perjantai 6. huhtikuuta 2012

Lucifer

Myös tämä "hieno" tai ainakin sivistyneemmän kuuloinen ilmaus Saatanasta on eräs ei-vain-termi vaan myös käsitys joka ei pääse seulasta läpi.

Kiertelyittä sanon sen heti: Lucifer ei ole sama kuin Saatana.

Noin. Mitäs siihen sanot?

Kyseessä on täysin eri entiteetti ja käsittääkseni oli puhtaasti katolilainen tulkinta, että Lucifer on Saatana.

Ja jos tuo aikaisempi väite sai leukasi putoamaan jalkojesi väliin, seuraava väite saa sen menemään läpi lattiasta.

Lucifer-nimeä ei löydy koko Raamatusta (kääntämättömästä alkuperäistekstistä).

Nyt, ennen kun kerron mitä on käsitetty väärin ja kuinka asia todella on, kerron pari juttua myöskin "wanhasta kehnosta", johon enkeliruhtinas Lucifer liitetään.

Saatana ei ollut enkeli joka aloitti ennen maailman luomista sodan taivaassa, yrittäessään kammeta Jumalan valtaistuimeltaan. Eikä kyse ollut myöskään kauneimmasta, mutta samalla turhamaisimmasta enkelistä.

Nimi "saatana" antaa erittäin tärkeän vihjeen, kuin myöskin Raamatun kohdat.

Nimitys tulee heprealaisesta sanasta ha-Stn, joka viittaa siis syyttäjään (voidaan kääntää myöskin muotoon panettelija kuten jehnut tekevät).

Esim. Jeesuksen sanat: 'Joka ei kokoa kanssani hajottaa.'

Sanaleikki?

Se mikä on käännetty  Perkeleeksi tulisi jälkimmäisessä tapauksessa kääntää muotoon Hajottaja.

Jeesuksen myötä käsittääkseni tuli nimi Hajottaja, hajalleen repijä.

Huomaa, että Jeesus sanoi itseään Pietaria saatanaksi (Matteus 6:23):

Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten

Nyt, on sanottava ettei tuosta selviä näkikö Jeesus että Saatana oli ottanut Pietarin valtaansa, vai, käytettiinkö hänestä todellakin tuota nimeä muuten.

Mutta tuo on aivan liian epämääräinen kohta mitä tulee tähän pointtiin.

Eli Saatana siis oli lyhyesti ottaen Taivaallinen Syyttäjä, jonka agendan ihmiskuntaa kohtaan voidaan ajatella olleen aivan jonkun muun kuin vaikkapa Jeesuksella.

Tämä on klassinen esimerkki taivaallisesta syyttäjästä, joka on tekemässä sitä mikä on sille ominaista Huom: kuten näkyy, kuului Saatana rauhanomaisesti enkeleihin, jotka jokainen olivat alamaisia Jumalalle - vaikka perinteisessä tulkinnassa sen olisi pitänyt olla tässä kohdassa "Jumalaa vastaan sotiva, Helvetin monarkki" :

Jobin kirja
1:6 Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa.
1:7 Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta."
1:8 Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa."
1:9 Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Suottako Job pelkää Jumalaa?
1:10 Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on; olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata.
1:11 Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi

Eli, mikä on huomattavaa, on se että Saatanan ensimmäinen vihollinen oli ihminen.

Taivaallista sotaa ei käyty ennen luomakunnan syntyä, vaan se käytiin vasta kun Jeesuksen puoli oli voittanut.

Ennen kun Logos (Jumalan Sana/Viisaus), eli Kritus tuli Jeesukseksi hän oli jo olemassa. Hänen olemassaolonsa on ainutlaatuinen, sillä hän luomaton, toisin kuin enkelit ynnä muut.

Ja joka satoja vuosia ennen syntyä Jeesukseksi, oli hänen puheenvuoronsa Vanhan TEstamentin viisauskirjallisuudessa (jota pidän kristityille tärkeimpänä luettavana koko Vanhasta Testamentista, tärkeämpänä jopa kuin lakia - sillä viisaus on Kristuksen ylin edustus ja Jeesus oli lain loppu).

8:22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi[1], ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
8:23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista[2].
8:24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
8:25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
8:26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
8:27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
8:28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
8:29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
8:30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
8:31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
8:32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!

[1 = Alkutekstissä ei ole luotu-sanaa, kun taas englantilainen King James kääntää sen oikein: "The Lord possessed me in the beginning." Oikea käännös on: "Herra omisti minut jo aikojen alusta lähtien." 2 = Alkutekstin mukaan loppuosan pitäisi kuulua: "Ennen kuin maata olikaan." Muutosten kirjan (I-Ching) mukaan Tao syntyi Tai-tsi'stä, joka on kaiken äärimmäinen alku. Jolla ei silti ole minkäänlaista alkua - Tao on sana jolla Raamatun "Sana" (Logos) käännetään kiinalaisiin raamattuihin]

Eli, jo Vanhassa testamentissa selvitettiin, että kuka oli kenenkin puolella. Jumalan ainosyntyinen (todellakin, joka on tutustunut Raamattuun, tai edes tuohon Jobin kirjan jakeeseen, voi havaita että Raamatussa on useita "Jumalan poikia", mutta Jeesus oli ainosyntyinen, ja ainutlaatuinen, luomakunnan esikoinen).

Nyt, voit huomata miten tämä valaisee muita Raamatun kohtia.
Sitä, miksi Saatana yritti pelotella toisaalta lahjoa Jeesuksen pois tehtävästään.

4:1 Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi.
4:2 Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä.
4:3 Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi."
4:4 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'"
4:5 Silloin perkele otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle
4:6 ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta', ja: 'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.'"
4:7 Jeesus sanoi hänelle: "Taas on kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi.'"
4:8 Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston
4:9 ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua."
4:10 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.'"
4:11 Silloin perkele jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta.

JA nyt, vasta nyt todella avautuu se tämä Ilmestyskirjan kohtakin:

12:7 Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat,
12:8 mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa.
12:9 Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.
12:10 Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos.
12:11 Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.
12:12 Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!"

Tästä ilmenee selkeästi, että miten  Saatana oli ollut taivaassa, ja kuten tekstissä suoraan lukee, oli toiminut siellä syyttäjänä, mutta hänen puolensa oli hävinnyt ja tämä merkitsi sitä että hänen tuli luovuttaa.

Jeesusta ei voitu syyttää, ja mikä hänen suunnitelmansa oli, oli että hän itse menee ottamaan rakastamiensa ihmislasten puolesta rangaistuksen heidän synneistään, jotta nämä vastavuoroisesti pääsevät hänen rauhaansa.

Tämä tiesi saatanallisen opposition välitöntä loppua. Ainosyntyinen oli vakuuttanut taivaallisen tuomarin. Syyttäjä joutui nyt luopumaan jutustaan.

Nyt myös seuraava Luukkaan evankeliuminkin kohta selittyy aivan uudella tavalla:

10:17 Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden."
10:18 Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman.


Entä mikä oli vanhan kehnon motiivi?

Eräs teoria, joka on tuttu jo muinaisilta mystikoilta, on se että Saatana halusi että ihmiskunnasta tulee eräänlainen enkelien, jos ei nyt orjarotu, niin kuitenkin selkeästi alamainen. Jeesuksen puoli taas omasi ns. humaanimman lähtökohdan, ja määräsi että enkelit jakavat alamaissuhteensa Jumalan ja ihmisen kesken.

Näin ollen, se että ha-stn syytti, saattoi olla joko siitä että koska ihminen on luotu rakkauteen, oli se ensin koetinkivi rakkaudelle. Toisaalta, syy voi olla eräs toinenkin (vai ovatko ne toisiaan poissulkevat), nimittäin syntisten jumalanpalveluksen energia menee enkelien ("taivaan sotajoukon") palvelukseen.

7:41 Ja he tekivät niinä päivinä vasikan ja toivat uhreja epäjumalalleen ja riemuitsivat kättensä töistä.
7:42 Mutta Jumala kääntyi heistä pois ja hylkäsi heidät palvelemaan taivaan sotajoukkoa, niinkuin on kirjoitettu profeettain kirjassa: 'Toitteko te teurasuhreja ja muita uhreja minulle erämaassa neljänäkymmenenä vuotena, te, Israelin heimo?

("Jumala itse on epäilemättä järkyttynyt nähdessään miten kuvuttavan typerä ja tunteeton ihmispeto todella on. Mutta epäilen ovatko enkelit koskaan järkyttyneitä - edes mielisairaita nähdessään" - Henry Miller)

Mitä Jeesuksen uhrityö taas teki, oli se aika dramaattinen muutos mitä sen potentiaaliin tulee:
6:2 Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? Ja jos te tuomitsette maailman, niin ettekö kelpaa ratkaisemaan aivan vähäpätöisiä asioita?
6:3 Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä, emmekö sitten maallisia asioita?

Mutta nyt sitten vielä siihen Luciferiin.

Kuka oli sitten Lucifer? Ja entä mitä sillä tarkoitetaan, ettei Raamatusta löydy koko "heebon" nimeä?

No, nimitys Lucifer tuli mukaan vasta kun Raamattua käänettiin latinaksi - Vulgata se oli - jolloin enkeliruhtinas Hailelin nimi käännettiin tuohon muotoon. Nimi Hailel merkitsee: Jumalan Kirkkaus. (Enkelien nimissä on suunnilleen aina -el pääte, mikä viittaa myös omistusmuotoon).


Enkeliruhtinaat muutoin olivat Vanhassa liitossa jopa melko yleisiä.

Olivatko he itsestään jumalan tehneitä kuninkaita, vai olivatko he kirjameillisesti enkeliruhtinaita, eräänlaisia kansallisia suojelushenkiä?

Esim.

Daniel:
10:13 Persian valtakunnan enkeliruhtinas seisoi vastustamassa minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta katso, Miikael, yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista, tuli minun avukseni, sillä minä olin jäänyt yksin sinne, Persian kuningasten tykö.

Kun taas Luciferin väitetty alkuperä on tässä:

14:12 Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!
14:13 Sinä sanoit sydämessäsi: 'Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan.
14:14 Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.'
14:15 Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan.

"Kointähti" tai aamutähti itse asiassa on arvonimi, jollaista myös Jeesus käytti itsestään:

Ilmestyskirja:
22:16 Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."

Katolilainen tulkinta siitä että Lucifer on Helvetin kuningas yms. juontaa myös tästä alkunsa.

Todellisuudessa tämä viittaa alkuperäisiin, langenneisiin enkelihin jotka ovat polyteististen uskontojen jumalia (tästä syystä yleisimmät monijumalaisten järjestelmien jumalat ovat niin samanlaisia kulttuureista riippumatta ja niille oli ominaista pystyttää korkeita rakennuksia kuten esim. pyramideja palvonnallisiksi monumenteikseen)-

Näiden alkuperä on siis seuraavassa kohdassa:

1.Mooseksen kirja:
6:1 Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä,
6:2 huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat.
6:3 Silloin Herra sanoi: "Minun henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta."
6:4 Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.

(Tarkemmin tästä on tietoa Enokin kirjassa - se on mielenkiintoinen opus, sillä se ei päässyt mukaan Raamattuun, mutta siitä on Raamatussa jopa suora lainaus! Eli epäilemättä se on ns. advanced-materiaalia jos edistyineille opiskelijoille)

Vedenpaisumuksen syynä puolestaan oli se, että nämä pistivät haisemaan sen verran urakalla että koko juttu oli syytä "pestä pois".

Entä joutuminen Tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan?

Tuonela ei ole sama kuin Toinen Kuolema, eli Helvetti.

Tuonela on aika universaali paikka, ja sen ns. pohjimmainen hauta on sama Raamatussa kuin se oli myös kreikkalaisessa mytologiassakin. Eli tartaros.
Se oli paikka johon nämä oikeat ja alkuperäiset langenneet enkelit pistettiin.

Siitä mainitaan melko suoraan tässä:

2:4 Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.
2:5 Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle

Entä mitä tämä vaikuttaa käytännössä?

No sitä, että aika monikin hölynpölyokkultisti, satanisti ja luciferaatti saa häpeän. Mutta myös moni uskovainen joutuu tarkistamaan kantansa, etenkin sellainen joka puhuu näyistä jossa mainitaan Lucifer.

Entä onko tämä paholaisen asianajajan puolustuspuhe?

Ei tokikaan, sillä eihän tämä nyt vanhaa kehnoa mitenkään puolustele. Itse asiassa, jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin tämä tekee selväksi sen, että paholaisen ensimmäinen vihollinen on ihminen, ja sen vuoksi myös Jumala!

Näin Pahuuden Psykologian kirjoittajan, Scott M. Peckin hengessä sanottakoon vielä että vain kuviteltu pahuus on “romanttista” ja monimuotoista.

Todellinen pahuus on halpamaista, mauotonta ja inhottavaa. Yksitoikkoisen tyhjää ja tylsää.

Kuten C. S. Lewis kuvasi helvetin, on se yksitoikkoinen harmaa keskienglantilainen kaupunki.

Psykootikotkin ovat kiinnostavampia kuin pahat -vaikuttaahan siltä että psykootikko on valinnut ennemin psykoosin kuin pahuuden!

Pahat ovat kieroutuneita ja häiriintyneitä, sairaita valehtelijoita, jotka kantavat tervejärkisyyden naamiota. - Harvey M. Cleckley


Trivia: Tiesitkö, että Italiassa vaikutti katolilainen henkilö, joka tunnettiin myöskin nimellä Pyhimys Lucifer?

Mahdollisesti hyvinkin tästä tietoisena, vakaumuksellinen katolilainen metallimuusikko, Peter Steele lauloi pyhimys Luciferista bändinsä kappaleessa All Hallow's Eve, asiasta tietämättömän korvaan tämä saattoi särähtää hyvinkin pahaneteisti "Saint Lucifer hear me praying to thee" (katolilaisuudessa ei ole mahdoton ajatus rukoilla pyhimyksiä, mikä puolestaan protestanteille on lähes polyteistiseen harhaoppiin liitettävä teko) joten tällä tempauksella hän sai luultavasti jekutettua aika ison määrän asiaan perehtymättömiä. Biisin kuulet tästä:

2 kommenttia:

Arhi Kuittinen Finnsanity kirjoitti...

Jos naisvihamielisessä ja sekavassa ilmestyskirjassa Jeesuksen suuhun laitetaan jotakin, niin se ei todellakaan tarkoita että "Jeesus" olisi kutsunut itseän Kointähdeksi.


Valontuoja-idea langenneesta tai ihmisiä auttavasta enkelistä on tuttu monelle juutalaiselle ja niille vanhoille uskontokulttuureille, joita juutalaiset kopioivat ja muuntelivat uudeksi uskonnoksi.

Juutalaisethan olivat suurelta osin elohisteja eli monijumalaisia ennenkuin jahvistit saivat kulttuurin sulautumaan jahveuskon alle - olikohan vuonna 120 eaa.

XeimA kirjoitti...

Kiitos vastauksestasi, ja kiinnostuksestasi tekstiä kohtaan Arhi.

Itse en pidä toimivana, vaan pitkälti epäjohdonmukaisena argumenttina sitä, että Ilmestyskirjassa olisi "jotain laitettu Jeesuksen suuhun" - silloin siirrymme jo niin totaalisen spekuloimisen puolelle, että asiaa itsessään unohtuu.

Samoin, pidän ainoastaan tyypillisenä feministiretoriikkana sitä, että naiset ovat niin arvostelun yläpuolella, että kaikki negatiiviset analogiat nähdään "naisvihana". En tarkalleen tiedä mistä tuon repäisit, luulen ettet tykännyt tuosta portosta joka oli humaltunut viattomien verestä? Modernissa yhteiskunnassamme naiset ovat yhtä suuri, ellei suurempikin perheväkivallan ja lapsikuolleisuuden aiheuttaja, joten tuo vertauskuva ei ole kaukaa haettu. Nainen voi olla ihan yhtälailla sadistinen, verenhimoinen et al. kuin mieskin.

Valontuoja, valonkantaja jne. on siis puhtaasti majesteetillinen arvonimi.Se näkyy jo Vanhan Testamentin puolella, kun puhuttiin enkeliruhtinaasta (ellei jopa vain normaalista maallisesta hallitsijasta, he kun olivat jopa "jumalia") joka käytti tuota arvonimeä. Aivan samaan tapaan Jeesus on "kuningasten kuningas" - kyse on jonkun suuren asian ilmaisemisesta ihmisen kielellä.

Mitä Elohimiin tulee, niin sehän on toisena luomiskertomuksena - olet varmasti tietoinen siitä, että ne kulkevat ns. rinnakkain?

Elohim on monikko, eikä se merkitse mitä tahansa monikkoa, vaan monikkoa jossa yhdessä entiteetissä on yli kaksi persoonaa. Tämä on pyhä kolminaisuus.

Nyt, pitää muistaa, että persoona on yhtä kuin naamio, tapa jolla Jumala näyttäytyy, tai vielä lähemmäksi "ääni jolla puhuu" (persoona meinasi noihin aikoihin niin naamiota, kuin myöskin ääntä "per sona".

Tällöin myöskin Jumalan kaikki nimet ovat informatiivisia atribuutteja, ne ovat samalla itsenäisiä ja samalla osia kokonaisuudesta. Esim. eräs merkittävin on El-Shaddai, "sotajoukkojen Jumala" tai "rinnat jotka imettävät" - femiininen aspekti.