Seuraava teksti ei ole minun, se on Pentti Saarikosken, mutta olen aina pitänyt siitä ja se sopii erinomaisesti tämän blogin hegemoniaan.
Keventäköön tätä raskasta asiapitoisuutta nyt tämä toivorikas, taistelutahtoinen ja kaunis lyriikka.
En anna heille anteeksi sillä he tietävät hyvin mitä tekevät.
He haluaisivat minun kirjoittavan tuulesta, linnusta ja puusta kauniita lauluja, joita he sielunsa virkistykseksi lukisivat iltaisin, unohtaakseen mitä ovat päivällä tehneet: myrkyttäneet tuulen, tappaneet linnun ja puun.
En jätä heitä rauhaan.
En heidän mielikseen hio sanojani käsittämättömiksi, en odota kunnes he ovat ehtineet rakentaa vankilansa ympärilleni, en usko heidän tietoonsa, en heidän rahaansa, en heidän jumalaansa enkä heidän voittoonsa.
He kasvattivat minut, he yrittivät nujertaa minut uskolliseksi palvelijakseen, ja nyt he ovat vihaa täynnä kun näkevät ponnistelujensa menneen hukkaan, minusta tuli heidän vastustajansa, ja kaikki heidän opetuksensa kääntyvät heitä itseään vastaan.
En jätä heitä rauhaan, ennen kun heiltä on otettu pois valta jolla he hallitsevat ihmisiä, nyt kun he eivät enää pysty hallitsemaan asioita, he ovat liikemiehiä ja heille on aina maksettava enemmän kuin he maksavat, mutta minä maksan heille samalla mitalla kuin he ovat maksaneet minulle, he ovat myrkyttäneet tuulen, tappaneet linnun ja puun, minun iloni kaikki.
He omistavat maan, ja he omistavat taivaan, mutta maa ja taivas eivät ole heidän puolellaan, he tietävät sen ja siksi he varustautuvat sotaan, he tuhoavat maan ja taivaan mieluummin kuin luopuvat omistuksestaan.
En usko heidän voittoonsa, sillä heitä on yhä vähemmän, ja yhä enemmän on niitä jotka eivät odota toimettomina, meitä on yhä enemmän, heidän asuntojensa ahtaudessa, heidän kouluissaan, heidän tehtaissaan, meitä on yhä enemmän, yhä enemmän he tarvitsevat meitä, yhä vähemmän me tarvitsemme heitä, me olemme jo kyllin kauan kantaneet heitä harteillamme ja sietäneet heidän epäkelpoa hallitustaan, heidän huonoa taloudenpitoaan, heidän vääriä oppejaan.
Me kannamme heitä harteillamme, eikä meidän tarvitse muuta kuin suoristaa selkämme, ja he putoavat, eikä meidän tarvitse muuta kuin avata suumme, ja he vaikenevat, lintu laulaa taas, puu viheriöi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti