Gandhinhan nyt jokainen tietää.
Mutta ehkä harvempi tietää miestä joka murhasi hänet.
Kyseessä on intialainen hindutva-aktivisti Nathuram Vinayak Godse.
Kun tälläistä tapahtuu, tulee ensimmäisenä mieleen että "maailma on täynnä hulluja, murhaajia ja sellaisia joiden ei olisi pitänyt edes syntyä" - tappaa nyt suuri hyväntekijä ja ikoni kuten Gandhi.
Hieman vastaavat ajatukset kävivät minullakin mielessäni miettiäessäni asiaa.
Itse en puolusta moista käytäntöä. Ja eikö Kainin tie ole joutua karkoitetuksi ja asemaan jossa joku aina perii sen vähänkin minkä luulit omistaneesi?
Vaan tämä asia on jotain mikä kannattaa katsoa syvämmältäkin. Me tiedämme, että historia toistaa itseään, ainakin jos sen antaa toistaa.
Ensimmäisenä lähdemme katsomaan, että kuka oli kyseessä kun puhumme Nathuram Godsesta, miehestä joka vielä kouluaikoinaan kunnioitti Gandhia syvästi ja joka vielä ennen murhaa kumarsi hänelle.
HUOM: Tämän tekstin ei ole tarkoitus ylentää murhaajaa, eikä nollata Gandhin saavutuksia tai edes persoonaa. Tämä voi sen sijaan tuoda tietämättömille vaikeuksia asennoitua, ja tiedonjanoisille monta ahaa-elämystä, jotka eivät silti välttämättä ole helppoja hyväksyä. Todellakin, eikö suvaitsevaiseksi itseään sanova ole kaikkein suvaitsevaisin kun hänen kantansa on ainoa dominantti ja muut samaa mieltä?
Kuka?
Mies oli siis intialainen aktivisti, sen lisäksi että hän oli myöskin kansallismielinen mies joka kuului olettettavasti ainakin kahteen eri järjestöön, jot ka olivat nimihirviöt Akhil Bharatiya Hindu Mahasabha - joka erityisesti oli noussut vastarintaan muslimien nousua vastaan, ja Rashtriya Swayamsevak Sangh, puolisotilaallinen ja oikeistolainen kansalaisjärjestö, joka tosin väitti Godsen eronneen heistä 30-luvulla. Ensiksi mainittu tuki Gandhia tämän kansalaistottelemattomuuden promotoimisessa, mitä tulee brittimiehitykseen, mutta Naturam itse ei tosin uskonut Gandhin väkivallattomaan vastarintaan - eräs perustavanlaatuinen syy miksi hän päätyi siihen mitä teki.
Lisäksi, ennen kun hänet leimataan väkivaltahulluksi, aikansa äärioikeistolaiseksi, niin pitää muistaa että hän silti vastusti kastilaitosta (lounasti avoimesti eri kastisten kanssa rikkoakseen kastijärjestelmän ja kuului anti-kastiorganisaatioihin), piti hyvänä Gandhin vertailevaa uskontotutkimusta ja toimintaa, jossa Gandhi saattoi rinnan käyttää niin kristittyjen, muslimien kuin hindujenkin kirjoituksia - mutta ongelma oli siinä, että Gandhi ei, kuten eivät nykyisetkään suvaitsevaiset, uskaltanut käyttää muslimeille ei-muslimimateriaalia kun taas suvaitsevaisille hinduille hän saarnasi käyttäen muslimien materiaalia! On selvää ettei tuollainen ole reilua, tai todellista suvaitsevaisuutta vaan takuulla raivostuttavaa kenelle tahansa. (Todellakin, tämä saattoi tapahtua hindujen temppeleissä, joissa luettiin Koraania, mutta ei koskaan niin päin että moskeijoissa oltaisi luettuja gitoja).
Ja hän myöskin oli myöskin toimittaja, joka kirjoitti lehteen (Hindu Rashta 9/7/1947) viestin muille Intian kansalaisille (suomennos minun) :
"Veljet! Meidän äitimaa on hakattu palasiksi. Kotkat ovat repineet hänen ihonsa kappaleiksi. Hindunaisia raiskataan keskellä katuja. Miten kauan me suvaitsemme tälläistä? On häpeä miten hindulaisten lakshien on elettävä omassa maassaan kuin he olisivat pakolaisia. Minun sydäntäni polttaa raiskatut naiset."
Samoin, hän tunsi Gandhin ja hän tunsi myöskin ihmisiä joiden puolesta heidän molempien piti taistella. Kun Gandhi oli ryhtynyt nälkälakkoon pakistanilaisten oikeuksien puolesta, sanomanaan "hindut laskekaa aseenne". Mies kertoo ettei milloin voi unohtaa päivää, tuota paaston päivää kun köyhä hindu tuli Gandhin tykö ja sanoi: "Minä lasken aseeni sillä en halua kuolemaasi omalletunnolleni, vaan minä pysyn kotonani perheeni kanssa (muslimialueella". Mutta tuona yönä Godse kertoi vierailleensa tuon miehen tykönä, ja sai nähdä miten koko tuo miehen perhe oli syvän järkytyksen vallassa: muslimimellakoitsijat olivat tuolloin tappaneet hänen ainoan, 8 vuotiaan poikansa. Nyt, tuo aseensa laskenut mies jolla ei ollut mitään millä puolustautua noita muslimipetoja vastaan, heitti kuolleen poikansa elottoman ruumiin Godsen käsille ja sanoi, täynnä pohjatonta katkeruutta ja murhetta: "Ota, ja vie tämä veri sinun mahatmallesi ja kerro hänelle, että jos hän enää koskaan menee paastolle, hän saa päättää sen - ei juoden appelsiinimehua, vaan lapseni verta!"
Tämä on se mies joka murhasi Gandhin.
Mies joka muuttui vihaksi ja päätti ettei hän voinut enää antaa Gandhin elää, vaan hänet pitäisi teloittaa niin, että se on tapahtuma jossa todistajat näkevät kuka teloittaa ja kenet.
Näistä saaduilla vauhdeilla pääsemmekin sitten varsinaisiin syihin jotka voivat järkyttää maailmankuvaasi ja valmiiksi annettuja totuuksia mitä tulee tapahtumiin, ja ihmisiin. Ideoihin ja ilmiöihin.
Syitä.
Siispä, mitkä ovat syyt siihen että hän murhasi Gandhin?
Ensinäkin, merkittävimpänä syynä lienee se, että hän tiesi täsmälleen sen minkä me tiedämme tänään ja minkä niin moni kansakunta joutui kokemaan käytännössä, on uhka nimeltä Islam.
Se ei neuvottele, vaan se lähtökohtaisesti ja jopa uskonnollisena opinkappaleenaan (Jihad) on luonteeltaan arabinationalistinen ja äärimmäisen imprealistinen uskonto joka ei neuvottele vaan hyväksyy daar es salaam:in - "rauhan talon" vasta kun kaikki ovat sille alamaisia, sitä ennen he ovat jatkuvassa, passiivisen tai aktiivisen sodan tilassa joka on nimeltään daar el har "sodan talo".
Nathuram Godse ymmärsi tämän uhan. Sota intiasta ei ollut vain brittejä vastaan, joiden vallan alla he olivat, vaan heitä uhkasi samalla uusi ies, joka olisi vieläkin sortavampi ja joka totalitaristisempi. Ja se oli Islam.
Gandhi, kaikella kunnioituksella, ei ymmärtänyt tätä.
Godsen kääntyi häntä vastaan koska hänen mukaansa Gandhi antoi liian helposti ja liian monessa asiassa periksi muslimeille, ja tämä oli hänen mukaansa ei vain vastoin kansallista etua, vaan suoranaisesti jopa epäoikeudenmukaista omaa kansaa kohtaan. "Paastoaminen kuoliaaksi"-taktiikkaa koitettiin käyttää liian monessa kysymyksessä vastauksena.
Eräs anti-kansallinen piirre ja suoranainen rikos josta hän syytti Gandhia oli Intian jakaminen - tila jossa siis maa jaettiin muslimien Pakistaniin ja hindujen Intiaan. Kansallisessa mielessä tälläinen kulttuurillinen yhtenäisyyden menetys ei ole hyvä asia, vaikka toisaalta ei täysin pahakaan sillä se takaa oma reviirit. Heikkoutena tässä oli kuitenkin se sama mikä oltaisi myöhemmin huomattu, eli jatkuvat kollektiiviset yhteenotot ja kansallinen jakautuminen. Kansallisessa yhteiskunnassa pitäisi olla aina yksi dominoiva arvo, etenkin mitä tulee uskontoon. On selvää ettei islaminkaltainen uskonto jota voidaan verrata luonnevikaiseen häirikköön joka luulee että lempeys ja hyvät käytöstavat häntä kohtaan on joko merkki hyökkäystilaisuuden avautumisesta tai vastustajan heikkoudesta.
[Olisi poliittisesti epäkorrektia lisätä edelliseen se, että Islam on maailman syöpä, tai jokaisen kansan ja kulttuurin lihansyöjäbakteeri - ollut ja tulisi aina olemaankin. Sen sijaan annan esimerkiksi kuvia jotka sanovat enemmän kuin 1000 sanaa. Nämä kuvat eivät osoita kauheuksia joita Islam on saanut aikaan, tämä osoittaa sen mitä kaikkea olisi voinut olla: Afganistan 50- ja 60-luvuilla, ja sitä voi verrata tämän päivän Afganistaniin ja todeta mihin suuntaan islamisoituminen on vienyt kehitystä]
Lyhyesti, Nathuram Godse näki väkivallan yksinomaan itsepuolustuksena ja selviytymistaistelun välineenä selkeää uhkaa vastaan.
Tai kuten eräs minun ja myös yllättäen Godsenkin lukema kirjoittaja ja hengellinen henkilöhahmo, Swami Vivekananda kirjoittaa kirjassaan Jnana Yoga (suomennos minun) :¨
"Tällä linjalla muhammedilaiset olivat parhaita; jokainen askel jonka he ottivat eteenpäin oli tehty miekalla - Koraani toisessa kädessä ja miekka toisessa: "Ota Koraani, tai sinun on kuoltava; ei ole valinnanvaraa!" Sinä tiedät historiasta kuinka ilmiömäinen oli heidän menestyksensä; kuuden sadan vuoden ajan mikään ei voinut vastustaa heitä, kunnes sitten tuli aika kun heidän tuli itkeä pysähtymistään. Niin tulee olemaan myös muiden uskontojen laita, jos he seuraavat samoja menetelmiä. Sellaisia vauvoja me olemme!"
Mutta välikysymyksenä voidaankin nyt kysyä, että eikö silti Gandhi ole tässä se joka suvaitsevaisuudessan oli myös hengellisesti oikeassa ja että hänen toimensa ovat opetus myös länsimaisille kuten kristityille siitä mitä Jeesus tekisi?
Hyvä kysymys.
On totta, että Raamattu puhuu pasifismiin viittaavista asioista. Eräs niistä on posken kääntäminen, mutta se ei ole suinkaan ainoa esimerkki tai kannanotto. On sanottu että käännä toinenkin poski merkitsee peräänantamattomuutta ja sitä että et anna vastustajan provokaation aiheuttaa sinussa tarvetta menettää sijantiasi ja liikkua hänen tahtomaansa suuntaan (tuohon aikaan läimäytys poskelle oli haaste, ja yleensä se siis vielä päätettiin vielä läiskäsemällä toiselle poskelle). Ja tuohon aikaanhan oli määrättyjä tapoja, jotka löytyvät jokainen tuon kyseinen kohdan yhteydestä.
Tämä nimenomainen poskikohtahan liittyi siihen, että ylemmässä yhteiskuntaluokassa oleva löi alempaan luokkaan kuulunutta "rystypuolella". Näin ollen, mitä tuosta seurasi, oli että seuraavaksi ala-arvoisemman arvo olisi kohonnut kun loukkaaja olisi joutunut lyömään tätä avarillla. Jeesus käytti aika paljon, kuten alkuseurakunta yleensäkin, tuollaisia aika nokkelia ja viisaita keinoja mennä eteenpäin. Jeesuksen aikana, tai juuri hänen jälkeensähän oli myös kilpaileva messias, "Tähden Poika", nimeltään joka sitten käytti zeloottien* lahkon mentaliteettia ja vittuunnutti roomalaiset oikein urakalla. Ne pisti suoraan fyysisen kapinan pystyyn, ja kohta kävi kuten Jeesus sanoi: temppeli pistettiin maan tasalle. Tätä edelsi se, että kapinalliset olivat jokainen linnouttautuneet sinne (jouduttuaan ensin perääntymään, kun roomalaisiahan tuli jatkuvasti lisää), heillä riitti kyllä hyvin aineksia olla siellä, mutta ongelma tuli kun roomalaiset otti juutalaisia orjia ihmiskilvikseen ja tulivat läpi. Tätä seurasi se, että porukka teki joukkoitsemurhan, ja eloonjääneet saivat vähemmän mairittelevan kunnian kapinoinnista.
(* = Nämä lahkothan ovat kiehtova osoitus siitä miten historia toistaa itseään; fariseukset olivat hurskastelevia hyväntekijöitä, mutta samalla irvokkaan omahyväisiä ja tekopyhiä - aivan kuten meidän aikamme suvarit ja kumppanit. Saddukealaiset taas olivat maallistuneita, porvarillisia roomalaisten kanssa kansainvälisiä suhteita sovittelevia yläluokan edustajia - Kokoomus. Sitten oli vielä undergroundryhmittymiä, kuten erämaahan korruption maailmasta poistunut veljeskunta eli essealaiset ja sitten tietysti zelootit, ne joihin Judas Iskariotin sanottiin kuuluneen, he olivat kutakuin sama kuin meidän aikamme väkivaltaan valmis äärioikeisto tai äärivasemmisto.)
- En sano tietäväni tämän oikeaa laitaa, ja en nyt aio myöskään mennä asian tulkintaan tämän enempää, vaan tuon esille muutamia mielenkiintoisia ja opettavaisia kohtia.
Tiedän että tietyt vastaanämpyttäjät riemastuvat ja alkavat nyt ottaa vastakkainasetteluksi vaikkapa kristittyjen miekkalähetystä (jos tuo edellinen vastaus ei kelvannut).
Nyt, jokainen voi itse tulkita oliko ristiretket raamatullisia vaiko peräti uskosta luopumista? Sen tiedämme, että ainakin eräänä syynä niihin olivat jälleen kerran muslimit, jotka olivat valloittaneet Jerusalemin itselleen ja vallitsivat sitä tyrannien elkein (he tappoivat sinne matkanneita kristittyjä pyhiinvaeltajia, joten katolisen kirkon kosto oli sen suhteen ymmärrettävä).
Mutta katsotaan alkuperäistä Taivasten Valtakunnan ilmoittamista:
10:7 Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' >> Jakeen lisätiedot
10:8 Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.
10:9 Älkää varustako itsellenne kultaa, älkää hopeata älkääkä vaskea vyöhönne,
10:10 älkää laukkua matkalle, älkää kahta ihokasta, älkää kenkiä, älkääkä sauvaa; sillä työmies on ruokansa ansainnut.
10:11 Ja mihin kaupunkiin tai kylään te tulettekin, tiedustelkaa, kuka siellä on arvollinen, ja jääkää hänen luokseen, kunnes sieltä lähdette.
10:12 Ja tullessanne taloon tervehtikää sitä.
10:13 Ja jos talo on arvollinen, tulkoon sille teidän rauhanne; mutta jos se ei ole arvollinen, palatkoon teidän rauhanne teille takaisin.
10:14 Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne.
Voisiko sen enää sanoa tuota selvemmin?
Toinen pointti, ja tähän paremmin sopiva pointti on apostoli Paavalilla. Tältä juutalaisuudesta kristillisyyteen kääntyneeltä innokkaalta apostolilta on peräisin se kuuluisa iskulause kuin: "Ei esivalta turhaan miekkaa kanna".
13:3 Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen;
13:4 sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee.
Tämän pointin todella moni "hengellinen suvaitsevainen anarkopasifisti" unohtaa.
Emme me elä täydellisessä ja idealistisesti moitteettomassa maailmassa, vaan päinvastoin, siksihän hengellisten pitää pyrkiä herättämään ja valaisemaan heitä jotka vaeltavat pimeydessä!
Kyse on rauhan lisäämisestä ja rakentamisesta, mutta ei siitä että sen rakentajat annetaan uhreiksi heille jotka tekevät elämästä helvetin!
Suomi on kristillinen valtio, ja nämä ohjeet sen on syytä muistaa myös sille invaasiota yrittäviä tahoja vastaan.
Kristillinen valtio epäilemättä ei ole sellainen joka siis olisi kiinnostunut valtaamaan muiden maita, vaan se on maa joka kuin leijona puolustaa omiaan! Katsoka tarkkaan mitä ne tahot edustavat, jotka promotoivat aseistariisumista - kyllä vai ei, kannattavatko he suvaitsevaisuutta vihamielisiä vieraita arvoja ja uskontoja kohtaan? Entä omien terveiden arvojemme täydellistä poispyyhkimistä?.
Kristinusko ei ole niinkään ensisijainen valtiouskonto, vaan se on jotain mikä alkaa ja päättyy yksilöön, joka on osana yliuniversaalia kokonaisuutta. (Vaikka allekirjoittanut pitääkin kristillisyyttä aitosuomalaisena uskontona, jonka tulisi olla se virallinen uskonto ja kansallisen arvokysymyksen vastauksena - se on ollut siitä saakka uskontomme kun maamme on ollut itsenäinen ja kuuluu olennaisena osana perusarvoihimme! Ne puheet joistain ruotsalaisten ja venäläisten esi-isiemme palvomista saunatontuista ja pökkelökannoista jätän omaan arvoonsa ja sanon: emme me nyt missään Afrikassa ole jossa fetissien kanssa tarvitsisi pelata!)
Kyse ei tässä myöskään ole siitä, että nationalismissa mentäisi niin pitkälle että yksi kansa tehtäisi niinkään ylivertaiseksi muihin nähden, vaan pikemminkin kyse siitä ettei tämä maa ja valtio ole ainakaan huonompi kuin joku muu maa, vaan vähintään yhtä hyvä! Tällöin niin uskonnon kuin kansalaismielisyyden irvikuva on Islam, jonka rajattoman verenhimon ja valloitushalun uhriksi ei ole velvollisuus joutua yhdenkään kansan, eikä edes kansalaisen! Tällöin isänmaallisuus josta puhun on kuin terveet rajat, ja immuniteetti, vastaan jotain mikä leviää kuin taudinaiheuttajat kohti uutta uhriaan, tai elintilaa mitä kyseinen kasvain vaatii kasvaakseen. Ja tätä luonnollisesti edesauttaa sairaudenlietsojat ja vapaat radikaalit entisestään.
Entä sitten ne muut seikat joista hän syytti Gandhia? Seuraavat perustuvat Nathuram Godsen omiin selvityksiin. (Jotka löytyvät pääsäntöisesti selvityksestä nimeltä Nathuram Godse: Answer to the Charge Sheet)
- Yksinjohtajuus. Gandhille eivät sopineet muut kuin hänen omat mielipiteensä, ja täten hänen seuraajiensa oli pakko hyväksyä hänen erehtymättömyytensä. Tällöin vain Gandhin päätös siitä mikä on oikein ja mikä on väärin, on se minkä mukaan muidenkin tulee mennä. Kansalaistottelemattomuus-liike eteni ja perääntyi yksin ja ainoastaan sen mukaan mitä Gandhi päätti. - Toisaalta, vahvan ja päättäväisen johtajan ei tule ollakaan tuuliviiri, mutta kompassi kylläkin.
- Gandi ei ollut silti omaperäinen ideologiassaan mitä tulee totuuteen ja väkivallattomuuteen, vaan Godsen mukaan ne eivät olleet mitään "uutta tai omaperäistä" vaan olivat jokaisessa vastaavassa liikkeessä läsnä. Vaan itse asiassa hän piti Gandhia itsepetoksen vallassa olevana, ja sanoi että se väkivallattomuus jota hän ajaa, johtaa kanssakansalaisiaan levottomuuksien ja väkivallan uhriksi. [Vaikka pitää sanoa tuosta alkuperäisestä argumentista se, että vaikka olisi ollut muiden idea tai ei, niin ei pyörää ole pakko keksiä uudestaan; Gandhi vain osasi "ajaa" tuota pyörää paremmin kuin muut].
- Omasta kansasta piittaamattomuus ja Islamin syleily. Tämä on luultavasti se suurin epäkohta kaikista. Tämä ei ole edes niinkään mielipidekysymys josta voidaan keskustella, kuten nuo muut, vaan tässä on pohjalla faktuaalisia tapahtumia. Itse asiassa Gandhi oli ilmeinen ja suora muslimien tukemisessa. Tähän kuului mm. All-India Muslim League:n avoin tukeminen, pan-islamilaisen Khilafat-liikkeen tukeminen, Arganistanin amiraatin tukeminen ja hyväksyminen tämän hyökättyä Intiaan, Swami Shraddhanandn murhasta vaikeneminen kun tämä joutui muslimin surmaamaksi, Mappilan mellakoissa tapahtuneen joukkomurhan/pakkokäännytyksen kieltäminen missä muslimit surmasivat massoissa hinduja jotka eivät alistuneet, eikä sympatiat All Muslim Leagueta kohtaan lakanneet näiden taas kerran surmattua hindulaisia Direct Action Day:na! [Täytyy sanoa, että jopa allekirjoittaneen kunnioittava kuva Gandhista saa tässä melkoisen särön! Tuollainen on äärimmäisen törkeää, ja suoranainen lojaaliusrikos johtajalta seuraajiaan kohtaan]
- Gandhi yhdisti intialaiset, vain jotta voisi samalla erotuksen veitsellä jakaa heidät jälleen. Kuten hän sanoi: "Tänään muslimit ovat ottaneet yhden osan kansakunnastamme. Huomenna sikhit voivat vaatia itselleen Punjabia. Uskonnot on jälleen jaettu kasteihin. Lahkot alkavat vaatia alalahkoja! ... Miksi edes taistelimme yhdistyneenä brittejä vastaan jotta saavuttaisimme itsenäisyyden, emmekä erikseen?"
Nyt, tässä on myöskin jotain mistä niin usein Fundamentti paasaa: Ottakaa oppia historiasta.
On selvää että vastaava suvaitsevaisen pelkuruuden, ja toisaalta suoranaisen epäoikeudenmukaisen kohtelun nimissä menevä maailmanparantaminen, joka maksoi Gandhille hänen elämänsä (ja monille muille intialaisille todennäköisesti heidän elämänsä) on jotain mikä elää vielä tänäkin päivänä.
Ja on selvää että vallitseva politiikka tietysti tekee, oikeastaan monessa asiassa (myös täysin ansaitusti) Gandhista ikonia, mutta myös heidän omaa ikoniaan. Mutta kuten tämä selvitys paljasti, niin siinä asiassa: Jäljet johtavat sylttytehtaalle.
Mikä myös pahinta, että se mistä Gandhia syytettiin - eli omiensa unohtaminen, tapahtuu meille meidän valtion ja sen päättäjien toimesta!
Rauhaan kuuluu yleensä määrätty harmonia, ja harmonia tarkoittaa tasapainoa, ja se mistä varoitan on disharmoniaa, vakavaa dialektiseen konfliktiin ajavaa epätasapainoa.
Lopuksi vielä aiheesta dokumenttin pätkä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti