Viimeisin puuteripyllyjen someraivo paljasti sudet lampaiden vaatteissa (kiusaajat)

Joskus aiemmin Fundamentti on tehnyt havainnon cry bully nimellä kulkevasta ilmiöstä, eli kiusaajasta joka kiusaa, mutta uhriutuu kun hän saa takaisin samalla mitalla.

Samaiseen heikkoon ja selkärangattomaan (passiivis-aggressiiviseen) kiusaajakastiin kuuluvat myös nämä tässä tekstissä esitellyt kiusaajat, joita allekirjoittanut kutsuu yleisesti nimityksellä puuteripyllyt (ylimielisyys ja oikeutuksentunne, yhdistettynä herkkänahkaisuuteen).

He ovat aivan kuten cry bullytkin - yksiselitteisesti - vain kiusaajia. Eivätkä suinkaan mitään hellanlettas, voi voi sua -uhreja, vaan pelkkiä heikkoja kiusaajia; mätää ydintään myöten vittumaisia ihmisiä.

Äläkä vain erehdy luulemaan muuta!

Annettakoon nyt viimeisin esimerkki tästä ilmiöstä.

Olipa kerran iskä, jolla oli tytär joka pääsi ripille.

Ja koska huumorintajuinen iskä totta kai on ylpeä tyttärestään, hän päätti ottaa ja jakaa hauskan kuvan tästä rippijuhlasta.

No, seuraava re-twiitti kuitenkin kertoo, mihin tämä mainio idea sitten lopultakin johti:

Ei helkkari, soijaihmiset ovat jälleen poru kurkussa. 😆Tämähän on loistava oivallus. Työntäkää ne "naisen oikeus omaan kehoon wää wää, kunniaväkivalta yhyy" -lausunnot sinne mistä mielipiteennekin ovat kotoisin. https://t.co/iYWp19NpAt

— XeimA (@XeimianTweet) 12. elokuuta 2019

Arvasit oikein!

Kävi kuin kävikin hassusti: iskä joutui pyytämään anteeksi tuota tyttärensä kanssa yhteisymmärryksessä otettua humoristista rippikuvaa, josta enemmistö tykkäsi, mutta pieni - joskin äänekäs - puuteripyllyvähemmistö pahoitti (luonnollisesti) mielensä.

Kyseinen humoristinen rippikuva oli, kuten re-twiitistä selviää, kuitenkin hirveä hyökkäys "parempien ihmisten" (sairaita) "arvoja" vastaan, eikä sellaiselle näin ollen saisi nauraa, vaan jokaisen tulisi parkua autistisesti samassa kuorossa, ja mielellään vielä maalittaa kyseinen iskä.

Siinä ei ollut mitään vikaa. Päinvastoin se oli hauska! Eikä kannata lähteä pahoittelemaan elämäntapaloukkaantujille. Siinä pelissä et voi voittaa, sillä ne vain yltyvät siitä. Esim. Pekka Sauri joka on yhtä loukkaava kuin lasinen kevytmaitoa, on näille kirjaimellisesti Hitler.😆

— XeimA (@XeimianTweet) August 13, 2019

Ja kyllä, Pekka Saurin piti lopettaa "rakentava twiittaaja" -palkinnon antaminen, sillä joku polkupyöräfeministi muutaman kroonisen itsetyydytyksen harrastajan kanssa koki, että sellainen on vääryyttä. Allekirjoittanut totesi, ettei ihme jos moinen häirikköporukka loukkaantui siitä, sillä heillä itsellään ei ole minkäänlaisia edellytyksiä kyseisen palkinnon saamiseen, joten totta kai se pitää riistää silloin muiltakin. (Melko kuvaavaa on myös se, että tuota samaa öyhötystä on nyt jatkunut viikkokausia, vaikka itse asianomainen on jo luovuttanut.)

Niinpä voidaan puhua yksittäistapauksen sijaan ilmiöstä.

Summa summarum:

Mitä tästä opimme?

Sen, mikä on ollut tämän kesän opetuksena Fundamentissa, eli reklamaatiot:

Kieltäydy pelaamasta peliä, jota et voittaa. Toinen vaihtoehto on taistella vastaan. Pääasia että koijattavaksi et ryhdy: älä erehdy kerjäämään kunnioitusta heiltä, jotka eivät edes halua olla ystäviäsi.

Annat näille puuteripyllyille millin, ne vievät mailin, annat pikkusormen, ne vievät käden varsineen.

Näet, kiusaajat eivät aina tyydy vain kerta-alistamiseen, vaan nähdessään heikkoutta, ne uskovat löytäneensä itselleen kokonaan uuden ruokamaan - kuin lauma tuholaisia - ja ne hyökkäävät ahneina sen kimppuun, ja niistä tulee tuholaisongelman kaltainen riesa. 

Ja se on myös näiden passiivis-aggressiiviset kiusaajien - puuteripyllyjen ja cry bullyjen - tapa. (Kiusaaja mikä kiusaaja, turhaan sitä kaunistelemaan, vaikka alalajin tunnistaisikin.)

Niinpä niitä ei tule nähdä sellaisina minkälaisina ne esittäytyvät (uhreina), vaan sellaisina mitä ne oikeasti ovat (kiusaajina) - sudet lampaiden vaatteissa.