tiistai 1. lokakuuta 2019

Tieteellinen todistusaineisto siitä, ettei miesten syrjäytyminen ole heidän omaa syytään

Taas kerran sitä voi napsautella henkseleitään, ja todeta olleensa oikeassa. Nyt tiede ja tutkimustulokset, ovat vahvistaneet opitun avuttomuuden myös neurologiselta kannalta:

Is the Brain Wired to Give Up When a Reward is Out of Reach?

Neuroscience already has a good handle on what happens when we’re excited about pursuing a “reward.” Whether it’s something tangible like money, food or sex, or more abstract like love or power, a similar chemical pattern plays out in the brain. The neurotransmitter dopamine floods neural pathways in what’s often called the brain’s “reward center.”  This is the biochemical dynamic that drives us forward, and it’s no exaggeration to say that it’s central to why we pursue anything at all.
But brains are instruments of balance, and as it turns out mammals have another system that exerts a restraining force on the reward surge, called the nociception modulatory system (which also happens to be key to how the brain modulates pain). The neurons in this system (dubbed “frustration neurons”) emit molecules called nociceptin that suppress dopamine. In effect, nocicpetin is anti-dopamine.
Researchers discovered how this works by observing mice looking for sugar tucked away in a little port. To get the sugar, they had to poke their snout in and lick. The researchers made it easy at first to spark more motivation to get the goods, but with each attempt they made it a little harder for the mice to succeed. After making it so hard that the mice poked their snouts over and over and still couldn’t get a taste, they finally started giving up. Eventually all of the mice stopped trying.

 Ja kuten edellisestä, opittua avuttomuutta käsittelevästä tekstistä ilmenee, on opitun avuttomuuden uhri luovuttanut, ja hän enää vain säätelee tuskaansa.

Tämä on miesten syrjäytymisen syy ja se on massakontrollin vika. Miehet on pakotettu pelaamaan peliä, jossa valtaosa ei voi voittaa. Jopa pelkkä kilpailuyhteiskunta perustuu sille, että on yksi voittaja, ja 99 häviäjää. Sitten kun siihen vielä lisää naisten suosimisen, ja näiden täysin käsistä karanneen seksuaalisen vallan, on tämä lopputulos selviö.

Todellakin, kuten tutkimus paljastaa, aivot tasapainottavat itseään kun palkinto tehdään mahdottomaksi saavuttaa. Tämä johtaa opittuun avuttomuuteen.

Lisäksi myöskin Fundamentin teksti itsevarmuudesta saa tässä todistuksensa - itsevarmuus voi tulla vain ja ainoastaan onnistumisista. Sen voi sanoa olevan opitun avuttomuuden vastapooli. Joten, jos olet syrjäytynyt ja epäitsevarma, se ei ole sinun syytäsi. Se on pelin seurausta, jossa voit olla suuremmalla todennäköisyydellä vain ja ainoastaan häviäjä; todellakin, eikö kapitalisti ole se joka luo palkkaorjia, ja nainen se, joka tekee miehistä itselleen työorjia?

(Allekirjoittanut ei edes mene nyt tuplastandardeihin, jotka poikkeuksetta on säädetty miestä vastaan myöskin - ne ovat massakontrollin ase.)

Vaan, katsotaanpa vielä hieman lisää aivokemioita ja niihin liittyviä ongelmia.

Tiesitkö, että keholle ja mielelle tärkeitä rakkaushormoneja saa ilman parisuhdettakin – lääkäri Emilia Vuorisalmi kertoo miten

Kyllä, dopamiinia saa onnistumisista (siitä lisää NoFap-tekstissä) ja serotoniinia voi lisätä SSRI yms.-lääkityksillä, mutta tässä on vain "pieni" ongelma:
Rakkaushormoneja voi aktivoida arkisilla teoilla. Oksitosiinia sen sijaan saa vain aidossa kontaktissa toisiin ihmisiin, ja sitä kerryttävät halaaminen, seksi, silmiin katsominen ja vaikkapa kiitollisuuden tunteen kokeminen.
Oksitoksiinia voi siis käytännössä saada vain fyysisestä kontaktista (lähellä pääsee, vaikkapa naispuolisella hierojalla käymisellä, mutta ei maaliin). Kun taas esim. ahdistuksen kemiallisessa profiilissa on alhaalla niin serotoniini kuin myös oksitoksiini (masennus taas on pitkälti serotoniinivajausta ko. profiililtaan, ja se myös on tyypillinen seuraus opitusta avuttomuudesta).

Näin ollen (sosiaalisesti) ahdistunut mies on noidakehässä, sillä hän ei esim. sosiaalisista peloista kärsivänä voi täysin parantua niistä, jos hän ei saa esim. fyysistä läheisyyttä ja täten oksitoksiinia. Vaikka hän siis saisikin serotoniinilääkitystä, joka auttaa yhteen kemialliseen epätasapainoon, ei hän saa siltikään oksitoksiinia. Eikä asiaa auta myöskään se, että hänen ahdistunut tilansa pitää hänet tehokkaasti stagnaatiossa. Näin ollen voi hyvin puhua syöksykierteestä, ellei jopa pohjalla olemisesta.

Mistä pääsemmekin tästä kärsivään yhteiskunnan ihmisryhmään jolla on ihan oma nimikin, eli hikikomoreihin. He ovat perinteisesti japanilaisia, yksinäisiä ja erakoituneita miehiä, mutta eri versioita heistä on myös muuallakin maailmassa, kuin vain Japanissa (länsimaissa nimitys "incel" alkaa olemaan jo heidän synonyyminsa). He ovatkin osaltaan hyvä esimerkki tästä asetelmasta. Seuraava tutkimus nyt ei ole hirveän yllätyksellinen, vaan tervettä järkeä, mutta alleviivaa tämän kirjoituksen pointtia:

Mikä myös todistaa tätä asetelmaa, ja sitä miksi syöksykierteeseen lähteneen miehen osa on niin raskas kantaa, on seuraava tutkimus:

Miksi tuntuu kuin muut tuijottaisivat vihaisesti tai katsoisivat ohi? Tuore väitös selittää, miten tulkitsemme "väärin" muita ihmisiä

Syöksykierre on oikea termi, sillä tässä tilassa oleva, alkaa tulkita jopa toisten katseet negatiivisesti.

Lisäksi siitä nouseminen on vaikeaa, koska:

The Magic Relationship Ratio, According to Science

Eli, jokaista yhtä (1) negatiivista tunnepohjaista palautetta vastaan, tulisi saada viisi (5) positiivista.

Mitäpä siis luulet että käy, kun elämme hypergamian tyrannian alla, jossa 80% naisista menee 20% miesten perässä? Miten todennäköistä on, että tämä positiivisten tunteiden kiintiö saadaan täyteen keskitason tai sitä alemman miehen kohdalla? Pelissä, joka on täysin epäoikeudenmukainen valtaosaa miehiä kohtaan?

Vastauksen luulisi löytyvän internetdeittailusta, mutta ei. Jos normaalisti hypergamian jälkeisessä yhteiskunnassa jako on se, että 20% miehistä saa 80% naisista, on suhdeluku pikemminkin murskaavat 95/5 internetdeittailussa. (Asiaa ei paranna sen suosion kasvaminenkaan).


Devils speak of the ways in which she'll manifest
Angels bleed from the tainted touch of my caress
Need to contaminate to alleviate this loneliness
I now know the depths I reach are limitless
Oh my beautiful liar
Oh my precious whore
My disease my infection

Summa summarum

Opittuun avuttomuuteen ei synnytä, siihen ajaudutaan, siihen massakontrolloidaan. Yhteiskunta jossa miehet ovat syrjäytyneitä, ei ole patriarkaatti, vaan miesvihamielinen yhteiskunta, jonka hedelmät ovat kiistattomat.

Mies, se ei ole sinun syytäsi. Tiedä se. Sinua on huijattu. Sinulla on oikeus tuntea itsesi heikoksi, mutta sinun on myös oikeus muuttua vihaksi.




Mies, nouse vastarintaan - mitä sinulla on enää hävittävää? Lunasta takaisin se, mikä on sinulta varastettu, ja mistä nämä ahneet saatanat ja moraalittomat ali-ihmiset ovat syyllistäneet uhrinsa, sinut.

Eikö Fundamentti anna sinulle tätä punaisesta pilleristä tulevaa vihan lahjaa, joka nostattaa sinut kuin raketin, korkeuksiin joista et voinut edes uneksia?

Älä enää pelaa heidän peliään, vaan laita heidät pelaamaan sinun peliäsi
DISCLAIMER: Eikä tällä loppupuheella tietenkään tarkoiteta mihinkään laittomaan yllyttämistä tai sellaisen tekemistä, mutta näiden hysteerikkojen, ja valtansa puolesta pelkäävien, itsekkääiden tyrannien ynnä saivartelijoiden vuoksi, tämä asia täytyy nyt sanoa näin erikseen.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , , , , , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)