keskiviikko 26. elokuuta 2020

Oikeisto vastustaa, mutta samalla myöskin petaa lyhyempää työviikkoa

On taas vaihteeksi noussut framille lyhyempi - nimellisesti - kuuden tunnin työviikko. Jutun juoni on tyypillinen: vasemmisto kannattaa, ja oikeisto vastustaa. Mutta näin kolmannen tien perspektiivistä, me emme ole "periaatteesta vastaan" -linjalla lainkaan, vaan tarkastelemme asiaa realistisesti sekä hyötysuhteita pohtien.


Mutta kuinka sitten oikeisto petaa tätä uudistusta?

Oikeistossa unohdetaan historia, sekä dialektiikan laki joka ohjaa yhteiskuntaa ja politiikkaa. 

Näet, oikeisto on se, jonka puolella vaalitaan ajatusta jossa asia nähdään seuraavilla tavoilla:
  • Työn hyöty on yhtä kuin sen tuloksista suurimman hyödyn saavan hyöty
  • Työ on vain keino tuon hyödyn saavuttamiseksi
  • On hyvä jos tuo hyöty maksimoidaan
  • On hyvä jos keinojen kulut tuon hyödyn saavuttamiseksi minimoidaan
  • Ns. Hyvinvointi yhteiskunnallisella tasolla, on ne murut jotka tältä pöydältä putoavat


Näin ollen, nyt kun robosaatio ja tekoäly ovat nurkan takana ja etätyöskentely (nurinkurinen nimitys, kotona tehdyn työn pitäisi olla määritelmällisesti lähityöskentelyä, mutta whatever, kuten meillä Lontoossa sanotaan) on tullut yhä tutummaksi jo näin koronankin vuoksi, olemme seuraavan suuren murroksen kynnyksellä - se on tiedettyä.

Ne eivät ole muita kuin oikeiston perinteisiä eturyhmiä, jotka ottavat käyttöön robotit ja tekoälyn, tarkoituksenaan säästää kuluissa. Mutta koska jokaisella reaktiolla on vastareaktionsa, johtaa tämä siihen, että kaikki muukin kehitys kehittyy, jolloin olemme hyvin lähellä jo Fundamentissa aiemmin esitettyä visiota siitä, miten meillä tulee olemaan lyhyempi työviikko. Yrityksessään maksimoida voitot ja minimoida kulut, kapitalistit tulevat petaamaan samalla uutta järjestelmää, jossa on lyhyempi työviikko.

Tätä ei ymmärretä vielä oikealla, ja se on ihan OK. Alussa vastustettiin orjuuden poistamista, 8 tunnin työpäivää pidettiin varmana loppuna, ja nyt sitten tämä. Mutta kun kysymyksessä ei ole tietenkään muutos mikä tapahtuu yhdessä yössä, niin siksi se ei ole mahdoton. Esim. tällä hetkellä tuskin Marinin malli olisikaan edes mahdollinen, eikä toisaalta nytkään 8 tuntia automaattisesti ole kaikkialla käytössä (allekirjoittanutkin on ollut hommissa jossa oli ihan tavallista vetää 12,5 tuntia per päivä). Mutta pointtina on juurikin se, että kehitys kehittyy ja jokainen askel on lähempänä sitä mikä on tuleva. Vain kehityksen pysähtyminen pysäyttää siirtymisen lyhyempään työviikkoon, ja sitä tuskin tapahtuu.

Eikä unohdeta myöskään sitä, että oikeistossa ollaan myöskin toisella tavalla lähellä tätä, ja se näkyy heidän kannattamassaan paikallisessa sopimisessa, mikä on vallitsevien normien vastustamista - vaikkakin se totta kai tehdään vain työnantajan etu mielessä, niin se silti osoittaa, että jos periaatteellinen muutosvastarinta jätetään pois, ei yhteisymmärrys ole niin kaukana sittenkään. 

Eräs kehityksen aspekti on väkisinkin näinä loppuunpalamisen ja kaksoiskompulsiivisten paikallaan junnaavien uraohjusten aikana myöskin inhimillinen hyvinvointi. Kaikissa työaikasäännöissä on pohjimmiltaan ideana sen ymmärtäminen, että ihminen ei ole täällä työtä varten, vaan työ ihmistä varten, ja jos nämä prioriteetit menevät väärin, ei siitä seuraa mitään hyvää.

tiistai 18. elokuuta 2020

Jyskin Jonna ja cancel-terrorismi

Ei tarvinnut odottaa taaskaan tämän kauempaa, kun tulla poksahti heti esimerkki cancel-kulttuurista, jota molemmat viime viikon tekstit käsittelivät.

Merkille pantavaa oli kuitenkin tässä se, että nyt nainen sai siitä osansa.

Kyseessähän oli siis tämä "Jyskin Jonna", joka twiittasi seksifantasiaansa käsittelevän twiitin, joka puolestaan ihastutti ja vihastutti.

No, viherpunaiset feministithän siellä taas olivat asialla, ja vastoin yleistä mielipidettä, olivat ne tässä asiassa sentään johdonmukaisia, eivätkä suosineet naista. Siitä pisteet heille. On myöskin totta, että itse cancel-terrorismi on hyvin toksinen kantelupukkeilun ja vallankäytön (by proxy) muoto, mutta se, että se ei enää koske vain miehiä, on tasa-arvon kannalta oikein. (Faktahan edelleenkin ja tästä huolimatta on, että mies ei olisi tästä selvinnyt siltikään - siihen on vielä matkaa).

Ongelmana näet on se, että tässä maassa toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Ei vain tasa-arvon kannalta, vaan myöskin siksi, että tällaisella massakontrollin aseella aiheutetaan se, että ei-vainottu porukka ei välitä itselleen itsestäänselvistä oikeuksista, vaikka lopultakin koko ilmiö kasvaessaan ulottuu heihinkin. Naiset ovat tästä erityisen hyvä esimerkki. Jonna itse sanoi että sille olisi jokin syy, miksi miehiltä tätä ei koskaan sallittaisi, mutta naisilta sallitaan - hän kusi omaan altaaseensa, ja näiltä osin sai sen minkä ansaitsikin, eli nielaisi (no pun intended). Tämä ei tietenkään muuta cancel-terrorismia ilmiönä, ja sen kritiikkiä, mutta koska siinä nyt ollaan, niin asiaa tarkasteltakoon siitä lähtökohdasta käsin.

Summa summarum

Cancel-terrorismi on toksinen ilmiö, mutta tällaiset tapaukset ovat omiaan sen tuomisessa alas; vainoajat tulevat vainotuiksi. 

Se, että se naisia koskevat samat säännöt on myöskin positiivinen ilmiö - on helppoa olla tasa-arvoinen ja kannattaa idioottimaisia maailmankuvia, niin kauan kun kuuluu eturyhmään, eikä maksuryhmään. 

Tämä oli siksi hyvin opettavainen insidenssi. 


Tällaiset tapaukset ovat omiaan saamaan todellakin aikaan sen, että muutos alkaa, sillä massojen hiljaisen hyväksynnän loppuessa, tämä jo entuudestaan pieni klikki tulee sammumaan. Nythän ne saavat mellastaa kuin heinäsirkkaparvi pellolla. Mutta se kyllä tuodaan loppuunsa.

perjantai 14. elokuuta 2020

Kevennys: Naurettava #CancelCulture

Kuinkas ollakaan, juuri kun julkaistiin teksti joka käsitteli kontaminaatiofiksaatiota, tuli siitä oitis esimerkkinä seuraavaa:

Ja tämän saman haitallisen tukahduttavan ilmiön ovat myös muut huomanneet:

Tietenkään kontaminaatiofiksaatio, ei ole ainoa syy tälle perumiskulttuurille, vaan se johtuu myöskin siitä, kun yhteiskunnan impotentit yrittävät tuoda alas niitä, joilla on sille jotain oikeasti annettavaa. Jos kontaminaatiofiksaatiossa on ne ala-asteen tyttö- ja poikabakteerikammoiset, on perumiskulttuurissa ne tissiposket jotka kantelivat kaikesta opettajalle. (Heidän elämänsä on rakennettu paranoijalle ja syyllisyydelle, jonka he oksentavat muiden päälle projisaatiolla, koska varjotyö ei ole heille tuttu - näytä niille peiliä, niin se on kuin näyttäisi vampyyrille ristiä).

Vaan, nyt siihen kevennykseen. Kuten Nick Cavekin jo ilmaisi inhonsa ja huolensa tälle degeneraatiolle, ja niin on tehnyt myöskin Waller FM:n ilahduttava kaksikko, joka irvailee koko perumiskulttuurille näissä kahdessa show:n jaksossa:

Erityisesti jaksossa 6 on kehopostiivinen feministi nimeltä "Shitty" valvomassa, että poliittinen korrektius säilyy läpi lähetyksen. Se on hulvatonta. Esim. kun Shitty käskee tarkentamaan, mitä juontaja tarkoittaa "lihavalla", toteaa juontaja: "Mitä tahansa, mikä ei saa sinua aloittamaan minusta trendaavaa hashtagkampanjaa".

keskiviikko 12. elokuuta 2020

Kontaminaatiofiksaatio

Muistatko kuinka ala-asteella pojat ja tytöt välttelivät toisiaan, sillä he pelkäsivät "tyttö- ja poikabakteereita"?

Tässä kesälomaltapaluutekstissä me käsittelemme hieman tätä ilmiöitä, jota olemme sivunneet tosin jo aiemminkin. 

Kontaminaatiofiksaatiossa on pitkälti kyse poliittisella kentällä tapahtuvasta, aikuisten versiosta kyseisestä tyttöpoikabakteerikammosta: vääriä mielipiteitä omaava henkilö on "saastunut", omista mielipiteistään, ja hänen uskotaan voivan saastuttaa täten myöskin ympäristönsä, sen ihmiset ynnä muut. 

Tämä on aikamme ilmiö, joka on hyvin yleinen erityisesti äärivasemmalla, sillä heillä tämä vaiva on alkanut jo kroonistua, ja olla kokonaan elimellisenä osana heidän maailmankatsomustaan. 

Nyt, kolmannessa tiessä käytetään hahmottamisen apuna ns. elementaarisia arkkityyppejä, ja tässä tapauksessa havainnollistetaankin tämä mainittu kontaminaatiofiksaatio niiden avulla - ja samalla avataan tätä jungilaisia vaikutteita omaavaa termiä, joka on läsnä niin yksilössä kuin joukossa (joukolla on oma sielu, joka tapaa säädellä joukkoa luonteenomaiseen suuntaansa - tästä syystä ääriliikkeet ovat tulta jotka myös viettävät yksittäisetkin jäsenensä sen kantajiksi):

Kaikki ääriliikehdintä ja sen mukainen aktivismi edustaa tulta, sillä heidän jäljiltään kaupunki on aina symbolisen kuvaavasti tulessa. Mutta sillä on syvempikin tarkoitus: tuli tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että ne joilla tämä arkkityyppi on vahvana, haluavat tuhota vallitsevan järjestelmän. 

Vastaavasti vesi puolestaan tässä yhteydessä haluaa yhdistää.

Pelkkä vesi olisi vain maltillinen sentristi, pahimmillaan kuin haalea ja seisova vesi. Kun taas pelkkä tuli ajaa vain tulta, jolloin se ei varsinaisesti rakenna mitään vaan sen ideana on vain poistaa yksinkertaisesti - keinolla millä hyvänsä - kaikki se minkä se näkee vääränä. Suoranainen terrorismi on käytännössä pelkkää tulta.

Kolmannessa tiessä nämä kaikki elementit ovat integraatiossa, sillä se toisaalta yhdistää esim. vasemmistoa ja oikeistoa, olematta siltikään kumpaakaan näistä - näin se edustaa vettä. Mutta koska se myös voi rajustikin kritisoida epäkohtia, se myös käyttää tulta. Eikö jokaisella elementillä on ideaalinen funktionsa, juuri sille määrätyssä paikassa? Tila, jossa asia on näin, on Täydellinen Järjestelmä, jonka vastakohtana on kaaos, ja välimuotojen ollessa epätasapainoisia, epätäydellisiä järjestelmiä.

Mutta miten tämä nyt sitten liittyy tekstin aiheena olevaan kontaminaatiofiksaatioon - aikuisten tyttö- ja poikabakteerikammoon? 

Erityisesti näinä kasvavan polarisaation aikoina kontaminaatiofiksaatio suorastaan rehottaa. Äärivasemmistossa tämä näkyy - kuten jo sanottua - heille ominaisina kampanjoina tuhota yksityishenkilöitä maalittamalla, kantelemalla näiden työpaikoille jne. - logiikka on fiksaation mukainen näissä ilmiannoissa: Teillä on mukana saastunut persona non grata, ja näin ollen se saastuttaa teidätkin jos ette hankkiudu siitä eroon. Erityisesti äärivasemmalla jossa on kyseessä tuli - aivan kuten se on äärioikeallakin - tämä on pelkästään tuhoamista, mikä pahimmillaan nähdään syntipukkimaisena henkilöhyökkäyksenä, jossa ei edes ole käynyt mielessä että asiat riitelisivät, vaan se on henkilökohtaista.

Tämä myöskin toimii Fundamentin toiminnan syvempänä ymmärryksenä: Fundamentti on puolueeton syyttäessään ja kiittäessään. Vesi sammuttaa tulen, ja vastalääke kontaminaatiofiksaatiolle on se, että jaetaan kiitosta - henkilöön ja sen puolueeseen katsomatta - kun siihen on aihetta. Ilman tätä tuli vallitsee ja dominoi. Mutta sillekin on paikkansa, mutta sen dominoimaan päästäminen on aina ääriliikehdintää.

Ne jotka ovat tulen hallitsemia ovat kahdenlaisia: ne jotka edustavat sitä, ja ne jotka pelkäävät sitä - itsesensuuri on tulen pelkäämistä. Jos olemme tarkkoja, sinä olet jo silloin hiilloksilla, sillä pelko polttaa sinua ja et uskallla enää edetä - tulenkantajat ovat voittaneet ja vetesi on haihtunut pois. 

Summa summarum

Oli kyseessä sitten raamatullisesti hengen tai lihan, tai itämaisemmin tietoisuuden ja egon, tai kuten intiaanien opetustarussa sanotaan: kahden suden taistelu, voittaa lopulta se jota ruokitaan. 

Kolmas tie jossa on kaikki elementaariset arkkityypit läsnä ei toisaalta kiellä ajatusta siitä, että taisteltaisi tulella tulta vastaan - joidenkin täytyy vain saada oppia empatiaa siten, että hänelle demonstroidaan toisen asemassa olemista - tulisillakin tavoilla. 

Mutta kokonaisuudessa on oltava kaikki osat integraatiossa. 

PS. Ja kyllä, tämä on sulkua argumenttivirheelle, joka tunnetaan nimeltä "syyllistäminen assosiaatiolla", sillä tämä on sen aiheuttaja.

PPS. Kyllä, joskus tällainen assosiaatio voi hyvinkin osua kohdalleen, mutta kun siitä tulee taikauskoinen fiksaatio, se on mennyt pois rationaalisuuden piiristä. 

how we became Fire?

slaves to the smaller Desire

of ignoring wrong and right


when we could have been water

the shape of all things

the end of all things


burning with you

at once the grace

and the curse