torstai 9. joulukuuta 2021

Saiko Seiska Sanna Marinista uuden Nykäsen?

Bile-Sanna iski taas! Pääministeri Marin lipitti kaljaa, napsutteli sormiaan baarimikolle ja tanssi villisti Helsingin yössä - juhlat jatkuivat aamuun asti: salakuvat!

Seitsemän päivää -lehti uutisoi jälleen meidän kelvottoman pääministerimme täysin vastuutonta ja ylimielistä käytöstä, ehtien tekemään sen ennen muita medioita. Voisi jopa arvella, että olisiko vihervasemmistolaisten poliittisten aktivistien miehittämät (tai kuten nykyään pitää sanoa, "henkilöittämät") mediat sivuuttanut tämän jutun, jos Seiska ei olisi ollut tarkkana. 

Miksi muut - poliittisten aktivistien kontrolloimat - mediat olisivat sen sivuuttaneet?

Koska tuplastandardit ovat massakontrollin ase. 

Kansaa joko pidetään pimeydessä, tai sitten heille uskotellaan, että asia "meidän" tekemänä on täysin OK. 

Imagotappio tämän ihanan ja kaikin puolin täydellisen valtakunnan Peppi Pitkätossun kohdalla ei järin toivotulta kuulosta. Etenkin kun aiemmin viestinä on ollut: Sanna on pätevä virkaansa, sillä onhan hän nuori ja nainen! Mitä muuta muka siihen tarvittaisi? 

Mutta imagotappio on jo tapahtunut, ja kun yksi media hajotti kuparisen, ei muiden auta muuta kuin seurata - paljon klikkejä tiedossa. 

Peppi Pitkätossu muuten sopii tähän yhteyteen siksikin hyvin, koska Marin on kuin mikä tahansa ongelmainen lapsi, jolla alkaa oireilu näkyä. Esim. fantasiat omasta kaikkivoipaisuudestaan.

Sanna on klassinen isiongelmainen moderni nainen, ja sellaisilla on ongelma aina etenkin miesauktoriteetteja kohtaan - on vaikea pitää liioitteluna väittämään, jonka mukaan Sanna vihasi isäänsä. Ja koska kyseessä on feministi, niin tietysti viimekädessä koko yhteiskunta nähdään patriarkaatin salaliittona, jolloin kaikki mitä nainen tekee omapäisesti ja muista piittaamatta, voidaan luokitella voimaantumiseksi ja patriarkaatin vastaiseksi taisteluksi. Tämähän on feministipornoa, jossa korkeassa asemassa oleva nainen ryyppää kuin merimies ja bailaa aamuun asti. Vain jäljittelemällä ei-ihailtuja miesstereotypioita nainen voi olla tasa-arvoinen miehen kanssa, on jokaisen feministin logiikka.

Sitten on sekin seikka, että yrittääkö Sanna sovittaa modernina naisena bilettämisen ja työn? Vai onko hänellä ongelma alkoholin kanssa, ja meillä on tässä aikamme Ahti Karjalainen? 

Vihjailut narsismista, modernin naisen Peppi Pitkätossu -syndroomasta ovat siis täysin ymmärrettäviä. Me elämme maassa, jossa ollaan todella matalalla kynnyksellä jaeltu päättäjille lopareita, mutta Sanna tuo mieleen tässä tapauksessa erään allekirjoittaneen kaverin, joka yritettiin kantaa ulos rauhoittumaan ravintolasta, mutta tämä tarrasi läheisestä kattopylväästä ihmislukko otteen käsillään ja kun portsari suostutteli tätä alas vääntämällä tämän nilkkaa ympäri, kaveri huusi hampaitaan kiristellen "Ei satu!" 

Tässä kaikessa on tietenkin täten oikein kunnolla itsenäisen vahvan naisen maneereja; moderniin naiseuteen liitetty boss lady -käytös on ylikompensaatiota ja se näkyy. Mutta johtajan ja pomon ero on siinä, että pomo komentaa alaisiaan ja on näiden kannettavana. Johtaja menee edeltä, ja raivaan joukoilleen tietä.Hyvä johtaminen on esimerkillistä toimintaa. Sitä on kaikkea muu kuin muiden syyttely. Eikö hyvä johtaminen ole myös pitkältikin vastuunkantoa? 

Mutta Marinin kohdalla vastuuta paetaan jatkuvasti ja kaikki on aina muiden vika. Tätä vielä tietenkin seuraa jonkun syntipukin uhraaminen, jotta Sanna vapautuu synneistään.

Feminismi on virittänyt huippuunsa naisten halun valtaan, samalla kun vastuu on heille yhä kryptoniittiä.

Marinin röyhkeys osaltaan viestittää tätä.

Mutta kaikki ovat jo aikapäiviä sitten tajunneet hänen vakiotaktiikan- johtuen siitä, että hän ylikäytti sitä - jossa suuri johtaja ei koskaa pääse paikalle kun olisi jotain vastauksia annettavana ja vastuita kannettavana.  Ei! On esim. omaehtoinen karanteeni juuri silloin. 

Mutta, ei tämä nyt loputtomiin voi jatkua. Tämäkin osa feminististä kokeilua voidaan sen jälkeen todeta epäonnistuneeksi.  

Eikä vähiten siksi, ettei tämä meidän valtakunnan päärenttumme oikein voi selittää tätä mitenkään parhain päin. Esim. onko tämä pääministerin tavoitettavuus? Entä onko tämä "tehkää kuten minä komennan, älkää kuten minä teen" -tyrannin elkein tapahtuva tissien rummuttelu jotain mitä kansa halusi? Tuskin siksikään, sillä kun eduskunta muodostettiin, ei suurin puolue ollut Marinin johtama, vaan Rinteen. Voi tietysti olla, että demareissa vedetään täydellä kulttimentaliteetilla, jopa siinä määrin, että kuka tahansa muuttuu rakastetuksi johtajaksi, jos vain se sellaisena itseään pitää.

Eräs selitys tälle kaikelle voi olla, että Marin on marionetti jota on helppo  kontrolloida, ja nämä katoamistemput ovat vain tämän kyborgin lataustaukoja. 

On jotenkin omituista, että kaikki muut lakoaa hänen ympäriltään ja vain hän tuntuu pysyvän asemassaan - ei väliä mitä hän tekee. Tai sitten hän vain on niin ylivertainen  ja korvaamaton. Asia mikä alkaisi tässä vaiheessa jo vaatimaan näyttöjä kansalle - ei globalistiselle takapirulle.

Mutta lopulta Sanna taipui, otti vastuun ja pyysi anteeksi. Ongelmana tässä on vain se, että se tapahtui vasta kun tuoli alkoi huojua. Samoin, on oma kysymyksensä, että näkyikö tuo vastuunotto missään, kun hän kerran jatkaa virassaan entiseen malliin. 

Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)