HUOM: EI, tämä EI ole aprillipila, vaikka aihe kieltämättä vaikuttaakin yllättävältä, ja itse teksi on raflaavalla päivämäärällä julkaistu. Ellet usko niin odota huomista.
Ja onhan nyt hyvä erästä alkuperäistagia, eli Uskonto.-tagia syytä aktivoida (tämän lisäksi tämän viikon tekstit tulevat löytymään nopeiten tagin "Pääsiäinen 2012" alta). Uskonto kuitenkin on osana yhteiskuntaa, etenkin kun elämämme maassa jossa on valtionkirkko. Tästä syystä otankin nyt esille muutamia seikkoja jotka liittyvät Raamattuun, ja jotka liittyvät myös virallisen kirkkomme ns. viralliseen oppikäsitykseen.
Mutta suurin osa liittyy - ei niinkään tulkintoihin tai opillisiin kiistakysymysten spekulointiin sinänsä - vaan siihen mikä on oikea käännös tässä kirjassa. Siihen, mitä siellä todella pyritään sanomaan.
Tarkoituksena olisi "pyhittää" koko tuleva arkiviikko ma-pe. tälle aihepiirille, ja jos mahdollista, julkaista teksti joka päivä tuon ajan!
Nyt, tehdään pari asiaa selväksi. Raamattua ei olla kirjoitettu "yhdeltä istumalta", eikä se periaatteessa ole edes kirja. Nimi Raamattu tulee Gramatasta, kirjoituksia tarkoittavasta sanasta, ja sen vanhempi nimi on Biblia. Raamattu on lyhyesti sanoen kirjasto, ei kirja. Se on dokumenttien, kertomusten ja viisauksien linja joka on kasattu yhdeksi kaanoniksi. Esim. vanha testamentti on edelleenkin yhtenä kokonaisuutenaan (Tanakh) juutalaisilla, jospa siis joku katolilainen tai amerkkailainen televisioevankelista ryhtyisi muuttamaan sitä, niin kyllä sitä aika nopeasti jäisi kiinni. Ja sama oli myös vanhoina hyvinä aikoina, kun se kuuluisa "300-luvun kirkkokokous" oli yksinkertaisesti kokous, jossa siihen saakka jo kristikunnan käytössä olleet kirjat pistettiin yksiin kansiin, tuon juutalaisten tunnuskirjan perään. Jälkimmäistä kun kirjoitettiin, oli tekstinjäljennys niin tarkkaa puuhaa, että jos käsikirjoituksessa oli yksi kirjain edes väärin, se hyllytettiin. Ja lukutaidottomat osasivat sen ulkoa.(Vielä tänäkin päivänä Islamilaisissa maissa lukemaan opetellaan Koraanin kautta ja vaikka kyseessä oli iloinen, hampaaton beduiiniveikkonen, osaa tämä resitoida kuraaninsa ulkoa.) Tästä syystä Raamatun käsikirjoitusten välinen ero toisiinsa, eli virhemarginaali on 1,5% Sitten se, että miksi evankeliumit eroavat toisistaan, ja muut "ristiriidat" ovat yksi juttu. Miksi neljä eri näkökulmaa valittiin kuvaamaan yhtä tapahtumaa ja yhden henkilön vaiheita, jos jokainen oli hiilikopio toisestaan? Syytä ei löydy. Ei johdonmukaisella ja loogisen terävällä ajattelulla.
Erikseen tietysti on että miten näitä on käännetty. Modernina, kirkkoraamatun aikana meillä on jo aika yleisenä ilmiönä "aihekäännös", joka takaa sen että tiettyä tulkintaperinnettä silmällä pitäen, käännetään myöskin Raamattu.
Itse kannattaisin samaa käytäntöä mikä on ollut mm. Hindulaisten länsimaihin jaetuissa teoksissa. Kuten Bhagavad-gitassa, jossa ensinä tulee alkuperäisellä kielellä kirjoitettu harakanvarvasrimpsu, sitten sen transliterointi, sitten sen käännös ja sitten sen suora käännös sekä kommentaari.
Se kun jotkut sanovat että "no se on silti käännöksen käännös" (tämä ei voi koskea koko Raamattua), niin sanoisin ettei se ole ongelma. Kyllä kieleltä toiselle voidaan kääntää ilman että idea katoaa, jos ollaan vain tarkkoja, mutta tällöin ongelma on usein siinä että mitkä ovat sanan kaikki nyanssit. Esim. voidaan sanoa että itäisen kristinuskon edustajat, kuten ortodoksit ovat olleet lähempänä totuutta, sillä heillä oli käytössään suoraan kreikannokset (koinee-kreikkaa, eli kansankielistä kreikkaa), kun taas katolilaiset käänsivät kaiken latinaksi, ja jotta tämä ei vielä olisi ollut kyllin riittävä ratkaisu, he uhkailivat ihmisistä tehdyillä grillijuhlilla heitä jotka omistivat Raamatun ja pyrkivät sitä latinasta kääntämään. Tätä ennen elettiin päinvastoin avoimmuuden ajalla, jolloin näitä tekstejä pyrittiin nimenomaan levittämään hyvin pitkälti kansan keskuuteen, osana hyvää sanomaa (evangelion). Eipä menneet ne Jeesuksen sanat pieleen, jossa hän aavisteli, että Taivasten valtakunta pyritään tempaamaan välittömästi oppineiden auktoriteettien omaksi (he, uskonnolliset oppineet auktoriteetit ja valtion kanssa yhteistyössä toimineet tahot Jeesuksen lavastivat syylliseksi). Eipä kestänyt kuin satoja vuosia, niin Taivasten valtakunta joka määritelmällisesti on sisäisesti ihmisissä ja jonka hallitusmuoto ei ole paikallinen, äkkiä olikin virallisen katolilaisen raportin mukaan "katolilainen kirkko".
Tai kuten Matteuksen evankeliumin kääntänyt Pentti Saarikoski asian ilmaisi:
"Kirkolliskokous v. 1938 otti käytäntöön: tämä suomennos on heidän uskonsa perusta, ja pienikin muutos kieliasussa loukkaa heitä. Kyllä minä sen ymmärrän. On vaikea muuttaa käsityksiään, ajatella asioita uudelleen, irtautua entisestä ja tarttua uuteen: kun on kuullut Jeesuksen sanoneen noin on vaikea tottua siihen että hän sanoikin näin. Se raamatukäännös jota meillä päähän päntätään on yhtä pirullista tekstiä kuin iskelmät: käsittämättä ollenkaan ihmiset luulevat hyvinkin käsittävänsä. Ei nykyisessä käännöksessä mitään virheitä ole, [tästä olen eri mieltä sikäli että tekstissä on virheitä ja käännöstulkinnoissa on vaihtoehtoja] mutta silti se on suomennoksena huono; sillä saisi koulun kokeissa kympin mutta sen sijaan että se pyrkisi selkeyteen se pyrkii vaikeaselkoisuuteen. Se on kirkon käyttöön: manipulointiin, unnuttamiseen tarkoitettuakin tekstiä. Esimerkillistä suomenkieltä. Evankeliumi Matteuksen mukaan on kirjoitettu sellaisella kreikankielellä jota vastaavaa suomenkieltä nykyisin käyttäisi hyvä journalisti. 'Euangelion', evankeliumi, merkitsee alun perin '"hyvän sanoman tuojan palkkio", sitten "hyvä sanoma": evankeliumin kirjoittaja on siis sanomanlevittäjä, sanomalehtimies, tiedottaja." - Pentti Saarikoski
Mistä Pena puhuu, on ns. aihekäännös. Sen alkuperä meidän protestanttisessa maailmassamme on luterilaisuudessa. Luther toisaalta palautti ja demystifioi monet opin kohdat, siten että Taivasten valtakunta jälleenvapautettiin ihmisten keskuuteen, mutta organisatorinen puoli säilytettiin kirkon muodossa (se on pakko, sillä Taivasten valtakunnan avaimet ovat haluttua kamaa), ja samalla Raamattu tuotettiin kansankieliseksi. Mutta tässä tehtiin se moka, että se myös aihekäännettiin, jolloin jälleen tietyt kohdat hämärrettiin.
Esim. eräs mitä tulen käsittelemään on käsite "synti". Se on sanana outo, ja antaa mitättömästi informaatiota. Se voidaan käsittää vain ladattuna sanana, joka nähdään jonkun kontekstin kautta. Mutta aihekäännökseen sellainen sopii, ja siitä onkin yleisesti Raamatussa tehty eräänlainen sateenvarjotermi.
Tässäkin tekstissä olen pariin otteeseen puhunut Taivasten valtakunnasta. Tuossa Saarikosken käännöksessä (suosittelen muuten lukemaan sen, itse olen yleensä käyttänyt juuri pääsiäisen aikaa vastaavalle omistautumiselle) se on muodossa: "Taivasten/ Jumalan Kuningaskunta" - Periaatteessa Taivasten ja Jumalan on yksi ja sama, onkin epäilty että kyseessä on juutalainen kainous käyttää Jumalan nimeä, jolloin on puhuttu Taivaasta. Myös muinaiset itämaiset puhuvat taivaasta tuossa mielessä.
Mitä tulee valtakuntaan ja kuningaskuntaan, on itse asiassa kuningaskunta oikea muoto.
βασιλεία τοῦ θεοῦ, basileia tou theou! Kun taas se kääntyy malkuth (hepreassa) and malkutha (arameassa).
En tiedä syytä miksi tämä on pitänyt kääntää ehdoin tahdoin väärin koska tässä ei ole edes kyse tulkinnasta.
Ok, voimme ajatella, koska Taivasten Valtakunta on Jumalan VALTA meissä se on oikein, sikäli hyvä.
Nimittäin, tuo ei merkitse kuningaskuntaa alueellisesti, vaan vallan mielessä. Kuninkaallinen hallinta tai muu vastaava olisi vielä parempi käännös.
Kirkkoisä Augustinuksen ylilyönti, että katolilainen kirkko olisi kyseinen valtakunta sai kristikunnan harhaan. Eli se valtakunta ei ole maatilkku nimeltä Vatikaani, joka sijaitsee saappaanvarressa.
Mutta kuningas on perinteisesti siis ihminen joka on Taivaan ja Maan välissä ja näiden keskinäisen harmonian sinetti, välimies. Näin ollen Kristus on siis "kuninkaiden kuningas" jolloin Hän on malli jokaiselle kuninkaalle, ja jokainen kuningas Hänen päätymättömän pyhyyden esikuva, varjo.
Kuningasta tai keisaria itse asiassa sanottiin jopa Taivaan Pojaksi.
Jumala on itse sanonut liityvänsä ja ohjaavansa, myös pakanakansoja, olettaisin että heidän puhuminen Taivaasta onkin Hänen tuntemattomuudelleen kunnianosoitus "me tiedämme vain, että se tulee Taivaasta"
"Kun oikeus vallitsee maailmassa, lähtevät hyviä tapoja, musiikkia, sotaa ja ratkaisuretkiä koskevat määräykset Taivaan Pojasta.
Kun maailmassa ei ole oikeutta, lähtevät hyviä tapoja, musiikkia, sotaa ja rangaistusretkiä koskevat määräykset maaruhtinailta."
- Kung Tse
Voidaan siis sanoa, että edessämme nyt häämöttävä pääsiäisviikon päivittäin spesialiteetti on omistettu kaikille niille hengille jotka eivät hae kaikua omille mielipiteilleen suurista hengellisistä totuuksista, vaan etsivät totuutta enemmän kuin egonsa astinlautaa. Se voi tällöin järkyttää myös ne tapauskovaiset folkloristit joiden mukaan nämä asiat ovat tälläisinään "pyhiä", jolloin jopa virheellisten, ja ruodusta eroavien näkemysten muuttaminen olisi sopimatonta. Kuin myöskin niitä jotka ovat kaikkea tälläistä periaatteesta vastaan. Heitä en pyri vakuuttamaan, sillä en myöskään heitä helmiä sioille ja odota että he arvostaisivat niitä. Sen sijaan totuudenetsijät, he voivat löytää ja ammentaa tästä jotain uutta, mitä he eivät ehkä vielä tienneet, mutta ovat tunteneet koko tämän ajan.
Muistan kun luin kielletyn kirjan nimeltä After Buddha joka on buddhalaisen munkin Mettanondo Bhikkhukhn kirjoittama. Syy miksi se oli kielletty kirja, oli siinä että se iski Thaimaan Therevada-buddhalaisuuteen kuin Lutheruksen teesit kristinuskon katolilaisuuteen.
Sitä lukiessani havaitsin vähintäänkin mielenkiintoisia analogioita.
Eräs näistä pointeista liittyy siihen kysymykseen jota käsittelimme jo edellä, eli sen voidaan sanoa olevan Raamatun henki vs. Raamatun kirjain-kysymys, eli se, että "mitäs kun osa UT:sta on käännöksen käännös" - kaikki osat eivät ole, vaan esim. Paavalin kirjeet on kreikaksi kirjoitettu, kreikkaa osaaville, kreikkaa osaavan toimesta, samoin näin lienee käynyt ainakin Luukkaan evankeliumin suhteen, sillä Luukas oli historioitsi ja lääkäri, joka melko todennäköisesti osasi "aikansa englantia". Toisaalta me perehdymme siihen väitökseen, joka on hyvin suosittu tietyissä kristityissäkin piireissä, että onko heprea kieli jolla koko Raamattu on kirjoitettu (tällöin esim. arameaa puhuvien opetuslasten olisi täytynyt kirjoittaa evankeliumit hepreaksi - on muistettava että ainakin eräät VT:n kirjoitukset olivat nimenomaan arameaksi). Samoin tätä on pidetty myös hyvin pyhänä kielenä, ja ellei Jumalan niin lähes tulkoon "enkelten kielenä". Eli arvostus on korkealla.
Ja se on sitä myös muissa kuin kristillisissä piireissä, okkultismissa tätä aakkostoa pidetään erityisen voimallisena, ja on huomattava että Raamatun alkuperäiskirjoitukset sisältävät alkuperäisestä kielestä 100% riippuvaista koodia jonka pohjalta on luotu kiistämättömiä, matemaattisen tarkkoja koulukuntia! Esim. Ivan Panin (1855-1942) oli tiedemies, joka tuli tunnetuksi gematrian salojen löytämisestä, kuin myös neuvostosalaliiton sekä maasta pakenemisen (Saksaan) johdosta. Filologi (kielitieteilijä) ja ateisti I. Panin aikoi rehvakkaasti todistaa että Raamattu on puppua läpikotaisin. Metodina olikin filologia. Siinä sitten Matteuksen evankeliumin alkua ja sen sukuluetteloa ruotiessa Ivan enemmän tai vähemmän ilokseen havaitsi että sanat voitiin hämmentävän usein jakaa seitsemällä. Jotta tässä ei olisi vielä tarpeeksi pikkelsiä tutkimuksien suhteen, niin eikös myöskin nimet ja kirjainten määrätkin voitu jakaa seitsemällä. Tämä löydös innosti Paninin. Näitä vastaavia seitsenilmiöitä alkoi löytyä muistakin evankeliumeista, kuten esim. Matteuksen alkupään jakeista ja Markuksen ensimmäisestä sekä viimeisestä luvusta. Myöskin UT:n kirjeistä näitä löytyi. Esim. 2. kirje Tessalonikalaisille, ja Juudaan kirje. Puhumattakaan esoterisesti latautuneesta Johanneksen ilmestyksestä.
Panin ilmeisesti ymmärsi että sattuma on ymmärtämättömien keino latistaa asia kuin asia: Paninin laskelmien mukaan suhteessa 1 kahteensataan miljardiin miljardia (21 kpl nollia!!) oli tuon ilmiön todennäköisyys.
Nyt, kun siis mennään tutkimaan buddhalaista raamattua, Kolmen Korin Kaanonia, niin tullaan tutulle maaperälle. Sen sanotaan olevan jokaista sanaa myötä pyhä, pyhä Buddhan lausuma tarkoin varjeltu totuus.
Sitten kun menemme syvemälle, pääsemme uuteen analogiaan.
Niin mitä tapahtuu kun tutkii buddhalaisuutta?
Tipitaka eli tuo Kolmen Korin Kaanon on myöskin saman periaatteen alainen! Mutta nyt pyhä kieli ei olekaan heprea, vaan palin kieli. Tällöin siis jokaista palin kielen sanaa on pidetty pyhänä ja määräävänä. Näissä kielikysymyksissä on menty siihen pisteeseen että uskotaan tämän kyseisen kielen (heprea, pali) uskotaan olleen alkuperäinen luomakunnan kieli. Toisissa traditioissa se on tietysti joku muu kieli, jota on samalla pidetty "ihmisten ja enkelten kielenä" ja myös koko luomakunnan juurikielenä jota ihminenkin alkaisi puhua jos olisi varttunut eristyksissä vanhemmistaan.
Ihan samaa voidaan väittää heprean kielestä, ja on varmaan "asiantuntijoiden" johdolla uskoteltukin, jotta voitaisi harjoitaa kulttuurillista ylivertaisuutta (kuten tavallista, lähetyssaarnaajat ovat myöskin kulttuurintuojia).
Vastaava kielelliskansallinen ilmiö löytyy Islamistakin, kuten varmaan kaikista suuremmista uskonnoista (hinduilla tämä kieli on sanskriitti!). Siinä taas pyhä kieli on arabia, ja Koraani puolestaan on taivaallinen kirja jonka tarkka jäljennös, Allahin alkuperäisellä kielellä eli arabialla, on tämä maan päällinen versio (joita on ollut ainakin 4 erilaista).
Taas sama analogia toistuu. Nykyisin vallalla olevat ortodoksisen suunnan sunnimuslimit ottivat vallan mutaziliitoilta, jotka aikanaan kyseenalaistivat tuon tulkinnan sanoen että jos Allah kerran on yksi, ikuinen ja täydellinen sekä taivaassa, niin miten hänellä voi olla vertaisia.
Munkkiluokan erottama munkki Bhikkhu kutsuukin tätä Tipitakaa ja sen tulkintaperinnettä "Unen Tipitakaksi", hän myönsi olleensa vuosia tämän kyseisen Tipitakan lukija. Kunnes vuosien tutkimus, ja Tipitakan ITSENSÄ sisältö puhui toista.
Uskon, että ns. Universaali Uskovaisuus on tämä unitila, mutta vain hieman sofistikoituneempi ja itsellisempi muoto uskonnollisuudesta, jossa ei kuitenkaan olla hereillä ja johdonmukaisia. - Ja tietysti heränneet uskovat ovat ihan oma lukunsa, he ovat lähempänä sitä, mihin tulee pyrkiä.
Bhikkhu löysi seuraavaksi "Totuuden Tipitakan", kristitty versio on löytää Totuuden Raamattu.
Tässä hän tulee mielenkiintoisella tavalla lähemmäksi Raamatun tutkimismetodia jota suosin koska hän huomauttaa että Tipitaka on monissa eri kielissä esiintynyt, sitä ei ole kirjoittanut vaan yksi henkilö vaan se on syntynyt ja kasvanut kokonaisuudeksi.
Kuten Raamattukin, se ei ole mikään kirja, vaan se on kirjasto.
Eli mysteerioista hehkuvaa, täydellellisillä tavoilla kiehtovaa materiaalia tulossa.
Ja jotenkin aina olen liittänyt tämän erinomaisen biisin tähän ajankohtaan, ja teen sen nytkin, etenkin kun käsillä on tämä juhlaviikko jolloin salaisuuksien koodeksit vihdoinkin murtuvat edessänne.
Siispä, nyt lopuksi ja tulevan viikon aluksi hieman gutaa, HQ-laadulla, legendaariselta bändiltä (josta toivon mukaan kuulemme vielä, vaikka tämä kyseinen albumi on eräs tyylikkäimpiä poistumisia näyttämöltä, koko planeetta Rockin historiassa).
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti