Toisena on sitten Madcook. Se on myös ihan katsottavaa. Ainoa huono puoli siinä on yleensä vieraat, ja se pakollinen vegaani-tourette-saarna, jonka tullessa aina alkaa vain odottamaan, että se kaikki menisi ohitse. Hieman kuin pöydässä olisi se hieman jo seniili mummo, joka saarnaa niitä samoja juttujaan, kerta toisensa jälkeen.
Ja sitten tämä Docventures, eli Cuckventures. Pitääpä sanoa, ettei alku tämän kauden katsomiselle ollut mikään paras mahdollinen, kun studio oli täynnä feministejä, joilla oli otsaa puhua tasa-arvosta (mitä he eivät kannata) ja rinkirunkata 9000 suvakkifemakon voimalla. Kyseessä oli siis jonkinasteinen feminismin ja MeToo:n mainos, joka oli tarkoitus esittää mukamas puolueettomana dokumenttina - ainakin näin, kun kyseessä on kansanvaroin rahoitettu ohjelma, valtion omalla kanavalla.
Herää kysymys, että pidetäänkö ihmisiä oikeasti näin hölmöinä? Vai pureeko tämä massakontrolli? No, tietämättömät massat on helppoja huijata, jos ollaan kuten DDR:ssä, ja sen valintatalossa, jossa kansan on paha vaatia muuta, kun eivät paremmasta tarjonnasta tiedä.
Feminismi on kultti, joka perustuu epätieteellisille totuuksille, miesvihalle ja naisten "olemme ikuinen uhrui, mutta silti miehen yläpuolella" -myytille. Se on eräänlainen korvikeuskonto, sillä siinä synnintunnon on korvannut beta-aisurimiesten alistumistarve ja masokismi naisia kohtaan, joilta he pyytelevät kaikkea anteeksi, vain siksi koska ovat valkoisia, heteroseksuaalisia miehiä.
Vetäjinä siis kaksi olemassaoloaan feministeiltä anteeksipyytelevää miesfeministiä, jotka ovat myyneet sielunsa Virallise Totuudelle (TM) vaikka vielä kultavuosinaan arvostelivat babylonia ja sen oravanpyörää. Vieraina Cruella de Villen allekirjoittaneen mieleen tuova kiihkofeministi Minja Koskela (joka joko on aina feministin tavoin nyrpeä, tai osoitti että feminismi on paskatesti ja oli tyytymätön aisapoikain alistumisiin) ja sitten tutkija, Satu Lidman joka myös saattoi olla feministi/varttifeministi, mutta jonka piti toppuutella innokkaita cuck-pärinöissään olevia juontajia esim. siitä, että se päälle puhuminen ei ole mikään miessukupuoleen liittyvä ominaisuus - tämä vastauksena Tonnolle, joka kertoi siitä kuin äidilleen, jolle mainosti että on tehnyt kakan pottaan. Ei jumalauta jätkät näin! Rikulla oli paita jossa luki "feminist as fuck" vaikka siinä olisi pitänyt lukea "cuck as fuck" olisi rimmannutkin. Hän myös meni tälle "katto mun oon feministi-paitaa :D" -linjalle, joka oli kuin sylikoira joka on tehnyt tempun, ja nyt ansaitsee silityksiä (allekirjoittanut ei ole varmavittuiliko studiossa ollut tutkija Lidman Rikulle siitä, ettei tämä pidä pinkiä paitaa, mutta jos hän olisi sitä vaatinut naisena, niin luultavasti olisimme nähneet Rikun sellaisessa, ehkä myös siveysvyössä sillä tokisen maskuliinisuuden ylin muoto, on heteroseksuaaisuus joka esiintyy ihmislajin uroksella - se on ehdottomasti kastroiva tai rajoitettava, sillä kaikki mikä tuottaa mihelle mielihyvää, on moraalisesti väärin feministin mukaan).
Joten tuo jakso oli täyttää paskaa, paitsi jos sen tarkoituksena oli verovaroin levittää feministi- ja MeToo-propagandaa.
Vaan, Rikulta on seuraavanlainen kirjoitus, joka ei ole niin huono. Ei välttämättä hyväkään.
Se kuitenkin antaa opetuksia siitä, mitä on sisäistetty miesviha, jonka feminismi massakontrollin asein meihin istuttaa. Hyvänä puolena on tässä myöskin se, että Riku jonkin verran pyrkii samaistumaan tai levittämään ymmärrystä miehen asemasta, mutta hänen tulokulma ja päämääränsä on kyseenalainen.
Otetaan muutama pointti.
Itse asiassa, ottakaamme ns. Vastauksia -osio, jollainen jo aiemminkin sai suuren suosion.
Itse vastauksena saava, Riku Rantalan kirjoitushan on luettavissa täältä.
Let´s go, kuten meillä täällä ameriikoissa sanotaan!
Minä, kuten kaikki muutkin, olen myös sattumien summa: lokeroni voisivat olla aivan toiset. Olen ujo suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen, muutimme lapsuudessa isäni työn johdosta paljon ja olin töissä miesvaltaisissa paikoissa: satamassa, armeijassa sekä isossa automarketissa.On totta, ettei kukaan ole oman onnensa seppä, vaan asioilla on moni muuttujia. Monesti yksinkertaisesti oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen, on se juttu. Allekirjoittanut itse samaistuu tuohon muuttamiskokemukseen. Allekirjoittanut tietää miltä tuntuu olla aina se uusi poika paikoissa, joissa kaikki ovat jo tuttuja keskenään. Tästä huolimatta, allekirjoittanut onnistui nousemaan aina sosiaalisessa hierarkiassa korkealle, joskin siihen totta kai myös kuului muiden suosiollisuus. Mutta se opetti näkemään asiat niiden oikeissa mittasuhteissa. Mutta tämä on sanottava: avarakatseiset suvakkipiirit ovat ihan yhtä sisäänpäinlämpiävät kuin maalaiskunnan junttien räkälän porukalla, tai kaupungin lähiön kakaroiden kesken.
Jollei minulle olisi sattuman kaupalla tullut vastaani muutamaa merkittävää naista, työtilaisuutta ja Tunnan kaltaista rentoa ja viisasta ymmärtäjää, voisin olla hyvin, hyvin vihainen keski-ikäinen mies. Edelleenkin miehuudestani nousee pelkoa ja jopa raivoa, mutta sattumien summasta johtuen puran sen ainakin pääsääntöisesti muita loukkaamatta.
Mutta että pelkoa ja raivoa? Molemmathan ovat reaktioita johonkin ulkopuoliseen, tai mahdollisesti johonkin sinulle tapahtuneeseen. Paitsi jos kyseessä on irrationaalista miesvihaa potevat feministit. Itse asiassa allekirjoittanut voisi väittää, että nuo kyseiset termit ovat vain suvakki- ja femakko-ideologioiden omaksumisen merkki, sillä kyseinen ideologia perustuu tunteille, ja vieläpä vähemmän korkean värähtelytaajuuden tunteille - kuten pelolle ja raivolle.
Seuraavassa esimerkki suvaitsevaisista ihmisistä, jotka näkevät ympärillään pelkkää pelkoa ja vihaa:
 |
| Jotkut puhuvat suvaitsevaisuudesta, jotkut harjoittavat sitä |
Aikaamme tuntuu silti edelleen riivaavan miesten epävarmuus ja tyytymättömyys.Jos tämä ei ole ironiaa feministien tavoista häpäistä vastapuolta ja tehdä hyökkäyksiä tämän henkilöä kohtaan, niin tämä on kyseistä häpäisyä.
Ajattelen, että se johtuu ainakin osin tästä: meistä tuntuu, että meiltä vaaditaan modernin ja sisäsiistin, mutta samalla maskuliinisen johtajauroksen ominaisuuksia. Jos emme täytä odotuksia, meihin lyödään häviäjän leimoja. Leimoja, kuten esimerkiksi incel, alt-right, toksinen maskuliinisuus, Soldiers of Odin, ylilautamiehisyys, valkoinen heteromies, sovinismi, MGTOW.
Valkoinen heteromies ei ole häviäjän leima, paitsi feministien sairaassa maailmassa.
Entä MGTOW? No, se on tie oikeaan, sillä se on liike josta on nousemassa feministien "suuri saatana", sillä se on miesten vapautusliike. Ja heti kun feministit itse lopettavat ulisemisensa sortoa vastaan taistelusta, niin heti silloin he voivat tulla sanomaan, että MGTOW:t ovat luusereita, sanoutuessaan irti pelistä jossa heidät on determinoitu häviäjiksi.
Mieheksi kasvaminen on herkkää puuhaa. Olenko tarpeeksi miehinen, olenko sitä liikaa, onko sillä sittenkään mitään väliä? Hormonit, vaistot ja sosiaaliset tilanteet sanovat yhtä – ja eteenpäin puskeva maailma ympärillä huutaa toista.Tämä havainto on täysin totta. Allekirjoittanut on valinnut olla sorretun puolella, ja se sorrettu on valkoinen heteromies. Jos allekirjoittanut voisi, hän kävisi heti lunastamasssa ne etuoikeudet joita hänellä piti olla. Totuus on kuitenkin, että mies on se jonka on lunastettava pelastuksensa ja ihmisarvonsa työllä ja osattava kaikki. Tätä kulttuuria feminismi ei vastusta, tätä kulttuuria Fundamentti vastustaa, kuin myös MGTOW ja maskulismi. Feministejä ei kiinnosta muu kuin se, paljonko he voivat kupata miehiltä etuja naisille, ihan kuiten riistokapitalistia ei kiinnosta muu kuin voitto voiton vuoksi.
Oman ikäpolveni nuoruudessa vallinneet sukupuoliasenteet oli helppo kuitata puolihumoristisesti “nälkä lähtee syömällä, akka juomalla ja homous lyömällä”. Nyt tapahtunut massaherääminen naisten, seksuaalivähemmistöjen ja muiden sorrettujen asemaan on herättänyt sukupolveni tällaisen äijäilyretoriikan myrkyllisyyteen.
Siispä, tämä massaherääminen on ääripäästä toiseen menemistä, jos sitäkään - se on vähemmistötyranniaa, eikä eroa mistään muusta tyranniasta.
Mutta sen ajajat tajusivat kutsua itseään tasa-arvon kannattajiksi. Se huijaus meni läpi, mutta nyt se todellinen herääminen - punapilleröityminen - on tapahtumassa, ja se on suurenmoinen tie kohti Lopullista Voittoa!
Suuri ristiriita miehille onkin ollut tajuta, että vaikkei miehenä oleminen ole helppoa, muilla on itse asiassa vielä vaikeampaa. Tästä on syntynyt tunteitamme blokkaava kysymys: kenellä on tässä maailmassa oikeus puhua haasteistaan?Aah, viimeinkin feministiseen "miehillä ei ole oikeita ongelmia, ja muiden ongelmat ovat aina tärkeämpiä".
Se "suuri ristiriita" on nimeltääm kognitiivinen dissonanssi. Ei tarvitse kuin katsoa syrjäytymistilastoja, niin näemme mitä on valkoinen etuoikeus, ja kumpi sukupuoli siitä nauttii. Siispä feminismin ja todellisuuden välinen kognitiivinen dissonanssi se tuollaisen efektin luo. Ei muuta.
Kun tähän myllerrykseen yhdistetään vaikkapa poikien huonompi opintomenestys, nuoria naisia suosiva asevelvollisuuslaki, miesten yliedustus väkivaltatilanteissa ja vankiloissa, nuorten yleinen epävarmuus työmarkkinoilla ja laman jälkeinen toisen polven syrjäytyneisyys, ei ole ihme, jos havaitsemme tuhansien nuorten miesten mentävän polun kohti pelon ja vihan leiriä. Tunteiden torjunta on nimittäin paras kasvualusta niille.No tulihan se sieltä! Hyvä!
Minusta on liian helppoa unohtaa nämä vihaiset miehet, joilla on isot sanat, pienet sydämet ja kädet nyrkissä. Paljon vaikeampaa on nähdä ja kuulla heitä, ja pyrkiä pitämään heidät lähellämme.
Se ei tapahdu helposti tai vaatimalla. Tätä taas naisten voi olla vaikea ymmärtää, sillä fakta on sekin, että heidän näkökulmastaan miesten ylivalta ryhmänä on päivänselvää.
Fakta on se, että minkä teette yhdelle näistä miehistä, se tullaan tekemään heidän toimestaan teille. Niinpä Fundamentti joka on syrjityn puolella, on näiden miesten puolella ja haluaa heille oikeuden ja laupeuden. Se on nimittäin niin, että vain etuoikeutus - se sama mikä on naisilla, joilla on hyvät edellytykset annettu elämään - voivat vain pelastaa miehet, jotka joutuvat aloittamaan pelin yleensä hard-tasolta, siinä missä naiset easy-tasolla (jolla he sitä voivat jatkaakin, aina onnellisina elämänsä loppuun saakka). Eräs allekirjoittaneen hyvä kaveri sen sanoi hyvin jo esim. pariutumisesta: On tämä brutaali peli, kun vaan yrität ylipäänsä löytää jonkun josta välittää. Samalla naiset ratsastelevat kullikarusellissa, ja heittävät rakkautta hukkaan - tietäen, että joku beta-aisuri hänetkin ottaa hoiviinsa, jos suunnitelma A ei tuottanutkaan prinssiä ja puolta valtakuntaa.
Ainoa syy tuolle naisten käsitykselle, on feministinen massakontrolli, joka on heille syöttänyt nämä miesvihamieliset valheet. Feminismi on naisluonteen huonoimpien puolten politisointia.
Ei siis ihme jos Riku on kognitiivisen dissonanssin aiheuttamissa kuumotuksissa. Hän äkkiä ymmärsi että ei voi kiistää asiain oikeaa laitaa, samalla kun hän kantaa feministikolttua päällään.
Meidän on ehkä pakko hyväksyä se, että monelle miehelle feminismi, isyysvapaa, sukupuolineutraalius tai vaimon sukunimen ottaminen ovat tähänkin maailmanaikaan kirosanoja. Monet miehet eivät usko feminismin viestiä patriarkaatin sortavasta valtarakenteesta. Eivät he nimittäin näe tuota rakennetta omassa elämässään tai koe, että he olisivat yhteiskunnassa niskan päällä – päinvastoin. He kokevat olevansa alistettuja tai väheksyttyjä.No nyt kuumotusjäbä puhuu asiaa. Totta kai mies on se alistettu osapuoli, sillä nainen voi elää kuin kuninkaallinen, siinä missä miehet ovat maaorjia. Vain kuninkaallinen voi esim. voi päästä niin koira veräjästä kuin nainen. Esim. jo vankilatuomioiden suhteen. Vain nainen voi mennä vittuilemaan miehelle, ja oikeutetusti lyödä tätä kun jää sanallisesti alakynteen, sillä jos mies lyö takaisin hän häviää (viimeistään oikeudessa tai valkoritarilauman selkäsaunan muodossa), tai jos hän ei lyö takaisin hän häviää silloinkin. Tasavertaisessa yhteiskunnassa tuollainen ei ole mahdollista.
Mutta eihän se feminismi tee mitään maskuliinisuuden rooliodotuksille, vaan feministit pitävät niitä pystyssä tehdän kuten kaikki muutkin naiset tekevät - esim. ne ovat feministit, jotka alkavat häpäistä miestä oletetuista maskuliinisuuden rooliodotusten täyttämättä jättämisistä, kun yrittävät häpäistä miehen hiljaiseksi, jäädessään väittelyissä alakynteen. Pointtina onkin silloin, että kukaan joka oikeasti uskoo asiaansa, ei tekisi niin.
Minusta meidän kaikkien olisi hyvä oppia, että miehisyyden rakentaminen vapaammalla pensselillä lähtee ensisijaisesti itsevarmuudesta ja hyvistä kokemuksista. Ja tätä varmuutta ja hyviä kokemuksia voimme nuorille miehille tarjota. Tärkeää olisi hyväksyä sekin, että moni valitsee perinteisen miehen identiteetin, eikä siinä ole sinänsä mitään pahaa tai taantumuksellista. Kunhan yhteiskuntaa vaan ohjataan samanaikaisesti aitoon tasa-arvoon ja -vertaisuuteen.Tässä jälleen samaa mieltä. Sillä kuten Fundamentin itsevarmuus-kirjoituksessa asia käsiteltiin, siinä todettiin pitkälti sitä samaa, että miehet eivät voi olla sen itsevarmempia kuin heidän annetaan olla, sillä itsevarmuus rakentuu vain onnistumisten pohjalta. Siispä, tilanne on sama, kuin että työnantaja vaatii 10 vuoden työkokemusta, juuri häneltä joka on valmistunut alan koulusta.
Aito tasa-arvo ja-vertaisuushan ei ole feminismiä.
Olisi tasa-arvon kannalta ok, jos feminismi korvattaisi egalitarismilla, mutta nyt kun feminismi on tekemässä tuhojaan, on se tasapainoitettava maskulismilla, ja kilpavarustelun perustein.
Ja tässä lopuksi vielä osoitus feminismitartunnasta ja sisäistetystä miesvihasta, joka kertoo todella paljon:
Kirjoitan kaiken tämän peläten ja tietäenkin, että jonkun mielestä olen tällä kirjoituksella naisia vastaan. En ole. Sukupuolten välinen taistelu on mielestäni ihmiskunnan kohtalokas väärinkäsitys. Se voidaan korjata ainoastaan vahvistamalla jokaisen varmuutta olla oma itsensä – toista loukkaamatta.Se, että mies joutuu pelkäämään olevansa naisia vastaan, kun kirjoittaa miesten kärsimistä epäkohdista, on se silloin merkki siitä, että feminismi tulee hävittää lopullisesti.
Why object to "rewards" you know you've earned them
Why reject all your fantasy
You can't betray what your works have bargained for you
No use to fear what you have in store
Tekstit
2 kommenttia:
Kiitos kun muistutit taas eräästä tapauksesta. Kerran sisko kysyi minulta saako hän minun bussikorttia lainaksi. Sanoin että "ei käy". Noh, myöhemmin tämä perkeles oli sen käynyt varastamassa tietämättäni koska ei rahaa (koska turhan roskan osto jatkuvasti) ja onnistunut hitto vie vielä hukkaamaankin sen. Asian käytyä ilmi tuli vain sellaista kommenttia että "ethän sinä sitä nyt tarvitse" (tässä pitää tietää että yleinen lojuminen oli sillä hetkellä meneillään kun ei ollut mitään toimintaa menoina kuten nyt on) ja ehdotettiin vain uuden hankkimista. Noh myöhemmin se löytyi jonkun toimesta ja toimitettiin toisen paikkakunnan poliisin avulla erääseen paikalliseen paikkaan jossa se lojui vuoden pitämisajasta melko kauan ja josta se tuli haettua lopulta matkalla toiseen paikkaan. Jälkikäteen ajateltuna olisi kai pitänyt antaa pari iskua. Sentään käytetystä arvosta maksatin jonkin verran rahoja.
Onhan näitä. Muistan lapsuusvuosilta kun minä ja sisko tehtiin samaa asiaa omalla taholla, minulta tultiin mielivaltaisesti laittaan pillit pussiin kun siskolle ei sanottu mitään. Jo silloin mietin että mitä tämä tällainen on. Jostain syystä juuri MINUN tekemisiä rajoitettiin. Kehtasivatkin ihmettellä että miksi olin usein vihainen.
Tämä tarina pitää mainita myös. Jokaisella talossa on tietokone. Minulla erilainen käyttöjärjestelmältään, osin siksi koska olen mikä olen. Mutta. Internet aiheutti minulle harmaita hiuksia kun jatkuvasti tuli huutomerkkiä ja sai "korjata", ja kun mietin että on paskat systeemit kun ei toimi edes kunnolla (mikä nyt on hyvä käännös consistency:lle) ja mainitsin siitä niin tuli vain kommenttia että "toimii meillä joten toimii sullakin, älä puhu paskaa" eikä he uskoneet millään että on ongelma. Onnistuin osin tämän takia kerran herättämään väkeä viiden aikaan yöllä kun manasin taas kerran tätä kyseistä asiaa kun niin tapahtui kesken kaiken.
Kumma että sisko saa apua milloin mihinkin mutta minä en juuri mihinkään, tämä siitä huolimatta että se olen minä joka minulle mielekkään tekemisen jota koitettiin estää aikoinaan ansiosta tietokoneet ja televisiot ja tällaiset on pidetty kunnossa vanhemmilla ja muilla, sekä eräitä pelejä paljon pelaamalla ja ottamalla selvää asioista ja tutkimalla dataa ja tekemällä dokumentointia olen saanut nimeä itselleni, samalla kun sisko aiheutti pahennusta pöllimällä vanhempien säästöjä ja tuhlaamalla niitä (satoja euroja) ja myöhemmin jäämällä kiinni myymälävarkaudesta kavereineen ja muuten vaan edelleenkin kiukuttelee, kun minä olen pysynyt laillisilla poluilla. Jokin tässä ei nyt täsmää.
Naiset eivät kauheasti innosta etenkin kun kerran oli yksi. Koitettiin erästä juttua josta ei tullut mitään. Kysyin sitten että "myöhemmin" johon tämä vastasi myöntävästi. Myöhemmin tämä kiisti kaiken ja mainitsi että "en ole sulle mitään velkaa" (näillä sanoilla (!)) ja mieleen tuli että ei voi luottaa naisiin. Tässä kohtaa tapahtui tyypillinen sykli - ei voi olla asia näin - pieni masennus - ketutus ja nyt asia on takana mutta hermo palaa edelleen asian takia. Lienee selvää että emme ole väleissä.
Eikä varmaan yllätä että olen erimieltä siitä että pitääkö tänne ottaa koko kolmas maailma. Jostain syystä suvun naiset ei tykkää siitä että en pidä ajatuksesta. Sentään isäukko on tässä puolellani. Ja suoraan sanottuna vituttaa kun vastaan tulee kadulla naishenkilö jonkun selvän ulkomaalaisen kanssa (bonusvitutus jos nämä ropeltavat toisiaan) ja mietityttää että olenko nyt Suomessa vai enkö ole. Solvauksista huolimatta olen pysynyt kannassani, en ole kuullut argumentteja tunkeutumisen puolesta yhtään samalla kun olen antanut rutkasti syitä tunkeutumista vastaan turvautumatta itse solvauksiin (tyypillistä naisen väittelyä itseäni vastaan).
Ja jos se ei selvinnyt vielä niin kyllä, olen mieshenkilö. Yksi ajatus johti hirveään tekstiseinään, mutta näin käy joskus kun yksi asia johtaa toiseen. Tuntuu kyllä usein siltä kuin että elämän vaikeustaso olisi jollain "ultra hard" asteella.
Ei haittaa tekstiseinät. Tänne saa kirjoittaa niin paljon kuin vain kommenttiloota antaa myöten. :) Muutenkin hyvä jos avaa suunsa. Miehiähän on pidetty alisteisessa asemassa pitkälti jo sen vuoksi, että meillä on tämä vaikenemisen ja häpeän kulttuuri; osa ei edes ole tietoinen siitä, mitä miehet joutuvat kokemaan, vaan he kuvittelevat meidän vain rellestävän "etuoikeutemme" kanssa. Siispä tuo sinun todistus tämän asian tiimoilta on hyvä vain! Tuo mieleen erään kaverini, joka kertoi miten hänen vanhempansa ostivat hänen siskolleen auton, siinä missä hän ei saanut mitään. Kylmä diili.
Tästä on mainittava ihan erikseen:
"Naiset eivät kauheasti innosta etenkin kun kerran oli yksi. Koitettiin erästä juttua josta ei tullut mitään. Kysyin sitten että "myöhemmin" johon tämä vastasi myöntävästi. Myöhemmin tämä kiisti kaiken ja mainitsi että "en ole sulle mitään velkaa" (näillä sanoilla (!)) ja mieleen tuli että ei voi luottaa naisiin. Tässä kohtaa tapahtui tyypillinen sykli - ei voi olla asia näin - pieni masennus - ketutus ja nyt asia on takana mutta hermo palaa edelleen asian takia. Lienee selvää että emme ole väleissä."
On muuten eräs raivostuttavimpia, naisellisen röyhkeyden ilmenemisiä tuo. Melko hyvä tapa antaa opetus onkin vastata naiselle samalla mitalla, kun tämä alkaa inisemään jotain sinulta. Itse olen kanssa hieman vastaaviin törmännyt joskus. Tällöin olen aika suorilta ilmaissut kantani asiaan, ja pistänyt myös välit poikki. Päädyinpä myöhemmin yhden tällaisen naisen kanssa sänkyynkin, joten nuo ovat kyllä tilanteita, joissa kannattaa pitää pintansa. Siinä et häviä mitään, paitsi käytöstavattoman naislapsen.
On muuten tarkoitus kirjoittaa hieman tuosta aiheesta, ja siitä miten tuota voi torjua. Joten pysy kanavalla.
"Eikä varmaan yllätä että olen erimieltä siitä että pitääkö tänne ottaa koko kolmas maailma. Jostain syystä suvun naiset ei tykkää siitä että en pidä ajatuksesta. Sentään isäukko on tässä puolellani. Ja suoraan sanottuna vituttaa kun vastaan tulee kadulla naishenkilö jonkun selvän ulkomaalaisen kanssa (bonusvitutus jos nämä ropeltavat toisiaan) ja mietityttää että olenko nyt Suomessa vai enkö ole. Solvauksista huolimatta olen pysynyt kannassani, en ole kuullut argumentteja tunkeutumisen puolesta yhtään samalla kun olen antanut rutkasti syitä tunkeutumista vastaan turvautumatta itse solvauksiin (tyypillistä naisen väittelyä itseäni vastaan)."
Tämähän se. Naiset on valittu massakontrollissa tähän rooliin, sillä ne ovat joukkosieluinen sukupuoli. Niinpä ne matkivat toisiaan, yrittävät tehdä parhaansa mukautuakseen muotiin/& Viralliseen Totuuteen (TM), eikä heillä ole mitään ongelmia puukottaa sinua selkään, ja siirtyä vihollisen seksipalkinnoksi. Esim. omista piireistä Trump on hyvä esimerkki. Minun eräs entinen heila joka on jonkin verran punapilleröity, vihaa feminismiä ja on isänmaallinenkin jonkin verran (kenkäissyt munille häntä ahdistelemaan tullutta matua, joka ei uskonut puhetta), ei silti pidä Trumpista. Miksi? No sillä ei ole väliä, mutta siitä nyt vain ei kuulu pitää. :D
"Ja jos se ei selvinnyt vielä niin kyllä, olen mieshenkilö. Yksi ajatus johti hirveään tekstiseinään, mutta näin käy joskus kun yksi asia johtaa toiseen. Tuntuu kyllä usein siltä kuin että elämän vaikeustaso olisi jollain "ultra hard" asteella."
Kyllä tuli. Vain mies voi käsittää tuon ultra hard -tason kanssa elämisen ja sen nämä lieveilmiöt joista meillä tässä jo olikin puhetta.
Lähetä kommentti