Naisen kamppailu rationalisointihamsterinsa ja muotisanojen ristipaineessa

Kyllä naisten elämä on näin hankalaa.

Jos draamaa ei saada, sitä sitten hakemalla haetaan, ja tehdään

Katsotaanpa tätä seuraavaa tapausta - allekirjoittanut suosittelee lämpimästi naistenlehtien lukemista, sillä näin pääsee perille siitä, mitä naiset juonivat (yleensä tiedät osuneesi oikeaan, jos joku nainen yrittää tämän johdosta häpäistä sinua naistenlehtien lukemisesta).

Näin tunnistat aidosti itsevarman kumppanin jo tapailuvaiheessa

"Mies oli Annaa kahdeksan vuotta vanhempi ja suhteen alussa koulutetumpi ja paremmassa ammatissa. Sitten Anna sai kiinnostavia, haastavia töitä."

Yllätys, yllätys, nainen nai ylöspäin!

Ja ongelmat tulivat heti, kun nainen sai kiinnostavia, haastavia töitä (lue: päätyi kenties korkeamman statuksen ja palkan virkaan, jolloin hypergamia raukesi).

Tällöin alkoi ankara syyn hakeminen miehestä.

Oikeana syynä ei tietenkään ollut mikään itsenäisyys tai muukaan sellainen, vaan ainoastaan naisen hypergamia. (Briffaultin lain mukaan nainen hylkää miehen, josta ei voi hyötyä.)

"Myös Annan ystävillä on ollut samankaltaisia kokemuksia.
– He ovat kaikki fiksuja ja koulutettuja. Mies ei ole kestänyt naisen itsenäisyyttä, Anna kuvaa."

Niinhän se menee, vesi hakeutuu tasolleen.

Miestä ei kiinnosta naisen itsenäisyys, vaan kyseessä on projisointi naisen osalta, jolloin sosiaalinen kiipijä eli nainen, hypergamisena sukupuolena, profiloi jatkuvasti miestä milloin milläkin muka-syvällisellä tai tyystin "tiedostamattomalla", mutta todellisudessa kolmeen lajiin menevällä kriteerillä: onko miehellä ulkonäköä, rajaa ja statusta?

Jos näitä ei ole. Mies on yksin.

Jos näistä on kaikkia, mies ei ole yksin.

Et usko?

Tilastot eivät valehtele: 2% (miesten) sosioekonomisesta yläluokasta on sinkkuja, kun taas lähes puolet alaluokasta on sinkkuja.

Case closed.

Takaisin itsenäisyyteen. Tietysti silloin jos nainen on narsistinen parisuhdetyranni, joka mielestään saa tulla ja mennä miten haluaa, ja jonka mielivaltaisuus on uhmaikäisen lapsen tasolla, on selvää että sellainen itsenäisyys häiritsee.

Sen pitääkin häiritä!

Jos itsevarmuus on naisten muotisana, on toinen tunnettu muotisana "itsetunto", jonka merkitys on kääntynyt täysin päälaelleen; "hyvän itsetunnon mies" on se joka antaa naiselle kaikessa periksi, "huonon itsetunnon mies" taas on se, joka uskaltaa kyseenalaistaa naisten toiminnan ja ajattelun epäkohtia, eikä suostu olemaan naisen heittopussina.

"– Mies pelkää, ettei kelpaa, on mustasukkainen tai kontrolloi muuten, kilpailee ja piikittelee, ei kykene puhumaan heikkouksistaan, hän luettelee."

Sitä kutsutaan vaistoksi. Jos toinen pitää kolmannen asteen kuulusteluja tai jatkuvaa työhaastattelua päällä, se tulee läpi; mies kyllä aistii damokleen miekan roikkuvan päänsä päällä. (Tiedoksi naiset, miehet aika usein tietävät milloin te tähtäätte siihen kuuluisaan "meidän pitäisi vähän"-jutella loppupuheeseen.)

"– Jos toinen on ripustautuva, hommasta ei tule mitään. Takertujaa ei voi kunnioittaa – takertuminen on henkistä pakottamista ja alistamista."

Jos naiset eivät olisi pimeän triadin miesten (tai kuten netissä osuvasti kutsutaan "jännämiesten") perässä kirmaavia tunnevammaisia idiootteja, he saattaisivat ymmärtää että kiintymys kuuluu normaaliin ihmissuhteeseen, ja se ei ole alistamista. Sen sijaan se on typerää, että ensiksi haetaan emotionaalisesti poissaoleva tai yhtä tunnevammainen partneri kuin mitä itse ollaan, ja pidetään hänen tunnevammaisuutta "aitona itsevarmuutena" ja lopuksi sitten uhriudutaan, kun tämän kanssa käy, kuten tuollaisessa yhtälössä kuuluukin käydä.

"– Olen tehnyt töitä, jotta uskallan olla täysin oma itseni huonoine ja hyvine puolineni. Jos jokin menee pieleen, tunteeni eivät ole murskaavia. Juuri siksi haluaisin sellaisen kumppanin, jonka itsearvostusta minun ei tarvitsisi keskittyä pitämään pystyssä."

Yllätys, nainen päästää itsensä helpolla, mutta vaatii mieheltä täydelllisyyttä.

"Aitoa itsevarmuutta kannattaa kumppanissa hakea, sillä se on hyvän parisuhteen edellytys.
– Hyvällä itsetunnolla varustettu kumppani huomioi toista, on kiinnostunut toisen hyvinvoinnista ja tuntee tätä kohtaan myötätuntoa. Hän osaa riidellä ja sopia eikä syytä toista epäonnistumisista, Segercrantz kuvaa."

Tästä syystä feministit kampanjoivat kilttejä ja kunnollisia miehiä vastaan?

Puhumattakaan siitä, että jokainen tietää näiden miesten parisuhdemenestyksen.