Entä sitten Jaana Pelkonen, joka käytti tilaisuutta hyväkseen, ja puukotti oitis puoluekaveriaan selkään? Pelkonen edustaa tässä paletissa poliittista broileria. Tiedäthän sen klassisen, kokoomuslaisen silmänkääntötempun? Sen nätin, poliittisen kamikazeohjuksen käyttämisen, jossa siis Pelkonen lapsekkaan innostuneena laitetaan laukomaan niin kansaa kutkuttavia ja myös osuviakin huomioita esim. holhouspolitiikkaa vastaan - jotain mistä kukkahattutädit pahastuisivat, etenkin jos kuulisivat ne joltain kannattamaltaan porvarillisten arvojen kokoomuslaiselta; siltä jolla on aina ollut "jakaus luotettavasti oikealla puolella". Mutta toisaalta, Pelkonen myös laukoo näitä kokoomusnulikoidenkin suosimia, enemmän tai vähemmän sosiaalidarwinistisia uudistusehdotuksia. Unohtamatta tietenkään poliittisen korrektiuuden vaatimaa, moniarvoisuuden ilosanoman julistamista, niin sanoissa kuin teoissa.
Miksi näin? Siksi, että se on kätevä kepillä jäätä-käytäntö. Nimittäin näin kaikki hyvä huomio sataa puolueelle, kun taas sammakot voidaan luokitella irtisanottujen lausuntojen mappi Ö:hön, jolloin moinen käytöskin menee "edustajan poliittisen kokemattomuuden piikkiin, sillä ei kai nyt meillä tuollaista ääneen sanota!".
Saapa nähdä miten käy Sinuhe Wallinheimolle, saako hän armon "keisarin vaatetuksesta vihjailusta", vai todetaanko virallisen totuuden totuuskomissiossa, että tälläinen peli ei vetele?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti