Pääsiäinen24: Universalismit ja antityypit

Tämän kertaisen pääsiäisen teemaviikon johdannoksi ja omillaankin varsin erinomaisesti seisovana tekstin aiheena ovat universalismit ja antityypit. Inspiraatio siihen lähti tästä tämän teemaviikon mainoksena toimineesta pätkästä, joskin allekirjoittanut on tutkinut tätä aihetta jo hyvän tovin. 

Eli tässä on siis se pätkä:

Minulta on tulossa taas oikein "bängeriä" matskua (kuten on nykyisin muodikasta sanoa) pääsiäiseksi. Pääasiassa aiheena on ilmestyskirjallisuus.

(Ja tämä erinomaisen informatiivinen video saa olla nyt sille trailerina. Kiitos.)#Easter #pääsiäinen https://t.co/l7qqVIGTCT

— XeimA (@XeimianTweet) March 20, 2024

Johdanto universalismeihin

Se on siis allekirjoittaneen antama nimitys Raamatussa esiintyville universaaleille ja intertekstuaalisille ilmiöille ja asioille. Tämä voi tarkoittaa esim. sitä, että Raamatussa on viittaus johonkin muualle kuin itse Raamattuun, tai vaikkapa suoranainen lainaus. 

Tästä hyvänä esimerkkinä Tartaros ja Hades, siinä missä jälkimmäistä voi pitää Sheolin (heprealainen Tuonela) käännöksenä, ei sama selitys päde Tartarokseen, joka siis on eräänlainen helvetillinen Hadeksen alakerta antiikin mytologiassa. Eli tässä tapauksessa kyseessä on suoranainen viittaus toisen uskonnon maailmaan. Apostoli Paavali puolestaan teki runsain mitoin viittauksia ja jopa suoranaisa lainauksia antiikin filosofeihin, kuten Sokrates, Platon ja Aristoteles - Paavali oli erittäin oppinut mies, ei vain juutalaisittain vaan myöskin pakanoiden mittapuulla. 

Sitten tietenkin vielä enemmän on intertekstuaalisuuksia mitä tulee viittauksiin apokryfisiin, eli Raamatusta poisjätettyihin tai poistettuihin kirjoihin. Näistä mitä yleisin on Enokin kirja, josta on suora lainaus Juudaan kirjeessä. 

Kyseessä on siis joissain määrin kontroversaali aihe. Antikristilliset piirit tykkäävä osoittaa näitä universalismeja ja pitää niiden perusteella Raamattua epäautentisena ja plagioituna kirjana, mikä on erityisesti hyökkäys fundamentalistisia piirejä kohtaan, joilla on käytännössä täysin samanlainen käsitys Raamatusta kuin muslimeilla on Koraanista - eli se on kirjaimellista Jumalan Sanaa, myös niissä kohdin kun Saatana puhuu.

Miten nämä sitten tulisi oikein käsittää?

Lienee sanomattakin selvää, että kumpikin lähestymistapa on väärä ja tuomittu epäonnistumaan. Ensinäkin Raamatun kontekstikin osoittaa, että monessa tällaisessa kohdassa lukijakunta kyllä ymmärsi että kyseessä oli lainaus, ja vaikka ei olisi ymmärtänyt, luokiteltiin se täysin kaanonikelpoiseksi käytännöksi - niin ateistit kuin fundamentalistit toisinsanoen kinaavat omien ja ironisesti täysin yhtäläisten mielipiteidensä pohjalta! Mitä taas tulee siihen käsitykseen, että Raamattu on Jumalan Sanaa, on sekin väärä käsitys ja sille on perustana Raamattu itse. Se ei sano itseään vaan Jeesusta Kristusta Jumalan Sanaksi. Eli Raamattu on Jumalan sanaa, sormi joka osoittaa aurinkoon, mutta ei itsessään aurinko, sillä aurinkona voi olla vain ja ainoastaan itse Jumalan Sana. Tämä myöskin erottaa kristillisyyden muslimien pyhän kirjan tulkinnasta, mutta tämä ei millään tavalla tarkoita sitä, etteikö Raamattu olisi vaalittu ja inspiroitu teksti. Samoin, intertekstuaalisuuden oikeutuksen puolesta puhuu seuraava kohta:

2.Timoteuksen kirje: 3:16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,

Tämä ei siis tarkoita vain kaanonia, vaan aivan kaikkia tekstejä. Erinomainen viite löytyykin eräästä apokryfikirjoituksesta, jossa kerrotaan tarkka lukumäärä näistä annetuista teksteistä, ja samassa yhteydessä kerrotaan myöskin, että mitkä niistä on annettu julkiseen käyttöön ja mitkä on salaisia ja pitää täten löytää (tästä epäilemättä on peräisin termit "kaanon", eli mittatikku ja "apokryfi", salattu). Tällä huomiolla epäilemättä tarkoitetaan juurikin Raamatun kaanonia, sekä sen apokryfisiä kirjoituksia. Allekirjoittaneen mielestä lähimpänä tällaisesta teoksesta on koptilaisen kirkon Raamattu, jossa on ainakin se toistakymmentä, ellei enemmänkin kirjoja kuin meikäläisten Raamatuissa (riippuen painoksesta ja versiosta). Tämä kyseinen kaanon pitää sisällään kirjoja joihin uuden testamentin kirjoittajat viittaavat, ja se tuli 200 vuotta ennen kuin tämä meidän tuntemamme Raamattu edes kanonisoitiin. 

Mutta ehkä muitakin voi olla, kuten intertekstuaalisuus osoittaa, viitaten Paavalin tapaan lainata aina runoilijoista filosofeihin - mikä ei tietenkään tarkoita, että niiden aivan kaikki työt olisi välttämättä inspiroituja.

Samat tapahtumat, eri perspektiivi

Entä voiko näillä universalismeilla olla sitten vielä lisääkin syvällisempiä merkityksiä?

Todennäköisesti voi. 

Allekirjoittanut arvelisi niiden puhuvan samoista tapahtumista, kuin vaikka muut uskonnot. Esim. Tartaros oli kreikkalaisen mytologian juttuja, mutta sinne pistettiin ne alkuperäiset langenneet enkelit. 

Eikä siinä vielä kaikki, sillä tämä universalismi ei jää tähän. 

Alkuperäiset langenneet enkelit olivat siis ne Mooseksen kirjassa mainitut, jotka tulivat ottamaan ihmislapsen naisia vaimoikseen, jotka sitten synnyttivät nefilimit, eli jättiläiset. Tähän diiliin ne pääsivät kun ne varastivat taivaan saloja, ja "myivät" niitä ihmisille palvontaa vastaan - näin oli syntynyt ensimmäinen polyteistinen uskonto. Tästä koko draamasta kertoo yli 100 kertaa uudessa testamentissa siteerattu tai viitattu Enokin kirja, joka on koptilaisten Raamatussa, mutta joka on poistettu meikäläisten Raamatusta (tämän juuret ovat ajanlaskun alun juutalaisissa kirjanoppineissa, jotka joutuivat myöntämään Enokin todistaneen Jeesuksen olleen Messias, joten kirja oli pakko poistaa). 

Miten tämä sitten päättyy, on yli 100 kulttuurissa tunnettu suuri tulva. Jäännös pelastuu, eli 8 ihmistä arkissa, mikä myöskin on tunnettu näissä kulttuureissa. Tämä on erityisen tunnettu ja hyvä esimerkki universalismista. 

Eikä siinä vielä kaikki!

Antiikin pakanoiden monijumalainen uskonto myöskin myöntää tämän taistelun jättiläisiä vastaan, mutta epäonnistuu sen faktan piilottamisessa, että se on polyteistinen uskonto, jonka jumalat ja vielä sen pääjumala Zeus olivat myöskin jättiläisiä. Ideana siis on, että tämä on nefilimien puolen versio tarinasta, jossa he ovat hallitus ja sen valeoppositio, poliittisia termejä käyttääksemme. 

Myöskin Jumalaan kovasti viittaava hahmo heiltä löytyy, Prometheus, joka siis muokkasi ihmiset maasta, antoi näille elämän ja varasti jumalilta tulen - Jumala ihmisen luomisen lisäksi antoi ihmisille sen ilmaiseksi, minkä polyteismin jumalat antoi maksusta, joten he siten raamittivat tämän heidän versionsa Jumalasta humaaniksi varkaaksi. (Mikä on melko ironista, kun mietitään vaikkapa Prometheus-leiriä - jospa he vain tietäisivät!).

Universalismeja ja antityyppejä teemaviikkoa varten

Näitä esimerkkejä olisi valtava määrä, joten kaikkia niitä ei tähän mahduteta, sillä siihen ei riitä aika eikä energia millään - eikä näin TikTok-aikakautena varmaan monen huomioikkuna pysy edes auki niin pitkälle tekstille, ei ainakaan ilman tanssi- ja driftausvideota sen ohessa. 

Mutta vielä tämän viikon muita tekstejä ajatellen, voisimme tähän laittaa vielä esimerkinomaisesti näytteen tai kaksi. Samalla esitellään myöskin antityypit, joista ei edellä tullut mainittua mitään.

Haa, mielenkiintoista! Spekulaationi sai vahvistusta apokryfisestä Barukin toisesta kirjasta! https://t.co/OqoKTgVwYZ pic.twitter.com/NQs49LVHpc

— XeimA (@XeimianTweet) March 22, 2024

Profetioiden ja niiden totetumisen teema on Raamatussa hyvin mielenkiintoinen, ja niissä ilmenee antityyppejä. Eli mennyt profetia symboleineen ja antityyppeineen antaa ennusteen tulevasta. Antityyppi on siis joko hyvä tai paha olento, joka symboloi sitä joka on tuleva, huipentumaa.

Hyvä antityyppi oli esim. Joona, joka oli yksi monista Jeesuksen antityypeistä.

Pahat antityypit on esim. Behemoth ja Leviathan (Johdanneksen ilmestyksen maan ja meren petojen antityypit),  samoin Enokin kirjasta ja Riemuvuosien kirjasta löytyvät Azazel ja Semyaza (Saatanan antityypit).  Mutta koska nykyisessä dualistisessa valtavirtakristillisyydessä on kohteliaasti sanoen vajavuuksia näiden ymmärtämisessä, tarkoittavat kaikki pahikset aina automaattisesti Saatanaa - taustalla gnostilainen ajatus, jossa siis on olemassa kaksi tasavertaista mutta erilaista jumalaa maailman johdossa. 

Mutta näin ei ole, ei mitä tulee dualismiin, eikä mitä tulee antityypin merkitysen - antityyppi ei ole se  johon se osoittaa, vaan sen esikuvallinen ilmaus. 

Esim. Faaraon antityyppinä oli suuri lohikäärme, joka ei kuitenkaan ollut Saatana, vaan Leviatan, mikä taas linkittynee pakanallisista kertomuksista tuttuun Tiamatiin. 

Alla rinnakkaisviitteet - hakasulkeissa käännösvirheen korjaus (esim. englanninnoksessa kyseinen kohta on käännetty oikein):

Hesekiel 29:3 Puhu ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, farao, Egyptin kuningas - suuri krokodiili ["suuri lohikäärme"], joka makaat virtojesi keskellä, joka sanot: 'Niilivirtani on minun, ja minä olen sen itselleni tehnyt' 

Jesaja: 27:1 Sinä päivänä Herra kostaa kovalla, suurella ja väkevällä miekallansa Leviatanille, kiitävälle käärmeelle, ja Leviatanille, kiemurtelevalle käärmeelle, ja tappaa lohikäärmeen, joka on meressä. 

Babylonialainen luomiskertomus alkaa vetisten syvyyksien jumalattaresta nimeltä Tiamat, jonka niinikään uskonnon pääjumala Marduk tappaa, jakaen sen kahtia ja käyttämällä toista sen puoliskoista taivaan laajuuden luomiseen. Raamatun kertomuksessa puolestaan sanotaan, että "pimeys oli syvyyden päällä" ja Jumala leijui syvien vesien yllä. Tuo heprean sana "syvä" on תהום (tehom) siis liittyy kielellisesti babylonialaiseen sanaan "Tiamat".

Tämän voi siis tulkita hieman kuten edellä olleessa esimerkissä Prometheus-esimerkin tapauksen, jossa siis puhutaan samasta tapahtumasta, mutta eri perspektiiveistä. Lisäksi näin israelilaiset sanoivat, että heidän Jumalansa hallitsi tehomia (syvyyttä), ja näin julistivat, että Israelin Jumala oli vahvempi kuin Babylonian jumalatar. 

Näin ollen tämä pahan antityyppi oli alkuperältää primordiaalinen, ja tuli symboloimaan lopullista pahaa vastustajaa, joka myös voitettiin. Siinä missä Leviatan polski alkumeressä, Saatana päätyy polskimaan tulisessa järvessä. Siinä missä vanhassa liitossa maailma resetoitiin vedellä, uudessa liitossa se resetoidaan tulella. 

Summa summarum

Antityypit ja universalismit ovat kietoutuneet toisiinsa, myöskin mitä tulee intertekstuaalisuuteen. 

Moderni tapa tulkita näitä, ei toimi, oli kyseessä sitten antikristilliset kriitikot tai fundamentelistiset apologioiden antajat. Kumpikin missaa pointin. 

Ja ai niin, tässä vielä jotain mikä voi kiinnostaa: Nimittäin arkkienkeli Uriel, joka on usein päällimmäisenä enkelinä ja oppaana, juurikin apokryfikirjoissa, omaa huomattavia yhtäläisyyksiä muinaisten suomalaisten pääjumala Ukkoon.