perjantai 15. joulukuuta 2023

Lakosta ja kevyt viikkokatsaus

Normaalisti perjantai on ollut sellainen kevennyspäivä, mutta tänään lähinnä otetaan tällainen kevyenlainen katsaus viikon päätapahtumista, sekä tietysti lakosta josta ei ole tullut kirjoitettua vielä mitään. Nyt siihen otetaan kantaa lyhyesti ja ytimekkäästi; naulaa lyödään tarkalla lyönnillä sen kantaan.

Viikko siis alkoi näissä tutuissa "sirkuksen takapiha" -merkeissä:

Nyt rajat ovat taas vaihteeksi kiinni, joskin rajoitetun ajan. Mutta ne tuntuvat olevan kuin ovi, jota ei saada pysymään kiinni vaan joka aukeilee miten sattuu. Kaikki on opittava kantapään kautta.

Sitten on myös lakkoiltukin ja vielä täysin ymmärrettävistä syistä. 

Mutta vaikka jokin asia vaikuttaisi järkevältä, ei enää vain ole mitenkään selvä asia, että se todella sellaiseksi ymmärrettäisi. 


Tässä vielä tällä viikolla aiemmin ilmestyneet tekstit, niiden aiheet ovat niin ajankohtaisia kuin myöskin kesto-ongelmia käsitteleviä. 

Talkoohengessä voittoja maksimoimaan käypi kansa

Vaikka Suomen suku sammuu, ei sisu lopu?

Poliittinen teatteri (ne pilkkaavat meitä)

Että semmoista, mutta nyt ei muuta kuin hyvää viikonloppua!

Siihen meidät siivittäköön tämä ajatuksia ja yleviä tunteita herättävä puhe, joka on ajankohtainen yhä tänäänkin:

 
Kysehän ei ole siitä, etteikö näitä ongelmia oltaisi tunnistettu - ne on - mutta vallassa on väärä porukka.
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)