Hyysärin Sanomien tietovuoto ja suvakkien yhä paheneva syöksykierre

Näemmä on alkanut jonkinlainen tilinteon aika heille, jotka yrittävät tuhota meitä sisältäpäin: ensiksi oli alpakkagate, jossa piti käyttää hyväkseen kaikkea aina lapsista alpakoihin, jotta valheellinen propaganda Virallisen Totuuden (TM) vihollisia vastaan olisi onnistunut - tämä päättyi siihen että niin asianosaiset kuin myöskin lehdet joutuivat myöntämään tämän merkittävän "hyvien ihmisten" imagotappion: "tehtiin silleen tyhmästi, että yritettiin huijata koko Suomen kansaa kun piti vähäsen taistella kaikkialla näkemiämme vaarallisia natseja vastaan".

Nyt sitten yksi merkittävimpiä Virallisen Totuuden (TM) narratiivin puskijoita ja ylläpitäjiä löi heti perään kirveensä kiveen - ei sillä etteikö Hyysärin Sanomat olisi jo entuudestaan ollut suomivihamielinen ja antanut katkeria myrkkypistoksia Suomen kansalle ja sen yhtenäisyydelle, promotoiden monikulttuurista agendaa - kun heidän toimittajansa Laura Halminen ilmeisesti ajatteli että maailmassa on vajausta Edward Snowdeneista, ja meni sitten vuotamaan maanpetoksen merkit täyttäen informaatiota, jonka viimeinen paikka on julkisessa levityksessä. Tämän farssin kruunasi vielä se, että hän moukaroi paniikinomaisesti tietokoneensa tulen ja savun peittoon kirveellä/vasaralla, yrittäessään tuhota todistusaineistoa, saaden aikaan sen että poliisit tulivat tekemään kotietsinnän palokunnan seurana - asia jota valehteluun mieltyneet suvakit yrittivät selittää siten, että toimittaja oli vain paistellut baari-illan jälkeen pitsaa, jonka vuoksi (ja vain sen vuoksi!) poliisigestapot tulivat ja hakivat hänet natsien keskitysleirille. Onko mitään uutta auringon alla? 

Jo on aikoihin eletty, kun toimittaja jakelee valtion salaisuuksia lehtien sivuilla, tietoturvaexpertti pieksee ihan eri asioihin tarkoitetulla työkalulla läppäriään ja valehtelijat vielä yrittävät valehdella vaikka edellinen imagohaitta on vielä täysissä voimissan.

Se, että oliko kyse tämän toimittelijan kohdalla amattitaidottomuudesta, vaiko kuuluisasta ahneen lopusta yrittäessä kirjoittaa vuosisadan jymyjuttua (on kyllä annettava se, että itse uutisen aihe oli hyvä - koko valtiollinen kyttäyskoneisto ja tietoturvan mureneminen on asioita joista tulee tiedottaa kansaa - jos se olisikin jäänyt vain siihen, olisi HS saanut siitä pisteitä kotiin) vai molemmista, on yksi kysymys, eikä edes sinällään yksinään relevantti, sillä vastuu lehdissä niiden julkaisuista, on viime kädessä päätoimittajalla ja/tai lehden johdolla - he päättävt mitä päästetään ulos, ja kenen lauluja laulellaan.

Vanhana toimittajana mietityttää, kummasta pitäisi olla enemmän huolissaan: Siitäkö ettei arvostamani @hsfi toimitus ymmärtänyt kuinka vakavaa on julkaista korkeimman turvaluokituksen aineistoa? Vai siitä, että ymmärrettiin, mutta ei välitetty? #turvallisuus #tietovuoto

— Henna Virkkunen (@HennaVirkkunen) December 18, 2017

Olisi ollut mielenkiintoista päästä todistamaan, kuinka tähän lopputulokseen päädyttiin toimituksessa:

HS:n johto: "Meidän piti sitten mennä myöntämään se alpakkagate, ja ihmiset muutenkin jo käytävät meistä nimitystä Hyysärin Sanomat - pakko tässä nyt on keksiä jotain millä huomio saadaan käännettyä asiasta!"
Toimittaja: "Mitä jos kirjoitettaisi juttu siitä uudesta tiedustelulaista..ja viestikoelaitoksesta ja.."
HS:n johto: "Hmm, kuulostaa lupaavalta..jatka.."
Toimittaja: "JA lisättäisi siihen ikään kuin twistiksi valtion ja puolustusvoimien ehdottomasti salaista materiaalia ja annettaisi se kaiken kansan luettavaksi!"
HS:n johto: "Sä olet nero! Me teemme sen! Ja nopeasti sittenkin!"

- Loppu on historiaa, ja huomion siirto pois alpakkagatesta kyllä onnistui hienosti, se on myönnettävä.

Eräs syy tälle lieneekin tässä jo se kauan tiedostettu seikka: suvakit ovat yhdistelmä joko hyödyllisiä idootteja, tai vaihtoehtoisesti he ovat tunneohjautuavia jotka uskovat että päämäärä  pyhittää keinot - näin heidän sairas ryhmädynamiikkansa toimii ja pitää heidät yhdessä kuin liima. Tarkoitus pyhittää keinot -ajatustapaan kuuluu myöskin oikeutuksen tunne, joukkosieluisuus ja näiden yhdistelmä jolloin on totuttu siihen, että kun kuplan kaiku on tarpeeksi vahva, voi tehdä ihan mitä tahansa. Ja tämä henkinen taantuminen, on omiaan kasvattamaan niin röyhkeyttä kuin varomattomuuttakin, ja näin on lopputulos helposti ennustettavissa - etenkin kun he ovat huomanneet, että tuplastandardit ovat massakontrollin ase, ja tämä myös on kasvattanut heidän röyhkeyttään ja huolimattomuuttaan, sillä järjestelmän sätkyukkoina tuplastandardit ovat toimineet heidän edukseen. Vaan auta armias kun kansa herää näkemään sen! Esim. nyt herää väkisinkin kysymys, että miten ihmeessä tuollaiset tiedot ovat päätyneet toimittajan ja tuon ainakin näennäisesti yksityisen lehtitalon haltuun - kansalla on oikeus tietää!

Toinen, jo aiemmin havaittu seikkahan on, että suuret mediatalot Suomessa on täytetty viherpunaisilla, poliittisilla aktivisteilla, joita viran puolesta kutsutaan toimittajiksi, siinä missä itse mediatalot ovat enemmän tai vähemmän autonomisia, keskusjohtoisia propagandatuutteja, joille aina aika ajoin sattuu pieniä "työtapaturmia".

Nämä seikat ovat merkittävä syöksykierteen vauhdittaja, etenkin kun nyt nämä valemediat kuten HS näyttää piipittäjiltä, jotka eivät edes yritä olla puolueettomia saati sitten edes teeskentele toimivansa kansan enemmistön hyväksi, julkaistaessaan merkittäviä valtiollisia ja maanpuolustuksellisia saloja, samalla kun kaikki Virallista Totuutta (TM) kritisoiva on "vihapuhetta". He ovat tottuneet siihen, että Virallisen Totuuden (TM) narratiivissa he ovat rauhan, totuuden ja hyvyyden ihmisiä sekä sanantuojia; nyt se on yhä enemmän keisarin uudet vaatteet -pelleilyä, mikä ei hämää enää ketään.

Jos siis alpakkagatessa puhuttiin siitä, miten vastapuoli syötti lapaamme ja me teimme maalin, niin nyt voi jo sanoa, että paine heidän kuplaansa kohtaan kasvaa vahvaksi kuin jättiläisen jalkaterä, joka varmasti laskeutuu alemmaksi. Samalla kun me vahvistumme, voitto voitolta.