Taistelu Tampereesta

Tätä kirjoittaessa, olen nauttinut Suomen voitosta ja hieman hermoilen mielessäni menoa kaverini hautajaisiin jotka olisivat seuraavana päivänä (tai nyt jo tarkalleen alan olla sen vuorokauden puolella – RIP ystäväni).

Tämä kaveri liittyy käsillä olevaan aiheeseen. Kerron myöhemmin miten.

Meillä on edessä “Taistelu Tampereesta”, kuten se lärvikirjassa ilmaistaan.

On kieltämättä erinomaisen typerä järjestely tapahtumassa, monestakin syystä.

Ensinäkin, näin Täydellisen Järjestelmän ja sen kannanoton puolesta tästä voidaan sanoa yhtä ellei toistakin.

Kuten, että tämä on periksiantaminen ja suoranainen luovuttaminen lieveilmöiden edessä. Sitä samanlaista eliitin kaulanottoa normaaliin kansaan, ja tietysti kaapin paikan näyttämistä. Hieman kuten E10-bensiini, siinä taas kerran kansasta vieraantunut eliitti, joka on erikoistunut mm. Lobbaamiseen, on “tiennyt paremmin” ja pistänyt ilman sen kummempia kyselyitä pystyyn kampanjan joka luonnon auttamisen verukkeella ei auta kansaa, eikä luontoa, vaan ihan muita tahoja. Lue lisää.

Entä minkä sylttytehtaan juurelle tämä vallitseva järjestely nyt on sitten viemässä?

No jos kieltolain aikoihin porvaristo katseli alaspäin ja nenänvartta pitkin nälästä huojuvaa työväkeä, jonka ainoisiin huveihin kuului kuppi ellei toinenkin hyvää ja raikasta väkiviinaa.

Tämä piti tietysti riistää, sillä se ei olisi sopinut järjestelyihin ja onhan kieltämättä sellainen ylirasittunut työläinen, joka ei saa nestemmäistä rohkeutta tai nollausta, ehkäpä helpompi hallitakin.

Mihin tämä johti, oli ns. Suomalaisen juomakulttuurin syntyyn. Ilmiöön mitä ei paradoksaalisesti nähdä alueilla joissa on ns. Sivistynyt juomakulttuuri. Nimittäin kieltolain aikanahan “materiaalia” tietenkin salakuljetettiin, ja sitä oli tapana ryypätä hamstraustavalla (oikea termi: "valmennus") ennen illanistujaisia. Tapa joka ei ole menossa pois, etenkään näin laman aikana ja nostettujen hintojen kurimuksessa – päin vastoin.

Tähän vielä lasketaan se, että sivistyneiden juomakulttuurien maissa meillä on sisään heittäjiä. Täällä meillä taas on ulosheittäjiä, “kerberoksia joilla on arguskatse”(mutta mitäs kun ei kohta ulkonakaan saa olla?).

Täydellisen Järjestelmän visiona olisikin, että alkoholi, etenkin miedot kuten viinit joita voisi nauttia vaikkapa puistossa piknikin kanssa tai ilman, olisivat saatavilla hyvin varustelluista maitokaupoista, kuin myöskin tietysti alkoista. Ei väkevien tarvitsi myöskään ylellisyystuotteiden hintaisia olla, vaikka tietysti juomakulttuuriltaan sivistyneissä maissa tämäkin asia on selviö. Einstein jolla on fiksun miehen maine, sanoi että mielenvikaisuus on sitä, että jatketaan saman asian toistamista ja odotetaan erilaista lopputulosta. Suomessa tämä on ymmärretty niin, että asia korjautuisi jos tahtia ja vauhtia kohti vallitsevaa suuntaa kiristetään (kuten nyt on tehty erinäisillä elämän aloilla).

Eikö eräs melko ilmeinen asia ole se, miten alkoholi ja sen käyttö aina assosioidaan ainoaksi luvaksi olla vaikkapa muussa kuin sulkeutuneessa ja jurossa tilassa, mutta jotta se maailmoja syleilevä tila saavutettaisi, on "pakko" myös "rettelöidä". Se ikään kuin kuuluu asiaan, ihan kuten sekin, että ilman hauskaakin voi olla viinaa. Tämän sanon yhtään pakottamatta pakkoreipautta tai hymyä naamoille, mutta jokin kello alkaa kilistä kun tätä seikkaa miettii sen tosiasian valossa, että täällä Tampereella on sellainen sanonta kuin: "Se on vähän onnellinen". Ja sillä tarkoitetaan ihmisiä joiden kohdalla "hissi ei nouse ihan ylös asti" - eli ihan kuin ollaksesi onnellinen sinun on oltava joko hullu, tyhmä tai kernaasti molempia! - Ihmiset tuntuvat tässä asiassa toteuttavan niin positiivisia, kuin negatiivisiakin odotuksia joita heille annetaan.

Tästä pääsemmekin kaveriini liittyvään osantoon. Me nimittäin sattumoisin olimme silloin kaupungilla, mihin tämä tarina sijoittuu, ja vielä aika paljonkin nuorempina miehinä kuin nyt. Silloin oli käynnissä nyt aiottu nollatoleranssi, joten näin pienoisen muistopuheen ohella voin kertoa kokeneeni ns. Ennakkotapauksen.

Olimme pitkin iltaa koetelleet aika paljonkin onneamme, ja nauttineet makujuomiamme milloin milläkin paikalla, ja tietysti taisimme naurattaakin paria ihmistä sillä kun esim. Imitoimme olevamme eestiläisiä.

Lopulta kävi sitten niin, että kun meidän kollektiivimme viimeinen lonkero oli menossa, tuli jostain puskien takaa itse komisario. Istuskelimme reteästi Raatihuoneen portailla, eli voidaan sanoa että sen luokan polleilu saattoikin kostatua, kuten se kostautui meidän kohdalla.

Kaverille, joka nyt tätä kirjoittaessa on jo siirtynyt autuaammille hummailumaille, napsahti sakko. Minulle annettiin hänen juoma, jotta minä sitten kaataisin sen pois. Tein työtä käskettyä, mitä nyt välissä maistoin siitä hörpyn tai pari, ja tästähän lätkähti välittömästi sanktio. Nyt minua oltiin sakottamassa julkisella paikalla juopottelusta! Minua, joka jumalauta, teki kuten poliisi käski (+ että maistoin ettei juoma nyt vallan ole liian myrkyllistä kaadettavaksi isänmaahamme).

Lopulta tiemme vei mustaanmaijaan, ja siellä meillä soi puhelimet ja saatoimme me nyt hieman vielä eestimees-rooliimme palaillakin. Lähetimme huomionosoituksia ohitse meneville tyttösille, joiden hameet olivat sitä luokkaa että ylenpalttista karvoitusta he eivät voineet pitää sillä se olisi jo rehottanut säädyttömästi.

Saldona oli sitten loppujen lopuksi se, että minä sain hieman suuremman sakon koska olin vastustanut kuulemma virkavaltaa. Se on melkoista kissalanpoikain lomarahaston kartuttamista, sillä tälläiseksi toimenpiteeksi luokiteltiin se että juotuani pullosta, väitin että en ole rikkonut siinä lakia. Ja vielä tänäkin päivänä väitän, että en kyllä parilla hörpyllä, juomasta jota samalla kaadoin pois, kovinkaan pahasti rikkonut lain HENKEÄ vastaan.

Sitten kun vuosia oli kulunut, ja lähistön rikollisilla oli tapana tehdä iskuja parkkipaikalleni, olin tilanteessa kun olisin tarvinnut näitä lainvalvojia. Nimittäin oli käynyt niin että pirssiini oli murtauduttu, ja kun soitin tästä asemalle, sain vastauksesi että sinne voi tulla tekemään rikosilmoituksen, mutta poliisit eivät pääse paikalle jos se ryöstö ei ole juuri soittohetkellä menossa. Ehkä seuraavalla kerralla, minun pitäisi soittaa heille jo hetki ennen rikosta, joka minun kaiken järjen mukaan pitäisi tietää tapahtuma-aikaa ja paikkaa myöten!

Miten tämä kääntyy uhkaavaan tilanteeseen, on siis siten, että vastaava resurssien tuhlaus on uhkaamassa toteutua Tampereella. Normaalia kansaa lähetetään kiusaamaan kissalanpojat, ja samalla oikeat rikolliset saavat työrauhan.

Eikö kuitenkin silti voitaisi tehdä niin, että jos poliisi silti käy puistoissa, se sielläkin ottaisi kiinni ne antisosiaaliset ainekset jotka se ottaisi muuallakin kiinni, ja antaisi ihmisten nauttia kesäisestä päivästään?

Tämä on taas näitä tapahtumia, että kohta porukkaa muuttaa pois maasta ja eroaa kirkosta – kun nyt nämä suomalaisten viimeisimmät trendit tunnetaan!

On myös esitetty että puistojen siisteyttä lisättäisi panostamalla vaikkapa kusiränneihin ja roskiksiin. Niin, miksei? No koska sellainenhan olisi aivan liian “populistista” vallitsevalta hallitukselta ja sen puolueilta. Kokoomuksessahan ei tietenkään tulisi muu vaihtoehto edes mieleen, kuin että yhteiseksi hyväksi ja yhteisillä rahoilla kustanneittaisi parempia oloja kaupunkilaisen yhteiseen olohuoneeseen, vaan sen agenda täyttyy kun ennemmin ihmiset karkoitetaan koteihinsa ja baareihin – ellei sitten puistoja ulkoisteta ensin yksityisille tahoille, jotka sitten kohtuullisesta maksusta ottavat kävijöitä puistoihin. Vihreät tietysti myös voittavat, näin ei saastutettaisi puistoja, sillä tärkeintä on puhdas luonto, ja se onnistuu parhaiten niin että ihmistä ei päästetä sen keskelle (vaikka sikäli kun Vihreät tunnetaan, ovat he ostettavissa vallan avulla – jolloin menee vaikka ydinvoimakin, mutta se on kokonaan oma tarinansa).



PS. Ne tyttöset vielä myöhemmin näkivät meidät keskustan eräässä hampurilaisravintolassa, jossa olimme heidän edessä tai takana jonossa. Tuolloin he nauroivat kyykyssä, joko meidän kanssamme tai meitä. - Vai oliko niin, että he näkivät tuon hampurilaisreissun jälkeen meidät maijassa? Kysymys ei ole helppo kun miettii...

PPS. Ja mitä Suomen voittoon tulee, niin  Mikael Granlund on Suomen Chuck Norris!