tiistai 25. helmikuuta 2014

"Puliveivariministereistä"

Paavo Arhinmäen vasemmistolainen puoluesuuntaus on tuttu siitä, että se rakastaa holhoamista, ja pitää sitä ratkaisuna kaikkiin yhteiskunnan epäkohtiin. Vaan eikö olisi syytä aloittaa se kuitenkin omasta kultapojasta?

Vaikka kyllä oikeallakin osataan. Tenuseipäitä meillä on ihan kaikkialla. Muistan vielä kun Jyrki Katainen oli silmä mustana lehdistötilaisuudessa, ja veteli loiventavia kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kukkaruukku oli virallisen tiedotteen mukaan hyökännyt hänen kimppuunsa, miehen palaillessa kotiin kokoomuslaisista vaalivalvojaisista. Nämä juhlathan olivat sitten ne, kun tämä Mr pää edellä tilanteisiin, pääsi päättämään meidän asioista. Sillä seurauksella, että näitä oloja ei kestä enää kukaan selvinpäin.

Liekö sitten elitismi leviämässä yhä pidämälle, enkä nyt meinaa Arhinmäen 3500€ "työläisrannekelloa", vaan esim. sitä miten kiristys ja holhoaminen ravintola- ja anniskelualalla johtaa siihen, että kansa ei enää pääse edes korjaamaan baareihin sitä, mikä on eduskunnassa väännetty rikki? Samalla kun itse syylliset tanssivat, enemmän tai vähemmän kirjaimellisesti, ripaskaa virka-aikana, vaikka ihan oikeitakin hommia olisi hoidettavana.

Ei kommentteja: