"Kuukausipalkka Tunnista" ja Sen 7 Aspektia

Kuukausipalkka tunnista

Suosittelen lukemaan tuon koko otsikontakaisen blogitekstin.

Se toimii oivallisena pohjana tälle tekstille, jossa nyt puolestaan katsotaan näkemyksiä ja käytäntöjä jotka ovat dolce et utile sekä jotain aivan muuta.

Eräs seikka josta olen kritisoinut kapitalismia on sen vieraannuttava vaikutus, mikä onkin perinteinen teema sen arvostelussa, mutta niin kauan ajankohtainen kuin meillä on kapitalismi sen haittamuodossa.

Myös muita seikkoja siinä on, kuten homunkulismi, eräänlainen ihmisen robotoiminen, tai hänen ehdollistaminen liharobotiksi. Eräs vertauskuva jota olen käyttänyt, onkin "karja, joka tuottaa oman rehunsa". Kokemukseni mukaan se vertauskuva ärsyttää melko intensiivisesti jokaista ylimielistä kapitalismin reguloijaa, jonka ylimielisyys lähtee milloin mistäkin egon elinehdosta, ylemmyydentunnosta, ja omahyväisyydestä nousevasta itsekiitoksesta. Tämän ei kuitenkaan ole määrä olla ns. Taistelevan Fundamentin teksti, joka pureutuu johnonkin kriittisesti vaan tämä on pikemminkin Fundamentin teksti joka kuuluu ryhmään Fundamentin Opin Kirjat.

Eräs asia mikä jää tajuamatta esim. tahattomilta reguloijilta kuin myös ihan tavallisilta tallaajilta, on se että me elämme yhteiskunnassa joka perustuu järjestelmään ja järjestelmiin.

Meillä on jokaista alaa ja siihen liittyvän massan hallintaa varten oma järjestelmänsä.

1. Tiede

Tiedekysymyksissä on totunnaista että nyt he jotka haluavat monopolin universaaliin totuuteen, sanovat omaavansa tieteellisen maailmankuvan.

Ettekä omaa, sanon minä väjäämättömällä varmuudella!

On olemassa tieteellinen järjestelmä, joka koostuu A. Tieteellinen metodi (tämä on sitä tiedettä) B. Filosofia eli annetut odotukset ja premmissit, ja niiden koulukunnat ja teoriat tuon metodin käytössä.

Tästä syystä tiedettä ei tuhoa ne hurmahenkiset new age-hipit joille nämä "rationaaliset skeptikot" jakelevat huuhaapalkintoja, vaan juuri nämä suppeakatseiset ja äärimmäisen fundamentiliset sekä dogmeihinsa juuttuneet "tieteilijät" sen tekevät. (Puhumattakaan vaikkapa sellaisesta kuin "tieteellinen feminismi" mikä on esimerkkilauselma mitä tulee oksymoroniin).

Entä kuinka tämä liittyy tähän aiheeseen?

2. Egoismi - Ylpeys Omasta Asemasta

Tuo blogiteksti jota käytän pohjana kyseenalaistaa ja kokeilee järjestelmää joka käsitetään työ- ja elinkeinojärjestelmänä, joka on symbioosissa kapitalistisen järjestelmän kanssa.

Tekstissä selvisi että työ tuli tehdyksi, vaikka työläistä ei pakotettu perinnäissäädöksiin ja muodollisuuksiin.

Regulaattorit närkästyivät sydänjuuriaan myöten ja heitteleivät täydellisen epäolennaisia vastalauseita, kuten tekstistä näkyykin.

Voidaankin sanoa, että hengellisen ja tiedostavan tavan erona egoistiseen, ns. lihalliseen katsantokantaan on se, että jälkimmäinen tekee asioita jotta saa niillä tunnustusta yhteisössä, ensiksi mainittu tekee asiat asian itsensä vuoksi.

Kumman sinä palkkaisit?

3. Koululaitos

Koulujärjestelmä on tässä mukana.

Se perustuu informaatiobulimialle ja kuten eräs kaverini hyvin ilmaisi koulusta jossa molemmat vuosia sitten olimme, että sen paikan opettajien aiheuttamat tuhot olisi vältetty jos he eivät olisi opettaneet. Tai, eivät he juuri opettaneetkaan vaan yrittävät sitä ja eivät muistaneet ettei ole yritystä, on vain tekeminen tai tekemättä jättäminen.

Aivotutkija: Ammatin joutuu valitsemaan liian varhain

Ammatin joutuu valitsemaan hänen mukaansa jo silloin, kun itseymmärrys on vasta kehittymässä. Prosessissa tärkeitä ovat otsalohkot, jotka kypsyvät noin 25-vuotiaaksi asti.


"Nuoren älyllinen suorituskyky saattaa olla aikuisen tasolla, mutta tuntemus siitä, mitä hän haluaa tehdä elämässään ei välttämättä ole sellaisessa vaiheessa, että ratkaisuja kykenee tekemään", professori sanoo.


Müllerin mielestä aivoille pitäisi antaa enemmän aikaa kehittyä. Se onnistuisi vähentämällä oppilaan valinnan mahdollisuuksia peruskoulussa ja toisella asteella. Nyt valinnaisia aineita on liikaa.


Sitä vastoin korkeakoulussa pitäisi voida yhdistää erilaisia opintoja toisiinsa nykyistä vapaammin.


"Kun tullaan kaksikymppisiksi, pitäisi olla mahdollisuus tarkastella erilaisia vaihtoehtoja eikä puristaa nuorta tehokkuusputkeen."


Jos ihmisellä on liikaa vaihtoehtoja ja liian vähän aikaa pohtia niitä, voi syntyä rasitustila, Müller kertoo.


Hänen mukaansa noin 25-30 prosenttia opiskelijoista kärsii ainakin ajoittain toimintakykyä ja opiskelua haittaavasta ahdistuksesta tai masentuneesta mielialasta.


Müller on tavannut lukuisia ihmisiä, jotka ovat vasta aikuisena löytäneet omat kykynsä. Ihminen ei ole tunnistanut taitojaan, koska ei jostakin syystä ole päässyt testaamaan niitä. Joku voi esimerkiksi pitää itseään huonona matematiikassa, koska teoreettinen oppi ei mene perille.


Müllerin mukaan kykyjen löytyminen kaipaa aivojen kutittelua, jota kouluissa voitaisiin lisätä yhdistämällä toisiinsa enemmän teoriaa ja käytäntöä ja eri aineiden oppitunteja.

Samoin, on olemassa vain opetettuja tai oppineita ja jälkimmäiset ovat heitä jotka ovat itseoppineita - jokainen muu on jo lähtökohtaisesti opetettu.

Tämä Paasilinnan viisaus epäilemättä johtaa ymmärtämään sen minkä eräs lempifilosofeistani, eli Schopenhauer sanoi: "...he ovat kouluttaneet itsensä tyhmiksi".


Sielullisessa tyylissä toimia, voidaan havaita älykkyyttä kaikkialla. Jopa eläimissä, jotka kekseliäästi seuraavat vaistojaan, oli se sitten nähtävissä kotkassa joka tiputtaa ilmasta kilpikonnan kiveen tai koirasta jonka voi kouluttaa tekemään yhtä sun toista. Mutta viisautta löytää vähemmän.

Lue myös: 

Minne katosi 40 000 nuorta? – ”Tavallinen elämä on pettymys”

Filosofian ja matematiikan opettajaksi opiskellut Kuoppala arvostelee suomalaista koulujärjestelmää vanhentuneeksi. Koulu voisi opettaa enemmän elämää yhteiskunnan jäsenenä, hän katsoo.
-Koulussa ei opeteta, mikä on minun paikkani yhteiskunnassa tai miten minä voin kokea tämän omakseni, hän sanoo.
Kuoppalan mielestä yhteiskunnan ei kannattaisi olettaa, että kaikki oppivat perusasiat kotonaan. Hän korostaa koulun roolia kasvattajana ja kaipaisi muutenkin yhteisöllisen kasvatusvastuun paluuta.
-Mun mielestä yksi koulun tärkeimmistä tehtävistä on indoktrinoida oppilaista jollain tavalla kunnon kansalaisia. Kouluilta on viety kaikki keinot kurinpitoon ja kasvattamiseen, Kuoppala ihmettelee.
-Menepä sanomaan oppilaan vanhemmalle, että sä olet tän lapsen huoltaja, mutta sä et ole tän ainoa kasvattaja. Se älähtää heti, että minun lapsi, minä kasvatan miten minä haluan.
Aiemmin lapset olivat korostetummin yhteiskunnan jäseniä, Kuoppala katsoo, ja yhteisö osallistui vahvemmin kasvatukseen.

4. Älykkyys

Itse olen saanut mm. loogisen päättelykyvyn testeisssä tuloksen joka edustaa parempaa tulosta kuin keskiarvo testin tekijöillä.  Testissä oli kaikenlaista, aina geometrisistä kuvioista muihin vastaaviin virityksiin, joilla minun etevyyttä sitten mitattiin. Osaan siis päätellä loogisesti. Mikä helpotus, pelkäsin jo etten saa tehdä sitä ilman minulle myönnettyä tunnustusta!

Mutta jos hetki mietitään niitä testejä, niin testin periaatteena on aina se, että jos teet testin ja alistut sille, sinä myös samalla alistut sen testin auktoriteetille. Sinä myönnät testin tekijän ja tuomarin olevan sinun yläpuolellasi.

Mitä minä olen myös tehnyt, on se, että olen perustellut ns. vaihtoehtoisen vastauksen vastaaviin älykkyystesteihin, eikä testintekijä voinut kieltää sitä ettenkö olisi ollut oikeassa. Olinko siis oikeassa vaiko väärässä? Jos ei puhuta sofisteista, vaan tosiasioista, niin eikö silloin looginen perustelu ole vastauksien vastaus testiin, jossa kysytään logiikkaa?

Ei aina. Sillä niihin sisältyy valta-aspekti ja se, että niillä etsitään auktoriteetin kantaa asiaan. - Joskus tämä voi olla tietysti täysin relevanttia ja testi voi olla erittäin objektiivinen.  Ja ei, en ole auktoriteettivastainen, en vaikka minussa on voitu havaita "auktoriteettikammoisuutta", sitä etten ole alistunut vain toiselle alistumisen vuoksi. Armeijassa pidin hävyttömänä herroittelemista, ja jopa täysin sopimattomana (paikka jossa tehdään miehiä, kohtelemalla heitä kuin naisia ja lapsia; ei lakanoita viikkaavaa ja tahdissamarssivaa miestä voi hyvällätahdollakaan kutsua kuin ämmämäiseksi).

Mitä itse testeihin tulee, niin eräässä testissä kysytään että mikä hedelmä oli neljästä erilaisesta hedelmästä se "oikea".

Vastaus oli se jossa oli useampi kuin yksi siemen.

Tämä on hyvä esimerkki testistä joka ei mittaa mitenkään älykkyyttä, vaan (kulttuurillista) sivistystä. Entä jos henkilö ei tunne kyseisiä hedelmiä? Tekeekö se hänestä tyhmän? Ei! Se tekee hänestä korkeintaan (neutraalisti) tietämättömän. Suomi on maa jossa vasta jokin aika sitten on ruvennut tulemaan eksoottisempia hedelmiä kauppoihin, appelsiinien, banaanien ja omenoiden seurauksi, joten emme voisi olla edes kulttuurillisesti ajantasalla vastaamaan tuollaiseen testiin.

5. Työ- ja elinkeino

Entä sitten työelämässä?

Se tuli pitkälti siis selville tuossa alkuperäisessä blogitekstissä.

Ja se paljasti muutamia mielenkiintoisia juttuja.

Käytämme termiä "etätyö" ja mitä se tarkoittaa?

Sitä että työskentelet etäällä, silloin kun työskentelet kotona!

Voiko termi olla enää absurdimpi, sillä kyse on lähityöstä jos jostain.

Entä sitten se että mies saa ajassa X (mutta kotonaan) valmiiksi projektin Y?

Vasta-argumenteista oli jo aiemmin, ja niihin egopohjaisiin syihin lisään myös ihan aitoa tehokkuusajattelua kun nyt sanon, että minkä se todistaa, on se ettei touhukkuus ole yhtä kuin tehokkuus.

Toistan: Touhukkuus EI ole yhtä kuin tehokkuus!

 Lisäyksiä lakiin:

• Hyödyttömän tekeminen hyvin ei muuta sitä hyödylliseksi.
• Tehtävä ei muutu tärkeäksi, vaikka siihen kuluisi paljon aikaa.

Ns. Tehokkuuskultti omaa sen perustavanlaatuisen ongelman, että sen määritelmä jo tehokkuudesta menee penkin alle (se kuuluu vastaaviin argaariyhteiskunnan jäänteisiin, kuten vaikka aikainen herääminen duuniin).

Ja tähän yhteyteen sopii ottaa myöskin pari periaatetta/teoriaa, jotka ovat olleet mukana Täydellisessä Järjestelmässä jo alusta alkaen.

Ne ovat:
Pareton Periaate
Supersolmu-teoria. 

Kuten moni on varmaankin huomannut, pidän maskuliiniseen tapaan suurien kokonaisuuksien analysoimisesta, hallinnoinnista ja tutkimisesta.

Tästä syystä en voi olla ottamatta huomioon edellä olevia seikkoja, sekä sitä että on laskettava että paljonko on TARPEEKSI. On aina erotettava todellinen tarve ja halu toisistaan.

Muuten on unessa ja ostaa sen mitä mainostajat ehdottavat ostamaan ja raataa vaikka ei edes ole kysynyt itseltään että mihin aikoo kyseisella raatamisella päästä.

Tämä on win-win-tilanne: työnantaja hyötyy terveen ja aidosti tehokkaan työntekijänsä työntuloksista.

Lisäksi, on myöskin puhuttu seuraavaa:

Tutkijat: Nelipäiväinen työviikko riittäisi

6. Terveys

Suurimmat länsimaisen yhteiskunnan ongelmat terveydenpuolella ovat sydän- ja verisuonitaudit sekä masennus.

Täysivaltaisessa terveydenhuollossa voimme havaita, että nuo liittyvät läheisesti toisiinsa.

Kolesteroli, joka on luonnollinen substanssi kehossa, on nähty suurena syyllisenä, mutta todellinen syy onkin löytynyt tulehduksista.

Stressi puolestaan on jokin jonka fyysinen vaikutus on kuin tulehdus.

Miten se taas vaikuttaa mieleen, on siinä, että jos yksilö ei tiedä mitä sille tehdä, se alkaa varastoimaan sitä mieleensä jolloin aivot ehdollistuvat olemaan jatkuvassa piinatilassa.

Tällöin rentoutumiseen yhdistävät mielihyväyhdisteet vähenevät, ja korvautuvat esim. stressihormoneilla, kortisolilla ja noradrenaliinilla.

Nämä on tarkoitettu olemaan verrattavan lyhyissä tilanteissa tarvittaviin "nopeisiin liikkeisiin".

Eli ei ihme jos ottaa rinnasta ja masentaa!

Toinen väärä tapa päästä eroon mentaalisesta tuskasta nimeltä stressi, on puolestaan aggressio. Ja sen ilmeneminen kirjaimellisinakin, lähes ennustamattomina sekoamisina ja räjähtelyinä on jokaiselle niin tuttua, ettei minun ole syytä selittää asiaa enempää.

Mutta kaiken kaikkiaan, burn out on erinomainen termi siihen mihin stressi johtaa, koska se kuvaa loppuunpalamista.

Sitävastoin flow-tila joka liittyy EI distressiin jos puhe yllä, vaan eustressiin, on jokin jossa et huomaa rasitusta vaan työn jälkeen olet rentoutunut; "väsynyt mutta onnellinen".

Tässä hyvä diagrammi flow-tilasta, se osoittaa aika hyvin kultaisen keskitien merkityksen olevan sangen suuri tuon tilan saavuttamisessa!

Nyt, tiedän että on olemassa aloja ja tilanteita, jotka eivät helpolla jos ollenkaan mahdollista yllä olevaa.

Mutta Täydellisen Järjestelmän Kapitalismin Korrektointi tekeekin sen, että se tutkii missä tuo olisi mahdollista, ja että miten pitkälle tuosta saataisi terve ja uusi - päivitetty - käytäntö.

Kuten eräs (zeitard? en ole ihan varma) sanoi todella hyvin, on kehittyneen yhteiskunnan merkkinä se, että kenenkään ei tarvitse tehdä työtä. Kun joku leukaili, että onpas tosi kehittynyt yhteiskunta, jos kukaan ei käy työssä.

En ala selittämään tuota, joka ymmärtää ansaitsee onnellisuuden ja on kypsä. Joka ei ymmärrä tuota, on raaka ja onneton.

7. Vieraskynä

"Ajattelen että suloisin vapaus ihmiselle maan päällä on elää tekemättä työtä, jos niin haluaa.
Olen piirtänyt auringonoususta yöhön asti ja saanut valmiiksi kuuden enkelin räjähtävät, matemaattiset kasvot, jotka ovat niin käsittämättömän kauniit, että tulen niistä aivan uupuneeksi ja raukeaksi. Sänkyyn kömpiessäni tulen ajatelleeksi Leonardon sanoneen, että kuolema rikkaan elämän jälkeen on kuin vaipuisi uneen työntäyteisen päivän päätteeksi." - Salvador Dalí

Toinen asia johon sydämeni pohjasta olin uskomatta oli - työ.
Työ, niin minusta näytti jo elämän kynnyksellä, on tylsimyksille varattua toimintaa. Se on luomisen äärimmäinen vastakohta, luomisen joka on leikkiä ja joka juuri siksi ettei sillä ole mitään raison détreä on elämän ylin liikkeellepaneva voima. Onko kukaan koskaan sanonut että Jumala loi maailmankaikkeuden saadakseen itselleen työtä? Järkeen tai älykkyyteen millään tavoin liittymättömien olosuhteiden pakosta minusta oli tullut samanlainen kuin muista- juhta. - Henry Miller

Kovaa työtä? Ei ihme, että useimmat kirjailijat sanovat sitä tuskalliseksi. Ymmärrän. Joskus kun oma kirjoittamiseni ei ole ryöpynnyt, olen yrittänyt muita juttuja... Nyrkkeilystä voi oppia jotain mitä voi soveltaa kirjoittamiseen. On vain yksi ohimenevä mahdollisuus, joitain sivuja jäljellä, jotka voit yhtä hyvin panna savuamaan. Klassinen musiikki, sikarit, tietokone saavat kirjoituksen tanssimaan, huhuilemaan, nauramaan. Painajaismainen elämäkin auttaa. - Charles Bukowski