Sitä joko räjäytetään taivaan tuuliin, aina ulkomaita myöten tai sitten ei millään huolita sitä. Mutta poru kurkussa julistetaan kansalle miten ollaan konkurssin partaalla.
Suomessa vapautui tuote, joka on vähemmän haitallinen ja halvempi kuin savuke, ja menee kuin kuumille kiville. Joten, valtiolla hätätila päällä: - Apua, kieltäkää noi heti! Myös valtio: - Miten saataisi lisää rahaa?
Eräs mikä tätä kaikkea selittää on maan tapa nimeltä suhmurointi. Sen takia kaikki menee aina kansan kannalta pieleen, mutta suhmuroijain taskuihin kyllä tulee kapitaalia sen johdosta.
Otetaan nyt vaikka nämä nikotiinipussit. Onko mikään ihme, ettei niitä ole näkynyt kaupoissa aiemmin, vaikka näitä nyt kauppoihin tulleita pusseja olisi saanut sillä sallitulla 4mg:n nikotiinipitoisuudella? No, jostain syystä Zonnicia kyllä sai, mikä on totta kai se Virallinen Totuus ™ tässä asia - niille on annettu markkinat haltuun ja jos/kun nyt nämä vapautuneet nikotiinipussit kielletään, on ilmeistä että Zonnic jää. Kilpailua kun ei kapitalismissa hyvällä katsota ja kapitalismissa se lopulta menee aina näin - kilpailu on hauskaa niin kauan, kunnes joku ottaa markkinnavallan, jonka jälkeen touhu on kuin kommunismissa - DDR:n valintatalossa ei tarvitse syytä suotta vaivata päätään sillä kumman tuotteen ostaisi.
No, yritetään silti, tässä aloite aiheen tiimoilta, pidetään terve kilpailu voimissaan ja sairas holhous kurissa:
On aika avata täysin uusi juttusarja, joka käsittelee huijarifirmoja. Mikäpä olisi sille parempi avaus, kuin Liskopate Parkkipate - joka on niin huomattavan maineen jo saavuttanut, ettei se uskalla edes pitää julkisena tietona sitä missä sen päämaja sijaitsee! (Allekirjoittanut epäilee, että se on Beelsebupin hännän alla)
Yksityiset parkkivalvontafirmat ovat sikoja.
Auton etupenkille laitettu ainoa parkkikiekko ei kelpaa, koska kiekon on oltava "näkyvällä paikalla tuulilasin sisäpuolella".
Kuitenkin sama firma sakottaa kahden kiekon käytöstä, jos lasilla on yksi, ja penkillä toinen kiekko!
Tässä maassa on yhtä jos toista laillistettua rikollisuutta, mutta tämän firman kohdalla epärehellisyys ja ahneus on bisneksen ydin. Näiden toistuvien uutisten esiintuomien konnuuksien lisäksi tälle firmalle kun on tyypillistä, että se ensiksi kiskoo aggressiivisesti korkoa sakoista, jonka päätteeksi se sitten haastaa vaikka oikeuteen tämän "sopimuskumppaninsa" - asia mikä on muutenkin kyseenalainen, sillä kukaan näiden "sakottama" ei ole tehnyt näiden iilimatojen kanssa ensimmäistäkään sopimusta, sen lisäksi rämän kiskurifirman mielestä se on täysin kohtuullista, että todistustaakka on vastaajalla eikä heillä.
Mutta kun seuraa rahaa, niin selviää myös, ettei tämä käytäntö ole siksikään ihme, sillä tämä heidän perittäväänsä hoitava perintätoimisto on heidän omassa omistuksessaan. Näiden uuvattien koronkiskontafirman nimi on siis osuvasti Uuva.
"UUVAN tausta on värikäs. Se syntyi nimenmuutoksessa vuonna 2019, kun yhtiön aiempi nimi KTC Finland tahri maineensa piratismikirjeiden lähettäjänä.
KTC Finland päätyi viranomaistutkintaan lähetettyään aikuisviihdesisältöjen jakamisesta epäillyille perintäkirjeitä. KTC:n toimitusjohtaja Reijo Tapio Järvinen kertoi tuolloin lopettavansa perinnän ”asiasta koituneen runsaan huomion johdosta”.
Vaikka yksityistäminen ei automaattisesti olekaan paha asia, ei se ole myöskään automaattisesti hyväkään asia. Esim. Jos nyt katsomme miten taksit ovat muuttuneet sen myötä sellaisiksi ettei niihin enää kunnon kansalainen tohdi astuakaan, ei pysäköinninvalvonnankaan puolella asiat ole sen paremmin. Ensiksi mainittu toki liittyy enemmänkin globalismin suomiin "lahjoihin", kun taas tämä jälkimmäinen ilmiö on kapitalismille tyypillinen ilmiö: jos kommunismi ei siksi toimi, koska ihminen on ahne ja itsekäs, ei myöskään kapitalismi toimi siitä samasta syystä. Jollain ihmeen ilveellä homma aina karkaa hanskasta, kun siitä tulee ahneuteen perustuvaa.
Mutta tämä kaikki nostattaa kysymyksen: Mitä kansalainen voi tehdä tämän vitsauksen kanssa?
Ratkaisuiksi jää tietysti taistella vastaan, mikä kieltämättä voi olla hieman kohtuuton vaatimus, koska tavan kansalaiselta se vaatii paljon pokkaa ja mahdollista alkupääomaa. Tämä siksi, koska kuten edellä jo mainittiin, se yleensä tietää oikeudenkäyntiä, mutta onnistuessaan sen hedelmät ovat maukkaita:
On myöskin muistettava, että näiden pääasiallinen keino kerätä rahaa on sopimukset yritysten ja taloyhtiöiden kanssa. Se on se koko toimintansa ydin, sillä tiettävästi nämä yksityiset voivat "sakottaa" vain reviirillään.
Voikin siis spekuloida, että mikä olisi näiden vampyyrien kohtalo, jos niitä käyttäville yrityksille kyllin moni asiakas toteaisi, että on turha odottaa asiakkuutta jos siellä myös operoi tällainen huijarifirma. (Toisaalta, tällainen asiakkailta tuhansia euroja repivä pysäköintifirma voisi etiikansa mukaisesti silloin sanoa sen kanssa yhteistyössä olevalle yritykselle, että kyllä kannatti palkata heidät, sillä nyt ei ole enää lainkaan väärinpysäköityjä autoja, kun niitä ei ole enää parkkipaikalla näkynyt laisinkaan!)
Taloyhtiöt päättävät kokouksissaan sen kuka hoitaa pysäköimisen kyttäämisen ja sen hoitaako sen eettinen vaiko epäeettinen firma. Ei ole heille hyvää mainosta jos muuttaminen palkitaan yllätysvoitolla, vain koska he ovat antaneet reviirinsä ruokamaaksi kaikkien inhomalle rosvofirmalle. Sitäkin kun on käynyt, että muuttajat ovat saaneet kärsiä nahoissaan kun ovat muuttaessaan erehtyneet siirtäneet muuttokuormaansa - pitää näet ajaa paku parkkipaikalle ja kantaa sohvakalusteet sieltä sisälle! Pitäisi olla sanomattakin selvä, että sellaisesta sakottaminen on kohtuutonta, eikä sellaisessa ole kyseessä muu kuin pelkkä kusipäisyyden motivoima ahneus. (Vertauskohde on polkupyöräterroristeissa, juuri niissä hinttitelineeseensä sidotuista spandexohjuksissa, jotka napsivat kuvia autoista jotka ovat työajossa pysähtyneet lastaamaan lastia; kun on vain oikeuksia, ei siinä voi silloin nousta ja taluttaa, ei edes hidastaa.)
Tässä vielä erityisen suositeltava blogi (ja kirjoitus) aiheeseen liittyen:
Viime kuukausina on ollut havaittavissa "puolueettomien" toimittelijoiden offensiivi miehiä vastaan kuin myöskin naisten rappion edistämiskampanjakin. Käsittelemme näitä tässä kirjoituksessa.
Ilmeisesti suurin virhe oli tehdä havainto siitä, että näin tasa-arvon aikana olisi hienoa, jos miehiäkin koskisi siihen liittyvä huomioonottaminen. Miehet ovat vähän kuin Suomi EU:ssa, eli maksaa saa, mutta mitään hyötyä siitä ei saa saada.
Vastaiskut nähtiin ei-niin-yllätävän median sivuilla.
Ehkä, jos elämme barbarismissa, mutta me emme elä siinä vaan modernissa hyvinvointiyhteiskunnassa. Nämä ovat kaksinaamaisia toki muutenkin, ja siksi aina pelaamassa likaisesti.
Viikon anti-miespropagandapläjäys. Vain ulkomaalainen mies ja suomalainen nainen on hyväsyttävä pari. Miesten kuuluu sitten seurata tätä vierestä. Mies ei myöskään saada seksiä eikä läheisyyttä. Miehen ainoa tehtävä on tehdä työtä, ja pyörittää yhteiskuntaa naista varten. https://t.co/r3WIzf4ujn
Mutta kun on. Se, ettei miehiltä kysytä mistä he pitävät, tarkoittaa vain sitä, että ne naiset jotka osaavat tarjota sen mitä mies haluaa, menee niiden ohi jotka ovat sellaisen yläpuolella mielestään.
Otetaan vaikkapa tämä juttu, jossa ei ymmärretä, että miehiä kiinnostaa se minkälainen nainen on, eikä se mitä tämä on saavuttanut.
Jos nainen ei pidä siitä, että mies pitää naisen ulkonäöstä. ja vaatii että kiinnostuu hänestä samalla logiikalla kuin naiset kiinnostuvat miehestä (status), niin silloin tällainen nainen karsii itse itsensä geenipoolista pois.
Mutta kuten tämän kauden avauksessa ilmeni, ettei tätä nykyistä "naisten kuuluu olla huoria, ja miesten inceleitä" -muotia myöskään kaikki naiset kannata.
😎 Totaalinen servaus! Feminiinen ja fiksu nainen servasi degeneraatit nykynaiset ja sai aikaan massiivisen someraivon. Jännä miten ko. suivaantuneet raivottaret julistivat seksin olevan perustarve jota ei saa kieltää, mutta kummasti heidän kanta on täysin eri incelien kohdalla. pic.twitter.com/WOOp7ngBKu
Tästä totta kai seurasi ulinaa. Eikä ihme, vastuullisuus on modernille naiselle kryptoniittia, ja heidän mielestä he ovat ansainneet kaiken, vain koska haluavat kyseistä asiaa. Niinpä asiassa ei pitäisi olla seurauksia sen enempää kuin kritiikkiäkään.
Stuntti alkaa olla nyt virallisesti ohitse, eikä varmaan tähän aiheeseen enää tulla juurikaan koskemaan. Tai ainakin sitä toivotaan.
Mutta otetaan nyt vielä pari mielenkiintoista havaintoa massakontrollin näkökulmasta.
Tässä taas esimerkki massakontrollin aseiden käytöstä. Eli media tuuttasi uutisten ja "tutkimusten" sekä näiden puhuvien päidensä avulla narratiivia, jonka mukaan ne jotka eivät ota rokotetta, eivät ole kunnon kansalaisia vaan hulluja syrjäytyneitä. https://t.co/xnEY3LYDhb
Viesti suoraan statusahdistuneiden lampaiden tajuntaan: "Jos ette ota suonensisäisesti tiedemehua - KUN ME SANOTAAN ETTÄ TEHÄN OTATTE - olette silloin hulluja työttömiä, eli se olisi tosi paha juttu. Ettehän haluaisi olla hylkiöitä, vaan menestyjiä? 🥰" https://t.co/MuAutfnY3r
Näin niitä massoja kontrolloitiin. Ollaakseen kelpokansalainen, pitää välttää negatiiviset konnotaatiot ja kuulua joukkoon, ei väliä mihin se joukko on matkalla.
Tässä maailmassa siitä syystä syntyy vaikutelma siitä, että profeetta ja hullu kävelisivät käsi kädessä; ne yritetään saada näyttämään yhdeltä ja samalta.
.- I SAILED A SULPHUR SEA, OF PUTRID FURIOUS FLESH
Eli, euroviisujen voittajaksi päätyi Ruotsin edustaja, ja vieläpä varsin kyseenalaisella tavalla, sillä kirjaimellisesti kansakunnat hurrasivat Suomea voittajaksi, niin siitä huolimatta "juryt" tiesivät paremmin ja varastivat voittomme nenämme edestä.
Tehdäänpäs nyt pieni ynnäily.
Suomi sai siis 18 maalta yleisöäänissä täydet pisteet. Ruotsi ei yhdeltäkään. Suomi sai 87% mahdollisista yleisöäänistä, mitä se olisi voinut saada. Jos Suomi olisi saanut 100% niin olisi silti yhden pisteen päässä Ruotsista. Ne on tarkkaan laskenut mitä juryjen pitäisi antaa. Käärijä sai raadilta vain 150 pistettä. Loreen 340 pistettä, mikä vaatisi että 30 maata antaisi 12p kansanäänestyksessä. Ruotsi sai 190 pistettä enemmän ammattilaisraadeilta ja Suomi sai 133 pistettä enemmän yleisöltä. Tämä on täysin älytön järjestely, eikä tämä ole reilua artisteja eikä maksavia äänestäjiäkään kohtaan. Kisojen ideana pitäisi olla sloganin mukaan "musiikin yhditämät kansat", mutta silti "eliitti" vain päättää. Ja lopputulokseen ei käytännössä ole ketkään muut tyytyväisiä, kuin ruotsalaiset ja "asiantuntijaraadit".
Entä Loreenin biisi?
Sen lisäksi että se oli varsin helposti sivuutettava radiosoittoviisu, se oli myöskin selkeä plagitaatti. Siitä ei ole kahta sanaakaan.
Joten näinä "current thing" -aikoina, asiasta tekee varsin irvokkaan se, että kyseinen kappale oli varastettu juuri ukrainalaiselta esittäjältä, Ukrainasta sodan takia siirretyissä kisoissa. voittokappaleeksi näin siis tuli ruotsalaisten omima biisi, maalta jota jo entuudestaan sorretaan toisen valtion toimesta. Ukrainassa ainakin tiedetään miltä meistä suomalaisista tuntuu, kun olemme olleet näiden naapuriemme kanssa myöskin historiamme aikana ns. vastaanottavana osapuolena.
Loreen tuskin itsekään tuntee itseään järin suureksi voittajaksi, sillä yleisö lauloi edelleenkin Suomen laulua, sinusta tulee sovitun pelin kasvot ja viimeistään nyt naamasi hierotaan se ettet ole edes ruotsalainen. Unohtamatta hänen saamia uhkailuja. Eihän se nyt hänen syy ole, että asiat on selvästi suhmuroitu.
Otetaan esimerkiksi seuraava kuva, josta selviää, että voittaja lipsahti tietoon jo ennen puolta yötä! (suurenna kuva)
Syyksi on epäilty kätevästi ensi vuonna olevia Abban 50 vuotisbileitä ja voihan se johtuakin siitä. Ikävä kyllä maailmassa on kovasti vähän ilmaisia lounaita. Näiden taustalla on suuret musiikkiteollisuuden takapirut, ja eiköhän Abban juhlista olla valmiita kiskomaan niin suuret voittojen maksimoimiset irti kuin vain mahdollista.
Lienee sanomattakin selvä, että kumman biisiä soitetaan seuraavat kuukaudet, ehkä vuodet radioissa ja juottoloissa.
Kappale nyt ei ole sitä genreä, jota allekirjoittanut vapaaehtoisesti juuri kuuntelee, mutta on sanottava, että kyseessä on siinä mielessä oikein oivallinen instalaatio näihin kisoihin, että kyseessähän on ironinen biisi. Se on ironiaa niin suomalaisuudesta, sekä koko euroviisuhumpasta. Se on tehty pilke silmämunassa, ja siten se myös pitää kuunnellakin - ja katsella.
Vielä on aika aikaista kommentoida oikein mitään uudesta hallituksesta, sillä se kun on yhä ns. kopelointiasteella.
Eikä siitä klähmimisestäkään meinaa toisaalta tulla oikein mitään.
Sitten kaikissa seuraavissa vaaleissa kaikki pienpuolueita äänestäneet nielkööt ylpeytensä ja antakoot tukensa ⬆️perussuomalaisille⬆️ Eihän tuota kokoomuksen likaista teatteria kestä erkkikään vai haluatteko, että saastainen ja moraaliton vihavasemmisto pääsee jälleen valtaan? 🇫🇮
— James Semajah Hirvisaari ™ 🇫🇮❤️✝️ (@JHirvisaari) May 7, 2023
Vihervasemmiston tapa on uhriutuminen ja määräily, kokoomukselle taas on ominaista on loputon riisto ja kyykyttäminen. Yritä siinä sitten neuvotella niiden kanssa. #hallitustunnusteluthttps://t.co/f52e73NRGU
On nimittäin vaikea sekoittaa kansallismielisyyttä globalistipetturuuteen. Sitten tietenkin kun kipparina on psykopaattikerhon liskot, on meno aika limaista totta kai.
Perussuomalaiset leikkaisivat esim. kehitysavusta, mutta pitäisivät kansan puolia läpi yhteiskunnan. Kokoomukselle tämä ei tietenkään käy, vaan ne haluavat "päästöjen ja haittojen verotusta" eli kurjistavat entisestään tavan ihmisen elämää joilla on auto jolla kulkevat töihin.
Eikä tmuutoinkaan duunari näiden liskojen vallassa erityisen hyvin tule voimaan. Tarveharkinnan poistaminen kun on työn hinnan polkemista. Ja koska meillä on "työvoimapula" (ei siis ole), tämä on hyvinkin mahdollinen ase kansaa vastaan, jolle on näin tiedossa asetelma, jossa katetaan kapitalistille pöytä, josta putoavia murusia moni nälkäinen ryykää syömään - tämä on sitä tasapainottamista ja hyvinvointia. Ja mikä kätevintä, ei tarvitse luoda työpaikkoja, mutta jo olevat saavat apua riistämiseen.
Perussuomalaiset tietävät tämän, kuten kaikki jotka näkevät ettei keisarilla ole vaatteita.
Myös köyhien osa tulee olemaan kurja, sillä kokoomuksen logiikkana on, että matalapalkkahommilla alkaa elää, jos vain sosiaaliturvaa lasketaan. lisätään kannusteita vastaanottamaan orjatyötä orjapalkalla vähentämällä valmiiksi pohjalla olevien elintaso kestämättömäksi. Ei työ ole mitään sosiaaliturvaa, ja ainoa tapa saada työ kannustavaksi on nostaa palkkoja.
No koska eihän nuo niiden äänestäjiä voi koskea. Eihän ne koskaan joudu työttömiksi tai joudu käyttämään julkista terveydenhuoltoa. Ei ikinä. Se olisi täysin mahdotonta. https://t.co/mm5WyfbPlR
Suurin pettymys poliittisen toimintani vuosina ei ole ollut vihervasemmisto, koska sen tiesin jo etukäteen läpimädäntyneeksi. Suurin pettymys ja ikävä yllätys sekä kuntapolitiikassa että eduskunnassa on oman kokemukseni mukaan ollut kokoomus. Melkoisia lieroja ja kieroilijoita.🤮
— James Semajah Hirvisaari 🇫🇮❤️✝️ (@JHirvisaari) March 31, 2023
Ongelmia varmaan tuottaa sekin, kun näin neuvotteluissa pitäisi vielä pystyä vakavalla naamalla ylläpitämään tätä "demokraattisen" yhteiskuntamme poliittista teatteria, jolloin se katoavan pienen kansanosan ja kolonisaatioajan äänenkannattaja, eli RKP, tulee jälleen olemaan mukana näissä bileissä kuin peräpukama. Kokoomukselle se tosin on mieluisa kuokkavieras.
Ei olisi suuri yllätys, jos tämä pakka menisi vielä kerran uusiksi ja sieltä tulisi sellainen kokoonpano, jonka kansa joka ei koskaan opi, ansaitsee. Sen kyydityksen jälkeen oltaisi sinipunaisilla mustelmilla.
Ellei sitten nämä onnistuisi kumoamaan toinen toistaan, mikä olisi se kaikkein paras onni onnettomuudessa.
Kok & SDP molemmat olleet velkaannuttamassa Suomea viimeiset 20 vuotta ja ovat olleet samassa hallituksessakin sitä tekemässä. Siksi #sinipuna onnistuu varmaan tälläkin kertaa.
Allekirjoittanut ei ole "anolainen", mutta kyllä tällä videolla on oikein hyvä pointti.
Ehkäpä ainoa tapa kansallismielisten näkökulmasta on mennä upporikasta tai rutiköyhää -taktiikalla. Tapahtui se sitten neuvotteluissa tai tarkottaisi se sitten sitä, että liskonäyttelyn apupuolueeksi ryhtymisen sijaan, jättäydytään odottamaan megajytkyä. Kokoomuksella kun on paha tapa saastuttaa kaikki jotka ovat pitkään sen lähettyvillä.
Tyttäreni Ursula tappoi itsensä eilen. Hänen viimeinen toiveensa oli, että hänen tarinaansa kerrotaan hänen kuoltuaankin. Tulen joskus tulevaisuudessa koostamaan yhtenäisen tekstin mutta pääosa on jo täällä: https://t.co/I6lcJpIY0i
18 vuotias tyttö tappoi itsensä jokin aika sitten ja toivoi että hänen sanomansa julkistetaan. No, Fundamentti osaltaan haluaa tehdä sen osanottona ja välittää Ursulan terveiset heille, joille ne kuuluvat:
Niin Ursula, kuten Jasmin Veitola, molemmat vajosivat kuolemaakin mustempaan uneen. Eivätkä he ole ainoita. Tämä teksti siitä syystä ei ole vain muistoa kunnioittava, vaan myös yleisluontoinen, eli jokaiselle sopiva sekä ennaltaehkäisevä. (Niinpä kirjoituksessa tehtävät havainnot eivät ole vainajaa syyllistäviä, mutta sitäkin jälkiviisaampia.)
Ja se nyt vielä mainittakoon, että tämä ilmiö koskee myös miehiä ja poikia. Yleisesti ottaen enemmänkin vielä kuin naisenpuolia. Mutta miespuoliset eivät saa tästä asiasta valittaa, sillä jos he sen tekevät, se on sosiaalinen itsemurha ja merkki heikkoudesta. Ketä kiinnostaa? Ei ketään. Mutta kun nuori nainen tekee itsemurhan, niin media ulvoo, kriisiapu, somekampanjat ja vielä mitä.
Tarinan opetus: Naisen itsemurha on valtava yhteiskunnallinen ongelma. Miehen itsemurha on hänen oma syynsä, eikä se ilmiönäkään kiinnosta niin kauan, kun se kohdistuu pääasiassa miehiin.
Eli, muistetaan molemmat sukupuolet. Se on tämän alun "disclaimerin" idea ja koska vain naisista tehdään uutisia, on se myös eräs syy miksi tätä ilmiötä käsitellään saatavilla olevien esimerkkien ja materiaalien kautta. Vaikka totta kai allekirjoittanut kokee sympatiaa näitä kahta nuorta naista kohtaan, jotka halusivat auttaa muita ja itseään. Niinpä tapa kunnioittaa vainajan tahtoa ja muistoa, onkin nyt edistää tietoutta ja tuoda esiin myöskin ennaltaehkäiseviä ratkaisuja kenties samassa tilanteessa oleville.
Diagnoosi
Tytöllä näytti olleen kaiken muun ohella myös diagnosoimaton OCD. Se on harvinainen, mutta iso ongelma joka myös tuottaa suhteellisen isoja itsemurhalukuja. Se on tilana eräänlainen maanpäällinen helvetti, eikä mikään söpö järkkäilemisen tarve, tiedäthän nämä: "siis mullon niin OCD, kun näin kerrankin punaisen karkin vihreiden joukossa, ja se niin hämäsi mua" -puheet. Se on tila jossa triggerit laukaisevat teeman mukaisen pakkomielteen, joka oireilee voimakkaana ahdistuksena, joka puolestaan saa aikaan pakonomaisia rituaaleja, jotka lievenevät siten lyhyellä tähtäimellä, mutta aiheuttavat ongelman pahenemisen pidemmällä tähtäimellä.
Ursulalla oli selvästi myöskin vaativan persoonallisuushäiriön piirteitä. Se on yksi niistä vioista, joka naamioituu hyveeksi, perfektionismiksi ja tunnollisuudeksi. Vaativilla ihmisillä on tapana kutsua itseään juuri noilla kuvauksilla ja pahaa aavistamaton ympäristö vielä kannustaa heitä siihen - voi jos he vain tietäisivät! Vaikka onhan tämän vaivan glorifiointi ymmärrettävääkin, sillä huolellinen ja tarkka jälki on toivottavaa. Mutta ongelmana on se, että se kehu tulee suorituskeskeisestä ympäristöstä ja on kuten OCD:n rituaalit - hetkellinen lohtu, sillä molemmissa tapauksissa uhri ehättää murehtimaan jälleen uudesta pakkomielteestään.
Todellakin, perfektionismi ja tunnollisuus ovat patologisessa mielessä OCD ja vaativuus. Vaativuus taas on asiallinen nimi hankalalle - tällainen ihminen voi olla hankala ympäristölleen, ja/tai aina itselleen.
Tässä on totta kai muistettava niin konteksti kuin suhteellisuudentajukin - sairaalla ihmisellä, jolla nämä ominaisuudet ovat patologisia, on ne myöskin eri asia. Jos siis samainen henkilö vain parantuisi, näistä tuskin olisi niin haittaa, mutta jos ne sekoittuvat sairauteen, se pahentaa sitä kaikkea huomattavasti. Pitää ottaa edes lomaa sairastamisen ajaksi niistä, ja sitten asettaa se kaikki terveelle pohjalle. Toisaalta terveenä nämä luultavasti myöskin helpottaisivat ja asettuisivat oikeisiin uomiinsa, sillä nämä ovat osaltaan eräänlaista reagointia sairauteen. Ahdistus ja sisäinen hermopaine saa aikaan tuskaisen olon, jolloin sitä pyritään hallitsemaan tällaisilla keinoilla.
Vaativuutta tulisi patologiseksi sen mennessä ajatella addiktiona ja sellaisena hoidettava. Nimitys työnarkomania on tarkka kuvaus.
On muistettava, että elämä tapahtuu tunne-elämän kautta. Jos se on latistunut, koko elämäkin kokemukseltaan on latistunut. Joten, vaikka intellektuellit pyrkimykset ovatkin stimuloivia ja kunnianhimoisia, on niiden toimivuus tunne-elämän korvikkeina rajallinen (analyyttis-looginen mieli on aivokuoressa, kun taas reaktiivinen mieli toisissa osissa aivoja). Asiaa ei paranna se, että jotkut lääkkeet aiheuttavat turtumusta tunnetasolla myös, mikä taas aiheuttaa sen, ettei ole kiinnostuksen kohteita, mielihyvääkään, vaikka ehkä poistavatkin siinä samalla henkistä kipua. Jos poistavat. Niinpä tulisi laajentaa horisonttejaan, heti kun se on mahdollista. Suorittaa vain kun on sen aika, rentoutua muuten. Antaa itsensä parantua. (Masennukseen kuuluu anhedonia, mutta se assosioituu dopamiiniin ja sen puutteeseen, joten siksi kannattaa kalastella mahdollisia kiinnostavia aktiviteetteja.)
Lisäksi on muistettava kompulsio-oppi. Ihmisen joutuessa tekemään kompromissinomaisesti työtä tai opiskelua, yms. suoritteita, hän ajautuu sisäkseen ristiriitaan, joka puolestaan johtaa itsesabotaasiin - kun negatiivinen kompulsio ("en halua tehdä tätä") ja positiivinen kompulsio ("ok, suostun tekemään sen") kohtaavat aiheuttavat siis tämän ristiriidan, joka johtaa itsesabotaasiin. Tunteeseen siitä, ettei pääse eteenpäin. Tämä seikka on tärkeää muistaa siksi, koska jos kuvittelee suoritteilla parantavansa itsensä ja pääsevänsä itseään karkuun, huomaakin lopulta olevansa kiinni kuin täi tervassa. Mikä normaalisti johtaa energian polttamisensa lisääntymiseen, kärsimyksen lisääntymiseen.
Myöskin tunnelukot ovat hyödyllinen ja ehkä eräs tärkeimpiä työkaluja! Tässä tapauksessa terapia joka olisi keskittynyt niihin, olisi ollut syyn hoitamista. Syyn joka ylläpiti tätä ongelmaa. Ne ,myöskin nimittäin ovat tällaisiä sisäisiä lukkoja. Niiden tiedostaminen on jo hyvä asia, mutta niille pitää myös tehdä jotain - avata ne.
Sitten on vielä rajoittavat uskomukset. Masennus uskottelee, että ilman sitä ei voi surra ja neuroosi uskottelee, ettei ilman neuroosia voi saada aikaan mitään hyvää. Se on valhe ja se pitää sellaiseksi tiedostaa.
Parantuminen on prosessi, ei suoritus. Jos persoonallisuudessa on kompulsiivisia piirteitä, kuten pakkomielisyyttä, vaativuutta, toisaalta myös kontrolliharhaa (kuvitelma, että ihan kaikki on omalla vastuulla ja kontrolloitavissaan), tämä asia voi olla vaikeaa sisäistää. Mutta jo sen pelkkä sisäistäminen on äärimmäisen terapeuttista, jos siis ensimmäinen askel on tahto parantua, on toinen tämä sisäistäminen. Hulluus on näet sitä, että yrittää samaa ja ihmettelee kun saa erilaisen lopputuloksen. Terapeutti on se, joka osoittaa tämän ja tarjoaa paremman ratkaisun. Tällä luonteenpiirteellä totta kai on omat hyvätkin puolensa, kyseessä on vain sen asettaminen terveisiin uomiinsa, mutta ensiksi pitää parantua siitä ja sen tyranniasta.
Ihminen kun ei loppujen lopuksi toimi kompulsiivisesti, vaikka sitä voi kovasti yrittää. Pitäisi ottaa pää irti kompulsiivisuuden ikeestä ja todeta, ettei tarvitse vaativuutta jotta voisi tehdä asiat huolellisesti ja hyvin. Persoonallisuushäiriössä on salainen motivaattori, ja se on alitajuinen kuvitelma siitä, että kyseinen ihminen tarvitsee niitä selviytykseen elämän taistelussa. Ja kyllä, niiden juurtumisessa edesauttaa se, että elämän näkee taisteluna. Persoonallisuushäiriöissä on usein kontrolloimisen elementti.
Masennukset ja muut vastaavat pitkäkestoisina ovat sellaisia vaivoja, että ne alkavat vääristämään maailmankuvaa, aivan kuten jokin filtteri. Lopulta ei enää tunne oikein mitään, paitsi sen kun on muuttunut sen loskan ruumiillistumaksi. Masennukseen sisältyy uskomus, ettei mikään muutu eikä voi olla onnellinen. Masennus tappaa sitkeydellään. Mutta se on todellisuusvääristymä, ja sitä sairastavan tulisi ymmärtää sen illusorinen luonne. Tunne ei ole fakta, vaan informaatiota. Masennukseen assosioidut tunteet ovat vain informaatiota siitä, että on masentunut - sen pidemmälle meneviä johtopäätöksiä ei tulisi niistä tehdä. Piste. (Tämä ei tarkoita siis sitä, että masennusta tulisi vähätellä, se tulee valitoida, ymmärtää toista, ilman että menee itse samaan pisteeseen).
Aikatauluttaminen on keinotekoista, sillä parantuminen ei noudata aikatauluja.
Toipuminen ja parantuminen vie kauan, ja sille on hyvin tyypillistä että tulee relapseja. Se on sen kuluttava ominaisuus, sillä aivan kuten malariaa sairastavan keho väsyy alati palaaviin kuumeisiin, väsyttää nämä mielen sairaudet samalla tavalla. Tässä pitäisi muistaa niiden olevan tunnepuolen ongelmia, jotka kyllä tuntuvat, mutta eivät ole luotettavia todellisuuden mittareita. Samoin, on elintärkeää valaa uskoa prosessiin - ikävä kyllä, parantuminen lienee kestävyyslaji.
Eräs mielenkiintoinen ilmiö näissä itsemurhissa on se, että joskus itsemurhaajissa on ollut havaittavissa olon kohentumista, ennen kun itsemurha tapahtui.. Tämä voi johtua kahdesta syystä: olo parani, mutta toivo meni kun se paheni uudestaan - toipuminen on juurikin tällaista, ja paha tulee takaisin, mutta kun paranee se pysyy enemmän ja enemmän poissa. Siksi myös itsemurha tapahtuu pohjimmiltaan impulsiivisesti - ja katumapäälle tullaan heti kun tajutaan mitä ollaan tekemässä. Ymmärrä tämä täydellisesti.
Toinen syy on, että on tunnollinen, eikä halua vaivata.
Itsemurhien estämisessä tämä olisi tärkeä asia tiedostaa.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Kun allekirjoittaneella oli elämässä rankka vaihe, päästiin siinä mahahaavan esiasteelle. (Itämaisessa lääketieteessä tiedetään, että maha ja suolisto poistaa negatiivista energiaa, ja kyllä, allekirjoittaneella sitä piisasi!) Niinpä huono mieli pahentaa fyysistä oloa, ja päinvastoin. Siksi esim. uni on tärkeää. Kuten tästä voi lukea. Unettomuus pahentaa kaikkia oireita, oli ne henkisiä tai fyysisiä. Joten masentuneen ei pidä tuntea syyllisyyttä siitä, että nukkuu päivät pitkät. Päinvastoin!
Lopuksi vielä on mainittava, että kokemusasiantuntijoita aina tarvitaan. Kuten C.G.Jung sen sanoi: "Vain haavoittunut parantaja voi parantaa."
Ehkä se on turhan jyrkkä toteamus, tarkoitettu hyberbolaksi. Mutta Ursula oli oikealla polulla. On hyvä jos oman olon parantuessa voi auttaa muitakin.
On muistettava, että auttamisessa on tärkeää - etenkin empaatikolle - ettei ime toisen kärsimystä itseensä, vaan ymmärtää missä toinen on, menemättä sinne itse. Sukupolvien kiroukset monistetaan jälkipolville. Ensiksi tulee geneettinen alttius, ja homma sementoidaan sitten sen päälle kasvatuksen avulla. Ja näin se sama helvetin rumba jatkuu jälkikasvussa.
Ja jos sinulla on vastaavia ongelmia, älä epäröi. Jos taas pystyt auttamaan, auta. Joskus se voi olla rinnalla kulkemista, sillä kaikelle on aikansa.
Tässä vielä resursseja:
Resurssit
Tässä on numero. 24H mielenterveys kriisipuhelin 09 2525 0111
Tekstit
