Joulu23: Ei työtä, ei syöntiä?

Nyt kun KD on lähenyt mukaan riistäjähallitukseen, lienee tämän kertaisena raamatullisen opetuksen aihe hyvinkin ajankohtainen. 

Ns. kristillinen oikeisto on onnistunut soluttautumaan kristikuntaan, ja viettelemään eksyksiin kristittyjä, uskotellen, että kristinusko on oikeistolaisuutta ja päinvastoin. Tämän seurauksena ne ovat muuttaneet kristillisistä hyveistä paheita. Mikä nurja jako!

Mutta Fundamentti tuo nyt valon pimeään ja ohjaa eksyneen veljen että sisaren takaisin tielle.

Käsittelemme nyt siis seuraavaa Raamatun kohtaa (tummennettu, mukana kuitenkin jakeita kontekstin osoittamiseksi):

3:7 Tiedättehän itse, kuinka meidän jälkiämme on seurattava, sillä me emme ole olleet kurittomia teidän keskuudessanne, 

3:8 emmekä ilmaiseksi syöneet kenenkään leipää, vaan työssä ja vaivassa me ahkeroitsimme yöt ja päivät, ettemme olisi kenellekään teistä rasitukseksi;

3:9 ei niin, ettei meillä olisi siihen valtaa, vaan me tahdomme olla teille esikuvaksi, että te kulkisitte meidän jälkiämme.

3:10 Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä.

3:11 Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu.

3:12 Semmoisia me käskemme ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.

Eli köyhien ja eläkeläisten sekä sairaiden pitää antaa kuolla nälkään Raamatun mukaan? 

Sehän on täydellisessä ristiriidassa Raamatun kanssa, eikö?

Todellakin, tuo kohta - sen lisäksi, että sitä käyttävät unohtavat yleisörelevanttiuuden - eivät hyväksy sen muita ehtoja, vaan ovat tehneet siitä henkarijakeen johon ripustavat oman eisegeesiksensä. 

Ennen kun menemme sitä käsittelemään opillisessa mielessä, on hyvä muistuttaa että tämä kohta on ehkä vähemmän yllättäen erityisesti kristillisen oikeiston suosiossa, mutta myöskin jopa hieman yllättäen maallisen vasemmistonkin (kommunismi) suosiossa - toisaalta, heillä sekä alkukristityillä oli se yhteistä, että kaikki oli yhteistä.

Alkuseurakunnassahan porukka myi kaiken pois ja eli yhdessä kommunaalisesti, jolloin kaikki oli yhteistä ja kukin sai tarpeensa mukaan. Itse asiassa pakanoihin aikoinaan teki suuren vaikutuksen juuri se, että miten niin juutalaiset kuin kristitytkin olivat tunnettuja siitä, että elivät kuten lakinsa toteaa: "teidän keskuudestanne ei edes köyhää pitäisi löytyäkään". 

Esim. Apostolien teoissa:

2:44 Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä,

2:45 ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. 

2:46 Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,

2:47 kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.

Eli siinä mielessä kommunistit olivat uskollisempia Raamatulle kuin kapitalistit, ottaessaan motokseen tässä tekstissä käsitellyn Raamatun kohdan. 

Todellakin, hyvin harva, jos kukaan kapitalisti, olisi valmis täyttämään näitä puitteita ja lähtökohtia, mutta he ovat siltikin hyvin innokkaita käyttämään sitä massojen riistämisessä ja kristillisten hyveiden paheeksi. Sen sijaan lienee sanomattakin selvä, että nämä kapitalisminkin kannattajat käyttävät tuota Raamatun kohtaa ahneuksissaan hyvin suurella pietititeetillä, riisuen sen täysin pois kontekstistaan. 

Sinällään tämä näyttää aika paradoksaalisen hauskalta sattumalta, että miten tuo yksi ja sama Raamatun kohta on niin suosittu kohta juurikin kapitalisteille ja kommunisteille, mutta ei se nyt niin ihmeellistä ole, sillä molemmat näistä ovat keskittäviä järjestelmiä, joissa suuri enemmistö rikastuttaa pientä eliittiluokkaansa. Molemmissa tapauksissa eliitin ei tarvinnut tehdä työtä syödäkseen, sillä sen puolen hoitivat alamaiset.

Vaan, se poliittisesta aplikaatiosta, katsokaamme nyt tätä kysymystä opillisesti. 

Ensimmäisenä on tärkeää muistaa, ettei sen ole tarkoitus ollut olla ristiriidassa muun Raamatun kanssa,  jossa siis köyhiä kehotettiin auttamaan ja heidän syrjiminen sekä pilkkaaminen nähtiin heidän Luojansa pilkkaamisena, kun taas heidän auttamisensa oli Luojalle lainaamista. Eli joka haluaa tätä tulkita kuin piru Raamattua, luo täten ristiriidan kyseiseen kirjaan.

Tuliko selväksi? 

Hyvä. 

Toisekseen, siksi sen selityksissäkin on kerrottu mm. että sillä tuskin edes tarkoitetiin palkkatöitä, joita suomalaisetkin on oikeastaan tehneet suuressa mittakaavassa vasta noin 1950-luvulta asti. Tästä perspektiivistä sillä tarkoitettiin entisaikain kotitöitä, eli viljely- ja maatilatöitä,  joiden puitteet pitäisi kustantaa jokaiselle jolta niitä edellyttää. 

Toisen selityksen mukaan se tarkoitti nimenomaan rikkaita jotka antoi orjien tehdä työt samalla, kun itse laiskottelivat. 

Vaan, katsotaanpa tätä vielä käännöksien ja alkuperäiskielen pohjalta:

Englanniksi se menee seuraavalla tavalla:

"For we hear that there are some which walk among you disorderly, not working at all, but are busybodies."

Busybodies tarkoittaa siis ihmistä, joka työntää nokkansa muiden asioihin, sellaisiin jotka eivät hänelle kuulu. Mikä on aika ironista tuota jaetta lyömäaseenaan käyttäjien suhteen, sillä nehän ovat juurikin tällaisia kyttääjiä ja ihmisen pelin lappuliisoja. Se siis viittaa kurittomuuteen.

Ja kun tätä kohtaa tarkastellaan yleisörelevantismin ja kontekstin perusteella, voidaan sen sanoa koskevan alkuseurakunnan elämää, erityisesti tessalonikalaisten. 

Ensimmäisenä vuosisatanahan kristityt odottivat maailmanloppua, joten tämä "kommunistinen" alkuseurakunta, josta myöhemmin versoivat sitten luostarit ja niiden sisäinen talous, oli myöskin pragmaattinen ratkaisu - mikä pointti on lähteä rakentamaan uraa, kun loppu kuitenkin olisi lähellä? (No, ajankohdan lopulle tietää vain yksin Isä, ja Jeesuksen tulemuksen voi käsittää tapahtuvan joko pian tai äkisti.)

Lisäksi vielä on syytä kiinnittää huomiota siihen, miten tässä käsiteltävässä jakeessa oleva työksi käännettyä sanaa ergazomai käytetään toisaalla Raamatussa.  

Esim. Seuraava kohta on 1. Korinttolaiskirjeestä, jossa siis tummennettuna on tuo kreikan kielen sana: 

9:13 Ettekö tiedä, että ne, jotka hoitavat pyhäkön toimia, saavat ravintonsa pyhäköstä, ja jotka ovat asetetut uhrialttarin palvelukseen, saavat osansa silloin kuin alttarikin? 

9:14 Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa.

Sen mukaan temppelissä työskentelevät saavat siitä palkkansa, aivan kuten evankeliumin julistajat ovat oikeutettuja samaan palkkaa samalla periaatteella. (Ja jos Paavali ei edes ottanut siitä vastaan elantoaan, ei ainakaan joka kerta, niin miten hän sitten eli?)

1Kor. 9:18 Mikä siis on minun palkkani? Se, että kun julistan evankeliumia, teen sen ilmaiseksi, niin etten käytä oikeutta, jonka evankeliumi minulle myöntää

Näin olemme palanneet täyden ympyrän.

Vielä kun työ on puheena, voimme katsoa mistä tämä epäterve suhtautuminen työhön kumpuaa.

Raamatussa mainitaan hengen hedelmät ja lihan työt. Mikä on aika kuvaavaa, sillä juuri jälkimmäisestähän tässä tausta-asenteessa on kyse, kun tuota Raamatun kohtaa käytetään niin Raamattua, mutta myöskin lähimmäistä vastaan. 

Galatalaiskirjeen sanoin:

Mutta lihan työt ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus,

20 Epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura,

21 Pahansuomuus, murha, juopumus, ylönsyömyys ja muut senkaltaiset, joista minä teille edellä sanon, niinkuin minä ennenkin sanonut olen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ei pidä Jumalan valtakuntaa perimän.

22 Mutta Hengen hedelmä on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus.

23 Senkaltaisia vastaan ei ole laki.

24 Mutta jotka Kristuksen omat ovat, ne ovat ristiinnaulinneet lihansa, himoin ja haluin kanssa.

25 Jos me Hengessä elämme, niin vaeltakaamme myös Hengessä.

26 Älkäämme turhaa kunniaa pyytäkö, vihoittain ja kadehtien toinen toistamme.

Lihan työt näkyvät aina kun ollaan sadomasokistisesti valmiita tallaamaan toisiaan, vain jotta voidaan elää lihan töiden herättämien tunteiden motivoimaa elämää. Kadehditaan vaikka sitten sellaista, jolla ei ole mitään, sillä se ei saisi omata sitä vähääkään, kun ollaan itse kerran valittu työteliään pyrkyrin elämä.