Nyt on (ensimmäisen vuosikymmenen jälkeinen) vuosi taas kerran pulkassa, tai näin joulun kunniaksi: reessä. Hehheh!
Tämä oli ensimmäinen vähäsen rennommin otettu vuosi. Ainakin ulkoisesti, johtuen pitkälti siitä, että blogin ulkopuolinen kirjoittaminen on vaatinut niin paljon aikaa ja energiaa. Ja onhan tässä nyt puskettu jo se kymmenen vuottakin, välillä kovaankin tahtiin (ennätys lienee teksti per päivä, kahden viikon ajan). Mutta tämä ei suinkaan laskenut laatua, vaan jos määrä väheni, niin se ei tarkoittanut että laadulle olisi ollut tarkoitus käydä samoin.
Tässä vaiheessa voisi myöskin luetella uusia ideoita, mutta aina kun allekirjoittanut on niistä uhonnut, ne ovat jääneet toteuttamatta. Joten, annetaan seuraavalla kerralla tekojen puhua sanoja enemmän.
21.12.2012 tuli tolkullisen maailman loppu. Siitä eteenpäin olemme eläneet outoja aikoja. Jotka yltyvät vain. https://t.co/YGPPHKcgJ8
On mielenkiintoinen teoria ajatella, että mitä jos todellakin 21.12.2012 oli tolkullisen maailman - tai maailmanajan - loppu, sillä kun miettii, niin juuri tuon jälkeenhän mopo alkoi karata hanskasta vuosi vuodelta enemmän.
Omakohtaisestikin allekirjoittanut muisti, että vuosien tarmokas ajanjakso alkoi ajautua stagnaatioon noihin aikoihin. Vuonna 2013 pitikin jo pistää monta projektia lepäämään laakereilleen ja vähäsen kokoilla itseään. Vuosi 2012 muistuu jonkinlaisena vauhdin hidastumisen aikana. Irtaantuminen tuosta ajasta alkoi tosin siinä 2018 - Luojan kiitos. Ei sekään aika jatkuvaa ruusuilla tanssimista ole ollut, mutta parempaa ja parempaa - tuon edellisen vaiheen jäätyä turvallisesti taakse.
Ja on vähäsen sellainen tunne, ettei allekirjoittanut ollut ainoa joka sai osansa tuosta impaktista.
Blogin kohdalla taas huomasi, että jos meinaa kirjoittaa ns. päivänpolttavista, niin melkeinpä joka viikko tarjosi jonkun puheenaiheen, ja tähän vuoteen tultaessa todellakin on aiheita jo sillä mitalla, että on jopa ns. runsaudenpulaa.
Erityisesti tämä vuosi on kulminoitunut siihen, että yhä useampi kansaa erotteleva kiistakapula on heitetty keskuuteemme. Tänä vuonna Fundamentti esittelikin ns. Takapirun konseptin. Kyseessä on siis taho, joka ajaa kahta muuta tahoa tarpeettomaan konfliktiin keskenään, edistääkseen sillä omaa asiaansa. Tietysti takapiru voi sitoa ne ajamaan omaa asiaansa myöskin. Esim. globalistinen takapiru hallitsee maamme oikeastoa ja vasemmistoa, kokoomuksen sekä vihervasemmiston ollessa lähinnä saman globalistisen, maamme ulkopuolelta ohjaillun puolueen sisäinen oikea ja vasen siipi. Niille on ominaista, että niiden prioriteetti on globalismissa, ja vasta sekundaarinen intressinsä on se klassinen vasemmiston ja oikeiston ajama asia.
Pitää myöntää, että korona on tässä suuressa kuvassa ollut erittäin hyvä veto! Sillä vaikka ihmistä ei niin politiikka kiinnostaisikaan, niin oma terveys ja hyvinvointi sen sijaan tuppaa kiinnostamaan. Niinpä olemme tilanteessa, jossa on vähän pakkokin valita puolensa.
Vaan onhan se niinkin, että kyseessä ei tokikaan aina tässä tapauksessa ole tilanne, jossa puolueettomuus olisi edes mahdollista, tai suositeltavaa. Se jos jokin tekee tästä kaikesta niin kovin (taka)pirullista - mutta me tiedämme, ja kestämme loppuun saakka, sillä lopussa ei ole enää mitään kestämistä!
Sitten vielä perinteen mukaisesti vuoden suosituimmat tekstit top 5.
Näemmä jo pari klassikoksikin muodostunutta tekstiä ovat dominoineet tänäkin vuonna lukutilastoja. Mutta muuten taas toistui aikaisempi trendi, eli kriittinen naistutkimus. Erityisesti tänä vuonna on tehty se merkittävä erotus, että se post-feministinen ongelma nimeltä moderni naiseus on erotettu tämän dysfunktionaalisuuden ytimeksi. Kyseessä on pandemia joka vaivaa niin Suomea, kuin länsimaita yleensäkin. Näiden tekstien suosio puolestaan kertoo siitä, että aivan kuten miehet jotka ovat totaalisen väsyneitä tuohon pelleilyyn, ovat nyt myöskin naiset alkaneet heräämään tähän ongelmaan jonka ovat ihan itse aiheuttaneet. Osa naisista haluaa irtisanoutua, ja myös tähän pandemiaan sairastuneista löytyy heitä jotka haluavat parantua sekä reformoitua, ja sitten on tietysti se omaksi haitakseen erottuva jäännös, joka jatkaa kritiikin jokaisen pointin todistamista. Se on hyvä! Näin ongelma on osoitettu sekä todistettu - ja vain se johtaa parannukseen.
Vaan, se siitä.
Nyt, hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta!
Tässä ehkä paras sovitus tästä kuuluisasta joululaulusta - ja jos Whamageddonin olet onnistunut välttämään, et tee sitä tämän kuulemisen jälkeen, etkä kyllä haluakaan.
Aiheena on pääasiassa valtakunnan kaksi kestoriesaa, vihreät ja korona.
Olisi ollut aihetta useammalla tekstille, mutta koostetaankin niistä tähän naseva kooste - ihan jo siksikin, että siirtyminen talvilomalle ja joulukiireet pakkaavat päälle.
Otetaan nyt ensiksi korona käsittelyyn. Siitä oli mittava teksti jo hieman aiemmin, mutta laitetaan pari lisäystä.
Omikron-variantti
Ensinäkin omikron on seuraava trendi koronahysteriassa.
Ei tietenkään ole ihme, että media joka on täynnä koronahysteerisiä ämmiä, paukuttaa päivin ja öin, että nyt sitten on tosi leviävä variantti tässä meillä!
Mutta jättää mainitsematta, että kaikki edeltä kerrottu on taas kerran toteutunut: Kun virus mutatoituu, se heikkenee mutta tarttuu helpommin. Sen oman elämän kannalta on parempi, että monistuminen tapahtuu onnistuneesti eikä "ruokamaa" tipu pelistä pois. (Tästä jo Fundamentin varhaisimmat koronauutisoinnit kertoivat).
Muunnosten myötä tauti tapaa heiketä, vaikka tartuntapotentiaali kasvaisikin. Hyvänä esimerkkinä kausiflunssa voi olla mm koronavirus. Ja nyt myös tämä viimeisin korona on kausiflunssa. pic.twitter.com/w51HKBC5ut
Radikaalimpi ajatus: Poistetaan kaikki rajoitteet omikronin tultua. Näin ollen kausiflunssa tuo laumasuojan. - Flunssan riskiryhmät varokoot ja halvat kaupan testit korvatkoon koronapassin. Testaa ja priorisoi -mallin mukaisesti.
Koronapassi ei auta sen enempää kuin rokotekaan. Kumpikaan ei ole estänyt taudin etenemistä. Ja mitä ovat nämä puheet "jos en olisi ollut rokotettu, niin tauti olisi varmaan tappanut". Tuo on täysin ilmaan ripustettu väittämä - mistä sinä tiedät miten siinä olisi käynyt? Tuo on jossittelemista.
Lisäksi, vihervasemmiston siunaama ja kokoomuksen ehdottama koronapassi ei ole ollut sen parempi myöskään yrityksille - se on kosmetiikkaa joka ei auta yhtään mitään, koska rokotteet eivät estä taudin tarttumista, puhumattakaan siitä, ettei kyseinen passi ole mikään "suojakilpi".
Rokotte tulisi jättää täysin vapaaehtoiseksi ja omalle vastuulle - jos kuuluu riskiryhmään, ottaa rokotteen jos sen uskoo todella auttavan. Koronapassi pitää lakkauttaa väärää toivoa luovana kosmeetiikkana. Yritysten on parempi vaikka sitten vaikka halutessa vaatia halvalla kotitestillä saatua negatiivista tulosta - jos sellaista edes ylipäänsä on kiinnostunut kysymään. Koronatestit ovat aina olleet kyseenalaisia luotettavuudeltaan, kun taas kotitestit ovat olleet luotettavia. Onko siis syytä itkeä resurssien kuormittamisesta, kun asia voitaisi hoitaa myös näin? Jätetään resurssit tositilanteisiin.
Myös rokote- ja passitetyrannien ja heidän aikeidensa eteneminen tulee torpata kaikella päättäväisyydellä - ei valtaa tyranneille! Heille ja heidän johtajilleen on asetettava rajat - olkaamme muuri. Näissä on heitä, jotka haluavat laittaa omaa potentiaalista vahinkoaan kiertämään, mutta jo pelkkä yritys moisesta muiden henkilökohtaisten oikeuksien rikkomisesta tulee olla rangaistava! He ovat valinneet itse pelon tien ja alistuneet sille, joten se on yksin heidän oma ongelmansa. Eikö hän joka luopuu vapaudestaan turvallisuuden vuoksi, ole ansainnut menettää molemmat? Kyllä. Sen he ovat jo menettäneet, ja siten myöskin toivonsa. Meidän muiden on kieltäydyttävä heidän defeatisminsa omaksumisesta ja vastustettava sitä heikkoutta, joka on heidät vallannut.
Nämä fanaatikot tosin ovat takapirun ohjailemia - takapiru tapaa ajaa kahta osapuolta konfliktiin keskenään ja mikäs olikaan sen parempi keino kuin pelko. Siihen kun lisätään vielä auktoriteetti, ja suunnitelma on toteutettu.
Siksi on myöskin sanottava: me emme saa myöskään mokeltaa takapirun ansaan. On myöskin neutraaleja rokotettuja, heitä jotka ovat täysin sekaisin tämän sumutuksen keskellä, pohtien mikä on totta ja mikä ei, sekä heitä jotka ovat suopeita rokottamattomille - yhdessä voimme välttää takapirun koukut ja yritykset hajottaa sekä hallita meitä. Takapirulla se on pakko, koska ainoa syy tällä kaikella on kontrollin lisääminen, meillä se on vapaus ja vapaaehtoisuus, ja itsemäärämisoikeuden pitäminen itsellämme. Me tiedämme!
Massakontrollissa on ideana ihmisten kesken ohjailu joukkopsykologian mekanismien avulla. Tällöin yksilö katoaa, kuin myöskin rationaalisuus. On vain "isoveli". https://t.co/LgnR6W2Pbt
Entä lääke rokotteen tilalle? Ivermektiini. Jos vertaa rokotetta käyttäneen Suomen ja "Iivariin" turvanneen Intian tilastoja, on täysin selvää, että Intia on onnistunut, me emme. (Täällä totta kai on ongelmana talvi, jolloin kausiflunssa muutenkin on vapaana, ja koronavirus se kausiflunssakin on).
Rokotettu Suomi vs. Intia & "Iivari".
Koska meillä on varaa maksaa enemmän lääkeyhtiöille, olemme huonommassa jamassa kuin kehitysmaa. - Se ainoa maatamme uhkaava raivoava sairaus on mielisairaus! https://t.co/FYT1QiNMao
Iiris Suomela, tuo loputtoman kitisemistarmon omaava vihreiden rangaistus Suomelle, on myös tarjonnut ns. myrkytettyä lahjaa.
Ajattele otsikointia: #Perussuomalaiset haluavat purkaa ahdistavat modernin naisen mallit ja rooliodotukset.
Sitten luetellaan kuinka naisen ei ole pakko olla raivofeministi, maahanmuuton rakastaja ja ympäristövauhko, joka ansaitsee mielellään vain parasta koska haluaa sen.
Mikä Iiriksen taka-ajatuksena siis on? Feministien klassinen manipulaatio: Miesten pyrkimys olla vahva ja itsenäinen on pahasta joten se malli pitää purkaa, mutta feministinen ideaali - vahva ja itsenäinen - nainen taas on hyvästä. Ideana on siis vastapuolen heikentäminen. pic.twitter.com/9H1qJrGbPT
Tätä täsmälleen samaa kikkaa käytti aiemmin tänä vuonna myös toinen samanlainen, Miisa "nunnunkanunnuka" Nuorgam. Kaava oli sama: Mies olisi halunnut siirtyä vakavasti otettavaan suhteeseen, mutta Miisasta ei edes pieni lapsi saa olla tinderkarusellin esteenä - vitut siitä että se myrkyttää perheen. Tämä totta kai muotoiltiin myöskin myrkyllisen lahjan mukaisesti, jonka mukaan se että miestä haittaa naisen harrastama seksi vieraiden miesten kanssa - samalla kun mies saa kannatella aisaa kotona ja olla valittamatta - ei oikeastaan johdu siitä, että nainen tekisi jotain väärää, vaan ahdistavista miesten rooliodotuksista. Jep, jep, koska niin moni mies ei luonnostaan voisi olla vastahakoinen ajatukselle, että hänen naisensa on ns. julkisessa käytössä.
Mutta hyviäkin uutisia on. Vihreiden kannatus on laskenut ennätysalhaiseksi. Se osin kyllä selittääkin Suomelan - tai paremminkin Suomettumislan - vedon: kun olet vieraannuttanut puolet ihmiskunnasta, ja vielä vähän päälle, on aika vaikea kuvitellakaan menestystä.
Maailmaa ravistelee myöskin polttoaineen hintakriisi. Jos valtio toimisi kolmannen position mukaisesti, sillä olisi tavan kansan etu ykkössijalla - päättäjät ovat töissä kansalla, ei päinvastoin - se tekisi kuten Puola, se lopettaisi hetkellisesti täysin polttoaineveron, jotta kansa saa tankattua. Vihervasemmisto ei tätä tee, vaan päinvastoin vain nostaa sitä, ja niin kansa huutaa jälleen sorron yössä. Myös tässä asiassa vihervasemmisto ja kansainvälinen kapitalismi ovat samaa pataa - milloin kansa näkee, että ne ovat saman entiteetin osia?
Siinä nyt tulivat päällimmäiset ja varmasti monesta muustakin olisi ollut sanottavaa.
On tämän kaiken edessä vain hyvä päästä pois alta ja viettämään joulua. Joskus sekin loma loppuu, ja taas mennään. Silloin toisaalta olemme lähellä tilannetta, jossa tämä kaikki etenee sortumista kohti omaa mahdottomuuttaan. Varokaa siis myrkytettyjä Krampuksen tuomia lahjoja, ja toivokaa pukilta sitä mikä on parhaaksi.
Ei liene kovinkaan suuri uutinen, että Ruotsi on monikulttuurisessa mielessä hyvin, hyvin rikas maa. Tässä tapauksessa rikkaus ei vain tarkoita mitään hyvää. Touhu on ns. karannut hanskasta, ja alkaa näyttämään siltä, että vain jokin radikaali irtiotto voi siitä enää pelastaa.
Mutta, tämä Ruotsin islamisoituminen on oikeastaan historian toistamista - me tiedämme sen, että joka kieltäytyy oppimasta historiasta, on tuomittu toistamaan sitä.
Tällä kertaa otamme mielenkiintoisen, muinaisen ja jopa myyttisen tulokulman tähän kysymykseen.
Näet, mitä harva tietää, että Ruotsin muinaisessa uskonnossa on kaksi kerrosta. Aiempaa edustaa germaanisempi Tyrin "johtama" kerros, ja uudempaa kerrosta vainajakultin ja Odinin kerros. Odin näet syrjäytti aiemman pääjumalan, ja oli alunperin ihminen. Myöskin Thor ja Freyr olivat ihmisiä.
He lähtivät Vähä-Aasiasta kohti pohjolaa, jossa Odinia odotti profetian mukainen täyttymys kuninkaista suurimpana. Mukaan lähti hänen joukkionsa. Mukana Thor ja Freyr. (Mikään näistä ei ole näiden aktuaalinen nimi, vaan enemmänkin kuvaava arvonimi. Freyr tarkoittaa herraa, ja Odin tulee Wodanista, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "raivohullujen johtajaa" - mikä tahtoo sanoa, että he tulivat tänne pohjoiseen melkoisella ryminällä).
Alkaako asetelma kuulostamaan tutulta?
Tyrin nimikin muuten tarkoittaa jumalaa! Aivan kuten Ruotsin tämän hetkisen uskonnon kohdalla!
Maahan saapui konkkaronkka, joka oli sotaisa ja joka oli valmis tuomaan uuden jumaluuden sekä komennon maahan.
Miksi emme katsoisi asiaa vielä hieman tarkemmin?
Odin oli vaelteleva ja levoton, ja löysi levon vasta "valloittamastaan" Ruotsista. Tämä valloittaminen oli rauhanomainen, sillä kun Odin saapui Saxinmaalta silloiseen Ruotsiin, hän asettui Sigtunaan joukkioineen ja rakensi tuonne paikalle oman hoffinsa, eli eräänlaisen farmitemppelin, jossa noudatti lähtömaansa uskonnollisia tapoja. Onkin mielenkiintoista, että tuolla alueella todellakin on löydetty viikinkiasumusta, ja siellä tehdään yhä kaivauksia - tutkijat tulevat olemaan ihmeissään sieltä löytyvistä itämaisista artefakteista, mutta me tiedämme syyn sille, miksi ne siellä ovat.
Saagan mukaan tämä valtaaminen tapahtui siis siten, että silloinen Ruotsin kuningas Gylfi päätti naamioitua ja haastatella näitä uusia tulokkaita.
Haastattelu aloitettiin kysymyksellä, kuka on jumalista suurin. Vastaus oli Kaikki-Isä. (Tällöin Ruotsin pääjumala oli yhä Tyr). Joka siis loi mm. kaiken. Mutta hienoinen twisti saatiin tähän kaikkeen, kun vaatimaton mies Odin totesi itse olevansa tämä samainen kaiken isä. Saagassa jossa tämä kerrotaan, myöskin näin esitetään näiden myyttien alkuperä - ne keksittiin lonkalta ja nojaten kertojien omaan uskontoon, tyydyttääkseen uteliaan kuninkaan tiedonjano. (Samalla myös näiden sodan jumalten eri aspektit ilmeisesti saivat alkunsa: Odin esim. oli selkeän vision jumaluus sodassa, Thor raa'an voiman). Mutta tarina jäi elämään, jymäytys meni läpi ja loppu on historiaa. Tämä nimenomainen keskustelu johti siihen, että ruotsalaiset omaksuivat uuden uskonnon - vieraiden tuoman - sekä uuden tavan elää.
Kuningas Gylfi tuli näin ollen Odinin seurueen jymäyttämäksi, ja tämä tapaus tunnetaan myöskin saagain pohjalta. Historia tapansa mukaan toistaa itseään, vai eikö ole muka mielenkiintoista, miten myös yhä tänäkin päivänä Ruotsin päättäjiä jymäytetään itämaisten vieraiden toimesta, ja jos sama meno jatkuu, he myöskin saavat uskonnollis-poliittisen vallan?
Lukija voi todeta seuraavien kuvien "olevan kuin kaksi marjaa".
Odin operoi myös samalla tavalla kuin Muhammed, joten liekö tässä lähestymistavassa jotain naapurimme luontoa kiehtovaa?
Myös Muhammed johti omia raivohullujaan, ja jihadistisessa tilassa oli kyseessä eräänlainen hurma, kuten berserkereillä. Muhammed tosin oli tässä asiassa jopa sadistisen pahantahtoinen, sanoen seuraajilleen, että sille Allah hymyilee joka juoksee suoraan taisteluun, ilman suojia - noh, tässä ei määritelty hymyn laatua, kaippa vahingonilokin sellaisen kirvoitti.
Islam levisi sotimalla, ja se on yhä sen elimellinen osa. Odin myöskin oli soturikuningas, joka lähti Vähä-Aasiasta kohti pohjolaa visionsa perässä - tällä matkalla saattoi ns. sattua ja tapahtua. (Odin oli ennen kaikkea eliitin jumaluus, kuin myös runoilijoiden, myös joidenkin soturien.)
Islam puolestaan koostuu käytännössä täysin Muhammedin ajan pakanallisista, gnostilaisista, kristillisistä ja juutalaisista komponenteista. Muhammed tunnettiin pilkkanimellä "Korva", sillä hän tykkäsi kuunnella muita ja hyödyntää kuulemansa edukseen; ainoita uniikkeja piirteitä on hänen henkilökultti ja uudet tulkinnat. Odin puolestaan yhdisti vainajakultin dharmisen uskon osiin, ja toi ne mukanaan alkuperäiseen skandinaavis-germaaniseen uskontoon.
Molemmissa tapauksissa kyseessä on myöskin henkilökultti, joka ikäänkuin oikeutti tämän lainaamisen. Muhammed tosin antoi oman selityksensä näille yhtäläisyyksille, siinä missä Odinin ei tarvinnut niitä keksiä, koska eihän tuon ajan pohjolan väki tiennyt mitään kaukomaiden uskonnoista ja niiden tavoista. Muhammed julisti itsensä mielikuvituskaverinsa profeetaksi, Odin suoraan isäksi kaikkivaltiaaksi. Tämä totisesti on ruotsalaisten sokea piste!
Muhammed esitti asiansa runollisessa muodossa, ja jäi jopa kiinni plagioimisesta. Lisäksi hän surutta tapatti runoilijat lähipiiristää, sillä ei halunnut kilpailua, saati sitten orjatyttöä joka olisi syyttänyt häntä plagioinnista. Odin oli myöskin runouden jumaluus. Odinilla sanottiin myös olleen hyvin pehmeä ja suosttuteleva ääni. Epäilemättä hän siis myöskin puhui runollisesti. Odin oli myöskin runouden ystävä. Ei liene vaikea päätellä, mistä tämä simasuu sai kyseisen maineen. Näet, hänen inspiraationsa tuli simasta. Runollista kieltä käytti Muhammedkin - ainakin koraanissa - tosin hän ei ollut läheskään niin tunnettu suostuttelijana, vaan omalle kuorolleen saarnaajana, antaen näiden kiihottamiensa kannattajiensa hoitaa puhumisen miekalla.
Kumpikin olivat profeettoja. Odinin motiivina oli muuttaa pohjoiseen, jossa hänellä oli luvassa suurenmoinen asema ja nousu muiden kuninkaiden yli - tämän vision hän sai profetaalisessa näyssään. Muhammedin tavoitteet tuskin kaipaavat esittelyjä. Molemmat saivat näitä näkyjään sekavassa transsissa.
Valhallaan pääsi kaatumalla taistelussa, aivan kuten kuolema jihadissa oli varma pääsy taivaaseen. Muslimien taivaassa oli hurreja, eli yliluonnollisia neitseitä, ja viikinki saattoi taas peuhata merellä kuolemisen jälkeen Renin tytärten kanssa.
Seuraavan voisi luokitella bonukseksi:
Zarahustralaisuudessa arvostetaan koiria, sillä ne karkoittavat demoneja. Islamissa niitä vihataan. Sanottiin, että Muhammedilta loppuivat ilmestykset, kun tämä oli ottanut koiran lemmikikseen. Oliko tämä osoitus, että zarahustralaiset olivat oikeassa koirien suhteen?
Oikeus elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen
Liikkumisvapaus
Yksityiselämän suoja
Sananvapaus
Kokoontumisvapaus
Vaali- ja osallistumisoikeudet
Sivistykselliset oikeudet
Oikeus työhön ja elinkeinovapaus
Oikeus sosiaaliturvaan
Erääseen mieliä askarruttavaan kysymykseen otettakoon heti näin alkuunsa vastaus: Koronapassi epäilemättä on pedon merkin betatestausta, aivan kuten possunuha (jonka allekirjoittanut sen rokotteita myöten tunnisti vääräksi lipuksi) oli tämän viruskampanjan betatestaus - ja se toimi. Mutta se vielä ei ole tämä kyseinen merkki. (Samallahan testaillaan muita siihen viittaavan teknologian osia, ja tällä käytännöllä lähinnä pehmitetään kansaa tulevan varalle - siksikin on tärkeää, että eliitti saa mahdollisimman negatiivista palautetta ja suoranaista niskottelua osakseen).
Tämä viruskampanja on keino siirtyä pehmeästä massakontrollista kovaan massakontrolliin. Se on keino jakaa kansaa ja se on keino hajottaa ja hallita kansaa. Tämä kehitys on ainoa raivoava sairaus täällä, ei koronavirus.
Koronavirusta ja flunssaa yhdistää se, että ne alkavat olla yhtä yleisiä. Flunssaviruskin on kirjaimellisesti koronavirus! Ainoana erona on suhtautuminen niihin. Eikä asiaa tietenkään nähdä tarpeelliseksi tutkia, sillä rokote ja koronapassi ovat vastauksia kaikkeen! Tästä syystä koronaa on niin helppo käyttää tekosyynä kaikkeen. Jos nyt otettaisi vaikkapa tavanomainen flunssa, ja sitä kytättäisi sekä suurenneltaisi kuten koronaa, niin totta kai näyttäisi siltä, että maailma olisi loppumassa - ellei sitten kiltisti vaihdeta oikeuksia turvallisuuteen, mikä tosin johtaa siihen, että lopulta menetetään ne molemmat. Mutta joukkosielun lakien mukaan, tällainen rationalismi ei tule tunnekuohuissaan olevan lauman mieleen, kuin vasta liian myöhään. Se on surullinen asia sanoa.
Fundamentti on kannattanut "testaa ja priorisoi" -mallia, joka siis perustuu siihen, että iso turvassa oleva osa ei joudu kärsimään riskiryhmien vuoksi. Korona kun on vaarallinen nimenomaan vain sen riskiryhmille. On esim. olemassa ihmisiä, joilla on geneettinen heikkous sitä vastaan. Tämän kaiken kontrollin sijaan pitäisi etsiä näitä altistavia tekijöitä, ja kohdistaa toimet vain heihin - ei massoihin kokonaisuutena. Tämän priorisoimisen puute herättää valtavia epäilyksiä siitä, että onko asiassa edes tahtotilaa hoitaa sitä järkevästi - ei ole ollut. Koronasta tuskin päästään, vaan se kiertää mukana kuin flunssa tai influenssa, joten tämä nykyinen tapa hoitaa tätä kysymystä ei ole kestävä, liekö se tarkoituskaan? On vaikea välttyä ajatukselta, että tämän kaiken ideana onkin vain massojen kontrolloiminen tällaisen viruksen verukkeella, kaiken ollessa täten sosiaalista teatteria.
Tässä teatterissa käytetään erinäisiä epärehellisiä silmänkääntötemppuja, joilla on tarkoitus jakaa kansaa. Esim. rokotetut yritetään saada enemmistöksi, ja heidät usutetaan rokottamattomien kimppuun. Tämä on vain yksi monista hajota ja hallitse -takapiruilun metodeista, ja tälläkin kertaa pelataan ihmisten peloilla ja perustarpeilla, joten se on erittäin tehokasta.
Perustelut tälle kaikelle myöskin ovat "teot vs. sanat" -asteikolla mitattuna hyvin hatarat.
Argumentti kuten "rokottamattomat tuhlaavat terveydenhuollon kapasiteettia itsekkyydellään" on naurettava.
Yhtälailla voisi sanoa, että jos kaikki ihmiset noudattaisivat terveellisiä elämäntapoja olisi terveydenhuoltomme huomattavasti vähemmän kuormittunut. Mutta miten usein kuulet esimerkiksi kakkosdiabeteksestä kärsivien syyllistämistä?
On hyvin vaivatonta, mutta epärehellistä syyllistää tällä tavalla.
Myös termi rokotevastainen on harhaanjohtava. Tuskin kukaan on "rokotevastainen", he vain eivät luota täysin kokeelliseen ja hätiköidysti tehtyyn rokotteeseen, ja he näkevät mikä korona oikeasti on.
(On kokoomuslaista - hehän tämän passin keksivätkin - retoriikkaa olla niin kovin huolissaan vihaamastaan hyvinvointivaltiosta, ja vakuutella, että paras tapa pelastaa se olisi yksityistää kaikki. Se on hullun hölinää tai siinä vain pidetään kuulijaa tyhmänä. Mutta tämä on taas yksi esimerkki siitä, miten tässäkin asiassa vihervasemmisto on epäterveine kontrollointivimmoineen täydellisessä yhteisymmärryksessä kokoomuksen kanssa. Nämä molemmat ovat globalistisen takapirun nuorassa.)
Mutta fakta on, että ilman testaamista ja priorisointia, hinta perusterveiden ei-riskiryhmäläisten (joita valtaosa kansasta on) rokotuksille on huomattavasti (kymmeniä miljoonia) korkeampi, kuin ne muutaman tehohoitopaikkaa minkä he saattaisivat viedä.
Uskooko eliitti tätä itsekään?
Sannan baarikierros ja vihreiden kemut osoittivat, ettei tähän uskota päättäjienkään taholla.
Entä miksi tehohoitopaikkoja ei olla lisätty, vaikka sitä uhottiin jo aiemmin? Eikö tätä pandemiaa oteta tosissaan, vai onko tässä ihan jokin muu asia kyseessä?
Rokote nähdään autuaaksi tekevänä, vaikka sen kanssa asiat on, kuten allekirjoittanut näki niiden olleen possunuhankin kanssa olevan: lääke on turha ja pahimmillaan jopa haitallinen, kyseenalaiseen tautiin nähden!
Jatkuvasti saamme lukea, miten rokotetut sairastuvat ihan entiseen tapaan. Onhan se nyt kumma, että jos aiemmin ei olla flunssaankaan keksitty lääkettä, niin äkkiä sitten saman viruksen aiheuttamaan komplikaatioon sellainen keksittäisi - ennätysajassa. Eikö tällöin ole asia siten, että jos tämä todella on vaarallinen tauti jokaiselle, olisi edesvastuutonta luottaa näin kyseenalaiseen rokotteeseen sen torjumisessa?
Mutta, kuten sanottua, tämä on sosiaalista teatteria: on selvää, ettei rokote suojaa tartunnalta, eikä estä leviämistä ja edes rokotetut eivät tähän usko, koska he pelkäävät rokottamattomia.
On myöskin täysin aiheellista skeptisyyttä herättävää, että rokote on niin hyvä, että se suorastaan pakotetaan ottamaan. Se ei ole silloin hyvä, vaan bluffi joka on paljastettu.
.
Summa summarum
Ei siis ihme, että mitkään argumentit koronapassin puolesta eivät päde, sillä tämä systeemi perustuu samaan joukkopsykologiseen mekanismiin, kuin vaikkapa koululaitos massakontrollin aseena: tottelevaisuus palkitaan (antamalla sinulle takaisin ne oikeudet, jotka sinulla on aina olleetkin), ja näin meillä tehdas joka valmistaa (mies- ja naispuolisia) "kympin tyttöjä", ja kuten tiedämme, ei kukaan ole niin tyhmä ja hyödyllinen idiootti kuin kympin tyttö.
Toinen erittäin suositeltava linkki on seuraava, jossa on kattava listaus firmoista jotka joko kannattavat, eivät käytä tai jopa vastustavat koronapassia - löytyy myöskin Fundamentin linkkilistasta:
Aikoinaan Fundamentissa oli juttu, jossa suvakit rinnastettiin fariseuksiin. Nehän olivat ulkokultainen ja kaksinaismoralistinen uskonnollinen suuntaus ajanlaskun alussa. Valtaosa heistä oli maallikkoja, jotka rakastivat paistatellua parrasvaloissa ja muiden komentelemista, itse koskematta lainkaan muille sälyttämiinsä taakkoihin. (Saddukealaiset jotka olivat lähestulkoon materialisteja, olivat taas enemmänkin niitä yläluokkaisia).
Muuan Jeesus oli heille oikea kivi kengässä, sillä hän toi tämän piirteen näistä toistuvasti esiin. Niinpä Jeesus lavastettiin syylliseksi ja päätyi ristille. Eikä siinä vielä kaikki, vaan nämä hyväkkäät huutoäänestivät tuomitun ryövärin vapaaksi hänen asemastaan.
Nyt takana on viikkojakso, jolloin aikamme fariseukset, eli vihervasemmisto on todistanut tämän rinnastuksen osuneen taas kerran oikeaan kun ne pahimmat moralistit ovat kärähdelleet siitä, miten esim. koronarajoitteisiin ei itse kulissien takana kosketa pikkusormellakaan, mutta muut kyllä saavat tehdä niin. Tosin tämä vihreiden viimeisin temppu nyt sisälsi yhtä sun toista muutakin ainesta. Esim. vihreillä olisi ollut kenttäpäivä, jos persuilla olisi ollut saunailta ja siellä olisivat sedät saunottaneet ja juottaneet kaksinkäsin känniin alaikäistä tsirbulaa.
Mikä on "meidän jokaisen on otettava (milloin mistäkin) vastuu!" -puolueen vastuunkanto tässä asiassa? Puhelimet kiinni ja jos joku jotain sanoo, niin se on lähinnä vähättelyä. Sitä ei enää ollakaan niin itsenäisiä ja vahvoja naisia, kun pitäisi ottaa vastuuta jostain, eikä vain hyvesignaloida ja rummutella tissejään. Vaan sehän se onkin modernin naisen kryptoniitti: vastuu. (Vihreät ovat naisten puolue, jossa muutama mies pyörii jaloissa).
Syntipukin hakemisessa he tosin tekivät mitä odottaisikin: Vihreiden festareilla rikottiin koronaohjeita – puoluesihteeri: "Yksi nuorista ei ole toiminut ohjeistuksen mukaisesti"
Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä, #vihreät! 😂
Median kohdalla Seiska paljasti olevansa musta hevonen. Se taitaa olla ainoa media, joka on vapaa vihervasemmiston poliittisista aktivisteista. Erinomaista! https://t.co/pzPWFA7Txo
Mennyt viikkojakso oli imagotappion muodossa tullut muistutus kansalle, että fariseukset ovat yhä keskuudessamme (ja on kyllä saddukealaisetkin, ne kulkevat ruiskukka rinnassaan, ja aivan kuten esikuvansa joka mielisteli Roomaa, mielistelevät nämä federalistit EU:n eliittiä).
Näiden poliittisten aktivistien infestoimat mediat ovat hitaita tai vastaanhangottelevaisia kertomaan näistä edesottamuksista, sillä tämä on vain poliittista peliä heille, ja totuuden kuulemme - jälleen kerran - Seiskalta.
Seitsemän päivää -lehti uutisoi jälleen meidän kelvottoman pääministerimme täysin vastuutonta ja ylimielistä käytöstä, ehtien tekemään sen ennen muita medioita. Voisi jopa arvella, että olisiko vihervasemmistolaisten poliittisten aktivistien miehittämät (tai kuten nykyään pitää sanoa, "henkilöittämät") mediat sivuuttanut tämän jutun, jos Seiska ei olisi ollut tarkkana.
Elämme aikaa, jolloin Seiska kunnostautuu puolueettomana mediana, ja pääministeri Marin on tapansa mukaan vastuuton pissis. pic.twitter.com/i5kL1k4VpI
Miksi muut - poliittisten aktivistien kontrolloimat - mediat olisivat sen sivuuttaneet?
Koska tuplastandardit ovat massakontrollin ase.
Kansaa joko pidetään pimeydessä, tai sitten heille uskotellaan, että asia "meidän" tekemänä on täysin OK.
Imagotappio tämän ihanan ja kaikin puolin täydellisen valtakunnan Peppi Pitkätossun kohdalla ei järin toivotulta kuulosta. Etenkin kun aiemmin viestinä on ollut: Sanna on pätevä virkaansa, sillä onhan hän nuori ja nainen! Mitä muuta muka siihen tarvittaisi?
Mutta imagotappio on jo tapahtunut, ja kun yksi media hajotti kuparisen, ei muiden auta muuta kuin seurata - paljon klikkejä tiedossa.
Peppi Pitkätossu muuten sopii tähän yhteyteen siksikin hyvin, koska Marin on kuin mikä tahansa ongelmainen lapsi, jolla alkaa oireilu näkyä. Esim. fantasiat omasta kaikkivoipaisuudestaan.
Sanna on klassinen isiongelmainen moderni nainen, ja sellaisilla on ongelma aina etenkin miesauktoriteetteja kohtaan - on vaikea pitää liioitteluna väittämään, jonka mukaan Sanna vihasi isäänsä. Ja koska kyseessä on feministi, niin tietysti viimekädessä koko yhteiskunta nähdään patriarkaatin salaliittona, jolloin kaikki mitä nainen tekee omapäisesti ja muista piittaamatta, voidaan luokitella voimaantumiseksi ja patriarkaatin vastaiseksi taisteluksi. Tämähän on feministipornoa, jossa korkeassa asemassa oleva nainen ryyppää kuin merimies ja bailaa aamuun asti. Vain jäljittelemällä ei-ihailtuja miesstereotypioita nainen voi olla tasa-arvoinen miehen kanssa, on jokaisen feministin logiikka.
Sitten on sekin seikka, että yrittääkö Sanna sovittaa modernina naisena bilettämisen ja työn? Vai onko hänellä ongelma alkoholin kanssa, ja meillä on tässä aikamme Ahti Karjalainen?
Vihjailut narsismista, modernin naisen Peppi Pitkätossu -syndroomasta ovat siis täysin ymmärrettäviä. Me elämme maassa, jossa ollaan todella matalalla kynnyksellä jaeltu päättäjille lopareita, mutta Sanna tuo mieleen tässä tapauksessa erään allekirjoittaneen kaverin, joka yritettiin kantaa ulos rauhoittumaan ravintolasta, mutta tämä tarrasi läheisestä kattopylväästä ihmislukko otteen käsillään ja kun portsari suostutteli tätä alas vääntämällä tämän nilkkaa ympäri, kaveri huusi hampaitaan kiristellen "Ei satu!"
Tässä kaikessa on tietenkin täten oikein kunnolla itsenäisen vahvan naisen maneereja; moderniin naiseuteen liitetty boss lady -käytös on ylikompensaatiota ja se näkyy. Mutta johtajan ja pomon ero on siinä, että pomo komentaa alaisiaan ja on näiden kannettavana. Johtaja menee edeltä, ja raivaan joukoilleen tietä.Hyvä johtaminen on esimerkillistä toimintaa. Sitä on kaikkea muu kuin muiden syyttely. Eikö hyvä johtaminen ole myös pitkältikin vastuunkantoa?
Mutta Marinin kohdalla vastuuta paetaan jatkuvasti ja kaikki on aina muiden vika. Tätä vielä tietenkin seuraa jonkun syntipukin uhraaminen, jotta Sanna vapautuu synneistään.
Stalin aikoinaan totesi, että jos vain rikos tiedetään, niin syyllinenkin kyllä keksitään. Marinin linja ei juurikaan poikkea tästä - syyllinen löytyy, mutta se ei ole milloinkaan Sanna. #bilegate
Feminismi on virittänyt huippuunsa naisten halun valtaan, samalla kun vastuu on heille yhä kryptoniittiä.
Marinin röyhkeys osaltaan viestittää tätä.
Mutta kaikki ovat jo aikapäiviä sitten tajunneet hänen vakiotaktiikan- johtuen siitä, että hän ylikäytti sitä - jossa suuri johtaja ei koskaa pääse paikalle kun olisi jotain vastauksia annettavana ja vastuita kannettavana. Ei! On esim. omaehtoinen karanteeni juuri silloin.
Tässä tapauksessa Marin on se hyvä puoli, että kansan lampaidenkin luulisi tämän myötä tajuavan, ettei edes pääministeri ota tätä koko koronanäytelmää vakavasti. Vaihtoehtoisesti ei vain välitä.
Mutta, ei tämä nyt loputtomiin voi jatkua. Tämäkin osa feminististä kokeilua voidaan sen jälkeen todeta epäonnistuneeksi.
Eikä vähiten siksi, ettei tämä meidän valtakunnan päärenttumme oikein voi selittää tätä mitenkään parhain päin. Esim. onko tämä pääministerin tavoitettavuus? Entä onko tämä "tehkää kuten minä komennan, älkää kuten minä teen" -tyrannin elkein tapahtuva tissien rummuttelu jotain mitä kansa halusi? Tuskin siksikään, sillä kun eduskunta muodostettiin, ei suurin puolue ollut Marinin johtama, vaan Rinteen. Voi tietysti olla, että demareissa vedetään täydellä kulttimentaliteetilla, jopa siinä määrin, että kuka tahansa muuttuu rakastetuksi johtajaksi, jos vain se sellaisena itseään pitää.
Eräs selitys tälle kaikelle voi olla, että Marin on marionetti jota on helppo kontrolloida, ja nämä katoamistemput ovat vain tämän kyborgin lataustaukoja.
Tämä, tai sitten Marin vain on marionetti joka on asemassaan, koska sitä on takapirun helppoa kontrolloida. En tosin tiedä kumpi on pahempi. https://t.co/VI5JXIvHfD
On jotenkin omituista, että kaikki muut lakoaa hänen ympäriltään ja vain hän tuntuu pysyvän asemassaan - ei väliä mitä hän tekee. Tai sitten hän vain on niin ylivertainen ja korvaamaton. Asia mikä alkaisi tässä vaiheessa jo vaatimaan näyttöjä kansalle - ei globalistiselle takapirulle.
Mutta lopulta Sanna taipui, otti vastuun ja pyysi anteeksi. Ongelmana tässä on vain se, että se tapahtui vasta kun tuoli alkoi huojua. Samoin, on oma kysymyksensä, että näkyikö tuo vastuunotto missään, kun hän kerran jatkaa virassaan entiseen malliin.
"Kuten aurinko lopettaa pimeyden, lopeta tämän sielun pimeys, palauta elämä olennolle jonka näet seisovan edessäsi". - Ote Falionin vampirismin parannusrituaalista
Johdanto
Allekirjoittanut intoutui mielenterveysviikon teemaan istuvan tekstin vanavedessä kirjoittamaan enemmänkin tästä aiheesta. Eikä vähiten siksi, koska elämme aikoja kun tämä tässä esiteltävä vampiristinen maailma on niin kovin yleistynyt keskuudessamme. On kuin olisi tapahtunut sfäärien konjunktio kahden maailman välillä. (Vähemmän mystifioituna voidaan sanoa, että moderni järjestelmä on se, joka tämän ilmiön yleistymisen on aiheuttanut - mikä epäonnistunut yhteiskuntakokeilu se onkaan ollut!). Syy vampirismin käyttönä sanavalintana selviää tässä tekstissä paremmin, se on pikemminkin kuvaava termi, ei niinkään tuomiolauselma, vaikka toki sitäkin se joissakin tapauksissa on. Mutta vain ja ainoastaan rakentavassa mielessä. Erityisesti mitä lähemmäksi mennään narsismia, sen lähemmäksi mennään vampirismia - jokainen näistä omaa loputtoman janon, jonka tyydyttäminen tässä heidän vallitsevassa tilassaan on kuin vampyyrin jano (se ei lopu koskaan, niin kauan kun vampirismi on tilana).
Vaan se johdannosta, mennään asiaan.
Nälkäisten haamujen maailma
Mikä siis yhdistää narsismia, rajatilapersoonallisuutta ja läheisriippuvaisuutta?
Niiden yhteinen maailma, se josta nämä kaikki tilat ovat versoneet. Bhāvacakran "nälkäisten haamujen maailma", jossa vietetään varjomaista elämää, jossa suut ovat suuret mutta kaulat niin kapeat, ettei nälkä lopu koskaan.
Jokaisen näiden lähtökohtana on läheisriippuvuus ja sielunsopimus, joista puolestaan versoo kontrolli.
Tällä yhdistelmällä varustetulla ihmisellä on taipumuksena saada aikaan show aikamoinen.
Syntyminen
Mikä johtaa sitten tähän läheisriippuvaisen maailmaan?
Jokaisella se on perustarpeen täyttymättömyyden traumaattinen seuraus. Näin yksinkertaistettuna.
Jokainen näistä reagoi tähän asiantilaan omalla tavallaan, saavuttaen osansa tässä yhteisessä maailmassa.
Tähän taudinkuvaan kuuluu myöskin identiteettitason vaurioituminen.
Tosin kuin narsistin kohdalla, läheisriippuvaisen saama identiteettitason vaurio ei johtanut häntä luomaan valeminää, mutta se jätti hänen identiteettiinsä arvottomuuden tai ansaitsemattomuuden imprintin ja kokoelman tunnelukkoja. Esim. hän saattoi joutua olemaan lapsena vanhemmalleen huoltaja, ja hän sai oppia, että muiden tarpeet ovat tärkeämpiä kuin hänen. (Skeematerapian näkökulmasta ainakin alistumisen ja hylkäämisen tunnelukko pitää läheisriippuvaista tilassaan. Mutta kun on takertunut lopputulokseen, jonka kontrolli on omien rajojensa ulkopuolella, on lopputuloksena kärsimys.)
Narsisti puolestaan heitti pois tämän hylätyn minän ja alkoi rakentamaan sen sijaan valeminää, joka on ansainnut sen kaiken mitä hän ei saanut - ja vähän enemmänkin.
Rajatilapersoona-termin keksijä muuten ei tehnyt eroa sen ja narsistin kanssa. Se on perinteisesti psykoottisen ja neuroottisen välimalli, ja tässä tapauksessa se on narsistin ja läheisriippuvaisen hybridi.
(Siksi narsisti haluaa olla mahtavin huoneessa. Rajatila suurin uhri.)
Näistä kahdesta jälkimmäisestä on esitetty, että heidän ytimen, identiteetin, paikalla olisi tyhjyys, että he olisivat sieluttomia. Tämä näkemys on aika pessimistinen. Voi olla, että pahimmissa tapauksissa sielu on karannutkin, mutta allekirjoittanut on taipuvainen enemmän näkemään asian siten, että narsistilla hänen todellinen minä on hänen häpeilemä epäsikiö ja tämän identiteetin on sivuuttanut hänen luomansa supersankariego. Rajatilan kohdalla tässä tapauksessa kyseessä on palasina oleva palapeli, joka leijailee painovoimattomassa tilassa. Siksi narsistia verrataan vampyyriin, hänhän imee elinvoimaa muilta ja hänen kuvaansa ei näy peilistä - hän tarvitsee muita tähän peilaukseen. Hän ei voi katsoa peiliin, koska sieltä ei näy mitään. Rajatila taas katsoo kuvaansa hämmentyneenä, sillä se on kuin Picasson myöhäiskauden maalaus, ja hän tarvitsee muita hänen tunteidensa reguloimiseen. Läheisriippuvainen puolestaan näkee kuvansa groteskina ja ikuisesti sairaana, tarviten muita antamaan sille arvon.
Perustelu sille, miksi narsistilla(kin) saattaa olla jotain valeminän takana, on narsistisen romahtamisen olemassaolo. Se on hieman kuten videopelissä se pomo, joka projisoi eteensä suojan (valeminänä), jolloin narsistinen romahdus tapahtuu suojan pudotessa - tämä taas tapahtuu kun narsisti menettää narsistisen lähteensä, sellaisen johon on panostanut paljon. Tämä narsistinen romahdus ei ole pikku juttu, ja sen saa tuta se lähde, joka on sanonut sopimuksensa irti narsistin kanssa. Tämä romahdus on kuin Saatanan putoaminen taivaasta Raamatussa - se kuvataan kiljuvana jalopeurana, joka etsii raivoissaan kenet voisi syödä. Kiljuva jalopeura tarkoittaa siis haavoittunutta leijonaa, ja se sopii myös siksi narsistiin, koska narsisti koettuaan romahduksen lähtee metsästämään uutta uhria - sitä, kenestä voisi saada narsisminsa lähteen. Tämä puolestaan viittaa siihen, että siellä on jokin identiteetti mikä on paljastunut - tämä olisi paras aika saada narsisti hoitoon. Lisäksi koska näitä kaikkia yhdistää lapsenomainen emotionaalinen puoli, hoitajalla tulisi olla lapsen psykologian taitaja mukana.
Samoin, rajatila joka kokee eräänlaisen itseaktualisaation, sairaudentunnon ja vasteen terapiassa, on saavuttanut kontaktin itseensä. Kun hänen tunteensa eivät ole enää faktoja, vaan informaatiota, on hän alkanut kokea kaaoksen järjestymistä. (Tunne voi tällöin informoida häntä hänen tilastaan, sen sijaan että se vain olisi esim.signaali siitä, että toinen on hänen paha äitinsä valeasussa - tästä dynamiikasta edempänä).
Läheisyyden sadomasokistit
Näiden roolijako voidaan havainnollistaa analogialla sadomasokistien maailmaan.
Heitä yhdistää yhteinen "kink", siinä missä näitä läheisriippuvaisia yhdistää heidän läheisriippuvaisuutensa ja sen sisältämä vaurio emotionaaliseen kehitykseen, sekä identiteettiin ja tarpeen täyttämättömyydestä seurannut traumaattinen tarvitsevaisuus. Tämä johtaa heidät keskinäiseen sielunsopimukseen kaltaistensa kanssa.
Myös näillä sadomasokisteilla on hyvin samanlainen roolien jako - suuntautuminen - kuin mitä läheisriippuvaisilla: on sadistit ja masokistit, sekä switchit. He myöskin toteuttavat taipumustaan rooliensa kautta, ja myöskin heillä kontrolli on erittäin keskeisenä osana. - Ehkäpä vielä parempi vertaus olisi domit ja subit (ei ne voileivät - hehheh). Dom ja sub edustaa pelon hallintaa, ainakin naisten kohdalla. Tavallaan domme hallitsee miestä jota pelkää, sub taas lähestyy päinvastaisella tavalla, tietäen pohjimmiltaan olevansa turvassa ja hallitsevansa saman pelon. Hyvin samalla tavalla siis kuin narsisti ja läheisriippuvainen.
Läheisriippuvaisuuden syndroomasta kärsivillä sadistin roolia toteuttaa narsisti ja läheisriippuvainen taas on masokisti. (Läheisriippuvainen on masokistinen keinossaan hakea kontrollia, narsisti ei ole välttämättä kirjaimellisesti sadistinen, mutta koska hän ei koe voittavansa jos toinen ei häviä),
Sielunsopimus
Sielunsopimus on sopimus, jonka teet tavallisesti toisen osapuolen kanssa. Se myöskin tarkoittaa sopimusta siitä, minkälainen "sielusi" on. Läheisriippuvaisten eri muotojen kohdalla kyseessä on aina molemmat. He etsivät sopimusosapuolta, ja pitkälti fiilispohjalta päättävät toisen ryhtyneen sellaiseksi (näille tunne on aina fakta). Usein näille on ominaista se, että he tulkitsevat sinun tulevan sopimusosapuoleksi, jos tietyt ehdot täyttyvät. Joillakin se voi olla pelkkä kiinnostuminen sinusta, jota puolestaan seuraavat odotukset ja vaatimukset - sopimusehtojen täyttäminen. Tämä on häiritsevää ja hämmentävää sille, jolla ei ole vastaavaa sielunsopimusta.
Samalla tämä heidän sielunsopimus saa heidät "ymmärtämään" toisiaan - mutta sen hintana on se, etteivät he ymmärrä muita ja muut eivät heitä (paitsi tietysti teoreettisella tasolla). He ovat keskenään samalla aaltopituudella. Samasta ja samassa maailmassa. Mutta tällä kaikella on seurauksensa. Esim. Tästä syystä erityisesti läheisriippuvainen yleensä päätyy narsistin kynsiin, sillä tässä heidän yhteisessä maailmassa hullun vastakohta ei ole terve, vaan hullu. Läheisriippuvainen on käänteisnarsisti, ja siten vastanapa narsistille, ja heidän suhteessa on todellakin toisiaan täydentäviä osia. (Rajatilapersoonallisuus on kaaos näiden kahden välissä - eräänlainen hybridikokoonpano.)
Tämä sopimuksen osallinen itsekin on huijattu sitoutumaan tähän sopimukseen varhaisen kasvuympäristönsä kautta. Täten hän ei välttämättä edes tajua sitä itse, vaan kulkee nälkäisenä haamuna etsimässä sopimusosapuolta - mikä johtaa molemmat ongelmiin.
Kaava on siis seuraava: Suostumus sopimusehtoihin ja niiden uskominen > uusi todellisuus > sopimus elää elämänsä tietyllä tavalla on täten solmittu.
Esim. Läheisriippuvainen suostuu ehtoon "olen arvoton ilman toista", hän uskoo tämän ja hän elää sen mukaisesti.
Mutta on olemassa tie pois epätoivosta ja hämmennyksestä. On olemassa ulospääsy, jonka jokainen voi jakaa. Ainoa tapa on tuhota tämä sopimus, ja astua uuteen alkuun. Mutta kun parantuminen alkaa, lakkaa rauha näyttämästä tylsyydeltä ja myrkyllisyys jännittävältä.
Ihminen voi itse lopettaa sopimuksensa, lopettamalla sen "ehtojen ja kohtien" täyttämisen. Parantuminen on käytännössä sopimuksen lakkauttamista, ja se on siten myöskin omien rajoitusten lakkauttamista. Mutta ensiksi sopimus pitää valitoida, se pitää tunnistaa, jotta se voidaan lakkauttaa. Esim. narsistia on hyvin vaikea auttaa, sillä hän ei myönnä tällaista sopimusta ja ottaa terapian pikemminkin pelinä, lapsenomaisena leikkinä. Rajatilat ja läheisriippuvaiset voivat ottaa paremmilla lopputuloksilla vastaan apua. Heidän epäonnistuminen tämän sopimuksen elämisen kanssa, ja siitä juontuva kärsimyksen kierre auttaa ymmärtämään ettei kyseinen sopimus ole lainkaan tarpeellinen tarpeen - päinvastoin, se johtaa epätoivon sokkeloon!
Sisäinen perheriita
Tällainen ihminen on siksikin raskas, koska hänen lähisuhteensa ovat käytännössä aina lapsen suhteita huoltajaan (vanhempi ja lapsi vs. aikuinen ja aikuinen). Tämä liittynee siihen, että ihmisellä ei ole vain sisäistä lasta, vaan sisäinen perhe, Läheisriippuvaisuuden syndrooman ihmisellä kyseinen perhe ja sen dynamiikka - lapsesta alkaen - on rikki.
Entä miten tämän perheen dynamiikka operoi?
Isä edustaa itsevarmuutta ja äiti hyvinvointia. Niiden lähteitä.
Esim. Narsistilta puuttuu tunteidensäätely ja itsetyynnytys, jolloin tämä hyvinvoinnin puutos epäilemättä tulee äidin - sisäisen tai muunlaisen - poissaolosta (moni sarjamurhaaja on omannut hyvin ongelmallisen äitisuhteen). Itsevarmuuden puute taas isän puutteesta, ja se ei ainakaan auta tarpeiden täyttymisen priorisoimista (isäongelmaiset naiset nyt tiedetään). Jos suhde näihin on ollut huono, on todennäköistä että sisäinen versio on myös dysfunktionaalinen.
Tämän dynamiikan jatkumo on ilmeinen. Esim. Narsisti harrastaa taas rakkauspommituksellaan eräänlaista äidin jäljittelyä, josta hän siirtyy uhrin jäädessä loukkuun, taas huonon äidin moodiin; voisikin sanoa, että kaikkien näiden kohdalla pohjimmiltaan syy löytyy äitisuhteesta. Narsistin uhrin pitäisikin ymmärtää, että hän ei sure narsistia, vaan itseään, johtuen tuosta ansaan astumisestaan - rakastuminen freudilaisittain ego-ideaaliinsa. (Siinä mielessä tämä on automaatio, että hän ilmaisee täten idealisaatiota. Mutta samalla hän saa rakkauspommituksellaan läheisriippuvaisessa heräämään tältä normaalisti puuttuvan terveen itserakkauden. Psyykkinen vampyyri ei ime elinvoimaa vain aggressiossa, vaan rakkauspommituksessakin - ne ovat aina kaksiosaisen strategian osia, jossa toinen on syötti ja toinen sen kelaaminen.)
Siispä jos näet suhteessa narsistimiehen ja läheisriippuvaisen naisen, on helppoa päätellä heidän perhetaustat.
Kuinka sitten operoida näiden kanssa?
Korjauksena on olla aikuinen - sisäiselle lapselleen. On käytettävä sisäistä isää ja äitiä itseensä, sisäiseen lapseensa. Oltava itselleen kuin isä tai äiti. Tämä on sitä itseregulaatiota ja tyynnytystä, joka monesti puuttuu vallan näiltä läheisriippuvaisuuden maailman ihmisiltä, ymmärrettävästi, jos he eivät sitä koskaan saaneet omilta vanhemmiltaan.
Kontrolli
Koska nämä kaikki ovat läheisriippuvaisuuden perustalta lähteviä, he tästä syystä myöskin omaavat ns. yhteisen tavoitteen, sen nimi on kontrolli.
Mikä johtaa läheisriippuvaisuudesta kontrollintarpeeseen?
Sen taustalla on psykologiassa tuttu ilmiö "kohteen pysyvyys" ("object permanency").
Tämä siksi, koska jostain syystä näillä kaikilla on lapsen minätilaan jämähtänyt tunne-elämä. Ilmeisesti tämä traumaattinen perustarpeen täyttymättä jääminen aiheutti tämän "jäätymisen" ja kehityksen pysähtymisen näiltä osin.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Normaalisti lapsi, jolla ei ole kehittynyt keinoja hallita kohteen pysyvyyttä, alkaa itkemään kun hänen huoltaja menee vaikkapa toiseen huoneeseen tai muulla tavoin tilapäisesti katoaa näkyvistä. Tästä kuitenkin kasvetaan, kehitytään yli. Mutta näillä läheisriippuvaisuuden eri muodoista kärsivillä tätä kehitystä ei ole tapahtunut, tai se on jäänyt pahasti kesken (allekirjoittaneen on vaikea uskoa, että kyseessä olisi mikään yksittäinen tapahtuma). Niinpä aivan kuten lapsi, joka voi manipuloida, vaatia, itkeä, raivota yms. saadakseen otteen kohteesta (itsekkäästi, sillä hän itse on tärkein, etenkin näinä hetkinä), aivan samalla tavalla tekee myöskin läheisriippuvaisuuden eri ilmenemistä kärsivä sillä tämä komponentti ei ole hänellä asianmukaisesti kehittynyt.
Joten, kontrolli kumpuaa läheisriippuvaisuudesta, ja siitä johtuvasta tarpeesta kohteen hallintaan. Tämä siksi, koska lapsi ei ole kasvanut kohteen pysyvyyteen, hän kehittää vaihtoehtoisen menetelmän, kontrollin.
Esim. mitä suurempi on tarve muuttaa toista, sitä enemmän se on kontrollia. Mutta sellainen saa ns. terveen ihmisen nostamaan sisäisen muurinsa ja aktivoimaan rajansa. Sen sijaan sielunsopimuksen tehneille se on normaali käytäntö. Tämä johtaa epätoivon sokkeloon jossa kohde pakenee ja tarve pysyy täyttymättömänä - kukaan ei halua olla manipuloitu ja kontrolloitu. Paitsi tietysti sielunsopimuksen tehnyt. Muille se on tukahduttavaa ja ahdistavaa, kahdesta päätunteesta se perustuu pelkoon, ei rakkauteen.
Otetaan esimerkkejä narsistien maailmasta, miten tämä kontrolli motivoituu ja tapahtuu:
Miksi naispuoliset draamakuningattaret ovat narsisteja/vahvasti sen kirjolla? Ne tuntevat itsensä vähäpätöiseksi rauhassa, kun taas kaaos jota ne lietsovat tuo heille "rauhan". Naisten voimaantuminen noudattaa tätä huomiohakuisuutta - hinnalla millä hyvänsä. (Puolet narsisteista on naisia) Tähän istuu myöskin erittäin hyvin tämä "hyveellisen uhrin" -rooli, jolloin narsistinen nainen ei voi olla missään tapauksessa se paha osapuoli, vaan sellainen tehdään miehestä. Näin hän voi pelata hyveellisen uhrin narsistista roolia, vaikka hän olisi ollut se, joka vetää miehen mukaan paskashowhunsa - ihan ajanviete ja narsismin lähde mielessä.(Myöskin hyvä esimerkki ihmisten instrumentaalisesta käytöstä on modernien naisten tapa pitää miehiä kuin puhelimen sovelluksia - on sovellus seksiin, on sovellus terapeutiksi, on sovellus taksiksi, on sovellus remonttimiehet - kaikki ilmaiseksi).
Jokainen näistä idealisoi potentiaalista sopimusosapuoltaan, ja odottavat hänessä tulevan romanttisen messiaansa ja sielunsopimukseen präntätyn fantasian toteuttajan.
Jokainen näistä pyrkii myöskin kontrolloimaan tätä kuviteltua elinehtoaan, mutta koska tunne on fakta, ei tällöin kohteen ja todellisuuden antamat todisteet vastakkaisesta kelpaa, vaan kun vihdoinkin illuusio särkyy, on seurauksena lapsenomainen reaktiivisuus ja yhä intensiivisempi kontrolloiminen tätä kohtaan. Läheisriippuvaisuuden syndroomasta kärsivät eivät mielellään näe erehtyneensä ihmisen suhteen, kun sopimus on kerran solmittu - tunne on fakta ja aina erehtymätön - vaan he suhtautuvat häneen sopimusrikkurina, joka yrittää pilata tämän fantasian joka heihin heijastetaan. He näkevät oman kiinnostuksensa ja siihen vastaamisen olevan sopimusosapuoleksi ryhtymistä.
Sielunsopimus takaa sen, että perustason läheisriippuvainen ei vain hyväksy narsistin kohtuuttomia koukkuja, vaan pitää niitä osana sopimusehtoja. Molemmat näistä pitävät läheisriippuvaista pariutumista normaalina, ja samoin kumpikin sen myötä pitää sille ominaista kontrolliakin normaalina. Kun sitten narsisti uskoo oikeuteensa kontrolloida kohdettaan, uskoo puolestaan läheisriippuvainen että se nyt vain kuuluu asiaan, että hän alistuu tähän kontrolliin - tämä myöskin siksi, koska läheisriippuvainen pyrkii saavutamaan tällä tavoin kontrollin toisesta. Näin helvetissä solmittu suhde on valmis. Tällainen on kuitenkin omiaan karkottamaan terveet, tai terveemmät ihmiset.
Esim. Salvador Dali luultavasti oli läheisriippuvainen. Hän esimerkiksi alkoi itkeä, kun hänen puolisonsa Gala meni toiseen huoneeseen. Hänen päiväkirjoistaan puolestaan ilmenee erittäin selvästi hänen toteuttama idelisaatio tätä kohtaan. Mutta samalla, Gala luultavasti oli narsisti, joka hypergamisesti nai kuuluisuuden, mutta esim. päätyi pettämään tätä. Dalin suhde oli tyypillinen sielunsopimus.
Näillä kolmella on kuitenkin aika erilainen tapa myöskin suuttua sopimusrikosta. Narsistilla se perustuu tunteettomuuteen - olet esim. ollut hänen "maaliorientoitumisen" tiellä, eikä hän saanut kauttasi jotain minkä saavuttamisessa olit keino. Kun taas rajatila ja perusmallin läheisriippuvainen tekevät tämän tunteiden vuoksi.
Siksi "tunne on informaatiota, faktojen sijaan" on välttämätön asennemuutos heidän kohdallaan. Tämä pätee näistä jokaiseen.
Tunteet eivät ole faktoja, vaan informaatiota
Eräs ongelma näiden kohdalla on tunnekeskeisyys. Nämä jokainen operoivat tunne edellä, ja näille jokaiselle "tunne on fakta". Mutta tunne ei ole fakta, vaan informaatiota. Siinä on vissi ero.
Mitä siis tehdä?
Jokaista näitä vaivaa kykenemättömyys tunteiden - emotionaalisen elämänsä - hallintaan. Sitä ylläpitää ja aiheuttavat imprintit, skeemat ja sielunsopimus, mutta tässä tapauksessa emme voi tehdä niille mitään, vaan ainoastaan tunteelle. (Skeemoille on oma terapiansa, ja sitä kannattaa käyttää - tässä sitä ei ole mahdollista tietenkään antaa).
Esim. läheisriippuvainen uskoo ikävän tunteen tarkoittavan eroa ja hylkäämistä, koska tunne on fakta. Mitä hän voisi tehdä?
Havaita tunteen, ja analysoida johtuuko se oikeasti tapahtumasta olevasta asiasta vai onko se vain hänen sisäinen haavansa joka siinä vuotaa.
Tunteen pitää antaa nousta, vastustelematta ja sitten päästää siitä irti. Kokonaan.
Läheisriippuvainen ymmärtää tällöin, ettei hänen tarvitse ajautua romahduspisteeseen, jos hänen partnerinsa on viisi minuuttia liian kauan poissa - hän analysoi tunteensa informaationa tunteena ilmeneväksi oireeksi, joka johtuu hänen tilastaan. Mutta jos hän suhtautuu siihen kuten faktaan, hän uskoo että eroahdistus on sama kuin ero.
Kontrolli vs. rajat
Näille on ominaista rajojen ymmärtämättömyys. Kontrollin ja rajojen erona on se, että rajoilla kontrolloit vain itseäsi ja sitä mitä rajojesi puitteissa siedät. Rajojen puute taas manifestoituu kontrollointina. Näiden reagoiminen rajoihin onkin lapsenomaista - olet ilkeä, ellet jopa paha, kun kiellät itsesi hyväksikäytön. Tunne on fakta, ja rajoja ei ole olemassa.
Kontrollin terve vastine on siis rajat.
Narsistin kontrollointikeinoja tuskin tarvitsee nyt erikseen havainnollistaa ja luetelloida, mutta monelle voi tulla läheisriippuvaisen kontrollointikeino yllätyksenä - heidäthän nähdään lähinnä passiivisina uhreina. No, tämä ei liene sattumaa, sillä läheisriippuvainen hakee kontrollia alistumisen kautta - hän uskoo, että tämä tuo hänelle kontrollin hänen partneriinsa - kohteen pysyvyys on tämän maalina. Siksi läheisriippuvainen alistuu narsistin vaatimuksiin, sillä hän uskoo niiden olevan pohjimmiltaan luonnollisia ja oikein. Hän myöskin alistuu narsistin kontrolliin, sillä kumpikin näistä on yhtä mieltä: läheisyyshän edellyttää kontrollia. Kontrolli siis korvaa rajat.
Läheisriippuvainen riippuu kohteessaan, rajatilapersoona immersoituu tähän, kun taas narsisti syö sen.
Vastoin yleistä luuloa, nämä eivät pariudu tai solmi ihmissuhteita juurikaan muiden kuin kaltaistensa kanssa. Näistä kukaan ei voi saavuttaa syvempää suhdetta, sillä heillä ei ole sielunsopimusta terveisiin ihmisiin.
Esim. narsistin koukut eivät mene läpi ihmiselle, jolla on rajat kunnossa - hän ei hyväksy tämän kontrollointia. Kun taas läheisriippuvainen alkaa käymään raskaan takertuvaksi äityessään pahaksi. Niinpä tämän maailman lapset jäävät keskenään, ja pahentavat tilaansa. Totta kai, aina välillä joku näiden kirjolla oleva tai jopa terveempi ihminen voi eksyä tähän seuraan, mutta oppii hyvin nopeasti että kaikki ei ole kunnossa.
Niinpä ainoa ratkaisu on pyrkiä pois tästä kaikesta.
Menetä itsesi, jotta löydät itsesi
Ratkaisu jos olet jäänyt tähän narsistin viettelykseen tai kärsit muuten näistä tiloista?
Kuten Raamattu sanoo: Menetä itsesi jotta löydät itsesi. Se on jokaisen parannus, koska jokaisella on syvä identiteettitason ongelma, ja tästä tulisi luopua, jotta löytää itsensä!
Tämä toimenpide - parannus - myös tuottaa immuniteetin narsistista viettelystä vastaan läheisriippuvaisella, joka ansaan jäätyään pohjimmiltaan pitää kiinni itsestä. Narsisti saa aikaan itserakkautta, jota uhri ei omaa muuten, aivan kuten narsisti ulkoistaa tunteitaan muihin, koska ei itse osaa niitä hallita, ja muuntaa.
Lopuksi
On myöskin ymmärrettävä, että jokaisella on tietyssä määrin rakastuessa fantasiointia ja idealisaatiota, jokaisella on halu tämän kohteen pysyvyyteen ennemmin kuin sen menettämiseen - monikin asia on siinä mielessä normaali. Mutta tässä tapauksessa puhumme ihan intesiteetin ja maailman dynamiikasta mitä tulee näihin - eri versiosta melkeinpä.
Tämä on syytä muistaa tehdessä arvioita ja (itse)diagnooseja. On myöskin syytä muistaa, että esim. narsismi voi tulla yllättävästä suunnasta. Esim. moderneilla naisilla on aina se "hirveä narsisti" exänään, mutta näitä tapauksia on niin paljon, ettei tästä maasta edes löydy tilastollisesti niin montaa narsistia. Tämä tarkoittaa sitä, että ex oikeasti voi olla narsisti, mutta se voi myös pahimmillaan meinata sitä, että tämä ns uhri, on "hyveellinen uhri", eli itse se narsisti (heistä lisää tässä tekstissä). Samoin, moderniin viralliseen totuuteen kuuluu ajatus siitä, ettei uhrilla saa olla mitään vastuuta. Se virheellisesti käsitetään syyllisen päästämiseksi vastuustaan, mutta se ei ole totta. Mikä siis on pointtina? Tässä tapauksessa se tarkoittaa esim. sitä, että läheisriippuvaisen vastuulla on hoitaa itsensä kuntoon, jotta hän ei enää jatkossa ole samassa tilanteessa.
Myöskin mitä miehiin tulee, on naisten hypergamian vuoksi tilanne yhä hankalampi miehille. Monella on edessään tilanne, jossa hänen joko täytyy suostua toksiseen seuraan tai olla yksin. Jälkimmäinen on se järkevämpi vaihtoehto silloin, mutta on ymmärrettävää jos tunne edellä meneminen tuntuu houkuttelevalta.
On #itsenäisyyspäivä. Onnea meille 🇫🇮. Sitä puolustivat aikoinaan maamme miehet veren ja tulen uhrilla, ja meidän tehtävä on pitää huolta ettei se uhri ollut turha Nykyisin viholliset ovat pääsääntöisesti rajojemme sisäpuolella - meidän on muistettava tämä.
Tekstit
