Kun nyt on kesä ja kesäkunto lienee yhä useammalla kysymyksen aiheena, on syytä tarjota aiheeseen mielenvalaisua seuraavan dokumentin muodossa. Tosin tämä dokumentti ei ole vain kesäkuntoa vaan yleistä hyvinvointia varten.
Dokumentti puhuu itse puolestaan, joskin englanniksi, joten kerrotaanpa nyt hieman sen sanomasta suomeksikin. Eli meikäläisten paljon hilsuja ja vähän rasvaa -ruokavalio on syynä sille miksi porukka paisuu kuin pullataikina; ihminen on sitä mitä se syö pätee pullaan, vaan ei rasvaan.
Tämä on samalla hyvä opetus siitä mitä massakontrolli saa aikaan Virallisen Totuuden™ avulla, kun esim. muinainen ja maittava ruoka (voi) saatiin demonisoitua modernien elintasosairauksien syyksi - jotka seurasivat moderneja suosituksia. Toisaalta, insuliinipöhnässä olevat massat eivät töiden tekemisen ohella sen enempää ajatella kuin protestoidakaan.
Tekstit
2 kommenttia:
Sain sydäninfarktin alle viisikymppisenä. Minulla ei ollut tuolloin tunnettuja tai tunnustettuja riskitekijöitä: harrastin säännöllisesti liikuntaa, ei ylipainoa, ei pahoja veriarvoja. Joitakin rakentellisia syitä saattoi epäillä arvaamattoman tapauksen aiheuttajaksi, mutta niiiden vaikutusta ei ollut tarpeen selvittää, koska hoito olisi ollut sama.
Se mikä itselleni jäi jutusta päällimmäiseksi mieleen oli jälkihoitoon kuulunut opastus oikeiden terveiden elämäntapojen merkityksestä. Istuin nokakkain parillakin luennolla, jossa elänämtapaentusiasti selitti minulle mitä kaikkea ihminen voi tehdä välttyäkseen tulevaisuudessa uusilta kohtauksilta. Myös ravintoterapåeutti piti pitkän istunnon, jossa juuri tuo rasvojen määrä ja laatu sai tuomion. Siinä se varsinainen piru olikin, pahassa kolesterolissa.
Olin ihan mielenkiinnosta sattumoisin juuri lukenut ruotsalaisen Uffe Ranskovin kirjan, jonka nimi muistaakseni oli jotain sellaista kuin "Ravintosi rasva ei aiheuta sydäninfarktia". ja kuuntelin innokastavravintoterapeuttia puolin korvin. Ajattelin kysym häneltä mitä mieltä hän oli Ravnskovin raportista, mutta enhän sitten kuitenkaan kehdannut.
Keskustelutilanteet eivät ole se kanssakäymisen muoto joka mahdollistaa ihmisille ajattelun kyseenalaistamisen ja muutokset. Jos tilanne vielä on sellainen että itseään valistuneempana pitävä osapuoli on sisäistänyt valistajanroolinsa, miksipä siinä mitään väittelyä herättämään. Sellaisen jälkeen puolustuskannalle joutunut vain sementoi omat suojamekanisminsa entistä lujemmiksi.
Luulen että itselleni Ravnskovin kirja opetti varsinaisen aiheensa lisäksi jotain hyvin yleistä siitä tavasta, jolla jotkin "tieteelliset ideologiat" -- vai millä nimellä näitä enemmän alitajunnasta ja asenteista kuin kriittisestä tiedonhankinnasta kumpuavia tunnustuksellisia julistuksia pitäisi nimittää -- syntyvät ja saavat vahvistusta, hakevat kasvumaaperää mustavalkoisten absolutistien sankoista joukoista ja vakiintuvat lopulta valtamedian kyseenalaistamattomaksi vakiosisällöksi.
Niinhän käy nykyisessä kulttuurisen narsismin maailmassa yhdelle jos toiselle itsessään mielenkiintoiselle mutta tosiasiassa tiedollisesti vaikealle asialle -- kun jokin "totuus" sementoituu, suuri enemmistö omaksuu sen osaksi itseidentiteettiään ja omanarvontuntoaan. Ja poliitikot koettavat keksiä kaikki mahdolliset keinot ja runoleinot joilla mahdollisimman suuri osa valtavirrasta päätyisi äänestämään juuri heitä.
Poliitikot ovat tuppuraisia ja tappuraisia toinen toisensa takuumiehenä, eikä politiikka enää pysty esittämään mitään uusia tai todellisia tiedollisia sisältöjä. "Monikultturisuutta" agitaattorin ottein propagoivat poliitikot eivät ymmärrä mitään siitä miten kovia kognitiivisia tosiasioita kulttuurit ovat, tai miten oma eurooppalaisen uuden ajan ajattelumme on ollut ihmisen historiassa jotain aivan poikkeavanlaatuista.
Ja kaikkea kannattelee mustavalkoinen tarve julistautua "voiman oikealle puolelle" (Päätalo), ja halu päästä saarnaamaan eksyneille lampaille.
Näin on. Se oli hyvin tokaistu. Eipä tässä muutakaan lisäämään. :)
Lähetä kommentti