Tällä kertaa meillä on vuorossa erityisesti Täydellisen Järjestelmän ja Fundamentin mukaisen maskulistisen ohjelman raottaminen, ja feminismin kritisoiminen, kysymysten ja vastausten muodossa.
Aion käyttää hyväkseni häikäilemättä erästä vuoropuhelua joka tässä taannoin otti paikkansa feministin ja miesasiamiehen välillä.
Saara Huttusen hutut.
Henry Laasasen jutut.
Minun on pakko aloittaa se tällä, jo itsessään sukupuolten eroista todistavalla, ja totta puhuen aika oudolla kysymyksellä:
Miksei miesasialiike järjestä mielenosoituksia kaduille vaatimaan miehille parempaa asemaa huoltajuusasiossa?
Mielenosoitukset ovat leipää ja sirkushuvia kansalle. Niiden hyöty on lähellä nollaa, mutta ne luovat eräänlaisen kompromissin heille jotka haluavat päästä näyttämään raivoaan. (Esim. kannatan kyllä 99%-liikettä, mutta kritisoin heitä siitä, että he eivät oikein tiedä mitä tehdä seuraavaksi - heidän kohdallaan on todella tajuttu harmaiden massojen käyttöönotto) Mutta jostain syystä, etenkin naisen logiikalla ne ovat ratkaisu kaikkeen. Tämä luultavasti juontaa juurensa siihen, että naiselle kyseessä on erinomainen tilanne huomiohuorata, esiintyä ja kuulua joukkoon joka vaatii jotain itselleen riekkumalla julkisella paikalla. Nainen on joukkosieluinen, ja ei ole ihme jos naisia ei ole nähty asioiden kehittäjinä tai johtajina, sillä omaa tietään kulkevan rooli on poikkeuksetta maskuliininen (jos nainen haluaa tämän roolin, se olisi jälleen suora jäljitelmä jonkun miehen vastaavasta, aivan kuten feminismikin on miehen imitointia, etenkin negatiivisissa asioissa, mikä lievittää peniskateuteen taipuvaisen, vallanhimoisen fallisen naisen katkeruutta) - on toki poikkeuksia jotka vahvistavat säännön, ja etenkin nykyaikana feministit joille totuus on sivuseikka, ovat pitäneet huolta että on kiintiöitä varmistamassa sitä että todellisuus on feministisen propagandan mukainen ja naisia on johtajina. Mutta sellaiset työyhteisöt ovat yhteisöjä joissa eivät edes naiset itse viihdy!
Asia todellakin on niin, että juuri naisilta kuulee tuosta mielensä osoittamisesta yllättävän usein.
Muistan kun puhuin politiikasta erään, melkolailla kanssani samaa mieltä olevan naisen kanssa, ja hän sanoi "meidän pitäisi mennä johonkin mielenosoitukseen". Jolloin huokaisin osan toivostani menettäneenä. Samoin muistan kuinka väänsin erään naisen kanssa Pussy riot-kysymyksestä, ja hän ei nähnyt mitään ongelmaa siinä, että naiset menevät riehumaan mielestään tärkeän asian vuoksi paikkaan jota kansan valtaosa pitää pyhänä, ikään kuin kaikkien muiden ihmisten mielipiteet ja arvot olisivat olleet vain merkityksettömiä tämän narsistisen aktivismin rinnalla. Yritin selittää että vaikka se ehkä tuottaa mielipahaa viattomille sivullisille, on valta edelleenkin ylhäällä, mikä johtaa siihen ettei mikään muutu, paitsi että nuo häiriköt siirretään säilöön.
Siispä, summa summarum: miehet eivät mene osoittamaan mieltään, sillä he eivät ole kuin joukko lapsia jotka uskovat että rettelöinti ja narsistinen elämöinti muuttaisi mitään. Sitä vastoin miehet haluavat loogiikkaan perustuvia debaatteja, dialektisia debaatteja jotta asiassa päästään eteenpäin. He myöskin ymmärtävät, että on oltava ensisijaisesti päätäntäpaikkojen sisäpuolella jos haluaa muutoksia lakeihin, ulkoa niitä ei päätetä.
Miehet siis joutuvat kärsimään siitä, että he eivät saa milloin vaan
keneltä vaan naiselta seksiä eivätkä kaiken lisäksi saa huomiota ja
haluttuna olemisen tunnetta. Onkohan nämä kuitenkaan ne vakavimmat
miesten tasa-arvo-ongelmat Suomessa?
"Saaminen" on ehkä hieman yksipuolinen kärjistymä sellaisesta
epätasa-arvoisesta asetelmasta, jossa kyse on naisen seksuaalisesta vallasta. Pitää muistaa, että yhteiskunnan peruspilari on perhe, ja nyt kun naisilla on seksuaalinen valta on tämä yksikkö entisestään heidän vastuullaan.
Tulemme tilanteeseen jossa selviää että naiset suosivat
ylöspäin naimista, sekä
antisosiaalisia yksilöitä - asia joka kostautuu naiselle itselleen. Mutta kukapa voisi pelastaa tälläisen "itsenäisen ja vahvan naisen" omalta itseltään?
Ja kannattaa muistaa, että ei auta jos nainen vetää "miehet on väkivaltaisia naisia hakkaavia alkoholisteja, ja siksi heistä erotaan"-kortin. Ensimmäisenä herää kysymys, että miksi nainen jolla on valta ja varaa mistä valita, ottaa tuollaisen miehen. Ja toiseksi, naiset eivät eroa mitenkään jaloista syistä, vaan itse asiassa he rankaisevat kilttejä ja tottelevaisia miehiä siitä, että he ovat juuri sellaisia kuin nainen sanoo haluavansa miehen olevan:
Jos siis joskus oli aika jolloin joku tarunhohtoinen patriarkaati olisi hallinut naista, niin nainen ajautuvana ja lähtökohdiltaan alistuvaisuuteen taipuvaisena on nyt vaihtanut miehisen viisauden ohjauksessa olemisen kapitalistisen, materialistisen, ja narsistisen hedonistisen yhteiskunnan ohjaukseen.
Tämä joka tapauksessa merkitsee siis sitä, että perhe alkaa kuihtua. Samalla seksuaalisuuteen nojaavat aikuisten suhteet, joita kutsutaan myös parisuhteiksi, ovat harvinaisia ja niiden puute yleensä kulkee käsi kädessä sen kanssa mitä tulee miehiseen syrjäytymiseen - syrjäytyminen ruokkii yksinäisyyttä, ja yksinäisyys syrjäytymistä! Tällöin nainen jolle feminismi ei muuta kuin petaa oikeuksia, ei edes välitä hänen yhteiskunnallisista velvollisuuksistaan.
Ja tässä pääsemme siihen miksi tämä naisten seksuaalinen valta ja sen mahdollinen väärinkäyttö on ihan yhtälailla osana maskulismia, kuin vaikkapa sukupuolet kieltävillä feministeillä on opinkappaleena: "miehessä ja naisessa ei ole mitään eroja, paitsi että mies on väkivaltainen seksuaalirikollinen, ja nainen enkelimäinen uhri, joka on myös miestä kehittyneempi".
Samoin, tyypillinen häpeällistämiskielenkäyttö feministeiltä (myös muilta naisilta) tässä yhteydessä "et saa seksiä, sun pitäisi ajatella jotain muuta, hanki vaikka kotieläin"-kortin käyttö esim. osoittaa että naiset eivät joko ymmärrä tätä ongelmaa, johtuen siitä että heillä ei ole siitä minkäänlaista kokemusta, tai sitten he eivät välitä miesten asioista, jolloin maskulismi on erityisen tärkeää olla olemassa.
Miksi ainakin kaikkein äänekkäimmät miesasiaktivistit keskittyvät ongelmien etsimiseen naisten ja feministien tekemisissä?
Elämme yhteiskunnassa jossa meillä on verovaroin rahoitettu naisasiantutkimus ja KRIITTINEN miesasiantutkimus - nämä ovat käytännössä feministisen propagandan tehtaita, ja osana tätä propagandaa on miehen demonisointi.
Joka kieltää demonisoinnin joutuu kuitenkin myöntämään, että tasa-arvoksi itsensä luokitteleva feminismi näkee olennaiseksi vikojen etsimisen vastakkaisesta sukupuolesta, joten jos haluamme tasa-arvoisen yhteiskunnan on vähin mitä maskulimismi tekee, se että se kiinnittää huomiota myös naisen konnuuksiin.
Ja se onkin aiheellista, feminismi on edesauttanut että nainen pääsee nautimaan positiivisesta seksismistä, ja siitä ettei hänellä ole vastuuta oikein mistään mitä tekee - asiasta mainitseminen on "misogyniaa".
En usko olevani ainut, joka on huomannut tendenssin, että kun pyritään
keskustelemaan jollain yleisellä foorumilla naisten
(tasa-arvo-)ongelmiasta, keskusteluun ilmestyy heti "entäs miesten
ongelmat?"-puheenvuoroja.
Tämä on aika käsittämätön heitto, ja liittyy toisaalta feministien ylimielisyyteen ja toisaalta heidän suorittamaan tasa-arvokäsitteeen omimiseen. Tällöin he ovat aidon hämmästyneitä kun selviääkin että feminismi, jossa keskitytään parantamaan naisten asemaa yksistään ja vielä tarvittaessa miesten kustannuksella, ei suinkaan ole se ainoa tasa-arvon aspekti, vaan
jos halutaan puhua tasa-arvosta, ei siitä voida jättää pois miesten ongelmia.
(Sitäpaitsi, feministien narsistinen röyhkeys näkyy siinä, että jos vaikka miehet keskustelevat ongelmistaan, on ainoa feministien keskusteluunosallistuminen argumentointivirhe alá ad hominem, tai "entäs me/mä!!!11" - eli kyseessä lienee yksinkertaisesti projisointi)
Julkifeministinä saan todella usein kuulla kysymyksen "miksei feministit
tee mitään miesten tasa-arvo-ongelmille?". Siihen en voi vastata muuten
kuin että, miksi naisasialiikkeen pitäisi keskittyä miesten asiohin?
Eikö se ole miesasialiikkeen tehtävä (ennemmin kuin keskittää kaikki
voima naisasialiikkeen kritisointiin)?
Tässähän se paljastuu. Muuten ollaan niin maan "tasa-arvotietoisia", mutta heti kun pitääkin toimittaa se mistä julistetaan, loukkaantuneena protestoidaan: "olen feministi, enkä mikään (miesten) tasa-arvon kannattaja". Sitähän tässä koko ajan yritetään sanoa, mutta feministien ei pitäisi valehdella itse, tai aktiivisesti ylläpitää niitä valheita että feminismissä kyse olisi tasa-arvosta, sillä koska siinä ei ole siitä kyse.
Seuraava väite onkin, että ajamme naisten ylivaltaa ja miesten sortoa,
koska emme keskity myös miesten ongelmiin. Itse kuitenkin olen vakaasti
sitä mieltä, että tasa-arvoa voi ajaa naisten näkökulmasta pyrkimättä
naisten ylivaltaan vaan silmälläpitäen tavoitetta tasa-arvoisesta
yhteiskunnasta.
Heh, ei näemmä tyypillinen naisen logiikalle perustuva kielenkäyttö puutu myöskään feministien päätelmistä. Mikä menee seuraavasti:
Sanoo ettei aja miesten asioita, ja ettei miesten pitäisi odottakaan sitä heiltä. Väittää heti perään, että se kun he ovat keskittyneet vain naisten ongelmiin, on myös miehen etu.
Kukahan se oli joka sanoi, että kapitalismi on omalaatuinen käsitys siitä, että ilkeimmät ja pahimmat ihmiset, ilkemmistä ja pahimmista syistä, jolloin tavoin hyödyttävät meistä jokaista?
Aivan kuten sanoisi, että naisten ongelmiin ja etuihin (miehen kustannuksella) keskittyvä feminismi, hyödyttää myös miehiä.
Miehen on valittava järjestelmällisen epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa maskulismi, sillä vaihtoehtona oleva optio ei ole neutraali, vaan suunnattu häntä ja hänen hyvinvointiaan vastaan.
Miksi miesaktivistit eivät tee mitään miesten tasa-arvo-ongelmille?
He tekevät sen minkä voivat.
Mutta ilman valtaa, se jää vielä tiedottamiseen.
Luultavasti tämä feministi ajatteli naisen logiikalla seuraavasti:
"Koska meillä on valtaa, niin miksi miehet eivät käytä kanssa sitä valtaa".
Kaikissa tasa-arvoelimissä ja järjestöissä keikkuvat eukot kuin kanat orrella, ja naisina päättävät myös siitä mikä on miehelle hyväksi. Kuin jonkinlaiset suuret ja groteskit kasvatusemot, joiden omat tyttäret ovat aina tärkeämpiä kuin adoptoidut poikaset.
Et usko että asiat voivat olla niin huonosti?
Sosiaali- ja tervysministeriön tasa-arvoaisiain neuvottelukunnan viralliset asiantuntijatahot samalta vuodelta 2009:
Naisasialiitto Unioni ry
Naisjärjestöjen Keskusliitto
Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry
Miessakit ry
Profeministimiehet
Suomen Unifem ry
Eurooppanaiset ry
Sukupuolentutkimus
Naistutkimuksen yliopistoverkosto Hilma
Minna, valtakunnallinen naistutkimus- ja tasa-arvoportaali
Helsingin yliopisto, Kristiina-instituutti
Tampereen yliopisto, naistutkimus
Åbo Akademi, Institutet för kvinnoforskning
Oulun yliopisto, naistutkimus
Jyväskylän yliopisto, naistutkimus
Joensuun yliopisto, naistutkimus
Lapin yliopisto, naistutkimus
SUNS, Suomen Naistutkimuksen Seura ry
SUMS, Suomen Miestutkimuksen Seura ry
Naistutkimus - Kvinnoforskning -lehti
Akka-info
Keskusta - Suomen Keskustanaiset ry
Kokoomus - Kokoomuksen Naisten Liitto
Kristillisdemokraatit - Suomen Kristillisdemokraattiset (KD) Naiset ry
SDP - Sosiaalidemokraattiset Naiset
Svenska folkpartiet - Svenska Kvinnoförbundet
Vasemmistoliitto - Vasemmistonaiset
Vihreä Liitto - Vihreät naiset ry
Profeministimiehet ovat luopioita, mutta Miessakit vaikuttavat lupaavilta, vaan ovatko ne sitä?
Miessakkien toiminnanjohtaja Tomi Timperi määrittelee miessakkeja näin:
“Järjestöllä ei ole eikä voi olla omaa kantaa mihinkään yhteiskuntapoliittiseen kysymykseen”
“Miessakkien lähtökohtana ei ole toimia miesten asemaa parantavana intressijärjestönä.
Miessakit ry:n tarkoituksena ei siis ole ajaa jäsenkuntansa eli miesten
etuja eikä se siten ole intressijärjestö kuten valtaosa nykyisistä
järjestöistä.”
|
Kuvassa joukko miesfeministejä vuosikokouksessaan: "Feminismi parantaa myös miehen asemaa" - kuuluu falsettoon pyrkivä kiljahdus, ja päättyy söpöön kikatukseen. |
Joten voi tulla miehenä aika tasapainoton olo, jos tämän jälkeen joku neiti tulee poraamaan, miten helppoa on olla mies "kun ei teillä oo menkkojakaan". Niin tosiaan. Mutta en minäkään valita jos minulla on viikon vuotavat peräpukamat.
Ja kun kerran juttu alkoi mielenosoitus-aiheella, niin näin lopuksi pääsette näkemään miten tasa-painoisia, suvaitsevaisia ja kaikintavoin vakavastiotettavia ovat nämä naiset jotka tietävät sanoa mikä on oikein miehelle(kin).
Feministien luonto tulee melko selvästi
esille kun heidät päästetään joukolla osoittamaan mieltään (joukko on
psykologisessa mielessä tila, jossa jopa aikuiset taantuvat lapsen
tasolle, jolloin heidän rationaliisuteensa vähenee suhteessa
tunnepitoisten ja regressiivisten toimien kanssa, jolloin he myös
omaksuvat johtajaksi jonkun ihmisen tai aatteen - yksittäisen feministin
voidaan sanoa olevan hyvinkin valmiina tähän).
- Syy miksi nämä ovat niin innoissaan, on siinä että pian on alkamassa ex-feministin, ja nykyisen miesaktivistin puhetilaisuus. Mies on erityisen leimattu sillä hän suhtautuu kriittisesti mm. deittiraiskaukseen. Toisin sanoen, hänestä ei ole ok jos nainen voi väittää että hänen yhden yön juttunsa oli raiskaaja, etenkään jos on mahdollista ettei niin ole oikea asianlaita. Fundamentti onkin osoitttanut jo aiemmin taksin valvontakameravideon, jossa selvisi että joukko kännisiä naisia 13 dollarin vuoksi kiristivät taksikuskia "jos et päästä meitä ilmaiseksi, sanomme että raiskasit/ahdistelit meitä". Se riittää tuhoamaan miehen elämän, mutta feministien mielestä on ok että niin saa tehdä. Tunnetuin tapaus lienee
Julian Assagnen tapaus, jossa miehen bändärit, eli ruotsalaiset aktivistit (feministit) saivat myöhemmin kuulla että Julian oli astunut molempia, siispä he päättivät ottaa vahingon takaisin "date rape"-syytteellä. Se nimittäin toimii myös viiveellä.
PS: Huomaa myös miten jokainen joka on videon naisten kanssa eri mieltä (ovat vain uteliaita menemään katsomaan mistä on puhe) saavat myöskin raiskaajan leiman. Kohtuullista!
Kannattaa pitää mielessä, että aiheeton raiskausilmoitus ja sen tukeminen ovat molemmat rikollista, mutta ilmeisesti olennaista feministien toimintaa, josta joudumme kärsimään myöskin täällä Suomessa - myös poliisin voimien ylenpalttisen kuormituksen muodossa, puhumattakaan henkilökohtaisesta stigmatisoinnista - on tultu siihen että feministisen tyrannian johdosta, on miehen suhde virkavaltaan riippuvainen naisen rehellisyydestä: