maanantai 31. toukokuuta 2021

Kysymykset, joihin vihervasemmistossa ei osata vastata?

Ohisalolta kysyttiin Greenpeace-aktivistien rikollisista tempauksista, mutta hän jostain syystä ei meinannut saada mitenkään vastattua tähän yksinkertaiseen kysymykseen:

Mutta vihervasemmistolle tällaiset kysymykset ovat jostain syystä erittäin vaikeita vastata. Seuraava päivittäin somessa poliittisesti aktiivinen, ja sen ulkopuolella Korkeasaaren pomottaja, ei myöskään saanut vastattua kysymykseen yksinkertaista kyllä tai eitä, kun häneltä kysyttiin, että kannattaako hän antifaa ja sen toimintatapoja.. 

Mainittakoon, että allekirjoittanut kysyi monta monta kertaa useammin. Ensimmäisellä kysymyksellä allekirjoittanut suostui vielä selkeyttämään kysymystään yksinkertaiseen kyllä tai ei -muotoon, mutta sitten samainen kiemurtelu ja saivartelu jatkui, jonka johdosta ei auttanut kuin pistää kova löysää vasten, ja aloittaa grillaaminen. - Sen väittäminen, ettei tiedä mikä antifa on ja miten se toimii, on todella halpamainen copout itselleen, eikä toiminut hämäyksenä. Se oli vain yritys päästä pinteestä, kun olisi pitänyt antaa selvä kantansa kysymykseen, minkä jokainen normaali ihminen voi tehdä. 

No, lopulta hän otti ja lähti. Onko siis todellakin niin, että näinä tuomitsemiskulttuurin (canceloinnin) aikoina meillä on Korkeasaaren kaltaisessa laitoksessa pomona henkilö, joka ei pysty vastaamaan siihen kannattaako vai ei terroristijärjestöä ja sen toimintatapoja?
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , ,

torstai 27. toukokuuta 2021

Uutiskatsaus: Naiset taas sikailemassa

 Kyllä taas alkaa veri olla kiehumispisteessä, kun näitä on lukenut. 

Omaishoitajana 51 vuotta ollut Raisa Lardot: ”Ilman rinnakkaissuhteita en olisi jaksanut hoitaa miestään

Kommentit (pääasiassa naisilta): "Oi mikä sankarinainen, kyllä tämä on sitä aitoa rakkautta!"

Nainen esitetään sankarina, vaikka on muina naisina tehnyt huorin - mitä ilman ei olisi jaksanut hoitaa miestään, joka sitten haavoittuvaisessa asemassa joutui ystävystymäänkin tämän vieraan miehen kanssa. 

Myötä- kuin vastoinkäymisissä, kuten vala kuuluu!

Tämä paskiainen? 

No totta kai kyseessä oli vain ja ainoastaan uhri, jolla ei kerta kaikkiaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin tappaa lapsensa!

- Sama käsittämätön asenne näkyi myöskin somen kommentaareissa - ihan kuin maailmassa ei koskaan oltaisi otettu lapsia huostaan tai adoptioon, sen sijaan että ne lopetettaisi kuin eläimet - vieläpä oman äitinsä toimesta. 

Jos mies tekisi näin - mikä ei tietenkään ole sen hyväksyttävämpää - hän tällöin elävä todiste siitä, että feminismiä tarvitaan ja maskuliinisuus on aina toksista sekä haurasta. 

Miksi emme vain voi todeta, että naisella ei ole oikeutta tapaa lastaan, vaikkei tätä rakastaisikaan?

Irvokasta tästä tekee se, että esim. abortissakin mennään naiskeskeisesti ja sanotaan että siinä on kysymys naisen oikeudesta omaan kehoonsa. Samalla kun moni muu gynosentrinen ratkaisu perustellaan puolestaan lapsen edulla - eikä ihme, kyseessä on maa, jossa kokoomuslainen nainen voi pumpata ex-mieheltään resursseja käenpoikasensa elättämiseen. 

Summa summarum

On melko turha puhua tällaisessa yhteiskunnasta patriarkaatista, sillä nainen ei yksinkertaisesti voi tehdä väärin - vaan on aina joko ikuinen uhri tai voimaantunut sankari. - Tämä on post-feministisen yhteiskunnan varma tunnusmerkki.

Tosiasiassa nainen on velkaa miehelle, sillä mies on yhteiskunnan rakentanut, mutta joutuu sen päälle vielä maksumieheksi ja loputtomien syytösten kohteeksi. 

Mutta tässä tapauksessa onkin hyvä ja hauska tietää, että tämä silmille hyppiminen tapahtuu vain siksi, koska miehet antavat voimansa naisille. Kun mies nousee ylös, on se hänen harteillaan seisova baabelin huora humahtava alas kuin emakko.



Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , ,

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Euroviisujen kautta kohti uutta ja parempaa aikaa?

Afrikkaa larpannut hollanti, samoin tehnyt Ruotsi ja homoseksuaalisella lastenlaululla kisoihin osallistunut Saksa (ei kansan vaan globokomission valitsema) kaikki jäivät hännille.

Myös Malta oli täysin kliniinen ruotsalaisen hittitehtaan valmiste, jossa ruotsalaiset tanssijat ja maltalainen voimaantunut pulska taistelufeministi uhoamassa - putosi alemmaksi, heti kun kansa oli puhunut.

Samalla kunnon musiikki kukoisti - eli allekirjoittaneen suosikit: Suomi, Ukraina ja Italia. 

Tämä teki lopputuloksesta raskaan musiikin voiton. 

Myöskin hyvesignaloinnilla laskelmoideinnen tahojen mahalasku oli lupaava seikka, sillä tämä osoittaa miten väsyneitä ihmiset ovat tähän suvakkipaskaan ja kisojen politisoitumiseen nyt kun massoja ei tämä hyvesignalointi enää jaksanut kiinnostaa. 

Suvakkismi on taiteen tuho, sillä se perustuu yksinomaan sille, että jokin on hyvää jos siinä on oikea arvopohja - itse esitystavalla tai lopputuloksella ei ole merkitystä, kyseessähän on politiikka. 

Tämä on vasemmistolainen versio oikeiston musiikkiteollisuuden: se on hyvää, joka myy. 

Totta, se voi joskus olla laadun tae, mutta ei aikana, kun näitä tähtiä tehdään massakontrollin avustuksella, jolloin esim. levy-yhtiöt antavat radioille soittolistat, joita sitten toistetaan ja annetaan kansan valitat toinen toistaan karmeammista vaihtoehdoista sen mielestään parhaimman (onhan oikeisto ja vasemmistokin väärä dilemma, jossa annetaan kaksi huonoa vaihtoehtoa joista valita). 

Tätähän on testattu ihan tietoisestikin:

Radio Cityn musiikkipäällikkö Axa Sorjanen halusi, että ”Bussipysäkillä”-kappale soisi kanavalla niin usein, että siitä tulisi hitti. Näin tulisi todistettua, että mistä tahansa laulusta on mahdollista tehdä suosittu soittamalla sitä tarpeeksi radiossa. Tämän jälkeen kappaletta soitettiin kanavalla vähintään kerran kahdessa tunnissa. Single loppui Helsingin levykaupoista, ja levy-yhtiö lähetti niitä lisää Turusta taksin takapenkillä (Lähde Wikipedia)

Mutta aivopesulla on se huono puoli, ettei se pysy voimassa, jos sitä ei jatketa.

Mutta on pakko kyllä ihmetellä englannin pohjia - voisiko tosiaankin olla, että brexit aiheutti tämän? biisi toki oli harmiton, mutta ei musikaalisesti keskivertobiisiä huonompi, vaan silti tämä kohtalo? 

Oli miten oli, on tämä totta kai hienoa, että degeneraatiollinen viidakkkomusiikki siirtyy pois pitämästä listojenkin paikkoja, kun kunnon musiikki alkaa taas tekemään nousuaan. Muijat mirraa ja kansa fanittaa. Tässä on myöskin mukava "mitä minä sanoin elementti", sillä onhan allekirjoittanut sanonut jo vuosia, että kannattaisi vaan mennä niihin kisoihin sillä omalla vahvuudellaan, eli raskaammalla musiikilla - vaan ei, Suomi joko lähtee muiden maiden kanssa hyvesignalointiin tai pistää sinne jonkun Esko Rahkosen bändistä soolouralle lähteneen hanuristin. Ei kuulkaa toimi sellainen, vaan suoritus menee pommiin (pun intended)!

Euroviisuedustaja Blind Channelin rokkareille satelee treffipyyntöjä: ”Inboxit huutavat hoosiannaa”

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)