Joku voisi varoittaa otsikon perusteella: Älä nyt vain kerro niille virheistään, alkavat pian korjaamaan niitä!
Siihen on allekirjoittaneella napakka vastaus: Sitä pelkoa ei ole, että ruskeisto ottaisi opikseen. He ovat aivan liian ylpeitä siihen, ja toisaalta liian tolloja, jotta ottaisivat edes rakentavaa arvostelua vastaan vastapuoleltaan. Itse asiassa, he ovat siirtyneet "ylpeys käy lankeamuksen edellä" -vaiheesta, vaiheeseen "ylpeys ja lankeamus käy käsi kädessä".
Nyt, kun se tuli selväksi, aloittakaamme seuraava analyysi hieman epätavallisella tavalla.
Näet eräs allekirjoittaneen lukema tarina, sopi niin kovin hyvin siihen mitä juuri vaaleissa on tapahtunut, ettei ole mitään syytä olla referoimatta sitä tässä . Se ei ole pitkä tarina, mutta allekirjoittanut ei sitä silti tähän kokonaan kopioi - se mitä tähän on kirjoitettu, riittää mainiosti pointin esiintuomisessa. Kiitos.
Kyseessä on tarina kirjasta: "Sixteen Accords of Madness (kirja IX)"
Tyylisuuntana: myöhäiskeskiaikainen fantasia (Suomen tämän hetkinen tilanne tosin on lähempänä dystopiakirjallisuutta - Orwell, Huxley, nimeä seuraava).
Tarinan päähenkilöt ovat daedroja, pimeyden prinssejä, Kadotuksen ulottuuvuudesta.
Toinen heistä on nimeltään Sheogorath - kaiken hulluuden daedra.
Toinen örkkien jumala, syrjittyjen ja hyljeksittyjen daedra, Malacath.
Sixteen Accords of Browness
Tarina hyppää siihen kohtaan, kun Malacathin siunaama örkki Emmeg Gro-Kayra, oli havahtunut juuri saamastaan raivohulluuskohtauksesta. Hän katsoi eteensä, ja näki nuoren örkkinaisen teurastettuna; vain hänen kasvonsa saattoi enää tunnistaa. Mutta sitä seuraava järkytys oli vieläkin suurempi, kun hän ymmärsi tuossa omituisessa mielentilassa teurastaneen yhden omistaan. Niinpä hän pakeni häpeän ja kauhun vallassa - peittäen päänsä auringon syyttävältä tuijotukselta.
Silloin Sheogorath saapui tuolle paikalle, jossa hädin tuskin tunnistettava ruumis virui - vain sen kasvot olivat enää tunnistettavissa, todellakin, kasvot joille olivat jäätyneet sen viimeiset kauhun hetket.
Hulluuden daedra suoritti siinä paikassa, asianmukaiset riitit, joilla kutsui Malacathin. Örkkien jumala tiedusteli hulluuden daedralta, miksi tämä haluaa näyttää tämän hänelle - selvittyään ensin sanattomasta raivostumisestaan [toim.huom:Malacath oli pimeyden prinssi, mutta välitti silti aidosti kansastaan, sillä hän itse entisenä valkeuden edustajana joutui daedran nimeltä Boethia syömäksi ja ulostamaksi, jonka seurauksena hän sai karun ulkonäkönsä, samalla kun kyseinen tapahtuma muutti hänen kansansa örkeiksi - todellakin, jokainen örkki on ollut joskus haltioiden sukua]. "Kautta syntymän, veli hylkiö, oli hän sinun", aloitti Sheogorath, säädylliseen ja asianmukaiseen sävyyn. "Mutta hän oli silti minun tytär tapojensa puolesta. Minun suruni ei ole sen vähäisempi kuin sinun." "En ole varma", murahti Malacath, "mutta varmasti minun verikostoni on tästä rikoksesta yksin minun niitettävänä. En odota mitään kilpailua osaltasi. Astu syrjään." Sanoi pelottava prinssi työntäessään toista pois tieltään. Mutta silloin Sheogorath puhui jälleen: Minulla ei ole aikomustakaan seistä sinun ja verikostosi välillä. Itse asiassa tarkoituksenani on auttaa sinua. Minulla näet on palvelijoita luonnossa, ja sinun tarvitsee vain löytää yhteinen vihollisemme. Minä pyydän vain, että otat valitsemani aseen käyttöön. Haavoita rikollista sillä, ja karkoita hänet minun valtakuntaani, jossa voin tuottaa hänelle oman rangaistukseni. Kunniatapon oikeudet kuuluvat sinulle." Siihen Malacath suostui, otti leveäteräisen häneltä, ja oli poissa.
Malacath materialisoitui murhaajan tielle, kaapuun pukeutunut hahmo erottui läpi lumipyryn. Terä esiinvedettynä Malacath saavutti etäisyyttä kuin villi kettu. Raivosta koristen, hän heilautti teräänsä tasaisessa kaaressa irroittaen vihollisensa pään siististi, sitten hän työnsi sen hänen rintaan, verisyöksyjen muuttaessa tasaisesti kasvavaan pulppuavan punaiseen vanaan joka tuli kerroslaattaapanssarin ja raskaan kaavun alta.
Uupuneena tapponsa odottamattomasta äkillisyydestä ja raivostaan, Malacath lepäsi toinen polvi maasssa, ruumis edessään romahtaneena raskaasti takaapäin ja pään laskeuduttua leveälle, tasaiselle kivelle.
Seuraava ääni rikkoi hiljaisuuden kuin ammus.
"O-Olen pahoillani.." vaikeroi Emmeg Gro-Kayran ääni. Malacathin silmät laajenivat kun hän katsoi irroitettua päätä, vuotavaa verta sen haavasta, mutta jotenkin silti elävää. Sen silmät vaeltelivat villisti, yrittäen saada fokusoitua katseen Malacathin edessään olevaan aspektiin. Kerran ylpeät championin silmät tukehtuneina surun kyyneliin, kivun ja hölmistyneen tunnistamisen.
Kauhukseen, nyt Malacath ymmärsi että mies jonka hän tappoi ei vain ollut yksi hänen orsimeerilapsistaan, vaan kirjaimellisesti poika jonka hän oli siunaunnut örkkineidolla jo vuosia etukäteen. Tuskallisen pitkiä aikoja ne kaksi katselivat toisiaan, onneton ja järkyttynyt.
Sitten, hiljaisena kuin öljytty teräs, Sheogorath saapui heidän luokseen. Hän nosti Emmeg Gro-Kayran pään ja laittoi sen pieneen, harmaaseen säkkiin. Sheogorath otti ruumiilta myös Neb-Crescenin [toim.huom: voittamattoman aseen joka oli aiemmin annettu Emmegille salaperäisen vanhan miehen toimesta, joka epäilemättä oli juurikin vanha hullu, Sheogorath - juuri ennen Emmegin verityötä, jota tosin olivat edeltäneet pitkät voittamattomuuden ajat, juurikin aseen ansiosta] ja käveli pois.
Malacath yritti seistä, mutta joutui polvistamaan jälleen, tietäen että hän peruuttamattomasti on kironnut oman jälkeläisensä Sheogorathin valtakuntaan, ja suri epäonnistumistaan samalla kun hänen poikansa vaikeroivat anelut haihtuivat jäätyneeseen horisonttiin.
Selitys
Miten tämä istuu nykytilanteeseen, punavihreisiin, ruskeistoon?
Sheogorath on vihreät - (pikkutyttöjen ja) hulluuden puolue, muille (pikkutytöille ja) hulluille, vailla selväpäisyyden hiventäkään, täynnä vellovaa, sulaa hulluutta ja sokeaa uskoa omaan tai päähänsä istutettuun psykoosiin.
Malacath on vasemmisto - puolue joka ainakin joskus oli niin vähäosaisten kuin työmiehen, ja hylkiönkin suojelija.
Aivan kuten yllä olevassa deidrisessä opetuskertomuksessa, jossa hulluuden daedra puijasi vakaumuksellista daedraa, ei hän vain onnistunut harhauttamaan tämän polultaan, vaan jopa hyökkäämään valittuaan vastaan - niin myöskin tekivät vihreät vasemmistolle; liittyminen osaksi ruskeistokoalitiota, oli tämä teko ja se huipentui vaaleissa.
Todellakin, eikö vasemmisto ole täydellisesti hylännyt ensimmäisen rakkautensa, ja siirtynyt samalla hulluuden sille samalle tielle, jota vihreät päämäärättöminä vaeltavat? Aivan kuten Sheogorath huijasi Malacathilta - ei vain tämän valittua, vaan sai myös hänet itse hoitamaan verityön - myös samalla tavalla vihreät olivat ruskeiston kahdesta siivestä se, joka hyötyi ilmastovaalibluffista. Juuri sen avulla, he huijasivat itselleen kansalta äänet ja vasemmistolta äänestäjät.
Näet, äänestäjät äänestivät vihreitä, sillä heidät nähtiin näistä kahdesta virallisesti "ympäristöpuolueena", siinä missä ruskeiston punainen aspekti, eli vasemmisto jäi kun jäikin heidän peräänsä, aivan kuten siniset jäivät valovuoden taakse perussuomalaisista. Fundamentin toteamus piti paikkansa: SDP oli lähempänä - aivan kuten perussuomalaisetkin - ensimmäistä rakkauttaan, joka oli SDP:llä työväen asia ja perussuomalaisilla maahanmuuttokriittisyys ja kansallismielisyys, tosin kuin punaisilla ja sinisillä, jotka ovat monella tasolla lohduttomia asiankannattajapuolueita, jonkun toisen asialle.
No, vihreät kyllä lopulta seuraavat heitä, koska ilmastovaali ei ole totta vaan valhetta. Se on bluffia, ja hullun tuuri ei ole loputon.
Huomioitavaa onkin, että tätä aiemmin kokoomus puolestaan huijasi vasemmistoliittoa. Siinäkin "kävi malacathit" kun Anna Kontula ensimmäisenä lyllersi kirjoittamaan sopimuksen, joka sai kansallismielisten lisäksi myös vanha-vasemmistolaiset, kuten demarit ja AY-väen hermoromahduksen partaalle, koska siinä vasemmisto siunasi sen, että nyt suomalainen duunari kilpailee 7 miljardin muun duunarin kanssa - halpaduunarin, on syytä nyt lisätä.
Siihen on allekirjoittaneella napakka vastaus: Sitä pelkoa ei ole, että ruskeisto ottaisi opikseen. He ovat aivan liian ylpeitä siihen, ja toisaalta liian tolloja, jotta ottaisivat edes rakentavaa arvostelua vastaan vastapuoleltaan. Itse asiassa, he ovat siirtyneet "ylpeys käy lankeamuksen edellä" -vaiheesta, vaiheeseen "ylpeys ja lankeamus käy käsi kädessä".
Nyt, kun se tuli selväksi, aloittakaamme seuraava analyysi hieman epätavallisella tavalla.
Näet eräs allekirjoittaneen lukema tarina, sopi niin kovin hyvin siihen mitä juuri vaaleissa on tapahtunut, ettei ole mitään syytä olla referoimatta sitä tässä . Se ei ole pitkä tarina, mutta allekirjoittanut ei sitä silti tähän kokonaan kopioi - se mitä tähän on kirjoitettu, riittää mainiosti pointin esiintuomisessa. Kiitos.
Kyseessä on tarina kirjasta: "Sixteen Accords of Madness (kirja IX)"
Tyylisuuntana: myöhäiskeskiaikainen fantasia (Suomen tämän hetkinen tilanne tosin on lähempänä dystopiakirjallisuutta - Orwell, Huxley, nimeä seuraava).
Tarinan päähenkilöt ovat daedroja, pimeyden prinssejä, Kadotuksen ulottuuvuudesta.
Toinen heistä on nimeltään Sheogorath - kaiken hulluuden daedra.
Toinen örkkien jumala, syrjittyjen ja hyljeksittyjen daedra, Malacath.
Sixteen Accords of Browness
Tarina hyppää siihen kohtaan, kun Malacathin siunaama örkki Emmeg Gro-Kayra, oli havahtunut juuri saamastaan raivohulluuskohtauksesta. Hän katsoi eteensä, ja näki nuoren örkkinaisen teurastettuna; vain hänen kasvonsa saattoi enää tunnistaa. Mutta sitä seuraava järkytys oli vieläkin suurempi, kun hän ymmärsi tuossa omituisessa mielentilassa teurastaneen yhden omistaan. Niinpä hän pakeni häpeän ja kauhun vallassa - peittäen päänsä auringon syyttävältä tuijotukselta.
Silloin Sheogorath saapui tuolle paikalle, jossa hädin tuskin tunnistettava ruumis virui - vain sen kasvot olivat enää tunnistettavissa, todellakin, kasvot joille olivat jäätyneet sen viimeiset kauhun hetket.
Hulluuden daedra suoritti siinä paikassa, asianmukaiset riitit, joilla kutsui Malacathin. Örkkien jumala tiedusteli hulluuden daedralta, miksi tämä haluaa näyttää tämän hänelle - selvittyään ensin sanattomasta raivostumisestaan [toim.huom:Malacath oli pimeyden prinssi, mutta välitti silti aidosti kansastaan, sillä hän itse entisenä valkeuden edustajana joutui daedran nimeltä Boethia syömäksi ja ulostamaksi, jonka seurauksena hän sai karun ulkonäkönsä, samalla kun kyseinen tapahtuma muutti hänen kansansa örkeiksi - todellakin, jokainen örkki on ollut joskus haltioiden sukua]. "Kautta syntymän, veli hylkiö, oli hän sinun", aloitti Sheogorath, säädylliseen ja asianmukaiseen sävyyn. "Mutta hän oli silti minun tytär tapojensa puolesta. Minun suruni ei ole sen vähäisempi kuin sinun." "En ole varma", murahti Malacath, "mutta varmasti minun verikostoni on tästä rikoksesta yksin minun niitettävänä. En odota mitään kilpailua osaltasi. Astu syrjään." Sanoi pelottava prinssi työntäessään toista pois tieltään. Mutta silloin Sheogorath puhui jälleen: Minulla ei ole aikomustakaan seistä sinun ja verikostosi välillä. Itse asiassa tarkoituksenani on auttaa sinua. Minulla näet on palvelijoita luonnossa, ja sinun tarvitsee vain löytää yhteinen vihollisemme. Minä pyydän vain, että otat valitsemani aseen käyttöön. Haavoita rikollista sillä, ja karkoita hänet minun valtakuntaani, jossa voin tuottaa hänelle oman rangaistukseni. Kunniatapon oikeudet kuuluvat sinulle." Siihen Malacath suostui, otti leveäteräisen häneltä, ja oli poissa.
Malacath materialisoitui murhaajan tielle, kaapuun pukeutunut hahmo erottui läpi lumipyryn. Terä esiinvedettynä Malacath saavutti etäisyyttä kuin villi kettu. Raivosta koristen, hän heilautti teräänsä tasaisessa kaaressa irroittaen vihollisensa pään siististi, sitten hän työnsi sen hänen rintaan, verisyöksyjen muuttaessa tasaisesti kasvavaan pulppuavan punaiseen vanaan joka tuli kerroslaattaapanssarin ja raskaan kaavun alta.
Uupuneena tapponsa odottamattomasta äkillisyydestä ja raivostaan, Malacath lepäsi toinen polvi maasssa, ruumis edessään romahtaneena raskaasti takaapäin ja pään laskeuduttua leveälle, tasaiselle kivelle.
Seuraava ääni rikkoi hiljaisuuden kuin ammus.
"O-Olen pahoillani.." vaikeroi Emmeg Gro-Kayran ääni. Malacathin silmät laajenivat kun hän katsoi irroitettua päätä, vuotavaa verta sen haavasta, mutta jotenkin silti elävää. Sen silmät vaeltelivat villisti, yrittäen saada fokusoitua katseen Malacathin edessään olevaan aspektiin. Kerran ylpeät championin silmät tukehtuneina surun kyyneliin, kivun ja hölmistyneen tunnistamisen.
Kauhukseen, nyt Malacath ymmärsi että mies jonka hän tappoi ei vain ollut yksi hänen orsimeerilapsistaan, vaan kirjaimellisesti poika jonka hän oli siunaunnut örkkineidolla jo vuosia etukäteen. Tuskallisen pitkiä aikoja ne kaksi katselivat toisiaan, onneton ja järkyttynyt.
Sitten, hiljaisena kuin öljytty teräs, Sheogorath saapui heidän luokseen. Hän nosti Emmeg Gro-Kayran pään ja laittoi sen pieneen, harmaaseen säkkiin. Sheogorath otti ruumiilta myös Neb-Crescenin [toim.huom: voittamattoman aseen joka oli aiemmin annettu Emmegille salaperäisen vanhan miehen toimesta, joka epäilemättä oli juurikin vanha hullu, Sheogorath - juuri ennen Emmegin verityötä, jota tosin olivat edeltäneet pitkät voittamattomuuden ajat, juurikin aseen ansiosta] ja käveli pois.
Malacath yritti seistä, mutta joutui polvistamaan jälleen, tietäen että hän peruuttamattomasti on kironnut oman jälkeläisensä Sheogorathin valtakuntaan, ja suri epäonnistumistaan samalla kun hänen poikansa vaikeroivat anelut haihtuivat jäätyneeseen horisonttiin.
Selitys
Miten tämä istuu nykytilanteeseen, punavihreisiin, ruskeistoon?
Sheogorath on vihreät - (pikkutyttöjen ja) hulluuden puolue, muille (pikkutytöille ja) hulluille, vailla selväpäisyyden hiventäkään, täynnä vellovaa, sulaa hulluutta ja sokeaa uskoa omaan tai päähänsä istutettuun psykoosiin.
Malacath on vasemmisto - puolue joka ainakin joskus oli niin vähäosaisten kuin työmiehen, ja hylkiönkin suojelija.
Aivan kuten yllä olevassa deidrisessä opetuskertomuksessa, jossa hulluuden daedra puijasi vakaumuksellista daedraa, ei hän vain onnistunut harhauttamaan tämän polultaan, vaan jopa hyökkäämään valittuaan vastaan - niin myöskin tekivät vihreät vasemmistolle; liittyminen osaksi ruskeistokoalitiota, oli tämä teko ja se huipentui vaaleissa.
Todellakin, eikö vasemmisto ole täydellisesti hylännyt ensimmäisen rakkautensa, ja siirtynyt samalla hulluuden sille samalle tielle, jota vihreät päämäärättöminä vaeltavat? Aivan kuten Sheogorath huijasi Malacathilta - ei vain tämän valittua, vaan sai myös hänet itse hoitamaan verityön - myös samalla tavalla vihreät olivat ruskeiston kahdesta siivestä se, joka hyötyi ilmastovaalibluffista. Juuri sen avulla, he huijasivat itselleen kansalta äänet ja vasemmistolta äänestäjät.
Näet, äänestäjät äänestivät vihreitä, sillä heidät nähtiin näistä kahdesta virallisesti "ympäristöpuolueena", siinä missä ruskeiston punainen aspekti, eli vasemmisto jäi kun jäikin heidän peräänsä, aivan kuten siniset jäivät valovuoden taakse perussuomalaisista. Fundamentin toteamus piti paikkansa: SDP oli lähempänä - aivan kuten perussuomalaisetkin - ensimmäistä rakkauttaan, joka oli SDP:llä työväen asia ja perussuomalaisilla maahanmuuttokriittisyys ja kansallismielisyys, tosin kuin punaisilla ja sinisillä, jotka ovat monella tasolla lohduttomia asiankannattajapuolueita, jonkun toisen asialle.
#Vihreät ylempänä kuin #vasemmistoliitto? Miksi? Tämä #ilmastovaali-hämäys saa aikaan sen, että äänet sataa ruskeiston kohdalla yksin "ympäristöpuolueelle", eli vihreille. Tämä oli vihreiltä ovela petos, jolla ei tosin estetty Perussuomalaisia, petettiin vain toveri. #vaalit2019— XeimA (@XeimianTweet) April 11, 2019
No, vihreät kyllä lopulta seuraavat heitä, koska ilmastovaali ei ole totta vaan valhetta. Se on bluffia, ja hullun tuuri ei ole loputon.
Huomioitavaa onkin, että tätä aiemmin kokoomus puolestaan huijasi vasemmistoliittoa. Siinäkin "kävi malacathit" kun Anna Kontula ensimmäisenä lyllersi kirjoittamaan sopimuksen, joka sai kansallismielisten lisäksi myös vanha-vasemmistolaiset, kuten demarit ja AY-väen hermoromahduksen partaalle, koska siinä vasemmisto siunasi sen, että nyt suomalainen duunari kilpailee 7 miljardin muun duunarin kanssa - halpaduunarin, on syytä nyt lisätä.
Mitä tästä opimme?
Tämä antaa kallisarvoisen opetuksen: Periaatteista ei luovuta!
Ohjesääntönä on muinaisten germaanien: "Ennemmin ollaan kuolleita, kuin orjia." Tämän sanoo allekirjoittanut, joka on kulkenut omiensa kanssa aina, tai vaikka tarvittaessa yksin, mutta silti päättäväisesti ja täysin epäröimättä . Aina eteenpäin. Nyt vakaasuorana posottanut räntäsade on päättynyt, ja meitä on vastassa lempeä Voiton Aurinko, kevät käsinään.
Tätä ei voisi päättää mihinkään muuhun, kuin tähän loistavaan coveriin - jonka vokaaleita et enää koskaan kuule samalla tavalla, johtuen tästä kirjoituksesta:
"Some velvet mornin' when I'm straight
I'm gonna open up your gate
And maybe tell you 'bout Daedra"
"Learn from us very much, look at us but do not touch
Daedra is my name"
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti