Kokoomus, Wille Rydman ja #MeToo-riivinraudat

Kokoomus on taas ollut otsikoissa. Se on tehnyt siinä mielessä mielenkiintoisen saavutuksen, että sen tuottamat lausunnot ovat juuri niin älyttömiä, kuin mitä kokoomukselta voi odottaa, mutta toisaalta se myöskin on ollut kannatusmittausten mukaan kansan suosiossa*. 

Puhutaan nyt kokoomuksesta, niiden sydänkin on ihan eri puolella kuin normaalien ihmisten. Ne promotoi myös seksityötä, ja tukien tiputtamista, näin köyhät voivat tienata myymällä itseään. PS. Toivottavasti kokoomuslaisten liskojen tyttäristä tulee pirihuoria. 💙 #kokoomus https://t.co/XzXKlFBDuJ

— XeimA (@XeimianTweet) June 15, 2022

 

 

Tutuilla teemoilla mennään

Näille verotkin on pahoja vain kun ne koskevat kapitalisteja, tavan tallaajat saavat maksaa niitä rauhassa:

En ymmärrä aloitetta, polttoaineverohan on oppikirjaesimerkki hyvästä verosta.

Se on kulutusvero, joten se ei heikennä työnteon kannustimia ja sen määrä riippuu puhtaasti yksilön valinnoista. Vero kohdistuu ympäristölle haitalliseen tuotteeseen ja tasaverona se on reilu kaikille https://t.co/W9UOWSUk4T

— Arttu Rintanen (@ArttuRintanen) March 17, 2021

(*Tämä seikka selittyy Täydellisen Järjestelmän yhteiskuntateorilla, ja sen vastareaktion lailla, jossa reaktio aiheuttaa vastareaktion, eli pettymys vasemmistoon, vie kansan kohti oikeistoa, ja tätä toistellaan aikojen loppuun - jos herääminen ei tapahdu - oikeisto-vasen-paradigma etenkin nykyisellään on käytännössä väärän dilemman tarjoamista kansalle, samalla kun molemmat tiet johtavat takapirun haluamaan määränpäähän.) 

Vaan, myöskin yksilötasolla on kunnostauduttu, nyt kun Wille Rydman on päässyt metoo-pyöritykseen. Mikä on vähän harmi, sillä allekirjoittaneen lemppareita - tai ehkä paremminkin, parhaiten siedettyjä - tuosta sakista ovat olleet niin Wille Rydman kuin Eija-Riitta Korhola. Tosin näiden yksittäisten jäsenien, ei väliä miten korkealla he ovat hierarkiassa, ei pitäisi koskaan antaa hämätä.

Miksi?

Järjestelmässämme ääni menee lopultakin aina puolueelle. Voisi jopa sanoa, että tolkun yksilöt ovat tällöin petollisia sisäänheittäjiä. Siksi ei ole järkevää äänestää sen enempää kokoomuslaista kuin vihervasemmistolaistakaan, sillä se ääni valuu globalistiselle puolueelle, joka operoi EU-komission tahdon alaisena. Kokoomuksen taktiikka on aina ollut se, että on joku kansanedustaja tai ehdokas, joka esittää voimakkaan konservatiivista, isänmaallista ja vasemmistolaista huuhaata vastustavaa linjaa. Nämä ovat markkinamiehiä. Siksi ne myös käyttävät simppeleitä ex-missejä ja milloin mitäkin slogan-telineinään. Kyllä se porvari markkinoinnin taitaa!

Vaan, katsokaamme nyt tätä Rydmanin tapausta. 

Ensinäkin, ei kai nyt kukaan ylläty, että mitä tapahtuu kun miehellä on rahaa ja statusta? Silloin naisia piisaa, riippuen jaksaako mies vain ottaa kaiken mitä tulee vastaan. No, Rydman ilmeisesti taisi osansa ottaa, mutta nykyisin sellainen ei ole täysin riskitöntä. (Ajatus siitä, että mies olisi aina näissä tapauksissa hyväksikäyttäjä on naurettava, nainenkaan ei suinkaan käytä miestä pahakseen, vaan kyllä se on aina kahden kauppa). 

Mutta seuraavaksi herää kysymys, että oliko kyseessä tässä tapauksessa ns. sakkoliha.

Hyysärin sanomat vihervasemmiston äänitorvena totta kai revittelee parhaansa mukaan, ja vihjaa hyvin vahvasti että kyseessä oli lähes 10 naista, jotka kaikki olivat ryöstetty kehdoistaan Willen toimesta.

No, viherpunavärikynän jäljet jos pyyhitään, selviää, että kyseessä oli 9 puhutettua naista joista 7 on kieltänyt joutuneensa ikinä Rydmanin ahdistelemaksi tai että Rydman olisi ollut heitä kohtaan muutenkaan ikävä. 

Silmukka kiristyy, ja mielikuvien kangastukset väistyvät. Jää kaksi naista, joista toinen on kokoomusnuori joka oli ihastunut Rydmaniin,  joutuen torjutuksi (ironisesti liian nuoren ikänsä vuoksi). Toinen riivinraudoista taas oli hänen ex, joka tehtaili metoon hengessä keksittyjä rikosilmoituksia Rydmanista, eikä poliisi aloittanut edes niiden tutkintaa. Mutta miksi tämä feministi ei reagoinut mitenkään siihen, että Rydman väitetysti raahasi kämpille alaikäisiä, pahat mielessään?

Tässä toistuu Fundamentin opetus takapirusta. Ainakin jos Rydmanin vastineeseen on uskominen, eli takapiru on se kolmas osapuoli se joka ajaa toiset konfliktiin/kontrolloi näitä. Ehkei ihan puhdas oppikirjatapaus ole, mutta variaatio teemasta kuitenkin, sillä toimittelija otti yhteyttä tähän katkeroituneen  oloiseen exään, ja sitten mukaan otettiin vielä toinenkin rukkaset saanut nainen. Tästä tunnetusti ei seuraa mitään hyvää, ja sehän tässä oli tarkoituskin - katkera ex sai kostonsa, ja Hyysärin Sanomat juttunsa. Niinpä narratiivia tätä koordinoivat vähenivät alkuperäistä huomattavasti pienempään ryhmään, yksikköön voisi jopa sanoa. Niin se tuppaa aina menemään. 

Katsotaanpa Willen riivinrautoja tarkemmin, seuraava on katkelma Rydmanin puolustuspuheesta:

"Sattumoisin on niin, että tämä “Oona” on Carolina Nysténin hyvä ystävä ja viettänyt ainakin jonkin verran aikaa myös Amanda Blickin kanssa kevään aikana. Heillä on ollut ainakin yksi tapaaminen myös kolmisin, mistä kaikki kolme raportoivat myös sosiaalisen median kanavissaan. Enpä taida olla ihan foliohattu, jos tulkitsen, että mielenmuutos liittyy näihin tapaamisiin."

(Tuo Carolinan tapaus oli outo. Ei sen lausuntoihin sisältyneen kinkyilyn vuoksi, vaan siksi koska hän itse ramppasi Rydmanin luona, vaikka tämä oli aiemmin "ahdistellut". Miksi?)

Tapaus on siis auki, syytös ja puolustus on annettu. Mutta modernissa metookulttuurissa tärkeintähän ei ole oikeudenkäynti, vaan syytös ja mediakohu, ja siinä valamiehinä ovat raivokkaat lynkkausjoukkiot. Niin ei pitäisi olla, ja jopa kokoomuslainen ansaitsee oikeutta, oli se sitten hänen vapautukseksi tai rangaistukseksi. 

Feminiininen tapa ottaa politiikka ja muut asiat on, että kaikki on katkeraa ja henkilökohtaista. Sitähän se metookin on, kostamista mielipahasta, tai ihan vain opportunismia. Pääsyyttäjät tässä tapauksessa selvästi ovat olleet pikemminkin pahansuopia Rydmania kohtaan, kuin ns. yhteiskuntajärjestyksen ylläpidosta motivoituneita. 

Toisaalta, voisiko tässä olla itseltään kokoomukselta suoranainen macchiavellismi kyseessä? 

Nythän voi hyvinkin käydä niin, että tämä "kävelevä mainehaitta" joka on esittänyt epäglobalistisia kantoja (oli tukipakettia vastaan, on maahanmuuttokriittinen jne) voidaan kätevästi potkia pihalle häiritsemästä etenemistä. Myös Kirsi Pihan ulossavustajana tunnettu Wille Rydman näyttää tässä kuvassa kaverilta, johon ylikansallisessa kokoomuksessa on tullut mitta täyteen muutenkin. 

Vai olisiko vihervassareilla tätä tarinaa, mikäli kokoomuslaiset ei olisi heille sitä tarjoilleet? 

Summa summarum

Tässä tapauksessa on modernin noitavainon perusasetukset läsnä:

1. Puolue ei ole mieleen, joten syyllinen on siksi syyllinen
2. "Rikosnimike" (poliisin mukaan ei rikosta) ja syytös on itsessään sama asia kuin tuomio

On totta, että vihollisen vihollinen tapaa olla ystävä. Ja tässä voi käydä niin, että kokoomus lähtee laskuun, mikä on hyvä asia. Mutta kannattaa muistaa, että isommassa kuvassa kyse on ilmiöstä, joka voi osua omaan nilkkaan - kunnianhimoinen ja kostonhimoinen nainen tulee käyttämään tilaisuutta hyväkseen myöskin jatkossa (feminismin voitto). Rydmanin huono puoli on siinä, että hän viettelee kansallismielisiä kokoomukseen ja täten neutroi heidän äänensä, mutta toisaalta kyseinen mies myös ajaa asioitamme vihollislinjojen tuolla puolen. 

Kuten edellä sanottua, jäämme seuraamaan tilannetta. Aika näyttää kenen tarina oli tositarina. 

PS. Myös feministiagenda kannattaa muistaa. Jokainen pyrkyröivä nainen, joka syytöksillään saa järkättyä miehelle kenkää, omaa nyt yhden potentiaalisen kilpailijan vähemmän. Samalla ko.nainen tietysti kartuttaa omaa uhristatustaan. Uhriutuminen on pimeän triadin ase tutkitustikin. Ja kuvaan sopii myös se, että modernilla naisella on sellainen käsitys, ettei hänen tarvitse sen enempää noudattaa kuin tuntea lakeja. Esim. Metsäkedon tapaus päättyi neljän naisen kunnianloukkaussyytteisiin, mutta silti syytökset aiheuttivat hänelle vakavaa tuhoa. Menetelmä oli siinäkin täysin samanlainen, eli feministit etsivät kissojen ja koirien kanssa skandaalimateriaalia häntä vastaan. Tätä on miehen elämä post-feministisessä yhteiskunnassa.