tiistai 23. marraskuuta 2021

Esko Valtaoja ajoi miinaan - kumpi voitti?

Viikon kiintiönäytös wokeistien teatterissa on taas kerran näytelty. Mahtoi helpottaa ammattiloukkaantujia, kun pääsi taas pöyristymään. Ammattiloukkaantujana oleminen on sama, kuin olisi peto joka vaanii saalistaan, mutta sillä erotuksella, että tämä petolaji saaliin niskassa kirkuu kuinka sitä syödään. 

Tässä kaikessa ei ole lainkaan kyse mistään muusta kuin poliittisesta teatterista. Nämä odottavat vain hyeenoiden tapaan tilaisuuttaan iskeä, ja siihen riittää mikä tahansa veruke. Tässä tapauksessa se oli ns.triggerisana, joka on siitä kätevä, että sen voi aina ottaa pois kontekstistaan ja aloittaa shown aikamoisen.

On siis aika tarkistaa bluffi. 

Katsotaanpa tämän  "turvattomuuden tunteen" aiheuttaneen sanan esiintymistä eräässä toisessa kontekstissa - miksi nyt ei iske paniikki? Itse asiassa hän näytti jopa fiilistelevän tilannetta. 

Noinko käyttäytyy hirveää turvattomuutta kokenut ihminen? 

Valehtelitko sinä, Renaz Embrahimi?

Miksi sama sana useita kertoja sanottuna ei haittaakaan? Siksi koska sitä ei sano "valkoinen setämies"? Tai ylipäänsä valkoinen ihminen (tämä sama toimittelijahan oli aikoinaan myöskin Maustetyttöjen kimpussa)?

Tuollainen valikoiva suhtautuminen, joka lähtee puhtaasti sanojaan (ja tämän ikään ja rotuun) liitetystä vihasta, tavataan tulkita juurikin mm.rasismiksi. 

Mutta intersektionalismi ei ole edes käänteistä rasismia, vaan  se on suoraa rasismia. jonka mukaan se on käänteistä rasismia, on jo hyväksynyt ja niellyt intersektionalismin syötin, jossa rasismi nähdään valkoisuuden ominaisuutena. 

Ehkä omassa mielipuolisessa kuplassa tätä itsensä kumoavaa anti-rasismia voidaan pitää yllä, mutta maailmassa jossa pätee logiikka ja johdonmukaisuus, se ei yksinkertaisesti pärjää. 

Lisäksi, tässä kyseisessä tilanteessa - tai tarkemmin ottaen, sanassa - ei ole mitään mikä aiheuttaa turvattomuutta. Kuten myöskään siinä ei ole kyse "väkivallasta", kun Valtaoja kyseenalaisti tapauksen jälkeen tämän ikuisen uhrin ruskeutta.

Sana(t) voivat aiheuttaa turvattomuutta, esim. jos se on uhkaus väkivallasta. Väkivaltaa puolestaan on esim. vetäminen turpaan. Kumpikaan näistä ehdoista ei täyty tässä tapauksessa.

Nämä ovat ihan perusasioista, joita nämä epätoivoisesti uhristatusta hinkuvat yrittävät vääristellä omiin tarkoituksiinsa. On erittäin helppoa olla uhri, kun on sen eteen ei tarvitse oikeasti kärsiä. Lisäksi jos joku päättää keksiä mielivaltaisia tarkoituksia sanoille, tai omaksua jonkun häiriintyneen kultin antaman narratiivin, on se hänen oma ja itseluotu ongelma. 

Se miina? 

No, kun kyseessä on tällainen poliittinen aktivisti, on se kuin kiljuva jalopeura, joka etsii uhria minkä järsiä - kaikki tilaisuudet käytetään.

Siksi se, että räjähtääkö se kohdallasi vai huristeletko tyynesti sen yli, on tavallaan valintakysymys.

Periksi ei pidä, eikä saakaan antaa. Tässä ei ole lainkaan kyseessä mikään muu kuin valtapeli. Sitä valtapeliä pelaavat ihmiset joiden metodina on petos ja joiden kieli on valhe. Loukkaantumiset ovat laskelmoituja pöyristymisiä. Hyvesignaloinnit savua ja peilejä. Me tiedämme sen kyllä.  Esim. oletko huomannut, miten nämä näiden vaatimukset ottavat aina vain uusia kierroksia, kun nämä huomaavat, että heidän edellinen hyökkäys päättyi heidän kannaltaan hyvin? Aina kun tolkun ihmiset päätyvät pyytämään anteeksi, nämä laskevat sen erävoitokseen. Aina tulee uusia vaatimuksia ja kun tarpeeksi pitkälle mennään, alkaa näiden pelin oikea luonne tulla esille. Strategia on siis se sama tuttu "tuplastandardit ovat massakontrollin ase" -pelisuunnitelma, jossa hiljaksiin normalisoidaan sitä todellisuutta jossa woketerroristit saavat kyllä tehdä, ja te muut ette. 

Tämä näiden strategia ei toimisi, jos toinen ei suostu olemaan pelin pelaaja, sen sopimusosapuoli. Nämä ovat kuin yksityinen parkkisakkofirma, joka nakkelee sakkojaan periaatteella "se ei ole tyhmä joka sakottaa, vaan se joka maksaa".  


PS. Joka on katsonut tuota haastattelua josta tämä kaikki lähti liikkeelle, huomaa, että siinä käytetään  suoraan Orwellin 1984 kirjasta tuttua taktiikkaa, jossa mikään mitä vastapuoli tekee ei ole oikein - 1984:n kohtauksessahan kidutettavana ollut päähenkilö lopulta sai tietää, että Isoveli päättää virallisella totuudellaan, montako sormea on pystyssä. Tällöin se mikä näyttää neljältä sormelta, voi olla 3 tai 5, ehkä 4, riippuen Isoveljen luvasta vrt. siihen, kun Valtaojalta kysyttiin mitä hyvää tämä on tehnyt, ja hänen kerrottua, selvisi että se oli väärin.  Silloin kun toinen osapuoli etsii valtaa ja kontrollia, hän ei oikeasti käytä kysymyksiäkään muuta kuin keinoina saavuttaa päämääränsä.  
Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)