Työviikko 6 tuntia ja 4 päivää - uhka vai mahdollisuus?

Viikko alkoi jälleen töräyksellä, kun Sanna Marin ehdotti otsikon mukaista uudistusta.

Allekirjoittaneen on kovin vaikea uskoa sitä, että joku ei haluaisi enemmän vapautta. Mutta hän ymmärtää miksi moni on tälle niin skeptinen: liian hyvää ollakseen totta -vaisto on hyvä ollakin olemassa.

No, sen sijaan että kyseessä pelkkä mahdollisuus, on fakta, että kyseessä on pikemminkin välttämättömyys, joka on edessämme ennemmin tai myöhemmin.

Kyllä, luit oikein: me menemme vastaavaan työelämän murrokseen, halusi sitä tai ei.

Tästä syystä asian etukäteen pohtiminen ei ole huono idea. Vai haluammeko tulevaisuuden yllättävän meidät, vai otammeko sen vastaan itsevarmalla, ja hallitulla tavalla? Retorinen kysymys.

Noh, lukija varmasti puntaroi juuri nyt, että mitäköhän se arvon blogisti nyt tällä rohkealla väitteellään meinaa tarkoittaa - onko hänelle lainkaan perustetta moiselle rohkealle, ellei jopa uhoavalle julkilausumalleen?

Kyllä on, vastaa itse allekirjoittanut.

Näet, tekoäly ja robotit ovat meitä vastassa tulevaisuudessa, ja järjestävät historiallisen murroksen työelämään; sellaisen, mitä voi vain verrata teolliseen vallankumoukseen. Ero kuitenkin on siinä, että jos teollinen vallankumous toi "töitä kaikille", niin tämä on täysin päinvastainen: työllisyyden sijaan onkin meillä edessä massatyöttömyys.

Olemme koko ajan lipuneet sitä kohden:

Koko ajan meillä on ajatus yhdestä urasta ja työpaikasta muuttunut yhä utopistisemmaksi.

Koko ajan on proletariaatti muuttunut prekariaatiksi.

Koko ajan on teollisuus siirtynyt muiden teollisuuden työllistäväksi vallankumoukseksi.

Vakiopaikat ovat muuttuneet määräaikaisiksi, ja määräaikaiset ovat muuttuneet vuokratuksi pätkätyöksi.

Pätkätyöt silpuksi.

Emme voi estää sitä, sillä tätä tarkoittaa juuri nyt se kehitys, joka kehittyy.

Tämä voi kuitenkin olla voimavara, ihmiskunnan askel kohti uutta tulevaisuutta. Mutta vain jos maat pysyvät kansallisvaltioina, ja jos niissä on ainoastaan kansalaisia koskeva kansalaispalkka. Tämä on asia johon palaamme myöhemmin.

Olemme siis jo astuneet aikaan, kun murros on alkanut. Eikä ole juurikaan syytä uskoa, että palaamme entiseen - enää koskaan. Surullinen asioiden suhde toisiinsa.

Tällöin nouseekin kysymys, kun palaamme tähän alkuperäiseen aiheeseen: Kaatuuko maa, jos tehdään vähemmän töitä?

Riippuu pitkälti alasta. Jokaista alaa tämä tuskin koskisi. Vain niitä, jotka voidaan vakioida.

Vakioida?

Nythän iso osa aloista on runnottu 8 tunnin muottiin, mikä oli vakiointia, jolla oli alunperin positiivinen tarkoitus.  Allekirjoittanut tosin on ollut työpaikassa, joka vei kaiken vapaa-ajan, jonka vastineeksi se antoi pienen tuntipalkan, samalla kun tunteja saattoi kertyä se 12,5 per päivä - tämä opetti, että maailmassa on he, jotka tekevät rahaa, ja he jotka tekevät töitä. Jos haluat tietää kumpaa olet, katso tiliäsi ja yleistä varallisuuttasi sekä tekemääsi tuntimäärää - punainen pilleri, joka on verenpunainen.

Siispä, on täysin oikeutettu sanoa, että touhukkuus, ei ole sama asia kuin tehokkuus. 

Selvennetäänpä tätä nyt hieman.

Fundamentin lojaali luki lienee tullut jo tutuksi Pareton lain kanssa.

Se tunnetaan myöskin nimillä 90/10 tai 80/20 -laki.

Eli, kyseisen lain mukaanhan 20% saa aikaan 80%.

Kun tähän lisätään Parkinsonin laki, jonka mukaan aika tulee rajoittaa käytettäväksi vain kaikkein välttämättömimpään, saadaan me perusta tälle kaikelle.

Näet, nämä periaatteet todistavat sen, että vähemmällä tuntimäärällä, voidaan saavuttaa se, mikä on saavutettu suuremmalla tuntimäärällä. Ellei jopa enemmänkin.

Mutta, tässä on vain kaksi muttaa.

1. Mutta: Tämä järjestely edellyttää tehokkuutta. Eli, malli menee siten, että joko pläsitään tutulla 8/5-mallilla viikko, tai sitten painetaan laippa punaisena 4/6. On oma kysymyksensä, miten moni on tähän todellisuudessa valmis. (Se on hieman sama kuin karppauksessa, jolloin moni kyllä pitää ajatuksen tasolla dietistä mikä sallii syödä pekonia ja munia, mutta harva pitää todellisuudesta joka kieltää perunat ja pastan).
2. Mutta: Mistä rahat? Jos tätä kysymystä ei ratkaista, seurauksena on että porukka saa vain vähemmän palkkaa, tai sitten sama kikkailu jatkuu kuin nyt. Eli, Ruotsissahan vastaavissa kokeiluissa on tullut niille "paikkajille" nollatuntisopimuksia, ja mitä taas tulee palkkojen alentumiseen, ei jo nyt mahdollisesti asumistukea ja toimeentulotukea saavien palkkoja yksinkertaisesti voida laskea.

Ensimmäiseen muttaan on vähäsen paha antaa vastausta, mutta toiseen sen antaminen on helppoa: Kansalaispalkka ratkaisee rahoituskysymyksen.

Fundamentin ehdottama siirtymämalli perustuu negatiiviseen tuloveroon (ja asumistukeen), jonka kontrolloimiseen meillä on jo mekanismikin. Tämä ohjaisi verovarat sinne mihin ne kuuluvat, ja optimoisi niiden käytön kansan eduksi.

Jos globalistit saavat tahtonsa läpi, he tekevät robottien tulemuksesta kansainvälisen kapitalistin vallankumouksen, jossa ilman mitään yhdistäviä tekijöitä olevat, hajallaan olevat kansat ja ihmiset, käyvät toistensa sotaa toisiaan vastaan, samalla kun halpatyövoima polkee palkkoja. Se on huono päämäärä, ja sitä vastaan tulee taistella loppuun asti, silä jos se tulee, se on (meidän) loppu.

 Lue myös:

Asiantuntija pitää Sanna Marinin ”utopistista” ehdotusta nelipäiväisestä työviikosta jopa väistämättömänä: ”Työaika lyhenee”

1990-luvulla Suomessa kokeiltiin lyhyempiä työaikoja ja saatiin tuottavuusloikka – kokeilun johtaja: ”Ideologinen vastustus on vahvaa!”