäs ne maan kuulut seitsemän kuolemansyntiä?

Ne eivät varsinaisesti edes kuulu Raamattuun.

Lyhyesti mainittakoon, että niiden alkuperä on muistaakseni 8 kiusauksekssa, jotka johtavat syntiin.

Myöhemmin niistä veisteltiin 7 kuolemansyntiä (kaksi kohtaa siis sulautettiin yhdeksi).

Kyse oli siis synneistä, tai ehkä jopa asenteista, jotka elämäntyyleinä johtavat kuolemaan.

Uskon että tarkoituksena oli määrittää seuraava kohta:

1.Johanneksen kirje:
5:16 Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
5:17 Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.

Vaikka tämä ei missään nimessä ollutkaan opus magnum mitä tulee tähän seikkaan, mutta jos tämä vastaisi kysymyksiin niin hyvä, ja jos se lisäsi entuudestaan kysymyksiä niin ei sekään ole suinkaan paha!