Miran tarina ja transmielipuolisuuden varjopuoli

Tänään tv:ssä: Mira, 26, korjasi sukupuolensa mieheksi – haluaa olla nyt taas nainen

Fundamentin teoria transuilun äärimuodosta on saanut vahvistuksen Miran tapauksessa.

"Mira on elänyt yli vuosikymmenen ajan Kaina. Hän päätti korjata sukupuolensa teini-ikäisenä, mikä tuntuikin aluksi oikealta ratkaisulta. Hän tunsi olevansa identiteetiltään maskuliininen ja vahvasti mies. Nyt, 26-vuotiaana, Mira tuntee itsensä kuitenkin taas Miraksi."

Pidempi ja aikaisempi teksti aiheesta on tässä, mutta lyhykäisyydessään kerrottuna tämä aikamme transhullutus on siis korvien välissä, ei jalkojen. Kehodysforiassa on samanlainen ongelma kyseessä kuin vaikkapa OCD:ssa ja kehonkuvan häiriöissä. Se selittää sitkeän ja vaistomaisen fiksaation asiassa. Toiseksi taas sukupuolen vaihtaminen liittyy totta kai edelliseen pointtiinkin, mutta siinä on kyseessä myöskin elämänsuunnitelman ylikompensaatio, jossa ajatellaan että ensimmäisessä ja luonnollisessa asetuksessa se ei onnistu, joten siksi se vaihdetaan vastakkaiseksi suunnitelmaksi - tässä tapauksessa se kohdistuu sukupuoleen. Kun jatkuvasti tunnet, ettet kuulu mihinkään,  alat etsiä sille syytä ja kun mitään muuta syytä ei löydy, niin olkoon se sitten tämä trendikäs "väärään kehoon" syntyminen. Mutta koska syyt ovat toisaalla, tuo samainen kuulumattomuuden tunne jatkuu sukupuolen "korjauksen" jälkeenkin.

Asiaa ei auta, että Virallisen Totuuden(TM) propaganda johdattelee harhaan ja näille MT-potilaille sitten annetaan myöskin alustaa, ja niiden toppuuttelijoilta se viedään: 

"Mira oli 13-vuotias, kun hän löysi netistä tarinoita transihmisistä. – Se herätti minussa ajatuksen, että siitäkö johtuu, että voin niin huonosti"

Eli 13 vuotiaana johdattelun tuloksena saatu päähänpisto on jotain, mitä meidän pitäisi suvaita, rohkaista ja kannustaa?

Ei. 

Ja vähinten uhrille itselleen!

Mutta tällainen ajattelutapa toimii post-feminiinisessä yhteiskunnassa. Siinä kaikenmaailman infantiili kokeminen on tärkeämpää kuin kypsämielinen ajatteleminen. Esim. Mitä muita feministitkään ovat, kuin naislapsia, joiden ainoa maali on loputtomat etuoikeudet ja pidennetyn teini-iän eläminen lopun elämäänsä? Allekirjoittanutkin on vaihtanut ajatuksia keski-ikäisten feministien kanssa, joista eräs myönsi, että hän valitsi tämän loppuelämänsä ideologian teini-iässä. No, jos käykin niin, että järkeä tulee päähän, voi aina luopua idealismista, mutta kehonsa turmelemisen korjaaminen onkin vaikeampaa.

Sukupuolen vaihtaminen on siis virhe, koska se on aina eräänlainen sijaistoiminto, johtuen jostain syvemmästä ongelmasta. Näiden ihmisten kohdalla se on vain sukupuoleen kohdistuva sijaistoiminto, eikä oikea ongelma mene pois. (Katso vaikka sukupuolen vaihtajien itsemurhaprosenttia, joka on valtava!)

Summa summarum:

Se alkaa ”vanki omassa kehossa” -ajatuksella, useimmiten silloin kun kasvukausi on kesken ja itsensä etsiminen sekä määrittely käynnissä. Tätä seuraavien hätiköityjen päätöksien jälkeen ollaan fyysisesti vanki omassa kehossa, kun ollaan aikuistuttu - hormoneilla ja kirurginveitsellä suoritettu oman kehon pahoinpitely by proxy on saatu suoritetuksi ja itsensätoteuttava ennuste täytetyksi.

Eräs motto mitä allekirjoittanut kannattaa, on että, älä ota vastaan ohjeita - ainakaan ilman kriittisyyttä - jos sen antaja ei joudu itse kantamaan sen seurauksia. Esim. Tässä samassa ilmiössä kannustetaan lapsia vaihtamaan sukupuolta ja haastavat vanhempiaan oikeuteen mikäli ovat tämän asian tiellä eivätkä osallistu tämän psykoosin vahvistamiseen.  Mutta tälläkin ilmiöllä on oma takapirunsa, joka ei kanna vastuutaan.