1) Jos kannatatte perinteistä avioliittoa, kuinka perinteistä käsitystä avioliitosta kannatatte? Ette varmaankaan ainakaan 1910 käsitystä, joka salli lapsiavioliitot? Ette ehkä myöskään vuoden 1968 käsitystä, joka kielsi avioliitot kuuromykiltä ja epileptikoilta? Kannatatteko kenties vuoden 1987 avioliittokäsitystä, joka esti monia mielenterveysongelmaisia ja kehitysvammaisia avioitumasta?
Vertaatko Sinä nyt, Oras, homoseksuaaleja vammaisiin?
Näyttää siltä, että ainoa paha vamma on asennevamma nimeltä suvakilaisuus, jonka sivuoireet kuten kulttuurimarxilainen hölynpöly ja tuplastandardit käyttävät häpeilemättä hyväkseen vähemmistöjä - pitäen ne toisaalta jalustalla, toisaalta kohtelemalla niitä kuten tässä tapauksessa, eli vammaisina.
Oli miten oli, on avioliitto vain ja ainoastaan kirkon sisäinen instituutio, joka on tarkoitettu vain miehelle ja naiselle. Jos mainittu vammaisten syrjiminen oli kyseenalaista, niin ok, sitä se oli mutta on selvä että sellainen ei kuulu kirkon tai Raamatun tunnustukseen.
Avioliitto käy niin kauan kunhan kyse on miehestä ja naisesta.
Entä mitä taas tulee yhdistelmiin kuten mies ja mies, nainen ja nainen, ihminen ja eläin, veli ja sisko jne?
Arvaat kyllä.
2) Lakkaako mielestänne ihminen sopimasta vanhemmaksi, jos hänellä on puoliso? Voimassa olevan lain mukaan adoptiolasta voi hakea yksin elävä mies tai nainen, mutta jos hän sen sijaan on rekisteröidyssä parisuhteessa, adoptiota ei voi hakea. Miten kaksi isää tai kaksi äitiä olisi lapselle huonompi kuin yksi isä tai yksi äiti?
Ei, mutta on haitallista lapsen kehitykselle jos hänellä on samaa sukupuolta olevat vanhemmat, kun jo nyt on haitallista jos lapsi kasvaa ilman toista vanhempaansa - jääden ilman tervettä vastakkaisen/saman sukupuolen mallia (asia mikä ei muutu kahdella saman sukupuolen vanhemmalla).
Lapsien pakottaminen suvaitsevaisten yhteiskuntautopioiden pelinappuloiksi on epäeettistä.
3) Miten tasa-arvoinen avioliittolaki mielestänne vaikuttaa heteroparien liittoihin? Jos kaksi miestä tai kaksi naista voi mennä keskenään naimisiin, onko oma avioliittonne sen takia vähemmän arvokas?
Tämä kysymys on irrelevantti, eikä kai yksikään heteropari ajattele että se olisi heiltä pois.
Vastakysymyksenä voisinkin esittää, että miten sinä oikeutat antidemokraattisen ajatuksen siitä, että enemmistön pitäisi suostua vähemmistön vaatimuksiin? (Mitä muuta moniarvoisuus on kuin sitä, että tasa-arvon verukkeella etuoikeutetaan tiettyjen eturyhmien itsekäs omaneduntavoittelu?)
4) Lopuksi: miltä tuntuisi, jos teiltä evättäisiin oikeus mennä naimisiin? Miten suhtautuisitte, jos teille tarjottaisiin rekisteröityä parisuhdetta - eräänlaista kevytavioliittoa - kun muut voivat mennä naimisiin? Tyytyisittekö itse siihen? Olisitteko valmiita olemaan lain edessä toisen luokan kansalaisia?
Miltä tuntuisi jos te, oi normaalisti kirkon auktoriteetin ja perheen sekä myös avioliiton vastustajat* (silloin kun kyse on heteroista) muistaisitte, että jo nyt moni ihminen vapaaehtoisesti jättää menemättä naimisiin, etenkin siitä syystä että kyse on kirkollisesta instituutiosta? Miksi se nyt onkin näin kuuma peruna?
Lisäksi termi rakkaus kuuluu teidän jargoniinne, ja sitä toistellaan usein. Samalla kun tietenkin homoliittojen vastustajat teidän mielestänne ovat este rakkaudelle, vaikka juuri näinhän ei ole - sanomastasi syystä - sillä kukaan ei estä heitä rekisteröimästä ja virallistamasta suhdettaan. (Kyse on tuntuu olevan nimenomaan seksistä. Mutta tämä seksi ei ole mitenkään verrannollinen heteroseksuaalisuuden seksiin, tai seksiin ja perinteiseen avioliittoon, jotka molemmat normaalisti toimivat yhteiskunnallisena perusyksikkönä, tuottaen, vaalien ja kasvattaen uutta elämää. Homoseksuaalisuus ja homoliitot ovat tämän suhteen täysin funktiottomia.)
Samoin ne ovat juuri teikäläisiä, jotka tekevät näitä "en mene kirkossa naimisiin, ennen kun homotkin saa luvan"-tempauksiaan, ja näin myös osoittavat esimerkin siitä miten siihen "kevytavioliittoon" yms. voi tyytyä mainiosti! (Paitsi teidän oma Anni Sinnemäki ei malttanut pitää sanaansa siinä asiassa, joten oli hän ainakin johonkin suuntaan nähden johdonmukainen).
Voidaankin sanoa, että kaikkea ei voi saada elämässä, ja tällöin on oma ongelma jos haluaa pakottaa kirkon polvilleen, ja rikkomaan omia muuttumattomia periaatteitaan vastaan.
Vielä esitän yhden vastakysymyksen: Eikö vihreiden mielestä suomalaisilla ole ihan oikeita ongelmia, mitä tulee henkiseen ja aineelliseen pahoinvointiin ja todelliseen, taloudelliseen epätasa-arvoon? Entä millä tavoin tämä kaikki suojelee luontoa, josta teidän piti olla huolissaan?
Kiitos.
*Oikeasti syynä tälle risritiidalle, tuplastandardille, on massakontrollin aseen nimeltä subversioprosessin käyttö, jonka kaavion vielä asetan tähän yhteyteen.
 |
| Tämä on klassinen, viherpunaisten käyttämä kaavio, joka myös oli tuttu Neuvostoliiton propagandasodankäynnistä. Ja kun mietitään että maamme punavihreät käyvät hyvin uus-stalinisteista, niin ei ole syitä olla näkemättä strategisia yhtäläisyyksiä. Kommunismi joka on tuon ajatus-suunnan päämääränä on aina valtiomuotonaan hylännyt etenkin homoseksuaalit. Esim.Kuuluminen homoseksuaalina kommunistiseen puolueeseen ei onnistunut läheskään aina. Puhumattakaan siitä, että Neuvostoliitto langetti pakkotyötuomion jos henkilö oli homo. Näin ollen keskittyminen oikeisiin asioihin, ei ole vain hyödyllistä vaan on myös erinomaisena lääkkeenä sille, mihin tämä subversiomenetelmä tähtää eri yhteiskunann osa-alueilla. Koskien myös eri ihmisryhmiä. Fundamentti on jo aiemmin osoittanut, että ainoa mikä menee hierarkiassa eturyhmien edelle, on itse puolue. |
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti