NATO-hakemus käy lankeemuksen edellä?

Muistaako kukaan enää sitä urbaania legendaa, jossa henkilö hönössä tarkistelee lottorivejään, ja huomaa voittaneensa pääpotin? (Tämä aktiviteetti luonnollisesti kuului takavuosina, ja miksei yhä edelleenkin monen suomalaisen viikonloppujännäreihin.) Legenda jatkuu niin, että tästä riemastuneena tarinan päähenkilö sitten soittaa pomolleen, haukkuu tämän pystyyn ja ottaa lopputilit. Myös sukulaiset ja tuttavat saavat kuulla kunniansa siinä hytäkässä. Seuraavana aamuna, jo selvinneenä, tämä "lottovoittaja" sitten huomaakin, että ei voittanutkaan lotossa, samalla kun nämä hänen edellisiltaiset ohjelmanumeronsa aina lopputilistä mittaviin kunniankuulettamisiin, alkavat vyöryä hänen mieleensä kuin tankit rajan ylitse. Kohmelo sai siinä hetkessä täysin uuden intesiteettisävyn, lukija voinee kuvitella tämän.  

No, myös meidän presidenttimme tässä soitteli naapurimme presidentille voimiensa tunnossa, ja antoi tämän kuulla kunniansa - like a boss, päin naamaa. 

Vaan seuraavaksi tuli yllätys Turkista, josta käsin todettiin, että se on kuulkaatten sellainen homma, että me ei haluta teitä NATO:n jäseniksi. 

Ja nyt olo on kuin tämän tekstin alussa kerrotussa urbaanissa legendassa.

Vähemmästäkin olisi. 

Enemmän toki Turkin ulostulon syy löytyy Ruotsista, mutta samaa syytä nähdään myöskin meissä. On jokseenkin ironista, että näinkin kansainvälisen projektin kuin NATO:n kompatuskivenä on pohjimmiltaan globalistinen politiikka. Näet niin Ruotsi kuin Suomikin ovat otelleet avointen ovien politiikalla maahan kurdeja, ja nyt se sitten kostautuu. Siinä missä globalistit näkevät voimavaroja ja avaruusinsinöörikirurgeja, näkee Turkki vähemmän poliittisesti korrektisti terroristeja. Fakta on, että näiden globalistien pelleilyjen vuoksi niin Suomi kuin Ruotsikin voi jäädä yksin kohtalonkysymystensä äärelle. Kurdien on syytä vastata vähintäänkin sitä kymmentä ryssää. 

Tai sitten me voimme vain ottaa tästä opiksemme, ja olla päästämättä globalisteja enää tuhoamaan tulevaisuuttamme tämän enempää. On ihan selvää, että niitä johtavat pyrkyripolitiikot, jotka kaikkia hamuavat rahaa ja asemaa, palkkiovirkoja globalistisen takapirun siipien suojassa, ei niitä mädättämänsä maan asiat kiinnosta, ei ole koskaan kiinnostaneetkaan. 

Suomelle osoitetut Turkin ehdot ovat etsintäkuulutettujen kurdirikollisten palautukset Turkkiin ja aseidenvientisanktioista luopuminen. Ainakin ensiksi mainittu olisi toteutettavissa, ja vielä hyvin suositeltava toteutettavaksi. Mitä ihmettä me oikein hyysäämme oman maamme kohtalonkysymystenkin noustessa, vieläpä vierasmaalaisia rikollisia? Koska globalistien "arvopohja", joka on - ihan kuten Erdogan sanoi - tehnyt pohjoismaista turvapaikan terroristeille. Oikeassahan mies on, kaikkien paitsi globalistien mielestä. Kansallismielisten päättäessä asioista, näin ei olisi käynyt - asia mitä ei tulla koskaan myöntämään, vain siksi koska se on totta. 

On myös aika ironista, miten nämä rauhaa rakastavat antifasistit ovat juuri ne, jotka tässä sodassa ovat niitä, jotka aiheuttavat vaaratilanteita niin täällä, kuin muuallakin. Jos jotain tästä opimme, on ettei koskaan tule luottaa antifasisteihin ja globalisteihin.