Kauko Röyhkän Juusto

Maanantaina meidän olisi tarkoitus palata hieman painavampiin aiheisiin.

Mutta minun on välttämättä kyllä otettava nyt tämä hieman viihteellisempi uutinen esiin.

Siinä Kauko Röyhkä otti ja tölväisi.
 

Kauko Röyhkä lyttäsi "kokoomusräppäri Cheesen"

Minkälaisen paskamyrskyn tuo kommentti oikein sai aikaiseksi?

Hyvänen aika! 

Se harmaa lauma, massa, jota tämä loukkasi älähtää nyt enemmän kuin sitä että uutisissa kerrotaan joko maan, tai maailman epäkohdista.

Nyt, allekirjoittanut, kuin ei myöskään Täydellinen Järjestelmä eivät kannata kateutta minkään motiivina. Se, että on rikkaita ei ole ongelma. Se että joku panostaa näyttävyyteen, ei myöskään ole ongelma. Se että rikas käyttää rahaa on parempi kuin että hän kerää sitä, joten edes pröystäily ei välttämättä ole mikään ongelma! Se että Cheek pitää siloposkista kermaperse-imagoa, kun taas Petri Nygård pitää sille vastakohtaista imagoa, eivät kumpikaan saa aikaan minussa inhalointia, mielenpahoitusta tai muuta moraalista närkästymistä mitä tulee näihin räppäreihin (kotimainen rap ja hiphop ei vain ole sen vertaa juttuni muutenkaan - mutta arvostan musiikin ja ylipäänsä taiteen tekemistä ja sen tekijöitä).

Ongelmana on köyhyys, ja useimmiten myöskin se järjestelmä joka luo väärällä ja sortavalla tavalla rikkaita ja rikkauksia - 99% vs. 1%.

Enkä näe mitään erityisen kehuttavaa sellaisessa oikeistomarttyyrityöläisessä, luokkapetturissa, joka äänestää kokoomusta ja paasaa kuinka ihmisten pitäisi mennä vain töihin, ja lakata valittamasta köyhyydestä. Vaikka elämme maassa jossa työ on työläistä vastaan käännetty prosessi, ja jossa työhön menolla ei todellakaan rikastu, tai elä, jos kyse on matalapalkkatyöstä. Tälläinen kyseinen pöyhkeilijä tietysti myös lottoaa. Ja silloin kun hän voittaa lotossa miljoonia, hän uskoo että kaikki hänen ongelmansa on hoidetut pois päiväjärjestyksestä. Entä miten käy silloin tuon työuran? Äkkiä tämä marttyyri jättää tuon työnsä jälkeen, ja lähtee paistattelemaan rahoillaan, paljastaen ettei hän toki käy töissä siksi että haluaisi pitää yhteiskuntaa pystyssä - EI ! - vaan hän käy työssä koska hänen on pakko.

Tästä syystä nämä "Röyhkän Kake on vaan kateellinen"-korttien käyttäjät ovat melko epäluovia, ja kertovat enemmän itsestään kuin Röyhkästä. Tuon kortin käyttäminen useimmiten merkitsee vain sitä, että henkilö on itse taipuvainen kateuteen, ja motiivi tehdä asioita perustuu ylpeyteen, näyttämiseen ja muiden kateelliseksi tekemiseen - kaikki motiiveja joilla ei esim. laadukasta taidetta tehdä, kapitalistista liukuhihnaviihdettä sitäkin enemmän!

Tuollaiset vastaavat irrationaaliset ja argumentointivirheiksi luettavan retoriikan hedelmät ovat tulleet tutuuiksi, sen tietää jokainen Fundamentinkin lukija, ja blogin kanssa samoilla linjoilla oleva; kun ei loogiset ja faktuaaliset perusteet riitä, regressoidutaan primitiivireaktioiden maailmaan. Esim. nytkin Röyhkä sai kavereita liudan lisää, joiden ainonana tehtävänä oli tulla sättimään häntä!

Entäs ne allekirjoittaneen mieltymykset? 

En ole varmaankaan kuullut yhtäkään Cheekin biisiä, mutta olen aika varma etten erityisemmin välittäisi jos minulle tulisi tilaisuus moisia kuunnella (tiedän hänen edustamansa tyylisuunnan).

Tätä kirjoittaessani soi  Radio Nostalgia. Se on eräs musiikin maailma josta pidän, mutta pidän myös näennäisesti ihan vastakohtaisestakin kamasta, kuten metallimusiikista jota voidaan kutsua kaikeksi muuksi kuin "vanhoiksi hiteiksi". Välissä on lisäksi sitten vielä niin monta mahdollista tyylisuuntaa ja yllätystä, etten ala niitä tässä selittämään. Mutta sen sanon, että en pääsääntöisesti kuuntele myöskään Röyhkää, mutta on eräs biisi joka on mielestäni kerrassaan loistava, joten voidaan sanoa että tältä osin Röyhkä johtaa Cheekia 1-0 (siitä myöhemmin lisää).

Samoin, en ole katsonut yhtäkään jaksoa tätä lallatteluohjelmaa missä Cheek oli mukana, niiden muiden lutuisten lauleskelijoiden kanssa. - Asia josta en osaa olla pahoillani!  (Sen sijaan katsoin kyllä sellaista kuin Tanssii Tähtien Kanssa - mikä äkkiseltään voi vaikuttaa omituiselta tälläisen miehen kuin minun kohdalla, mutta kyse onkin vapaudesta valita, siitä että voi ottaa sen mitä pitää hyvänä, eikä sitä mitä minun pitäisi jostain oudosta massakontrollin ja muodin määräyksestä "nauttia").

Mutta mitä vallitseva ilmapiiri kertoo, on se, että tässä on jotain tavatonta.

Täytyisi tykätä siitä mistä muutkin tykkäävät. 

Musiikin ja taiteen pitäisi olla massakontrollin määrittelemä seikka?

Tälläinen on esim. Idols, joka on tyypillinen musiikkiteollisuuden masinoima tuotekehittelytilaisuus kapitalismin karjalle, jossa ensiksi nauretaan heikommille osallistujille, sitten pelleillään sitä äänestys-pudotus-tiputus-jänskäys-teatteria näiden loppujen kanssa, ja kun tiedetään että mitä osallistujaa yleisö ostaa eniten, tehdään siitä tuote. 

Mikä nyt osoittaakin kapitalistisen yhteiskunnan massakontrollin melkoisen hyvin, on se että joka uskaltaa sanoa paskaa musiikkia paskaksi musiikiksi (ainakin omasta näkökulmastaan), joutuu oitis vimmastuneen kansanjoukon lynkkaamaksi?!


En voi hyväksyä sellaista.

Musiikki on minulle intohimo.

Kuuntelen ja teen sitä, ja sekin on asia jossa olen valinnut oman tieni, eikä se ole miellyttänyt myöskään jokaista. Niin olkoon, jos kerran olen peto ihmislampaiden keskellä, niin en aio tuottaa pettymystä!

Niin mitä minun on sanottava, on että kyllä se Röyhkä näistä kahdesta on se, joka on valinnut tiensä, ja sillä pysynyt.

Vai onko moni nähnyt hänen ostavan yleisöä?

Cheekin keikalla satoi rahaa! 2.500 euroa seteleinä yleisön joukkoon

En usko että olisi.

Itse en nyt tee tästä mitään kumpi on parempaa hiphop vai joku muu musiikkityyli?-kilpailua, tai julkilausumaa siitä, että kannataisin sydämeni asiana tälläistä tölvintää (mikä on ironia tässä, on se, että tuo Röyhkän heiton sukuinen "dissaus"-kulttuuri on juurikin kotoisin hiphop-kulttuurista!).

Arvostan sitä että musiikkia, tai muita luovia asioita tehdään, samoin arvostan alan tekijöitä.

Mutta silloin on ymmärrettävä ero: teetkö sinä sitä taiteen ja musiikin itsensä vuoksi, vaiko ns. oheisromppeen vuoksi?

Voisi sanoa, että kulttuuri jossa tuetaan jälkimmäistä ei pitkässä juoksussa ole järin kestävä, vaan se näyttää oireita väjäämättömästä rappiosta.

Tuo asenne toimii myös ihan käytännössäkin:
Kummalta sinä ottaisit hoitoa, lääkäriltä jonka intohimo ja kutsumus on parantaa, vaiko lääkäriltä jonka intohimo ja kutsumus on raha ja korkea status?

Ai niin, se biisi.

Se on tässä, aivan fantastinen kappale planeelta Rock, maasta nimeltä Suomi.