Jos työttömyys olisi herkkua, herratkin siihen ryhtyisivät - Juhani Mäkelä
Tällä kertaa kansallisen hajaannuksen, ja keskinäisen sodan syntipukiksi on joutunut julkisuuteen tullut
Mira.
Kyse on kokoomusopiskelijoihin kuuluneen
Lauri Skönin aivopierusta (vaikka hänen puolustukseen on sanottava, että on hänellä myös joitakin ihan hyviäkin kirjoituksia, mutta näemmä tässä pätee "poikkeus vahvistaa säännön"-laki) jossa jatketaan nuorkokoomuslaista linjaa
Saul "Scumbag" Schubakin hengessä. Tässä kirjoituksessa kaiken muun lisäksi Late ihan muina miehinä sanoo että kirjoitus ei koske "niitä syrjäytyneitä, joilla on esimerkiksi mielenterveysongelmia", mitä nyt hänen kirjoituksensa oli suunnattu nimenomaan mielenterveysongelmista toipuvaa henkilöä kohtaan.
Tämä minun kirjoitus ei ole niinkään yksin Mirasta, vaan tämä kirjoitus on pikemminkin katsanto suurempaan ongelmaan, jonka edustajaksi nyt tämä kyseinen henkilö sattumalta valikoitui.
“Hän ei ollut Jantesta. Hän ei tiennyt, että on olemassa Janten laki ja että se sisältää totaalisen kiellon kaikkea vastaan. Ei ole olemassa mitään mikä olisi sallittu. Ihmisen piti olla fasadi, jonka takana ei ollut mitään, tästähän piti syntyä ihanneihminen, kun kaikki mikä oli fasadin takana oli hämärää. Meillä oli tietysti kaikilla oli yhtä ja toista fasadin takana, ja sitä meidän ei pitänyt koskaan paljastaa, mutta satuimme kuitenkin tekemään niin.” “Fasadi, jonka takana ei ollut mitään, tai litteä kulissi, tai silkka tyhjyys ihanteena, kaikenlaiset elämänilmaukset ja ajatukset tuomittu häpeälliksi – minä en lapsena koskaan kunnolla oppinut uskomaan sitä, ja nyt mielessäni on tunne, että sielu on vanhojen arpien peittämä. Tieto oli jotain halveksittavaa. Taidetta arvostettiin virnistyksellä. Tiede oli jotain, minkä parissa laiskat puuhasivat.” - Aksel Sandemose
Idean sain tähän nyt kun lukenut näiden aivopestyjen puliporvarien, Kokoomusta imagon nimissä äänestävien lampaiden primitiivireaktioita.
En voinut muuta kuin pudistaa päätäni huomatessani miten aivopestyjä, ja tietämättömiä ihmiset voivat olla. Puhumattakaan nyt yleisestä kovasydämisyydestä, ja älyllisestä laiskuudesta. Toivon todella, että se on vain laiskuutta, eikä krooninen tila.
Mutta samalla lakkasin ihmettelemästä miksi meillä äänestettiin hallitukseen puolue, jonka muutokset kuin sattumalta auttavat rikkaita - heitä joita nämä Mirankin kimppuun hyökänneet mielensäpahoittajat eivät tule milloinkaan olemaan. Peli on säädetty myös heitä vastaan.
Hyvänen aika, kaikki tietää miten paljon rahaa on hakattu kansainväliselle kapitalistille, eli tukipaketteihin jotka kaikki on Suomelta - SUOMEN KANSALTA - pois. Unohtamatta
viimeisintä vedätystä, jossa pidettiin huolta että listaamattomat yritykset saavat osinko niin paljon kuin sielu sietää! Mutta missä nyt on ne puliporvarit, jotka ruikuttavat siitä että heiltä viedään rahat? Kuitenkin kannattaa muistaa, että kapitalisti jonka työorjina meidän on pakko olla, on se jonka voiton ja unelman eteen meidän pitää työskennellä. Siinä prosessissa joudumme luopumaan tuomastamme lisäarvosta ilmaiseksi. Sitten vielä rutistaan siitä, että meillä on järjestelmä joka mahdollistaa sen että emme joudu palkkaorjasta oikeaksi orjaksi? Voivatko he todellakin olla vakavissaan?
Enkä edes nyt mene siihen miten paljon tehdään 1. tarpeetonta 2. haitallista työtä, joista kieltäytyminen ei ole välttämättä huono asia, vaan jopa toivottava.
Ensinäkin, Suomi on hyvinvointivaltio. Se merkitsee sitä, että jokainen on tällöin "loinen", sillä kaikki lasten- ja terveydenhuollosta, aina koulutukseen ynnä muuhun sellaiseen on "ilmaista", ja jokainen joka on päässyt työteliään pyrkyrin paikallensa, on todennäköisesti käyttänyt jotain näistä kyseisistä "loispalveluista" hyväkseen.
Miten moni näistä keskiluokkaisista perheistä tulevista mikki- ja minnihiiristä itse asiassa olisi muualla, kuin sen maiden ihmiset jotka valmistavat heidän hyödykkeensä vieraissa maissa?
He olisivat silloin itse jollekkin toiselle, joka asuu rikkaamassa maassa, orjina.
Mikä taas johtuu siitä, että maat joissa kapitalismi on rajoittumaton, voi köyhiä ihmisiä kiristää palkalla. Siellä ei ole sitä vaihtoehtoa, että työläinen voisi päättää itse mistään. Tai voi päättää, jos nyt nälkäkuolema on todellakin jonkun mielestä validi vaihtoehto.
Mutta onnellisen orjan tietämätön, jopa osastaan ylpistynyt mieli ei tunnusta, saati tiedä tätä.
Mitä puolestaan tulee kysymykseen ansioista ja "ilmaisesta rahasta", on syytä katsoa jälleen asian oikeaa laitaa, ja sitä, että mikä ryhmä täällä todellisuudessa porskuttaa.
Meillä on eliittiä, joihin kuuluu esim.johtajia jotka voivat tehdä ns. rehellistä työtä erinomaisen vähän, mutta silti saavat sellaisia summia palkkaa, joista duunarit eli tuon rehellisen työntekijät voivat uneksi vain jos sattuvat ostamaan raha-arpoja.
Johtajien palkat pilvissä, kansalla ei hajuakaan
- Puhumattakaan sitten heistä jotka saavat pääomatuloja, rahaa optioista, ja jotka voivat pelata osakkeilla. Kaikki mitä he saavat ovat 100% ilmaista rahaa. Se raha tulee suoraan työläisiltä, aivan kuten myös yritysten kasvu, josta he ottavat niin rahalliset kuin maineelliset ansiot itselleen. Kasvun rakentaa siten kansa itse - kapitalisti ottaa sen ilomielin vastaan (Nokian Bochumin tehdas teki muutama vuosi sitten niin paljon pelkästään voittoa, että niillä oltaisi voitu maksaa työntekijöiden palkat 100 vuodeksi eteenpäin - kuinka kävi? 3000 henkilölle kenkää, ja tehdas Romaniaan.
Ja sama touhu jatkuu vielä tänäkin päivänä. Connecting people, motherfuckers!). Eikä tietenkään sovi unohtaa ilmaisen rahan saajista maanviljelijöitä, jotka ovat siitä erikoisessa asemassa, että he saavat tukea silloin kun homma ei luista, mutta myös silloin kun se luistaa (ironia on kukkeimillaan, kun näitä tukia saa myös riistokapitalisti
Björn Wahlroos, joka on suorastaan intohimoinen tukien vastustaja).
Täten, kapitalistit ja heidän hännystelijät jotka taputtavat itseään selkään siitä että "kasvulla takaavat hyvinvoinnin" voivat vulgaaristi sanoen haistaa paskan, sillä kyseinen itseylistys ei toteudu. Kyse on lupauksesta, jonka toteutumiseen ei edes pyritä, päinvastoin.
Joten pidä ymmärtää tätä väärin - Fundamentti on työväenluokan puolella, mutta ei salli tälläistä aivopesua ja antisolidaarisuutta sen sisällä - on varottava ettei anna eksyttää itseään.
Mitä pitää ymmärtää, on se että tämä työväenluokka, eli kansan valtaosa, on dynaaminen enemmistöryhmä. Työttömät ovat sen reservi. Eikä tätä reserviä voida kapitalismissa välttää. Enkä nyt edes puhu heistä jotka ovat syntymästä kuolemaan sopimattomia työelämään, vaan puhun normaaleista työläisistä jotka erityisesti laman ja kriisien aikana joutuvat tuohon "tuolileikkiin" jossa musiikin loputtua on yksi tuoli vähemmän, kuin myös yksi istuja, joka löytää itsensä seisomasta syrjäytettynä. Syrjäytynyt on syrjäytetty. Samoin tämä työväki on vain pienen vähemmistön työ- palkka- ja velkaorjia, jotka toimivat samalla näiden tuotantovälineiden hoitajina.
Mutta missä nämä lampaat silloin ovat määkimässä kun tälläiset epäkohdat tuodaan esille?
Heitä ei näy.
Heillä ei ole sen vertaa munaa, että he uskaltaisivat haastaa käden joka syöttää/lyö heitä.
Nämä samaiset päättäjät antavat keppiä ja porkkanaa, samalla kun eripurainen lauma pysyy kontrollin alaisena, ja pitää yllä nokkimisjärjestyksensä - kuten taas on nähty.
“Kunta auttoi heitä. Tosin niin vähän, ettei siitä ollut muuta hyötyä, kuin että eräs
tuon perheen lapsijoukoista oppi jo silloin tuntemaan ihmisluonnetta.
Opetusmenetelmä oli äärettömän tehokas, sillä se jätti hänen mieleensä jotakin, joka unohtuu vasta sitten kun hän humahtaa siihen olotilaan, jossa ei muisteta mitään. Mutta siihen asti säilyy hänen mielessään kuva irvistelevistä koululaiskasvoista, joiden nenästä suuhun juoksevan räkävirran vaiheilta on juuri kuulunut huuto: Kunnanvaivainen.” - Väinö Linna
Raha ei omaan kansaan sijoittaessa voi koskaan mennä hukkaan; 2000€/kk ansaitseva maksaa peräti reilut 25€ niitä veroja vuodessa, jolla turvaa täten sen ettei joudu kadulle, kun käy huono tuuri kapitalistin ruletissa.
Unohtamatta sitä, että
raha on velkaa - myös antisolidaaristen reguloijain ansaitsema palkka. Kyse on yksinomaan kuplasta, jota pidetään yllä tietoisesti. Tällöin se mitä korkeammalla olet kapitalismin pyramidissa, sen helpompi sinun on pelata peliä. Muiden täytyy se ikävä kyllä ottaa vakavissaan, sillä he pelaavat peliä moodissa: rahat tai henki, tulos tai ulos.
Mitä Mira tekee, voi olla jopa esimerkillistä!
En aio nyt mennä siihen miten hän elämänsä tähän mennessä on hoitanut, mutta sen sanon kuitenkin, että häntä ei pitäisi tuomita siitä että hän
yrittää pelastaa itsensä.
"Mielekäs tekeminen vertaisryhmissä, esimerkiksi eläinten tai musiikin parissa, on osoittautunut toimivaksi keinoksi auttaa nuoria mielenterveyskuntoutujia."
Nyt, emme voi puhua rehellisesti hänen kohdallaan töihinmenemisestä.
Ei siinä mennä töihin noilla ansioilla, aikana kun porukkaa potkitaan pois niin paljon kuin potkitaan.
Kuinka pitkäaikaistyötön voisi päästä töihin helpommin kuin hän, joka on jo työelämässä, mutta ei silti onnistu pitämään työtänsä?
Ei mitenkään, kukaan jolla on aivot ei väitä muuta.
Mitä Mira nyt mitä ilmeisimmin tekee, on sitä että hän kieltäytyy ottamasta vastaan hänelle tarjottuja vaihtoehtoja, jotka ovat syrjäydy tai vieraannu.
Miten moni hänen arvostelijansa itse tekee päivässä 8 tuntia sitä mitä vihaa?
Miten moni heistä esittää tekevänsä työnsä suurena palveluksena yhteiskunnalle - mitä nyt rutisee siitä kun palvelus näkyy konkreettisena, eli verojenmaksuna?
Entä miten moni heistä lottoaa, ja lopettaisi heti tuon "kutsumuksensa" jos voittaisi, ja voitettuaan olisi niin pihalla että tuhlaisi kaikki rahat huonoon elämään, sillä ei ole koskaan oppinut tietämään mikä on elämänsä tarkoitus ja sisältö, silloin kun sitä ei sanele jokin ulkopuolinen instanssi?
Jokainen?
He luultavasti syrjäytyisivät, vaikka he saisivat kaikki maailman rahat.
Jos Miran tilanteessa et ala toimia, sinusta tulee syrjäytynyt ja itseääntoteuttava ennustus. Sinä alat täyttämään jantelaista roolia; kiistät itseltäsi edes potentiaalin olla mitään, nyt kerran kun et voi todistella itseäsi jonkun komennossa.
“Jantelaisten ja Janten lain suhde on sellainen, että kaikki jantelaiset ovat lakimiehiä ja soveltavat lakia täydessä ankaruudessaan kaikkiin muihin paitsi itseensä”
“Hän ei oppinut lapsena, että valtataistelun täytyy olla epäsuoraa. Hän haluaa, että ihmiset pitävät hänestä ja sen takia antavat hänelle kaiken mitä hän haluaa. Niin ei käy. Hienot eivät avaa kukkaroaan vähenmmällä kuin että hän joka päivä täsmällisesti kulkee tuon kirotun matkan tehtaaseen. Hän tekee niin. Ja sitten voi sattua se katastrofi, jonka keskellä juuri nyt olemme, että tehdas sulkee porttinsa. Mitä nyt? Hän on ilman työtä, johon hänellä mielestäni on oikeus. On tuotettu joukottain janteihmisiä ja heidät on sijoitettava. Systeemi tekee sen välttämättömäksi kasvatusmenetelmällä, joka kastroi sadoiltatuhansilta aivot. Nyt nuo sadattuhannet asetetaan tilanteeseen, josta he eivät selviä ilman aivoja.” - Aksel Sandemose
Muutoin he taas vieraantuvat - asia mikä tapahtuu tosin vielä todennäköisemmin jos olet ns. paskatöissä - töissä joita vihaat, mutta joilla et silti elä.
[
Marx aikoinaan havaitsi vieraantumisesta neljä päätyyppiä. Ne ovat:
(1) vieraantuminen työnteon tuloksesta, koska hän ei omista sitä mitä hän tuottaa, ja se jää lopulta hänelle vieraaksi (”Työ tuottaa palatseja, mutta työläiselle se tuottaa luolia”).
(2) Marx huomasi myös, että työnteko ei itsessään ole mielekästä työntekijälle, vaan se on väline työnulkopuoliseen elämään. Siispä työntekijä tuntee itsensä ulkopuoliseksi omasta elämästään työssä, mutta elää elämäänsä työn ulkopuolella.
Vakavampia vieraantumisen tyyppejä puolestaan ovat:
(3) vieraantuminen ihmisyydestä ja
(4) toisista ihmisistä. Jälkimmäinen johtuu paitsi siitä, että palkkatyöläinen ei omista työn tulosta, myös siitä, että hän joutuu kilpailemaan muiden työntekijöiden kanssa.]
Siispä, kun luin jutun jonka mukaan "sosiaalipummiuudesta tuli kansalaisoikeus", sanon että se onkin kansalaisoikeus.
Vain täydellinen idiootti, tai "sikarikas jättää hänelle lain mukaan kuuluvat avustukset käyttämättä.
Ihan yhtä vähän kuin ilmaisen terveydenhuollon, tai koulutuksen. Kummallisesti kapitalismin martyriuus loppuu, kun kylmä tuuli osuu itseensä.
Siksi sanonkin,että erityisesti tälläisessä klassisessa luokkasotaa edeltävässä tilanteessa, kun kapitalistinen eliitti on hoitanut hyvin vain omat ja eturyhmiensä asiat, on meidän välttämätöntä päivittää järjestelmää.
Kapitalistit ovat keksineet että työvoimalakeja voidaan kiertää.
Me tiedämme tämän ilmiön nimellä pätkätyöt.
Niissä riippuvuustasapaino on sotkettu siten, että useimmiten niihin turvautumaan joutuva, joutuu tasapainoilemaan tukien ja satunnaisten töiden maailmassa.
Tukien jotka ovat ihan yhtä elintärkeitä kuin työt joista saadaan rahaa - kapitalistisessa yhteiskunnassa kun kerran suljet itsesi yhteiskunnan ulkopuolelle, silloin kun sinulla ei tätä kyseistä kapitaalia ole.
Ja koska tukijärjestelmä on niinkin monimutkainen mitä se on, rankaistaan sinua käytännössä työnteosta.
Se voi näkyä tukien palamisena, tai byrokraattisena kaaoksena, jossa odotellessasi voit joutua näkemään myös nälkää.
Ne eivät ole isoja rahoja joita tukea ainakaan suomalaisille maksetaan. Joten jokainen euro tulee tarpeeseen, ja työnteon on tosiaankin annetta vähintään rahaa tekijälleen.
Se, jos sanotaan että työnteko ei kannata siksi että ihmiset saavat tukia, on jälleen aivopestyn robottimaista, täysin ajatuksista vapaata puhetta.
Miksi?
Siksi ettei ongelmana ole suinkaan tuet, vaan se että työstä maksetaan yleiseen hintatasoon nähden liian vähän palkkaa.
Palkat ja tuet, alemmilla yhteiskuntaluokilla epäilemättä laahavat jäljessä, samalla kun hyödykkeiden hinnat nousevat - asia joka on todellisena syynä siihen miksi matalapalkkatyö ei kannata.
Siispä, jos sinua haittaa työttömät, niin ratkaisu on yksinkertainen: luo hänelle työpaikka! (Vaikka oikeastihan tässä on suuri hätä ja parku syntynyt vain siitä, ettei syrjäytetty suostukaan syrjäytymään. Jantelainen raivo.).
Jos et pysty tekemään sitä, niin kiitä häntä, sillä hän voisi olla aivan hyvin sinun paikallasi.
Muuten tilanne on hieman sama, kuin kaverini edesmenneellä vaarilla, jonka auto sammui risteykseen jolloin hänen takanaan istunut mottipää-ämmä alkoi tööttäämään autonsa torvea, kuin hän olisi saanut miljoona euroa joka tööttäyksestä.
Vaari nousi autosta, meni naisen luokse, koputti ikkunaan ja tokaisi naisen avattua ikkunansa: "Tehdäänkö seuraavaksi nyt niin, että minä tulen välillä tööttäämään sinun autoosi, niin sinä tulet laittamaan minun autoni käyntiin?"