tiistai 12. marraskuuta 2013

Mikä Tätä Kansaa Oikein Vaivaa? ("Kyllä minä niin mieleni pahoitin")

Aloitetaan tämä viikko nyt vähäsen kepeämmin, mutta silti puolin ja toisin mielemme pahoittaen. Ok?

Selvä, sen me teemme, koska hiljaisuus on myöntyväisyyden merkki.

Kyseessä on viime viikon televiso-ohjelmissa nähdyt katalat, kotimaiset lieveilmiöt jotka ovat pesiytyneet kollektiiviseen kansalliseen sieluumme. Samalla voimme myös katsoa hieman pintaa syvemmälle, ja miettiä että miksi ne kaikesta huolimatta niin sitkeästi raahaavat itseään mukanaan. Johtavatko jäljet sylttytehtaalle? Onko kyseessä hyvä maaperä rikkaruohoille, vai käykö joku kylvämässä siihen ohdakkeita silloin kun emme näe?

Nyt, allekirjoittanut katsoo melko vähän televisiota. Ohjelmia joiden parissa hän viihtyy, on kourallinen. Niitä on kestosuosikki eli Simpsonit, uutiset, dokumentit, satunnaiset hyvät elokuvat, ja nyt pyörineistä Enbuske ja Linnanahde Crew, Sarasvuo ja Tanssii Tähtien Kanssa (jälkimmäistä allekirjoittaneen tuttavapiiri hämmästelee; miksi ihmeessä katson sitä? Siksi että siinä on persoonia ja se on viihdyttävä kilpailu ilman kilpailua - oikeasti, mikä olisi enää uuvuttavampi konsepti, kuin reality-show paskantärkeine, kilpailunhimoisine mitättömyyksineen, joiden mottona on: "mä en tullut tekeen tänne ystäviä", jolloin TTK on suorastaan ilahduttava antiteesi sellaiselle).

Vaan näiden ohjelmien tiimoilta sitten jouduin väkisinkin tutustumaan mainittuihin lieveilmiöihin, jotka koskettavat meitä myös yhteiskunnallisella tasolla - syy miksi koen että asiasta on hyvä kirjoittaa näin poliittiseen ja yhteiskunnalliseen blogiin.

Otetaan ensimmäiseksi potilaaksi Tanssii Tähtien Kanssa. Siellä minun suosikeitani ovat olleet näennäiset vastakohdat, eli Tami Tamminen ja Manuela Bosco.

Jälkimmäinen pääsi finaaliin, ja voin sanoa että semifinaalijännitys tuloksia odottaessa oli huipussa, ja tulevan sunnuntain innokas odottelu on nyt tosiasia. Nyt, vaikka en tunne tapausta Manuela sen paremmin, niin tämän kisan osalta voin vain sanoa että kysessä on hyvin sympaattinen, naisellinen, seksikäs ja esteettisesti voimakas nainen. Nainen jossa on taikaa. Allekirjoittanut tulee aina hyvälle tuulelle, kun näkee tuon upean naisen tanssivan. Puhumattakaan siitä, miten muistan jo varhain sanoneeni, miten hän edustaa juuri sellaista naista joka saa katkeran ja kateellisen ininän aikaiseksi muissa naisissa tyyliin: "siis vittu toi on ärsyttävä tyrkky". - Ja miten oikeassa minä olinkaan?

Sillä kaikki nuo mainitsemani rotunaisen piirteet nähtävästi tekevät mahdottomaksi objektiivisen arvostelun - sillä perisuomalainen/&naisellinen kateus, ja pahansuopuus nähtiin Jenni Pääskysaaren katkerissa kommenteissa, joissa nähtiin että tutkimukset naisten luontaisesta kusipäisyydestä (lapsellinen pikkumaisuus) eivät ole kaukaa haettuja.

Mitä siis näihin amatöörituomarin kommenteihin tuli, niin esim. arvostellessa vielä ihan muita tanssijoita, oli pakko hänen yrittää luoda paineita töksäyttämällä: nyt kyllä Manuela saa laittaa parastaan. Eikö jokaisen kilpailijan tulisi pitäisi laittaa parastaan, vai onko niin että jotkut saavat helpommalla kymppejä kuin toiset? Todella omituinen kommentti ja vielä tuomarilta.

Sitten kun tämä ensimmäinen tanssi oltiin vedetty alta lipan tyyliin "no ei se nyt huonokaan ollut, mutta ei kyllä missään nimessä hyväkään", sanotaan alentuvaiseen sävyyn miten hyvät geenit Manuelalla on, ja kuinka meikkaamoa ja puvustamoa saa kiittää hänen näyttävästä ulkonäöstä - nämä ovat toki aiheellisiakin kehuja, mutta samalla tämä tahtoo rivien väleistä sanoa (etenkin miten naiset yleensä asian haluavat tulkita) ettei mitään kiitosta ansaitse itse nti. Boscon omat teot (kuten vaikka se, että hän on pitänyt fysiikkansa moitteettomassa kunnossa ollessaan aktiiviurheilija) - tästä vielä edellä lisää, liittyen yleisesti ilmiöön mitä tulee naisen ulkonäön havaitsemiseen ja kommentoimiseen. Itse edes toisen geneettisen lottovoiton saamisen kehuminen ei ole mitenkään pahasta, mutta jos katsomme yleistä ilmapiiriä asian suhteen, on tämä sen valossa vähän niin ja näin. 

Lopuksi vielä (en sano etteikö se olisi ollut osuva ilmaus) Manuelan hörhelöpuvusta vittuiltiin - ja taas saman tuomariston ainoan ei-asiantuntijan toimesta.  Mitä muuta voin sanoa, kuin että tässäpä vasta osoitus kriittisestä naistutkimuksesta ja ilmiöstä nimeltä Suomisen Pirkko?

Mutta se on hienoa että Manuela & Co. kuitenkin kaikesta tästä huolimatta  pääsi jatkoon (arvioni mukaisesti, hän ja Harri Syrjänen, joka tosin putosi jälkijunasta käsin)  ja että yleisö oli oikeudenmukainen vaikka tuomaristo olikin suosikkinsa jo päättäneet - asia jonka voi lukea myös eräästä haastattelusta. 

"Olisin kovin mielelläni nähnyt Janin ja Raakelin täällä vielä ensi viikolla, tuomari lisäsi."

Mutta se siitä, ja nyt seuraavaan potilaaseen.

Se on Jari Sarasvuon ohjelmassa olleen, inspiroivan vieraan eli Pekka Hyysalon haastatteluun liittyvä aftermath, eli jälkipyykki. Juuri kun luulin, että nyt on tullut kansalle jotain, mikä melko vastaansanomattomasti herättää kunnioitusta ja inspiraatiota, jopa sillä tavoin että ollaan saavutettu jopa jonkinlainen yksimielisyys.

Vaan usko tai älä, niin siitä huolimatta joku löytää kuin löytääkin keinon (puolesta)loukkaantua. Tuon kyseisen loukkaantujan pitäisi olla itse vammainen, ja niin varmaankin on, mutta en tiennyt että myös asennevammalla pääsee edustamaan muita vammaisia.

Ajatuksia torstain Sarasvuosta


Mikä tässä on taustalla, on jotain mikä on hyvin tyypillistä juuri suvakeille - toisin sanoen, kyseessä on moniarvoisuuteen perustuva vähemmistöterrorismi. Sen massakontrolloimat joukot ovat kuin jonkinlaisia sosiaalisia robotteja, jotka on ohjelmoitu käsittämään hyvätkin asiat väärin, sillä mikä tahansa mikä mahdollistaa ruikuttamisen, tyytymättömyyden, uhriutumisen ja mielensä pahoittamisen, on oitis käytettävä hyväkseen - vaikka alunperin olisi tarkoitettu miten hyvää tahansa. On nimittäin niin, että moniarvoisuus perustuu yksinomaan sille, että tietyt eturyhmät saavat etuoikeuksia, ja muiden eli valtaväestön kuuluu ne heille taata. Tätä jännitettä pitää tietysti yllä vastakkainasettelu, jolloin näitä ongelmia on luotava joskus myös tyhjästä.

Edellinen esimerkki, Tanssi Tähtien Kanssa ohjelmasta toi mieleen kriittisen naistutkimuksen. Voidaankin sanoa että siihen kiinteästi liittyvä feminismi, etenkin moderni sellainen, perustuu hyvin alhaisille ja raadollisille vaistoille alá "henkilökohtainen on poliittista", unohtamatta sitten kateutta ja vallanahneutta, sekä tietysti heidän kaikkiin vihollisiinsa projisoimaa, perustavanlaatuista katkeruutta miehiä ja viehättävän naisellisia naisia kohtaan. Tämän johdosta feminismin ohjelmoivat naiset loukkaantuvat jo siitä, että mies osoittaa heitä kohtaan kohteliaisuuksia, tai uskaltaa tehdä jotain niinkin törkeää, kuin että pitää auki ovea auki naiselle.

Joten ei siis ihme että feministit lukevat naiset "vähemmistöihin"; näin etuoikeuksien tavoittelu on "perusteltua". Jotain kuitenkin kertoo se, että naiset ovat "vähemmistö" joka edustaa 50% ihmiskunnasta. Tosin, kyllähän feministien mielestä myös sukupuoli on "sosiaalinen konstruktio", mikä taas tekee hieman hassun tuosta väitteestä, että naiset olisivat vähemmistö, sillä eihän naisia pitäisi edes silloin perustavanlaatuisesti edes olla olemassa?


Tämä nainen EI ole feministi

Katsokaa vaikka seuraavaa, kuinka joukko "ikuisia uhreja" osoittaa liikuttavasti kyltein miten kamalia asioita heille on sanottu.

What’s The Creepiest Thing Someone’s Said To You While Cosplaying?

Tässä huomiohuorat käytännössä suuttuvat siitä, että ovat saaneet huomiota. Jos todellakin pahin asia minkä nainen on kuullut, menee sarjaan: "Oletko naimisissa" tai "en olisi uskonut tämän tapahtuvan" on kyllä jotain vialla ja pahasti. Kyse on egosta, ja tarpeesta kontrolloida muita. Aiemmin mainitsemani aivopesun lisäksi, joka aktivoi eturyhmät yksilöitä myöten.

Ja tämä viimeisin uutinen istuu hyvin cosplay:n kanssa yhteen, sillä jos jäljitelmät ovat feminismitartunnan korruptoimia, on myös esikuvat nyt hyökkäyksen alaisina - Star Wars on allekirjoittaneen suosikkielokuvasarja ollut jo pienestä pitäen, ja tämän uutisen jälkeen tuo luokitus on suorastaan sinetöity:

Viasat ja Ruotsi aloittavat elokuvien feministiluokituksen - Tähtien sota ei läpäise

Feministimyönteinen elokuva?

Aivan samaa toiminta- ja reagointiperiaatetta noudatti siis tämänkin mielensäpahoittaja nimeltä Amu Urhonen, joka muuten sattumoisin kuuluu vihreisiin, eli joukkoon joka on erityisen tunnettu vähemmistökortin käytöstä. Heidän eduskuntaryhmänsä on niin tasa-arvoinen, että siinä on enemmistö naisia.

Mitä vielä hänen kritiikistään ja sen sisällöstä voin sanoa, on pari juttua.

On erittäin periaatteellista loukkaantumista, jos aletaan puhua "ylentämällä alentamisesta" yleensä se on jo sellaiseen oksymoroniin vetoamista, kun ei enää kerta kaikkiaan keksitä mitään loogista vastaväitettä (en sano etteikö niin teoriassa voisi tehdä, mutta tässä ei ollut siitä kyse).

Samoin, mitä tulee "aatamin aikaisiin yleistämisiin", on sekin peräisin samaista suvakkilaisesta massakontrolloinnissa, jossa poliittinen agenda, ja tunteet (#feels) ovat tärkeämpiä kuin faktat ja tieteellisyys.

Mitäkö tarkoitan tieteellisyydellä? Sitä, että tiede perustuu yleistyksille. On pelkkää vähemmistöterrorismia, jos ruvetaan vaikkapa puhumaan seksusaalisista tai mistä tahansa muista vähemmistöistä muina kuin vähemmistöinä. Esim. seksuaalista vähemmistöä edustaa yleensä henkilö joka on seksuaalisesti poikkeava. Ja seksuaalisesti poikkeava on seksuaalisesti poikkeava, muuten hän ei kuulu vähemmistöön. (Taustalla tässä se on mm. feminismin epätieteellisyys, sillä heidän mukaansa biologia ei ole totta, vaan ainoastaan usko feminismin propagandaan saa olla virallinen totuus - mikä tekee feminismistä eräänlaisen pseudouskonnon, ja erittäin kieroutuneen ideologian, erittäin kieroutuneille ihmisille).

Vaan se siitä.

Mutta vielä näin tueksi ja kiusaksi, haluan osoittaa Pekka Hyysalon sivustojen osoitteen tähän loppuun.

 http://www.pekkahyysalo.com/

Samoin, lopetusbiisi tuskin voisi olla sopivampi tähän aiheeseen.

Ei kommentteja: