Oliko Natsi-Saksa Parempi Paikka Asua Kuin Nykyinen Suomi? (Hämmentävä Aikamatka Mika Waltarin Parissa)

Prologi

Allekirjoittanut on Mika Waltarin ystävä, ja koska hän vihdoinkin sai jouluna aikaa lukea hankkimiaan kirjoja, hän myös pureutui Waltarin Matkakertomuksiin.

Tälläinen nostalgikko, joka omaa satunnaista kaukokaipuuta ja pitkällisen haaveen pystyä matkusrtamaan ajassa, tietysti nautti näistä kertomuksista.

Mutta myös hänen poliittinen ja historiasta kiinnostunut puolensa heräsi, vieläpä tavalla jota voidaan kutsua: Kaikki ei ole kohdallaan-fiilikseksi (hämähäkkimiehen vaistojani toisinsanoen siis kutkutti).

Nyt, Fundamentti alkaa palailla joulu- ja talvilomiltaan pikkuhiljaa, ja avauksena onkin tämä varsin mielenkiintoinen ja monitahoinen, ja monikerroksinen katsaus Natsi-Saksaan sen ulkopuolisen, ja melko ansioittuneen aikalaisen, eli Mika Waltarin silmin.,

Asiat joita tulette lukemaan voivat sotia montaa nykytietämystä vastaan, ja toisaalta ne herättävät sellaisia huomioita, joita historian uusiutumisen mahdollisuus herättää.

Aion ensin laittaa lainaukset, ja hyvin lyhyet selvitykset niistä (jos niitäkään), ja sitten selitän paremmin mitä tarkoitin.

- Sen sanon, että lukija voi ihmetellä, miten tätä Waltarin teosta ei olla kielletty kokonaan.

Tuntematon Saksa 1939

Tekstien alkupuolella on varsin "tuttua tekstiä", joka kuitenkin pian ottaa yllättäviä käänteitä.

Olin menossa näkemään kaiken omin silmin, yksin, tuntemattomana, kenenkään opastamatta. Ja kierrettyäni Skandinavian maat, joiden sanomalehtien otsakkeet kiljuivat Saksan juutalaisvainoista ja tavalliset sivistyneet ihmiset kehoittivat ottamaan evästä mukaan, koska Saksassa kuulemma ei saa kylliksi ruokaa, olin tosiaan kylliksi preparoitu näkemään kummituksia. 

Tulin Berliiniin muutamia päiviä suurten juutalaismellakkain jälkeen. Siitä kertoi enää vain siellä täällä jokin laudoitettu myymälänikkuna sekä niin Berliinissä kuin Münchenissäkin jokaisen ravintolan ja kahvilan oveen liimattu punareunainen julistus: Juutalaisilta pääsy kielletty!
Yhdessä ainoassa paikassa humautettiin: Juutalaisia ei tänne toivota!

Ollessaan Berliinin valtiopäivätalossa pidetyssä juutalaisvastaisessa näyttelyssä.

Joku harmaapartainen, kiltin näköinen setä huomautti lainkaan ääntään vaimeuttamatta seuralaiselleen räpytellen likinäköisesti silmiään tutkijain kuperain silmälasien takaa: "Voiko tämä kaikki tosiaan olla valhetta?" Kauhupropagandan kaikkien sääntöjen mukaan olisi nyt johnkun pitänyt iskeä häntä pampulla päähän. Vilkaisin odottavasti ympärilleni, mutta mitään ei tapahtunut. Muutamat lähinnä seisovat vain käänsivät häveliäästi päänsä poispäin. 

Joka tapauksessa tuntuu siltä, että Euroopan kohtalo ratkaistaan Saksassa niinä aikoina, joita elämme. Me täällä Euroopan selän takana hiljaisessa, rauhallisessa maassa näemme Saksan yhä vielä perin unisin silmin. Viime vuonna Saksa muuttii Euroopan kartan. Se on muuttava vielä muutakin. Se kieltää arvoja, joita meidät on kasvatettu pitämään inhimillisen elämän perusarvoina. Meiltä puuttuu edellytyksiä sen logiikan ymmärtämiseen, sillä kaikki vastaväitteet kilpistyvät tosiasiaan, että mahdolliset väittelijät puhuvat kokonaan eri kieltä. Mutta tuo logiikka on johdonmukaista. Se on tehnyt Saksasta Euroopan tällä hetkellä mahtavimman suurvallan. Saksa on myös Euroopan ehkä ainoa maa, jossa nuoret ihmiset nykyään uskaltavat mennä naimisiin ja saada lapsia tulevaisuutta pelkäämättä. 

 "Hyttystä ammuttiin tykillä" (viittaa siihen, että Saksan vaaraa kaikille ulkopuolisille on liioiteltu).

Yllättävin ja samalla leimaavin piirre, joka painuu satunnaisen matkailijan mieleen nykyisestä Saksasta, on se ilo ja vapautuneisuus, joka kuvastuu nuorista ihmisistä, melkein uskonnollinen hurmio, joka tekee elämän helpommaksi jokaiselle, joka uskoo. Miljoonat ihmiset ovat huokaisseet helpotuksesta havaitsessaan, ettei heidän enää tarvitse ajatella itse puolestaan, vaan että joku - heitä suurempi - ajattelee heidänkin puolestaan.

Kaikelle vierasmaalaiselle vihamielinen valtio?

Jo saksalaiset isäntämme ansaitsisivat oman lukunsa. Heidän loppumaton vieraanvaraisuutensa, kärsivällisyytensä ja alinomainen huolenpitonsa puhumatta järjestelytaidosta, jota tällaisen suurkokouksen sujuminen vaatii, ansaitsevat kaiken kunnian. (kommentaari kirjailijakokouksesta)

Jäykkä sotilasvaltio?

Saksan nykyiselle mentaliteetille on kaikki kaavamaisuus perin vierasta, ja vain karhunpalveluksen itselleen ja maallen tekevät ne, jotka pyrkivät uuteen Eurooppaan ulkonaisten eleiden voimalla tai kättään pystyyn kohottelemalla. Jokaisella maalla on omat tapansa ja omat ajatuksensa, ja uusi Saksa tunnustaa täysin niiden arvon, koska ne vuorovaikutuksessa keskenään tulevat vaikuttamaan uuden elämänsisällyksen rakentumiseksi. Vapauttavaa ja rohkaisevaa oli vakuuttua tästä kaikesta, se jäi panavimmaksi elämykseksi kauniilta matkalta.

"Sodan Berliinissä" (vuosi 1942)

Koska  nykyhetkenä aloitetaan keskustelu aina ruoasta, aloitan Berliininkin suhteen tästä jännittävimmästä ja sisällyksekkäimmästä kysymyksestä. Suomesta saapuneelle vieraalle tarjoaa nykyisen Saksan ruokapöytä huomattavan yltäkylläisen kuvan. Annokset ovat runsaammat ja monipuolisemmat kuin meillä. Niinpä suomalaiseen tekee lähinnä huvittavan vaikutuksen se, että saksalaiset, jotka saavat lihaa 50 grammaa päivässä sekä voita, margariinia ja juustoa puolta enemmän kuin me, kovin mielellään ja ensimmäiseksi viittasivat näiden tarvikkeiden puutteeseen. 

Vaatetustilanteesta en voinut luoda itselleni tarkempaa kuvaa. Sen vain panin merkille, että tavalliset normaali-ihmiset olivat yleensä erittäin hyvin pukeutuneita ja että saksalaisen naisen pukeutumismaku on kehittynyt edelleen menneisiin aikoihin verraten. Jonakin aamuvarhaisena nousin myös viiden tienoissa kiertelemään maanalaisella radalla huomioidakseni työpaikkoihin rientäviä työläisiä enkä havainnut työpuvuissa tai jalkineissa mitään puutteita. Saksan armeijan erinomaiset varusteet tiedämme jo, niin ettei niistä tarvitse mainita. Työläinen nykyisessä Saksassa on huollon suhteen armeijaan verrattavissa. Sen sijaan panin merkille, että vielä lokakuun leutoina alkupäivinä saattoi silloin tällöin nähdä neitosia, jotka kulkivat plajain säärin sukkia säästääkseen. Samoin panin merkille, että tät tapaa näyttivät harrastavan nimenomaan sellaiset neidot, joiden säärissä oli myös jotakin nähtävää. 

Seuraava kohta on liittyen vaihtokauppaan, jota käytiin mm. kortilla olevalla tupakalla, sisältäen mielenkiintoisen näkökulman siihen ajatukseen että natsivalta olisi ollut jatkuvasti ihmisten papereita tarkasteleva, poliisivaltio.

Tämä vaihtokauppajärjestelmä on perin viatonta luonteeltaan, ja joskin se sinänsä lienee kiellettyä, ollaan nykyisessä Saksassa suuripiirteisiä eikä kiinnitetä huomiota pikkuseikkoihin. Kaikenlainen poliisikomento ja valvonta on nykyisessä Berliinissä täysin vieras ilmiö. Viranomaisilla on muuta ja tärkeämpää tekemistä. Eläköön kukin, niinkuin haluaa, mutta jos joku henkilö osoittautuu teolla yhteiskunnalle vaaralliseksi, silloin rangaistus on myös todella ankara - enkä voi mitään sille, että mielestäni tällä järjestelmällä on puolensa. 

Niinpä ihmiset puhuvatkin kaikista asioistaan, puuttreista ja mahdollisesta tyytymättömyydestään niin luonnollisen avoimesti julkisimmissakin paikoissa, että se hämmästyttää vierasta. PIeni, viaton nalkutus on ominaista tämän hetken berliiniläiselle ja sellaisenaan paras osoitus, ettei tämä jättiläiskaupunki vielä tiedä mitään sodasta ja todellisesta puutteesta. 

Jos työväki ja sotaväki olivat hyvin huolletut, niin myös yleinen, kansallinen yhteishenki oli verrattoman vahva.

Itsestään selvää on, että sodasta ja sen päämäärästä ei ainoallakaan saksalaisella ole muuta kuin yksi mielipide. "Tietysti sota on käytävä voittoon asti, muuten on parempi, että kaikki kuolemme" niinkuin muuan yksinkertainen naistyöläinen maanalaisen radan vaunussa minulle huomautti.

Etenkin tämä seuraava on mielenkiintoinen kohta, sillä juuri tässä tuntuu siltä kuin olisi kyse modernista Suomesta! Tätä ennen oli kirjoitettu miten toisaalta ihmiset olivat surullisia sodan vuoksi, ja kuinka omia kaivattiin takaisin rintamalta (heitä koski 3 viikon loma).

Ja uuden Saksan yhteinäinen elämänusko tekee kenties uhrin antamisen helpommaksi yksilölle, kuin individualistisessa Suomessa, jossa jokaisen on itse ja yksin taisteltava oma taistelunsa sisimmässään.

Individualistinen, kapitalistinen, "vapauden ja vastuun" Suomi oli näemmä tuolloin saman ongelman alla, kuin se on nyt. Toki, se on kylläkin hieman sosialismilla kesytetty, mutta laman edetessä sen kansa on yhä pahemmin eksytetty jokaisen sotaan jokaista vastaan, - ja täten tämä hajottamalla hallittu kansa saadaan unohtamaan yhtenäisyys ja alistumaan sortoon; "sillä vaikka itsellä ei olisi valtaa, niin aina on parempi että tässä asetelmassa tuo sortuu kuin minä."

Epilogi

Vaan nyt kun tämä aikamatka on ohitse, on epäilemättä jokaisen ajatteluun kykenevän henkilön pää pullollaan ajatuksia.

Mistä tässä oikein on kyse?

Oliko Waltari natsi? Vaiko muuten vaan höppänä ettei tiennyt sitä aikalaisena, minkä me tiedämme nyt, katsottuamme elokuvia, dokumentteja ja otettuamme vastaan kouluopetusta? Sillä minkä voimme sanoa varmaksi, on se, että tuollaisia asioita ei voisi kukaan kirjoittaa natseista tänään, ilman että hänet leimataan sellaiseksi itse!

Vai oliko natsien hirveyttä liioiteltu?

Sillä eikö historia ole voittajien kirjoittamaa, jolloin tässä tapauksessa toinen sosialistinen aikalainen, eli kommunistinen Neuvostoliitto sai sysättyä muiden liittolaisten kanssa kaikessa yhteiskymmärryksessä syytteet hirviöimäisyydestä, hävinneen vallan kylmenevälle raadolle, saaden näin samalla kiillotettua kilpensä niistä rikoksista, joita se teki omaa kansaansa kohtaan?

Mikä seikka nyt onkin tiedettävä, on se että tuon ajan mitä suurin sytyke sotaan oli kapitalismi.  Sillä se oli kapitalismi, joka sai aikaan niinkin suuren tilauksen näille kahdelle sosialismin muodolle; kansallissosialismille ja kommunismille*. Se oli kapitalismi luontaisine kriiseineen - jollainen nytkin repii eurooppaa - joka ajoi ihmiset äärimmäisiin ratkaisuihin ja tiedostamaan sen että jotain oli pakko tehdä. (*Kommunistit propagandasyistä alkoivat kutsua natseja fasisteiksi, jotta erotus olisi mahdollisimman suuri näillä kahdella sosialismin sovellutuksellle. Samalla kun Amerikka jäi kapitalismin alaiseksi, jonka jälkeen ihmiskunta oli taas sen alkuperäisen ongelman edessä, kun tilanne kärjistyi kylmän sodan muodossa - mutta siitä lisää jonakin toisella kerralla.)

Entäs me, nyt?

Kyllähän meillekin sanotaan että Suomessa on asiat hyvin.

Mikä kyllä pitää paikkansa, etenkin jos vertaa hirveimpiin paikkoihin.

Mutta eikö ole  ironista, nyt kun pysähdyt ja mietit maamme eripuraisuutta, yhä nousevaa luokkatietoisuutta ja tietenkin sitä, että meillä on tuomittu oikeudessa asti, täysin mielivaltaisesti ja sananvapautta raiskaten, niitä poliittisia ja yksityisiä toisinajattelijoita, jotka ovat uskaltaneet puhua "virallista totuutta" vastaan?

Mitä jos me luulimme olleemme he, jotka katselevat eläimiä jotka ovat häkeissään, mutta emme ymmärtäneet, että me olemme itse olleet koko tämän ajan niitä (massakontrollin alaisia) eläimiä?

Nimitäin jos miettii natsien mainetta, oli Waltarin todistuksen perusteella perus-sakemanni kuitenkin aika tyytyväinen, ja jopa eleli arvostelijoitaan paremmissa oloissa, vaikka välillä kiukuttelikin - silti uskallan veikata, ettei hänkään ollut täysin tietoinen mitä tapahtui kulissien takana. Myös Hitler rakensi yhtenevää eurooppaa.

Kuten sanoin, tämä herättää monia ajatuksia.

[DISCLAIMER: Ja ei, tämän tekstin ei ole tarkoitus olla "vaarallisen natsin ulostulo kaapista", vaan haastava, ajatuksia herättävä ja totunnaisuuksia kyseenalaistava - tiedoksi heille,  jotka saavat aiheena olleesta teutooniporukasta, tai pelkästä heidän kollektiivisen nimensä mainitsemisesta, ns. affektiivisia reaktioita].