Bond, voi James Bond - tiesitkö näistä "monimuotoisuusstandardeista"?

Allekirjoittanut tapaa aina aika ajoin pitää ns.terapeuttisen leffaillan, jolloin (mielellään) yksin paetaan maailmaa elokuvateatterin pehmeään tuoliin. (Tämä pohjustus siksi, että uuden Bondin pettymys olisi helpompaa tuoda esiin.) Leffa oli sinällään Craigin paras työ, ja siinä oli potentiaalia wanhalle bondien ystävälle, mutta elokuvan jälkeen saattoi sanoa, että terapeuttisen kokemuksen sijaan olisi ehkä tarvinnut terapiaa. Ainakin melkein.

SEURAA SPOILEREITA - lopeta lukeminen tähän jos eivät maistu. Tämä ei myöskään ole perinteinen elokuva-arvostelu.

Elokuvan kohdalla oli peloteltu sillä, että siinä on mary sue -hahmo, joka on juuri niin väsähtäneen voimaantunut. kuin mitä intersektionaaliset degeneraatit toivovat. No, tottahan tuo oli. Bondissa  tosiaankin oli  mukana sellainen, vieläpä "nollanollaseiskana". Mutta vastoin pahimpia odotuksia, kyseessä oli kohtalaisen siedettävä sivurooli - joka välillä oli kuin parodia itsestään. Ehkä se oli tarjoituskin? (Itsenäinen ja vahva nainen lällättelemässä uranuurtajalle, toksiselle valkoiselle miehelle, että kukas nyt on 007.) Naiset muutenkin hoitelivat tätä samaa voimaantumispuolta pitkin elokuvaa - ei väliä miten iso mies, niin se sai turpaansa aina. 

Q valmisteli romanttista illallista "miesvieraalleen". Seksuaalisella suuntautumisella ei ole väliä. mutta heteroseksuaalisuus ei ole suositeltavaa?

Toisen pahiksen osa oli pettymys myöskin. Waltzissa olisi ollut niin suuri potentiaali, joka koko tässä Bond-sarjassa tyrittiin. Tämä elokuva oli sellainen, jossa olisi ollut mahdollista startata se kaikki uudella yrittämällä, mutta ei.

Elokuvan loppuhuipennus puolestaan oli se kun Bond (ainakin oletettavasti) kuoli. Se oli kyllä se viimeinen pisara. Bondin ei kuulu kuolla. Ei etenkään tapauksessa, jossa sillä olisi ollut edessä vetäytyminen eläkkeelle, rakkauden ja perhe-elämän pariin. 

Ensinnäkin elokuvan loppu rikkoo tutun ja turvallisen kaavan, mikä kuuluu bondeihin. Kuten moni muukin perinteinen elementti, joita oltiin tylstytetty tässä leffassa. Näet juttu on sellainen, että joissakin asioissa se tietty samankaltaisuus vain on osana pakettia. Jotkut tykkäävät, jotkut eivät, ja se onkin sen homman nimi.

Toiseksi, se oli klassinen simppausliike, koska Bond tunnetusti oli se joka osasi nauttia naisista, mutta ei ottanut lehmää maidon vuoksi - hän sai sen ilmankin. Eikä elokuvan lopetus ollut vain Bondin hyvitys menneistä synneistä, vaan se oli myös symbolinen Bondin tappo. Onhan tiedostavaiston mukaan Bond "kuuluisin fiktionaalinen misogyni' - näiden mielestä nainen on voimaantuja jos harrastaa irtosuhteita, mies ei.  (Täsmälleen sama kohtalo oli myöskin Ironman Tony Starkilla, ja samanlainen "misogyni" hänkin oli ennen "paranemistaan"). 

Tietenkin asiaa voi selittää sillä, että tämä oli Craigin viimeinen Bond, ja hahmo piti tappaa.. mutta ei, ei sekään olisi ollut tarpeen. (Toisaalta, elokuvassa Bond muina miehinä kesti edessään räjähtäneen käsikranaatin, lentäen päin seinää ja jatkettuaan riehumista hetken toivuttuaan, joten mitäpä nyt muutama ohjus voisi tehdä?)

Entä seuraavaksi?

Sitä toivoisi näkevänsä Sinkkuelämää-elokuvan, jossa tämän määritelmän mukaan misandristiset päähenkilöt tappavat itsensä suuremman hyvän edessä - joka on, ettei sitä moraalitonta elokuvaa enää tehtäisi toista samanlaista.

Tätä menoa Bond on pian intersektionaalinen henkilö, esim. rodullistettu nainen. Tai transmies.  Ja koska Bondista ei tullut perheen päätä, voi tulevaisuudessa hänen leskensä ja tyttärensä osoittaa miten paljon parempaa elämä on YH:na ja sellaisen kasvattamana.

Mutta siinä tapauksessa siitä tulee opettavainen raihna, eikä suinkaan intersektionaalisen ideologian mukaisella tavalla, vaan markkinoiden pragmatismin mukaisella tavalla, sillä kukaan ei halua sellaista Bondia katsoa, eikä kukaan siitä myöskään nauti. Esimerkkejä tällaisestä on kyllä nähty, ja lopputulos on aina ollut se sama: Get woke, go broke.

Luonnollisesti sen johdosta uhriudutaan ja haukutaan yleisö pystyyn - rasismia ja naisvihaa huudetaan syyttävään sävyyn. Tuota promotoivat ovat aina yhtä hämmästyneitä, kun kohtaavat monimuotoisuutta mielipiteiden suhteen - niin suvaitsevaisiakin ne ovat, etteivät suvaitse suvaitsemattomuutta. Mikä avarakatseisuus!

Mutta tämä kaikki ei suinkaan ollut pelkkää taantumusta tuotantoyhtiöltä, vaan myös tässäkin asiassa on taustalla Virallisen Totuuden™ määrittelemät "laatustandardit":

"Parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaaksi voi vuodesta 2024 alkaen päästä vain, jos elokuva täyttää uudet vaatimukset monimuotoisuudesta. Vaatimuksiin liittyy vähemmistöryhmien suurempi edustus sekä valkokankaalla että tuotannossa.

– Kuvakulman on laajennuttava heijastamaan maailmanlaajuista monimuotoista väestöä sekä elokuvien tuotannossa että niiden katselijoissa. Uskomme, että nämä monimuotoisuusstandardit laittavat alulle kaivatun muutoksen alalla" (Lähde, YLE)

Massakontrollia, massakontrollia kaikkialla. Kaikessa hiljaisuudessa on mukaan tulleet intersektionaaliset "monimuotoisuusstandardit", joilla ei ole mitään tekemistä viihteen tai taiteen kanssa, vaan niiden ainoana tarkoituksena on kontrolloida massoja "oikeaan ajatusmaailmaan". Eli, kuten Fundamentissa tavataan asia ilmaista: jäljet johtivat taas sylttytehtaalle. 

Mutta kuten sanottua: kohtalo on sama kuin saamelaisten "fanituotteiden", joita ei suvakkien häiriköimisen vuoksi kukaan enää uskalla ostaa. Viihde taas jätetään nauttimatta, koska se ei enää viihdytä.

Jo naisetkin alkavat heräämään modernien naisten perseilyyn!

Naispuolinen deittailuvalmentaja ja matchmaker totesi lopettavansa kyseisen homman, sillä toimeentuleminen ja yhteistyö hänen kohderyhmänsä, modernien naisten, kanssa on todistautunut yksiselitteisen mahdottomaksi. 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön April Mason (@msaprilmason) jakama julkaisu

Hänen mukaansa siitä ei tullut enää mitään, koska naiset ovat: "itsekkäitä, omaavat liian korkeat odotukset, ovat kaikin puolin feikkejä ja luulevat, että heidän pitäisi kelvata vain koska omistavat vaginan ja hyvän ulkonäön".

Näiden naisten ongelmana on olla "vastenmielisiä, defensiivisiä, väittelynhaluisia kaikesta", puhumattakaan heidän kyvystä löytää "valitettavaa (pilkunviilausta) kaikesta". Ne "etsivät täydellisyyttä, mutta ensimmäisenä heitä kiinnostaa mitä mies voi tehdä heidän hyväkseen".

Nuo sanat voisivat olla tämän blogin naiskriittisen tutkimuksen alalta, mutta sanojana onkin naisten kanssa työskennellyt nainen. Niinhän sitä sanotaan, etteivät edes naiset siedä oman sukupuolensa perseilyä, - mutta miehet ovat ainoita joita siitä moititaan.

Fakta on se, ettei kukaan joka on vaistonnut tai vain suoraan havainnut, että jokin on pahasti pielessä modernissa naisessa ja pariutumisessa. Se joka on pielessä on moderni nainen itse.

Kun tunteelliselta olennolta viedään vastuu, ja annetaan loputon määrä vapautta, se paskoo kaiken ympäriltään.

Vaan vielä näin lopuksi, vaikka allekirjoittanut onkin moittinut valtamediaa ns. olan takaa, niin aina aika ajoin sieltäkin tulee jotain hyvää. Tällä kertaa tätä havaintoa vahvisti positiivisesti yllätys - sen kirjoittaja oli nainen! Tervejärkinen nainen, ja vielä toimittajana! Onko lopultakin tapahtunut murtautuminen pois mustan parodian horisontin takaa? Tervehtyykö luonto? Löytääkö ihmiskunta sittenkin tien takaisin?

Ongelma liittyy mielestäni nykynaisen odotuksiin. Treffikumppanilta ja puolisolta odotetaan suuria – siitä voi syyttää romanttisia komedioita, tv-viihdettä ja yhteiskunnan menestyspainotteista ilmapiiriä. Kulttuurissa ihannoidaan alfamiehiä ja -naaraita. Elämänsä haltuun ottava menestyjä on boss tai bosslady.

Nyt on trendikästä olla jotain muuta kuin tavallinen. Kulttuurissa on pinnan alla viesti: me olemme kaikki erityisiä. Ja tätä erityisyyttä täytyisi tuoda esiin eri tavoilla.

Ei siis ihme, että mieheyteen kohdistuu nykyaikana yhä suurempia odotuksia. Aiempina vuosikymmeninä riitti, että mies oli kunnollinen, kiltti ja rauhallinen, sekä toi perheelle leivän pöytään. Romantiikkaa ei välttämättä kaivattu ja junttimaisuus sallittiin – mies riitti sellaisenaan vajavaisuuksineen.

Nyt tällä uusromantiikan kaudella nykynainen haluaa alfamiehen, joka on kuin oman elämänsä James Bond: hyvännäköinen, raamikas, jännittävä, ottaa ohjat käsiinsä ja taitaa supliikin keskustelun ja tekee hurjaa, hyvätuloista uraa – mutta myös sitoutuu täysillä, itkee avoimesti, käpertyy tarvittaessa kotisohvalle ja tekee puolet kotitöistä.

Ensitreffit alttarilla herätti ihmetyksen – miksi tavallinen perusmies ei kelpaa nykynaiselle?

"Sä etsit sitä oikeaa poikaa

Joka unelmissas Ferrarilla kaasuttaa

Ja sä toivot että sä saisit sen mukaan

Barbie-nukeilla sun kanssa leikkimään

Mutta silti olet jo nähnyt liikaa

Sitä mitä elämä ihmisessä aikaan saa

Etkä löydä hänestä vapahtajaa"

PS. Parantuminen modernin naisen syndroomasta alkaa tämän suositun tekstin avulla.

Moderni nainen ei täytä yhtäkään näistä kohdista, joten jo yhden kohdan täyttäminen tekee 10% paremman kuin kilpasisarestaan - jokainen kohta 100% paremman.

Tai, sitten vain voi jatkaa hybriksessään ja pitää realismia tyytyämisenä. Odottaa sitä Ferrarilla saapuvaa, kirurgiastronauttijuristibodarisarjamurhaajamiljardööriä, joka on 2,5 metriä pitkä, ja joka näillä spekseillä on yksin juuri sinun - vaikka häntä haluaisi hänen naispuoliset vastineensakin. Kyllä se saapuu sieltä vielä! Lapsia ehtiää saamaan kyllä eläkkeelläkin - jos nyt niitä haluaa silloinkaan vaivoikseen (se, että valtaosa miehistä haluaa perheen, myös näistä ylemmän tason, ei muuta mitään, sillä kuka tahansa näistä miehistä haluaa muuttaa kriteerejään keskitasoisen naisen toiveiden mukaan - nainenhan kerran ansaitsee aina sen minkä haluaa).

pic.twitter.com/HXIVSollPQ

— Orwell & Goode (@OrwellNGoode) October 24, 2021

Transut vs. lesbot

Biologian osuutta sukupuolessa ja seksissä ei kannata kiistää

Johtava ajatus on, että transnaiset pitää käsittää joka suhteessa naisiksi ja lesbojen pitää siis olla valmiita deittailemaan heidän kanssaan. Muutoin he syrjivät toista vähemmistöä. Mikäli naisen penis sammuttaa kiinnostuksen, kyse on transfobiasta.

Transut ovat suunniltaan, kun lesbot eivät suostu harrastamaan seksiä lesboksi itseään tituleeraaavan mieheen. 

Lesbot puolestaan ovat tästä asiasta suunniltaan, sillä heille kelpaa vain biologinen nainen. Eturistiriita on siinä, että myöskin transuille kelpaa vain biologinen nainen. (Se siitä konstruktioteoriasta).

Kenen syy tämä on?

Mietitäänpä sitä hetki.

Ne ovat naiset, jotka ovat näiden ryhmien äänitorvia ja heiltä myöskin tulevat äänet ja tuki näiden poliittisille aktivisteille.

Toisin sanoen, (modernit) naiset tekevät tämän itse itselleen.

Sehän tuossa porukassa onkin "hauskaa", että kaikki tietää miten siinä niiden pelleilyssä ja itsepetoksessa tulee käymään. Nyt aletaan olemaan vaiheessa, kun ne alkavat itsekin miettiä miten saisivat sitomaansa solmua saisi auki, mutta se on jo liian myöhäistä. https://t.co/jXiBXmMaSI

— XeimA (@XeimianTweet) October 28, 2021

Täsmälleen sama asia pätee urheiluunkin. Miehet kisaavat naisten sarjoissa, ja naiset vertaiskuvannollisesti ja kirjaimellisesti saavat näiltä miehiltä niin turpaan, että korvissa soi.

Se myös on täysin naisten oma syy.

Tämä on ongelma, joka naisten pitäisi selvittää ihan itse.

Suvakismissa ja feminimissä on se ongelma, että olemme ottaneet sekopäiden itkukilpailut liian tosissaan ja hyppäämme näiden mielipuolien pillin mukaan. Heidän ongelma on heidän oma ongelmansa - ei meidän.

Tässä kysymyksessä on sama juttu.  Naisilta hyväksytään tämä kaksilla rattailla kulkeminen, ja heidän sotkunsa siivotaan aina ja joka kerta auliisti. Naisille tämä on peliä, miehille ei, ja se peli loppuu vain kun sitä ei pelaa.

On pidettävä mielessä se fakta, että koodina on se, että vain ja ainoastaan valkoisille heteromiehille saa ja pitääkin esittää vaatimuksia - heiltä itseltään ei saa kukaan vaatia yhtään mitään. Se on ollut niin jo kauan. No, nyt niiden omissa piireissä karma tästä on alkanut tulemaan ryskyen alas, ja vallankumous on alkanut mässäilemään omilla lapsillaan. 

Ja se on heille ihan oikein.