Taas oli YLE:n antoisaa - käden, vaiko keskisormen ojennus Sinulle?

Jo aiemmin tuli tehtyä se havainto, miten YLE kokoaa yhdistelmälähetyksiä meille kansalaisille tiistaiden ratoksi. Niille ominaista on, että ne kaikki hieman liittyvät toisiinsa. Nyt tällä kertaa oli astudion lähetyksessä kyse nuorten miesten syrjäytymisestä, ja kyseisen lähetyksen lopussa neuvottiin siirtymään toiselle YLE:n kanavalle jolta tuli radikalisoitumista käsittelevä Rick and Tonno -duon vetämä Cuckventures. Sen jälkeen taas tuli Virallisen Totuutden (TM) narratiiviin täydellisesti istuva Leijonasydän, jonka alkumetreiltä allekirjoittanut arvasi mistä on kyse: stereotyyppinen syrjäytynyt valkoroskaskini, jonka jengi on mahdollisimman vastenmielinen ja stereotypioiden täyttämä kuvaus primitiivisen väkivaltaisista skineistä, lopulta löytää suvakkina olemisen valon ja rauhan elämälleen. (Edellisenä viikkona illan elokuvana oli Vuosaari. Se on luultavasti ahdistavin ja ehkä myös paskin allekirjoittaneen näkemä elokuva, jonka pointtina ilmeisesti oli olla vain mahdollisimman ankea ja matalilla värähtelytaajuuksilla värähtelevä - missä oli katharsis?)

No, jos edellinen oli jokseenkin ennalta-arvattavaa, niin joka tapauksessa merkittävin ja positiivisesti yllättänein oli YLE astudion lähetys, joka koski miesasiaa. Äkkiseltään kun Virallisen Totuuden (TM) massakontrollin ase kuten YLE tarjoaa jotain tällaista, tulee mieleen, että  siinä on jokin koira haudattuna. Lähetys kuitenkin oli asiallinen kaikin puolin. Lisäksi siinä otettiin Ylilauta mukaan. Kyseinen kuvalauta, kuten muutkin vapaan tiedon ja Virallisesta Totuudesta (TM) vapaat alustat, ovat tuottaneet Viralliselle Totuudelle (TM) paljon päänvaivaa, sillä kyseessä on ei-maantaiteelliset alueet, joita se ei ole vielä valloittanut, ja joissa porukka on pääasiassa punapilleröitynyttä eikä suostu purematta nielemään sitä mitä heille tarjotaan - usein syötti paljastuu siniseksi pilleriksi, ja se sylkäistään takaisin hänelle joka sen on tarjonnutkin. Ja se on ihan oikein se. Tämä opposition ja kokemusasiantuntijoiden mukaan ottaminen oli hyvä asia.

Mutta sitten on myös syylliset - he jotka ovat Virallisen Totuuden (TM) hyötyjiä, propagoijia sekä puolustajia, ja jotka totalitaristeina haluavat vaientaa ja leimata vastapuolen - ja heille vastapuolta on aina he, jotka eivät ole 100% heidän aatteensa kannalla.

Oliko yllätys, että feministi ja ruskeiston edustaja kommentoivat astudion raikasta ja näkökulmia lisäävää uudistusta seuraavasti:

#yleastudio :ssa seurataan ja siteerataan lähetyksen aikana Ylilaudan rasistista keskustelua kansalaiskeskusteluna. "Kiinnostava" journalistinen valinta tämäkin.

— Veronika Honkasalo (@veronikahonka) September 25, 2018

Voihan Ylilautaa tosiaan käsitellä, mutta sitten pitäisi kertoa mistä siinä on kyse. Käytännössä alt right -alustaa ei voi rinnastaa normaaliksi somelähteeksi vailla taustaa.

— Katju Aro (@katjuaro) September 25, 2018

Ei niin. Mutta tämä paljasti sen, miten feminismin ja ruskeiston edustajat ovat osana ongelmaa, ja sen ylläpitäjiä; vain eturyhmistä saa pitää kiinni, ja puolueeton keskustelufoorumi sekä kuvalauta on alt right -foorumi, ja kaikki jotka siellä kirjoittelee ovat rasisminatsifasismieja.

Hyvä, että YLE oli tässä tapauksessa kuitenkin verovarojemme arvoinen!

Entä Cuckventures?

No ei liene syytä käsitellä koko jaksoa, vaan nähdä tämän kertainen jakso osana isompaa YLE:n lähetyskokonaisuutta.

On kuitenkin pakko sanoa, oli mielenkiintoista seurata somea, joka paljasti miten toisaalta sinipilleröidyt haluavat elää kuplassaan, jolloin Cuckventures jossa samaa mieltä olevat taputtelevat selkään ja kehuvat toisiaan sekä ajatuksiaan, on kuin suoraan tehty heille. Ei ikävä soraääniä, jotka häiritsevät kuplaantumistaan:

Vaihda kanavaa kakkoselle! Just ajattelin, että tää @docventures on jotenkin niin ihanan raikas konsepti edelleen. Älykästä pohdintaa, eikä sitä sellaista ainaista juupas eipäs kinastelua.

— Julietta Huttu (@julietta_huttu) September 25, 2018

Eräs vieraista, Karin Creutz (näyttävän näköinen nainen, mikä oli positiivinen yllätys, sillä suvakkien naiset näyttävät yleensä pakettiautoilta - hänet täytyy ensitilassa punapilleröidä, ja käänyttää "pimeälle puolelle" - kjeh kjeh räyskis!), otti mielenkiintoisesti puheeksi suffragetit. Vihjasi, että terrorismi on suhteellista, ja nämä ovat nyt suuria sankareita - oliko tämän tarkoitus kenties olla pohjustus tulevalle Islamistiselle tasavallalle? Näet, suffragetit olivat ja ovat edelleenkin terroristeiksi laskettava ryhmä, jonka keinot eivät istu demokratiaan. Toiseksi hän kuvaili radikalisoitumista sanoin, joita voidaan käyttää valkoisista heteroseksuaalisista miehistä, jotka eivät voi hyvin tässä yhteiskunnassa.

Mutta on tärkeää muistaa se ero.

Mikä se on?

Isisin jäsenillä heidän toimintansa johtuu ideologiasta, kun taas syrjäytyvillä miehillä se johtuu siitä että heidät syrjäytetään. Näitä kahta ryhmää on täysin turha rinnastaa, paitsi jos tarkoituksena on luoda mielikuva siitä, että syrjäytetyt miehet ovat yhtä kuin isis! Moniarvoinen ja globalistinen yhteiskunta, on nihilistinen yhteiskunta, jossa kenelläkään ei ole mitään suurempaa tarkoitusta elämässään. Sitten kun tähän lisätään feminististä narratiivia käyttävä Virallinen Totuus (TM), on yhteiskunnan miesvihalla selitys - miesten syrjäyttäminen on naamioitu onnettomuudeksi ja heidän omaksi syykseen.

Siispä, Isis johtuu islamista, kun taas suomalaisen (nuoren) miehen syrjäytyminen ja nuorten miesten radikalisoituminen puolestaan siitä, että alaspäin poljetut joko tekevät sen sovussa, tai laittavat hanttiin. Yhteiskunnassa, jossa feministinen narratiivi sanoo, että mies on oman onnensa seppä ja demoni, nainen ikuinen uhri, jolta ei saa vaatia mitään panosta yhteisen hyvän eteen.

Fakta on siinä, että vanhoina hyvinä aikoina mies sai työn ja naisen, ja tämän kautta perheen. Nykyisin kummankin saaminen on ekspotentiaalisen vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Työ toi ennen tarkoitusta, ja vaikka työ ei ole pakollinen tarkoituksena miehen elämässä, oli sekin parempi kuin ei mitään. Orjatyö ei ole työtä, vaan orjuutta, joten "kuntouttavassa työtoiminnassa" olemista ei lasketa työksi. Miehen tehtävänä on siis joustaa ja maksaa eturyhmille, mutta hän itse ei saa mitään - hän ei saa myöskään vaatia mitään, vaan tällöin hänet vaiennetaan, häpäistään hiljaiseksi.

Lisäksi, ihminen ei ole täällä työtä varten, vaan työ ihmistä. Siispä, puurtaminen työelämässä ilman mitään palkkiota tai muuta sisältöä elämässä, ei ole myöskään se ratkaisu. Toki aina on näitä turboahdettuja lampaita, jotka eivät jätä työpaikkaansa vaikka voittaisivat lotossa, mikä autuus heille suotakoon (ainoa huono puoli tuossa on se, että se vie työpaikan joltain joka sitä tarvitsee), mutta normaalisti työn tulisi olla prosessi joka ei ole käännetty tekijäänsä vastaan, vaan joka tuo elämään sisältöä ja ylläpitää sitä. Tyypillinen feminismin aivopesemä uranainen ei juurikaan eroa lottovoittajasta, joka pysyy työpaikassaan, sillä kummankin robottimaisena tarkoituksena on tehdä työtä, koska sitä nyt kuuluu tehdä; kuitenkin olisi jokaiselle parempi, jos hän noudattaisi biologista kelloaan, ryhtyisi kotiäidiksi ja antaisi työpaikan täten sitä tarvitsevalle miehelle, jos se työpaikka kerran on deal breaker pariutumisessa naiselle - se on naisen keksimä vaatimus, että miehen on käytävä työssä (ok, ollaan realistisia, naisen kysymänä "missä olet töissä", on kyseessä vain korrekti tapa tiedustella onko miehellä statusta ja likviteettia olla naisen kävelevänä lompakkona). 

“No niin, nainen, jolla on likainen keittiö, onkin ihan toinen juttu – miehen katsantokannalta. Mikäli hän ei käy muualla töissä ja on lapseton, hänen keittiönsä siisteys tai likaisuus on lähes aina (poikkeukset sallitaan) suorassa suhteessa siihen, kuinka paljon hän välittää sinusta. Joillakin naisilla on teorioita siitä, kuin maailma pelastetaan. Mutta he eivät voi pestä kahvikuppia. Jos tästä mainitsee heille, he vastaavat: “kahvikuppien peseminen ei ole tärkeää”. Valitettavasti se on, etenkin miehelle,  joka on painanut 8 tuntia sorvin ääressä plus 2 ylitöitä. Maailman pelastaminen aloitetaan pelastamalla yksi mies kerrallaan; kaikki muu on yltiöromantiikkaa tai politiikkaa.” - Charles Bukowski

Tarkoitus sen tulee sijaan siitä, kun miehen elämässä on sille aihetta. Tarkoituksena mitä parhain - kollektiivisessa mielessä ja yhteiskunnallisesti - on nationalismi. Näin miehen elämän tarkoituksena on oma kansa ja maansa tulevaisuus - ei kasvoton, globalistien hallussa oleva liittovaltio EU, joka hukkuu mutavyöryyn, ja subversiiviseen mädätykseen. Lisäksi, globalistien luomassa, monikulttuurisessa yhteiskunnassa jos mies sattuu saamaan jäljikasvua, on suuri todennäköisyys ettei hänen lapsensa lapsensa enää edes näytä häneltä itseltään! Tarkoitusta tuo myös perhe, joka on työn ja naisen saamisen tulosta. Nyt se kaikki on riistetty, ja hänelle on jäänyt surullisen ja vastahakoisen osa.

Suvakit sanovat, että nämä nykyiset punapilleröityneet, syrjäytetyt, uuskonservatiiviset - miksi heitä nyt kutsutaankaan - miehet olisivat lähi-itään syntyessään nyt Isisin listoilla. Se on valhe. Kuten sanottu, Isis on seurausta islamista. Mutta mikä ei ole valhetta, vaan traagista ironiaa, on se, että nämä samaiset suvakit olisivat ottamassa nämä samat miehet vastaan ja hyysättäväkseen silloin, jos he tosiaan olisivat syntyneet kaukomaiden ihqpalleroiksi, ja terroristeiksi. (Suvakismi on yksinkertaisesti sitä, että korvataan oma nationalismi jonkun toisen kansan nationalismilla).

Ennen kun ruvetaan miettimään, miten parantaa esim. miesten koulumenestystä, on myönnettävä se fakta, että gynosentrisen yhteiskunnan kaikki instituutiot on optimoitu naisille. Miehen ei ole tarkoituskaan päräjätä siinä pelissä kuin vahingossa. Oli kyseessä sitten kansan enemmistö, valkoiset, tai valkoiset heteromiehet, on Virallinen Totuus (TM) se, että heidän on joustettava ja maksettava eturyhmien illakointi. Tämä on siksi, koska he ovat "etuoikeutettu enemmistö". Tämä on väärin, ja tuollainen ajatusmalli on asetettava kansakunnan ehdottomaksi viholliseksi. Sen mukaan kansaa ei tule ohjata, sillä se on tie (itse)tuhoon.

Suvakki ja femakko syyttää aina toisia siitä, mitä he tekevät itse - tämä on Fundamentissa todettu jo aikaa sitten. Mutta tässä tapauksessa kun etsitään ratkaisuja, on tuo asenne pudotettava ja tulisi luopua etuoikeuksistaan. Esim. miten on mahdollista että miehiä on niin paljon asuntojonoissa, kun taas naiset ja ulkomaalaiset hädin tuskin koskaan ovat kodittomia? Entä, miksi naisettomalle miehelle sanotaan latteuksia, joilla vielä vihjaillaan että se olisi miehen viha, että naisella on naurettavan korkeat ja epäreilut kriteerit? Miksi naisia ei käsketä luopumaan hypergamiasta - ennen kuin on pakko?

Naisten seksuaalinen vallankumous söi lapsensa - myös kansankunnan tulevaisuuden lapset

Niinpä jos näitä edellä mainittuja tai vastaavia parannuksia ei näy, tai jos niitä ei vaadita naisilta lainkaan, joudumme toteamaan että YLE taas kerran moraalisäteili, eikä muuta.

Tällöin meidän on jatkettava ilman heitä, ja ojentauduttava kohti Lopullista Voittoa(mme) itse!

Kyseessä ei ole enempää, eikä vähempää, kuin taistelu tulevaisuudesta. Elämästä ja kuolemasta.

Joten tiedä tämä: ongelmana ei ole viha. Vaan se, ettei olla vielä läheskään tarpeeksi vihaisia.

Pitää olla vielä paljon vihaisempi, ja vaatimalla vaatia myös itselleen jotain! Eikä vain olla se jota kupataan - on jo torjuttava ne tuplastandardit, joilla sinua alistetaan päivin ja öin!

On tarrattava kiinni siihen ruoskaan joka sinua ruoskii, kuin vihdoinkin tarpeekseen saanut koira - eikö todellakin ole parempi olla elävä koira, kuin kuollut leijona?

Lue myös:

Maskuliinisuus ei ole toksista (eikä haurasta) - varo myrkytettyä lahjaa!